Miten olette nimen valinneet?

Mipsu

Mipsu

Vauhtiin päässyt keskustelija
Hei! Miten te muut olette valinneet vauvanne nimen/Miten olette päässeet miehenne kanssa yksimielisyyteen nimen valinnassa? Meillä siis ei vielä ole niin ajankohtaista tämä nimen valinta, kun vasta tuossa sairaalan lomaketta täytän ja hätäkastetta varten pitäisi nimiehdotuksia olla..Eikä meillä ole mitään varsinaista "työnimeäkään" vauvalla. Mies on tyrmännyt heti ensimmäisen nimiehdotukseni ja hänen suunnalta ei mitään ehdotuksia ole tullut, niin varmaan saan vielä tässä vaiheessa päättää mitkä nimet paperihin laitan...Mutta mitenköhän on onnistuu löytymään loppujen lopuksi se nimi, joka miellyttää molempia??
 
meillä ajateltii ensin että laitetaan etunimi virolainen mutta mikä on suomessakin, mutta eri tavalla.. ja sit suomalainen toinen nimi joka taas olis virossakin, mutta eri tavalla. :D etunimi oli miehen isältä ja toinen minun isältä.. mutta sitten se alko kuullostaa liian pitkältä ja tönköltä niin me yhistettiin ne kaks nimee ja saatiin lyhkänen nimi. :) toiseksi nimeksi tulee yhden kummin toinen nimi.. :) sointuukin hyvin. Tosin päätettiin että annetaan suomalaiset nimet ja sitten sukunimeksi tulee miehen(virolainen) sukunimi. :)  ja jos seuraavana tulloo tyttö niin sillekkin on keksitty jo nimi. :)
 
Meillä ei ole mitään työnimeä myöskään vauvalle, joten siitä ei ole sitten mitään virallista nimeä syntynyt. Alusta asti olemme ajatelleet, että poika tulee ja pojan nimiä olen lähinnä keksinyt. Miehen suusta ei ole tullut yhtään vaihtoehtoa, joka ärsyttää! Nyt kuitenkin olemme päätyneet tähän yhteen nimeen. Se on mennyt lähinnä niin, että minä olen nimiä luetellut, kun niitä on mieleen tullut ja sanonut ehdottomat suosikkini; mies on sitten kommentoinut ja hyväksynyt tämän yhden. Toiseksi nimeksi (jos se poika nyt siis tulee edes! :D) tulee nimi, joka on sattumalta miehelläni ja isälläni molemmilla toisena nimenä. Siirtyy sitten edes jotain sukupolvelta toiselle... [:)]
Tyttöjen nimiä en yksinkertaisesti keksi! Kamala paniikki jos sitten tyttö tuleekin... Hätäkastenimeksi laitoimme nimen, josta tykkään hirveästi, mies ei vain oikein ollut varma tuosta nimestä. Saa nähdä suostuisiko kuitenkin siihen jos tyttö tulisi.
 
Meillä ollut nimi valittuna jo rakenneultrasta lähtien, kun
saatiin tietää sukupuoli ja laskettu aika siirtyi.
Nimi tulee laskennallisen hedelmöittymispäivän mukaan,
sattu oleen yhden hyvän vaihtoehdon nimipäivä juurikin tuo päivä.
Ja kolmas nimi on isäni äidin nimi ja toinen nimi vaan sointuu
siihen väliin hyvin.
 
Meillä vauva on ollut vauva siihen asti, kunnes sukupuoli selvisi. Nyt häntä kutsutaan nimen lempinimellä. Tästä nimestä ei ole mitään ikäviä mielleyhtymiä meistä kummallakaan; itse kun olen opettaja, niin monia kivoja nimiä on voinut mennä pois "valikoimista" sen takia, että ne muistuttavat jostain oppilaasta. Mieheni inhoaa vielä minua enemmän kaikkia "keksittyjä ja ylipersoonallisia nimiä".
 
Nimi on siis perinteinen suomalainen tytönnimi, josta minulle vielä tulee mieleen eräiden vähän tunnettujen lastenkirjojen reipas pikkutyttö, johon minun oli alakouluikäisenä helppo samastua. [:D] Kirjoitusasu on suomalainen, nimestä ei tule sukunimen kanssa huvittavaa munasaannosta. Se ei ole ehkä kaikein yleisin nimi, mutta ei harvinainenkaan. Muiat nimiä ei ole vielä mietitty. Voisihan se saada toiseksi nimeksi vaikka minun nimeni. Jos joskus saamme pojan, hän saa sitten isäni nimen ja mieheni toisen nimen.
 
