Minä en sanoisi, että aavistin raskauden päättyvän huonosti. Mutta alkuun oli pitkään silleen erilaiset fiilikset kuin esikoista odottaessa, kun r-testiin viivat vahvistu niin hitaasti ja jäivät siltikin haaleammiksi kuin ekassa raskaudessa. Tämä toki ei välttämättä merkkaa mitään, mutta se jäi vaivaamaan. Tein lopulta myös digit, ja niissä viikot meni ok. Ja näin jälkeenpäin yhä pohdin, että oliko niissä teteissä sittenkin nähtävissä lopputulos. Oliskin kiva, jos neuvolasta sais sitten seuraavassa raskaudessa hcg:n mittauksen verestä... Ihan vaan mielenkiinnosta. Km:n jälkeen mieskin kysy minulta, että olisko niistä r-testeistä pitänyt osata aavistaa jotain, kun olin sille sillon sitä murehtinut.
Täällä kp 24, dpo 13-9 (en ole yhtään varma oireista). Ja yhä pääni sisäinen ääni uskottelee, mun olevan raskaana...

Ja on vähän oireitakin; turvonneet kipeät rinnat, etova olo (parina päivänä on jo käyny mielessä, että kohtaa pääsee halaamaan pönttöä) ja raskauksista tuttu selän kaiherrus. Toisaalta olis hyvin outoa, että oireilisin näin aikaseen, kun aikaisemmin oireet on astuneet kehiin 1-2viikkoa plussauksen jälkeen (ja testi tehty aikaisintaan, kun menkkojen olisi pitänyt alkaa). Tämän hetkinen testaus-suunnitelma on sinnitellä perjantaihin ja kattoo apteekin r-testillä (ainut testi mitä löytyy kotoa) ja, jos se nega, odotella rauhassa ensi viikkoon. Toisaalta mietin, että jos mulla todellakin on raskaudesta johtuvia oireita, on hormonit sen verran koholla, että pitäis jo näkyä. Mutta sitten vähän pelottaa ajatus tuijotella taas haaleita viivoja. Mutta taas yhtään saadakseni sitä sisäistä varmuutta, haluan olla tyytyväinen samaisen r-testin tulokseen.