IVF/ICSI kokemuksia

Mulla oli vastaavaa ongelmaa, kun pistin ekan kerran jarrulääkettä (erilainen neula kuin esim. Gonalissa tai Ovitrellessa). Silloin tuli tippa vertakin mukana, kun otin neulan pois ihon alta ja lisäksi tuli pieni mustelma pistoskohdan alle. Ja pistäessä se tuntu just siltä, että ei uppoo olleskaa ihoon :wideyed: Seuraavilla kerroilla katsoin sitten oikein huolella, että pistokulma on 45astetta ihoon nähden ja neulasta menossa se teravin puoli edellä nahkaan. Lisäksi tuikkasin sen sisään vähän reippaammalla nopeudella - meni paremmin!:happy:

Taisin täältä itsekin silloin kysellä neuvoja :grin

Mut kyl silti usein jää minikokoinen kirkas- tai veritippa vaikka ruiskun ottaa hitaasti ulos. Mut ei oo haitannut minunkaan hoitoja ne tipat.

Tsemppiä!!:happy:
 
Punktiosta kotiuduttu pari tuntia sitte.. pikkusen vissii oli kierroksia koneessa, kun 25h ehti valvoa ja silti ei muka väsyttäny pätkääkään.. kahen tunnin päikkärit maistu kyllä kuitenki hyvältä. Nyt hetki hereillä ja varmaan ajoissa saa käytyä yöunille.

Oikeelta punktioitiin neljä rakkulaa, mut saatiin siitä huolimatta viis solua. Vasemmalta ei saatu sitä ainokaista punktioitua, kun munasarja oli liian hyvin piiloitunu suolien taakse. Kyllä taas yritettiin kahen ihmisen toimesta sitä painella parempaan paikkaan, mut ei kaikesta runnomisesta huolimatta suostunu yhtään liikkumaan. Missään vaiheessa ei oikeestaan sattunu, eikä oo oikeestaan vieläkään koskenu. Hyvä niin.
Biologi kävi liki heti ilmottamassa, et miehen simppanäyte oli huonontunu niin paljon, että ivf:n sijaan kaikille mahollisesti kypsille soluille tehdään icsi. Vielä ei oo mitään käryä, että montako kypsää on.
Siirto ois sitte maanantaina. Toivottavasti siirrettävää on..
 
Täällä tulevasta hoidosts hieman sekava mieli.En tiedä onko teillä ollut samaa ketkä on julkisella hoidossa.Pelottaa jotenkin että entäpäs jos ei onnistu vaikka on mahdollista päästä 3 IVF hoitoon plus PAS hoito entä jos ei tärppää ja ei saada vauvaa vaikka onnistumisprosentti onkin parempi näissä hoidoissa kuin missään muissa hoidoissa vaikkapa vertaa inssiin.Pian taas tulee mieleen että JEE!!! Kohta alkaa hoidot ja saadaan vauva ja raskaus alkamaan ennen vauvaa :) Vaikka lääkärit on puhuneet niin yksityisellä kuin julkisella että on hyvä että olemme liikkeillä tässä lapsiprojektissa näin hyvässä aikaan koskaan ei voi tietää miten nopeaa/hitaasti tärppää ja jokaisen tilanne on omanlaisena, kuulema jos olisin ollut lähemmäs 30v olisi kaikki letrojen syömiset jätetty välistä ja vielä kaikista prosenteista puhuttu kuulema km riskikin on pienempi, mutta silti nämä ajatukset ,että jos ja jee ajatukset.Osittain tähän ajatukseen voi vaikuttaa edellinen kohtukuoleman uusiminen kuulema riski samaan tilanteseen ja meidän tyttäremme kuoleman syyn takia menettämiseen on pieni uusimisriski.Putkeen on epätodennäköistä tulla sama kohtalo.
 