Lapsesta varmati tulee persoona ilman kovin erikoista ja persoonallista nimeäkin. [;)] Eipä tule ainakaan nimen puolesta velvotteitä, hehe!
 
Meillä oli etunimen tärkeinpänä kriteerinä se, että nimi on helposti lausuttavissa millä tahansä kielellä. Tämä johtuen siitä, että asutaan Alankomaissa, ja kansalaisuuksiakin on suvussa aika paljon. Pojan etunimi on Benjamin. Sattumoisin tuo sattuu vielä sopimaan miehen etunimen kanssa, hänen nimensäkin kun alkaa Ben-etuliitteellä.

Toiset nimet sain minä sitten valita, kun mies ei niistä nimistä sen kummemmin välittänyt, kun hänen kummassakaan suvussa ei ole ollut tapana antaa useampia nimiä. Toinen nimi tuli sitten isäni toisesta nimestä ja isäpuoleni ensimmäisestä nimestä (siis yksi ja sama nimi). Ja kolmanneksi nimeksi tuli pari vuotta sitten edesmenneen serkkuni toinen nimi.

Ja miehen sukunimen sai poikamme.
 
Jos tulee tyttö, niin laitetaan miehen valitsemat kaksi etunimeä ja minun valitsema kolmas etunimi. Aluksi olisin halunnut tuon minun valitsemani ensimmäiseksi etunimeksi, mutta annoin pariksi koska miehen keksimä nimi on tosi harvinainen ja kaunis ja sointuu sukunimeen hyvin.

Jos tulee poika, niin laitetaan minun valitsemani kaksi etunimeä. Ensimmäinen nimi on kaunein pojan nimi, jonka tiedän ja toinen nimi tulee velivainajani mukaan.
 
Sukupuolesta emme vielä tiedä, joten molemmille on nimet valmiina, tulee sitten kumpi tahansa.

Pojalle oli paljon helpompi keksiä nimi, etunimi ja toinen nimi sointuvat lausuttaessa kivasti yhteen. Toinen nimi myös periytyy miehen suvusta. Tyttön kohdalla valinta olikin sitten vaikeampi.. Olin jo vuosia ajatellut, että sitten joskus kun saan lapsia niin tytölle valitsen kauniin ja persoonallisen nimen, nämä vanhat ja perinteiset suomalaiset nimet eivät oikein nappaa. Niinpä se helpotti hieman valintaa, kun oli vuosikaudet jo pyöritellyt erillaisia nimiyhdistelmiä mielessä, ja vihdoin sitten raskauden aikana valinta selkeytyi. Kaksi ensimmäistä nimeä ovat siis erikoisia, mutta eivät ainoaa laatuaan, ja kolmas nimi tulee miun kolmannesta nimestä. Ja mitä enemmän pyörittelen nimeä mielessä, sitä kauniimmaksi se tulee. [:)] Nimet ovat myös kansainvälisen kirjoitusasun mukaisia, sillä nykyaikana rupeaa olemaan niin paljon kansainvälisiä kontakteja, ettei wanhahtava suomalainen nimi oikein tuntunut luontevalta valinnalta meille. Pojan kohdalla suomalaisemman nimen valinta taas oli helpompaa, koska suomalaiset pojan nimet ovat jo valmiiksi vahvoja ja kauniita, toisin kuin valitettavasti monet tytön nimet.
 
