Milloin aiotte kertoa raskaudesta?

Me kerrottiin vanhemmille, kun oltiin toisten luo menossa viikonlopuksi. Muuten olisi ehkä joutunut ruokapöydässä selittelemään, miksei syö graavilohta... Muuten kerrotaan ultran jälkeen, joka on kuun lopussa. Kauhistuin töissä, kun yksi kollega kysyi tällä viikolla, kun oli 8+6, että "teille taitaa olla tulossa perheenlisäystä?" Apua, se näkyy jo! En siinä sitten kehdannut valehdellakaan, mutta sanoin, että ollaan niin alussa, että en ole kertonut oikein kenellekään. Viimeksi vatsa alkoi näkyä kunnolla vasta lähempänä rv 18.
 
Aksu: No just joo... Sympatiat! Mä varmaan räjähtäisin sinun sijassasi. Onko teillä ensimmäinen lapsi? Jos ei mies oikein ole vielä sisäistänyt tätä tulevaa ja sen tuomia muutoksia ja tuo asian leikiksi lyöminen on hänen tapansa sivuuttaa "hankala" aihe.
 
Hitsi miten te kaikki ootte noin pitkällä et jo Nt häämöttää:eek: mulle oo tullu vielä aikaakaan sinne:/
 
Meillä molempien vanhemmat ja muutama mun ystävä tiesi lapsettomuushoitojen aikatauluista, joten heille kerrottiin heti kun plussa pärähti tikkuun. Aateltiin, että nyt perjantaina kun alkaa 12. viikko, niin siitä etteenpäin voiaan kertoa vapaasti ku tilanteet tulee eteen. Sukulaisille ja kavereille ei varmaan kummemmin erikseen ilmotella, mutta sitte ku nähään, nii kerrotaan.

Me on nähty vauvva jo ultrassa, ku on päästy tosi aikasin käymään, mutta en nyt ees tiiä millon meillä on tuo nt-ultra eessä?? Apua! :-D
 
Rakenneultran jälkeen ensimmäisestä kerroin. Tällä kertaa ei taida pystyä niin pitkään salata, kun maha kasvaa niin nopeasti ja tytär on sellainen hölösuu
 
Äh, minulta on jo kaksi eri kollegaa kysynyt, onko perheenlisäystä tulossa/olenko jäämässä äitiyslomalle. Joten kai se sitten jo sen verran näkyy, että ei voi enää peittää. Eka kysymys tuli 8+6 ja toinen 9+5. Edellisessä raskaudessa alkoi näkyä vasta lähempänä rv 18.
 
Minä ajattelin kertoa vanhemmille ensi viikon torstaina olevan np-ultran jälkeen viikonloppuna kun on se 12+ viikkokin lopuillaan :)
 
Mies kerto eilen porukoilleen ku olivat istumassa iltaa. Huh! Nyt ei tartte ite, anoppi ei kannata ideaa lapsista pienellä ikäerolla. Tänään sitte onnitteli, oli kuulema iso yllätys. Olin niin epäuskonen että vaivoin sain mutistua että kiitti, no enpä tiiä oliko nyt niin ylläri.. :D miks ihmisten reaktiot ahdistaa mua?? Täähän on hyvä uutinen!! :P kai ainaki sit ku ollaan vielä niin alussa.. omalle perheelle yms kerron vasta np-ultran jälkeen kuvilla.. töissä kerroin ystävälle mutta tää mun suurentunut ulkomuoto taitaa kyllä paljastaa mut heti ku palaan töihin saikulta.. :P
 
Se toinen mua ei pelota mitä ihmiset sanoo enempi mua pelottaa se mitä appivanhemmat tekee kun saavat kuukauden päästä tietää...niiden mielestä perhekoko on 2 lasta mielellään isolla ikä erolla o.O mä meen ens viikonloppuna käymään mun porukoilla tyttöjen kanssa ja olis samalla tarkoitus käydä pyörähtää niiden kautta kun niillä on joku paketti tytöille... Ja vähän jänskättää et tajuaako ne mitään tosta mun turpeesta:wink
 
Ollaan oltu kovasti sitä mieltä, että kerrotaan tuleville isovanhemmille vasta ekan ultran jälkeen, mutta jotenki nyt on jo iskenyt hirveä hinku kertoa! Etenkin kun miun vanhemmat lähtee huomenna ulkomaille ja tulevat suomeen vasta vähän ennen joulua.
 
Meillä kai tarkoitus vanhemmille kertoa pyhäinpäivän aikoihin. Silloin se akuuttiaika ohi. Mietityttää itseä se miten oma isä suhtautuu asiaan. Äitini kuoli ennen juhannusta ja tämä mulle ensimmäinen lapsi. Paljon jää tietoa saamatta omalta äidiltä ja se tuki ja turva :sad001
 
Susse osanotot äitisi menettämisestä :,( varmasti isältäsi löytyy tieto taitoa mitä voit hyödyntää? Tai ehkä jopa anopilta?
 
Kiitos Äippä x4 :Heartred

Isältä saa kyllä jotain tietoa ja taitoa ja mieskin sanonut että anopilta voi myös kysyä.

On se oma äiti kuitenkin se oma. Monta kertaa itkenyt sitä kun äiti ei täällä enään tätä näkemässä ja auttamassa. Siskolta saa myös varmasti apua.

Yrittää kuitenkin nauttia ja varsinkin jos tiistain ultra antaa viimeisen varmistuksen.

Onneksi mulla ihana mies,muu perhe ja rakkaat ystävät tukena
 
Onhan se oma äiti aina oma äiti, sitä ei kyl voi korvata... Mutta on kyl mahtavaa että sulla on hyvä tukiverkko ympärillä auttamassa ja neuvomassa:)
 
Mietin vain sitä hetkeä kun isä ja sisko saavat tietää. Isä ensin varmaan surullinen koska ymmärtää että äiti ei asiaa näe. Mutta silti uskon että on onnellinen.
Sisko ehkä alkaa siihen "mamman" virkaan.
 
Susse, osanottoni:Heartred Mun mies on menettäny reilu vuosi sitten isänsä ja on selkeästi suruissaan kun hänen isänsä ei saanut koskaan tietää että hänestä tulee isä. Onneksi on ihanat perheet ympärillä, mutta ei sitä puuttuvaa aukkoa kukaan voi paikata :Heartred
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top