Heitsu1996 sanoi:
Täällä tulevasta hoidosts hieman sekava mieli.En tiedä onko teillä ollut samaa ketkä on julkisella hoidossa.Pelottaa jotenkin että entäpäs jos ei onnistu vaikka on mahdollista päästä 3 IVF hoitoon plus PAS hoito entä jos ei tärppää ja ei saada vauvaa vaikka onnistumisprosentti onkin parempi näissä hoidoissa kuin missään muissa hoidoissa vaikkapa vertaa inssiin.Pian taas tulee mieleen että JEE!!! Kohta alkaa hoidot ja saadaan vauva ja raskaus alkamaan ennen vauvaa :) Vaikka lääkärit on puhuneet niin yksityisellä kuin julkisella että on hyvä että olemme liikkeillä tässä lapsiprojektissa näin hyvässä aikaan koskaan ei voi tietää miten nopeaa/hitaasti tärppää ja jokaisen tilanne on omanlaisena, kuulema jos olisin ollut lähemmäs 30v olisi kaikki letrojen syömiset jätetty välistä ja vielä kaikista prosenteista puhuttu kuulema km riskikin on pienempi, mutta silti nämä ajatukset ,että jos ja jee ajatukset.Osittain tähän ajatukseen voi vaikuttaa edellinen kohtukuoleman uusiminen kuulema riski samaan tilanteseen ja meidän tyttäremme kuoleman syyn takia menettämiseen on pieni uusimisriski.Putkeen on epätodennäköistä tulla sama kohtalo.
Click to expand...

Just samoja mietteitä oli! Olin 30+ vuotta, kun hoidot aloitettiin ja just sen vuoksi päästiin suoraan inssiin. Kyllähän se söi naista (ja varmasti miestäki!), ku inssit x3 negaa ja eka ivf nega ja ainut pakastettu ei selvinny sulatuksesta. Mut sitte toinen ivf oli meidän juttu! :)
 
liljatar sanoi:
Just samoja mietteitä oli! Olin 30+ vuotta, kun hoidot aloitettiin ja just sen vuoksi päästiin suoraan inssiin. Kyllähän se söi naista (ja varmasti miestäki!), ku inssit x3 negaa ja eka ivf nega ja ainut pakastettu ei selvinny sulatuksesta. Mut sitte toinen ivf oli meidän juttu! :)
Click to expand...
Uskon että täällä monella on ollut samoja ajatuksia.Hyvä kun hoito toi teille onnen ja käärö tuloillaan :)
 
Kyllä se pahainen pelko on itselläkin takaraivossa, että mitä jos tässä vielä hyvin käy ja tärppää, niin tuleeko sitten taas puolivälissä keskenmeno. Riski siihen on erittäin suuri, koska molemmissa aiemmissa raskauksissa vedet lähti liian aikaisin. Ekalla kerralla tosin oltiin jo siellä paremmalla puolella ja tytöt kotiin asti saatiin. Nyt varsinkin on ollut pala kurkussa jo viime aikoina, kun on puolitoista kuukautta viimeisen keskenmenon vuosipäivään.

Toisaalta tosiasia kuitenkin on, että mikään ei ole varmaa hoidoissakaan. Aina ei voi luottaa siihen, että varmasti näillä hoidoilla se raskaus alulle saadaan. Itse en voi uskoa etteikö rakkaalleni suotaisi omaa lasta. Itkiessäni sitä etten pysty hänelle lasta antamaan, rakkaani sanoo, että sitten se on tarkoitettu niin. En vain suostu sitä uskomaan, kun hän on kuin luotu isäksi. Sitten taas kuitenkin toivo palaa, kun pas lähestyy. On vain taas yritettävä saada itsensä positiiviselle mielelle, että mahdollinen alkava raskaus alkaisi hyvin. Yhtä vuoristorataa menee kyllä tunteet ilosta suruun, jännityksestä epätoivoon ja kaikkeen mahdolliseen muuhunkin.

Noh, tiistai on pian ja päästään päättämään mahdollinen pas-ajankohta.
 
Hulbertiina,Sympatiaa ja tsemppiä sulle.Jotenkin uskon että jos kerran on onnistunut raskaus hoidoilla ja ylipäätään raskaus niin miksi ei toisen kerran onnistuisi :)
 
Vihdoin vähän tietoa soluista.. kaikki viis oli kypsiä ja kaks hedelmöitty normaalisti. Nyt sitte kaikki mahollinen ristissä, että huomenna siirtoon päästään. Plussaa toki ois, jos tuo toinen saatais pakkaseen, mut kunhan edes tuo siirto toteutuis.. vähän jänskättää.. :nailbiting:
 
Heitsu, just itsekin mielin tänne kirjoitella tunteista. Mulla itelläni on ollut nyt valloillaan tuon 2. negaan päättyneen siirron jälkeen tosi voimakas tunne siitä, että nämä mahdolliset 2 vikaa siirtoa tästä 1. ivf:stä eivät tule onnistumaan. Se siis tuntuu ihan päivänselvältä!!:wideyed:

Oon miettinyt, että onkohan yhtään sellaista plussannutta, joka on jo ennen siirtoa ollut "varma", että ei onnistu, mut sit kuitenkin on onnistunut...:shy:

Sitä pohtii, että tällä omalla asenteella pilaa pienetki mahkut onnistua. Eipä kyllä se positiivinenkaan asenne ole vielä plussaa tuonut...:sorry:

Joka tapauksessa, ylihuomenna olisi edessä tokavika PAS, jos sulatus menee hyvin. Toivottavasti mieli tässä vielä muuttuisi positiivisemmaksi! :rolleyes:
 
Carris me suhtauduttiin tähän viimesimpään PASiin tosi skeptisesti, saatiin vain yksi sillon pakkaseen ja lääkärikin oli vähän niin että paras alkio meni siinä tuoresiirrossa. Haluttiin vaan ennen kesää päästä ees sulattamaan tuo ainoa alkio ja todeta ettei se selvinny siitä ja sitten ois voinu syksyllä lomien jälkeen alottaa uudella punktiolla. No se sitten selvisikin sulatuksesta ja vieläpä kiinnitty! Nyt RV15 ja se on edelleen mukana:)
Mäkin kovasti stressasin sitä että omalla murehtimisella pilaa kaiken mutta lääkäri sano että älä nyt sitä vielä stressaa että stressaat:grin ei näissä hoidoissa voi mitään sille huolehtimiselle:rolleyes:
 
Carris sanoi:
Oon miettinyt, että onkohan yhtään sellaista plussannutta, joka on jo ennen siirtoa ollut "varma", että ei onnistu, mut sit kuitenkin on onnistunut...:shy:
Click to expand...
Minä olin varma ennen viidettä inssiä, ettei tärppää, ja olin jo suunnitellut, että sen jälkeen tulevalla kesätauolla ota ilon irti elämästä, en varo yhtään ja teen kaikkea sitä, mikä on raskaanaolevilta kielletty, ja katsotaan sitten syksyllä uudestaan. Ja yllätyksekseni tuosta viimeisestä inssistä ennen kesätaukoa sai esikoinen alkunsa. Se oli ensimmäinen inssi FSH-piikityksillä, ja jälkeenpäin olen arvellut, että lääkityksen vaihto aiheutti onnistumisen.
 
Pikkunen haettu kyytiin. Oikein mallikelpoinen kaveri kuulemma:hilarious:
Toista viljellään torstaihin asti. Toivottavasti jaksaa ja pääsee pakkaseen:)

Huomisen jälkeen on onneks ihan liiankin tiukkaa työputkea tiedossa, ni ehkä piinailu menee osittain ees puol huomaamatta.. uskoo ken tahtoo:grin
 
Ei ajatuksilla voi pilata mitään eikä sellasista tunteista kannata kokee turhaa syyllisyyttä! Itekin lähdin viimesimpään hoitoon täysin kypsänä, puolipakosta pitkällä kaavalla ja aattelin että joo, rämmitään tää yks pitkä kaava nyt pois alta ja sit seuraavalle vuodelle suunnittelin jo mitä lääkkeitä sitten kokeiltas, miten vaatisin taas lyhyttä kaavaa jne., jolla siis ennenkin oli tullu tulosta.. Mietin että hoito ois sit sujunu jotakuinkin hyvin jos edes joku jaksais blastoks saakka ja ois vieläpä keskinkertasta laatua. No meinasin pökertyä kun sit ilmotettiin että olikin saatu, ei yhtä vaan 2 blastoa ja jopa top AA laatusia, joka mulla ennennäkemätöntä! Toinen niistä on pakkasessa ja toista odottelen syntyväksi päivänä minä tahansa ja ylihuomenna ois LA :) Että eipä sitä voi oikeesti yhtään tietää etukäteen millätavoin joku hoito tulee meneen.
 
Ohhoh! Pari kuukautta lipsahti ihan etten mitään kuulumisia tänne ole laittanut.
Eli juhannuksen plussa oli oikea plussa ja nyt porskutellaan menemään rv 15+0. Vieläkin on jotenkin epätodellinen olo, että tuo oikeasti tärppäsi ekasta siirrosta ja koko raskaudesta vaikka oireet ovat olleet täysin erilaiset ja pahemmat kuin esikoisesta ja vatsakin on jo kasvanut sekä möyrimistä tuntunut jo.

Tsemppiä kaikille!!! Ootte ajatuksissa, vaikken täällä usein enää käykkään.
 
Takaisin
Top