Ensin kävin hakemassa kirjastosta pari nimikirjaa, ja luettiin ne "läpi" yhdessä, lähinnä naureskellen niille hirveimmille nimille. Sitten kumpikin listaa kymmenen suosikkiaan paperille, josta vedetään yli ne, mitä toinen ei hyväksy missään tapauksessa. Mulla tämä on toiminut joka kerta [:)]
 
Poika saa toiseksi nimekseen isän toisen nimen ja etunimi on salaisuus vielä [:)] Etunimi tuli työnimestä, joka vaan kuulosti suloiselta ja ei ole mikään tarhapihan yleisin nimi [:D]
 
Mä aloin ehdottelemaan nimiä miehelle melkein heti kun odotus alkoi. Se sitten makusteli niitä ja pojalle oli muutamia vaihtoehtoja mutta tytölle ei oikein tuntunut löytyvän. Sitten mies ehdotti yhtä nimeä ja se sopi mulle. Tää oli rakenneultran jälkeen kun selvisi että tyttö olis tulossa. Miehelle ei ole kuulemma mitään väliä toisista nimistä joten mä sain ne valita. Etunimi ei oo ihan yleisin mutta on sellainen joka sopii meidän erittäin yleiseen sukunimeen, ei siis mitään vierasperäisiä kirjaimia yms. Toinen nimi tulee multa (tai äidiltäni -en oo ihan varma vielä) ja kolmas anopilta, ne on ihan perisuomalaisia nimiä. Halusin suvusta toiset nimet koska mun pojillanikin on niin. Etunimen piti vaan olla tavallisempi myös kun toi sukunimi on niin "virtanen"-tyyliä. 
 
Kiitos kun olette vastailleet näin ahkerasti[:D]. Tuo katusutariinan nimenvalintatekniikka kuulosti hyvältä, pitänee kokeilla sitä. Yksi nimikirja minulla jo onkin...Luulenpa vaan että siinä voi käydä niin että mieheni vetää yli kaikki minun valitsemat nimet..tai sitten toisinpäin[:D].
 
Jatkan vielä, tykkäsin aikoinaan tosi kovin Väinö- ja Aino- nimistä. Nykyisin Väinöjä ja Ainoja on kuitenkin viisi joka luokalla. (kuten Emma, Veeti jne.) Väinö on kuitenkin sähköposteissa aina "vaino", joten kivasta nimi saa sitten suomalaisittain ihan uuden merkityksen. Nuo ääkköset on siinä mielessä tosi kurjia.
 
Mutta vaikka meidän lapsen nimessä ei ääkkösiä olekaan, niin olen kyllä silti sitä mieltä, että lapsi on suomalainen ja suomalaisuuden soisi säilyvän tässä kansainvälistyvässä maailmassa. Ei meitä kuitenkaan ole kuin 5 miljoonaa ja toinen mokoma ulkosuomalaisia. Minusta olisi kulttuurisesti aika kurjaa tappaa suomalaiset nimet sukupuuttoon kansainvälistymisen tieltä.
 
Mutta toki iso osa Suomessa yleisistä nimistä on ihan kansainvälisiä. Ja onhan niissä omat kinkkisyytensä. Tuttavani on nimeltään Mika ja hänet merkattiin USAssa vaihto-oppilasvuoden aikana joka paikkaan nimen perusteella naiseksi. Pääsääntöisesti miesten nimet kun eivät pääty a-kirjaimeen. [:D] 
 
 
 
Mä olen, Quara, sun kanssa samaa mieltä siitä, että suomalaisella lapsella saa kyllä olla suomalainen nimikin. Jos mieheni ei olisi ulkomaalainen, tai jos pitämäni nimet olisivat helpommin ulkomaalaisillekin lausuttavissa, olisi poikani varmaan saanut vähän tavanomaisemman nimen. Vaikka onhan tuo Benjamin ihan suomalaisessa nimipäiväkalenterissakin, joten periaatteessa on nimikin siis suomalainen.
 
Meilläkin minä tein itselle mieluisista nimistä listaa ja merkkasin niitä sen mukaan mitä mies piti: "Voisi olla" ja "ei varmasti". Mies ei erikoisia halua ja minä en kutsumanimeksi kovin yleistä. Kolme etunimeä kuitenkin tulee, kun meilläkin molemmilla on.
Mukava olisi jos johonkin nimistä liittyisi joku tausta! Eikä taastusti tyyliin "netissä kysyin ja JOKU vaan ehdotti"!

Pojalle tulisi yhdeksi miehen ensimmäinen, ei kutsumanimi, joka kulkee suvussa. Ja "itseltä" haluisin jonkun luontoaiheisen nimen (puutarhuri kun olen ja olin töissä eläintenkin parissa).
Pojalle siis tyyliin: Tapio, Osma (ahma), Otso (karhu)... Tytölle: Iiris, Lumi, Orvokki (vaikka vanhahtava onkin, niin jotenkin viehättävä)...
 
ALKUPERÄINEN: multatassu
Pojalle tulisi yhdeksi miehen ensimmäinen, ei kutsumanimi, joka kulkee suvussa. Ja "itseltä" haluisin jonkun luontoaiheisen nimen (puutarhuri kun olen ja olin töissä eläintenkin parissa).
Pojalle siis tyyliin: Tapio, Osma (ahma), Otso (karhu)... Tytölle: Iiris, Lumi, Orvokki (vaikka vanhahtava onkin, niin jotenkin viehättävä)...

 
Pakko kommentoida, kun meni sen verran yksiin... Mieheni ei lämmennyt Orvokille ollenkaan. Se on mummoni toinen nimi ja mieheni mielestä mummon nimeltä kuulostikin... Tuo Otso oli meilläkin ihan kärjessä poikien nimissä. Se on jotenkin sellainen miehekäs nimi. Mieheni on tosi pitkä ja isokokoinen, enkä minäkään mikään rihmaanhirtetty orava ole, joten veikkaisin, ettei meidän pojasta tulisi mitään pikkuruista Viliä, Veikkaa tms. joista tulee pieni mies mieleen. [:D]
 
Nämä on tietysti ihan täysi makuasioita ja mielleyhtymiä on monenlaisia.
 
Quara ei meilläkään ihan yhteisymmärryksessä nimistä olla...Reiluahan olisi jos toiselle vähemmän mieluinen nimi olisi "ei kutsumanimenä"! Etunimiähän saa olla kolme, joten periaatteessa helppo kompromissi: molemmille mieluisa, eli kutsumanimi + esim. äidin suosikki+ isän suosikki. Eriasia saadaanko näistä järkevä kokonaisuus...
Ja jos mukaan pitäisi mahduttaa suvun perintönimiä tai vastaavia...
Voikohan lapselle antaa litanjan nimiä joissa on jo kaksi yhdistettynä?? Esim. Annaliisa Kukkamaaria Ellinoora? [:D] (en tosissani mieti!) Muistaakseni olleet näissä muodoissa almanakassa ja näinhän saisi lapselle useamman etunimen.
 
Me- hassua kyllä- päästiin tosi helposti yhteisymmärrykseen tytömme nimestä.

Mulla on sellainen musitikuva, että nimistä yksi saa olla yhdistelmänimi.
 
Meillä minä olen lähinnä sitä nimeä mietiskellyt ja välillä poikaystävälle ladellut ehdotuksia,että musta tuntuu että mie sen taidan loppupeleissä valita,kun ei ole ainakaan mitään valituksia tullut nimiehdotuksien suhteen :)

Oletteko jo päättänyt nimen vai mietittekö vielä ristiäisiin tai synnytykseen asti? [:)]
Mun tekisi mieli päättää se jo,mutta pelkään että se sitten kerkee muuttua [:D]
On niin paljon kivoja ja nättejä nimiä <3
 
Me tehtiin miehen kanssa omissa oloissa listat tyttöjen ja poikien nimistä ja sen jälkeen vertailtiin. Molemmille tuli enemmän tyttöjen nimiä ja niissä sattui jopa olemaan kaksi samaa. Mutta meille on tulossa poika. Mä en lopulta innostunut kunnolla mistään ehdotuksesta ja asia jäi lepäämään. Kerran sitten pisti seinäkalenterista silmään nimi, joka jotenkin vaan iski. En ollut sitä koskaan aikaisemmin ajatellut, mutta sieltä se hyppäsi tajuntaani. Lisäksi sillä päivällä oli myönteinen merkitys vauvan suhteen. Se myönteisyys kylläkin peruttiin meiltä myöhemmin, mutta joka tapauksessa juuri se päivä oli onnellinen. Ehdotin tätä miehelleni ja se kävi hänelle. Siitä lähtien olemme käyttäneet kahden kesken tätä nimeä vauvastamme. Toinen nimi tuli suht helpolla ja tärkeää siinä oli se, että se stemmaa etunimen kanssa. Tarkoitus olisi vielä hiukan miettiä tuota toista nimeä, mutta ehkä se on jo tossa. Kolmatta nimeä emme varmaan annakaan.

36+6
 
Takaisin
Top