Yritystä keskenmenon jälkeen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja j.n
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
No niin kyllä ollaan! Mennään kaikki lomalle rentoutumaan ja raskaantumaan :D Mä kyllä just tajusin, että meidän kylpyläloma ajoittuu vasta km +3 kiertoon mutta ihan sama, jos auttaa :)

Me ollaan matkalla anoppilaan ihan kauheessa lumipyryssä. Pikkumies nukkuu niin on aikaa löpistä täällä :)
 
Hah, muistin juuri että viime kerralla kun ukon kanssa oltiin laivalla niin olin tuolloin raskaana. Edellisenä päivänä olin tehnyt testin, joten laivan ohjelma meni vähän uusiksi. Ei taida ovis ihan osua vielä laivapäivälle mutta toivottavasti se toisi onnea. Tiedän että kuulostaa vähän höpsöltä :grin

Mimmu, mikäli olette autolla liikenteessä niin ajelkaahan varovasti! :)

Ja todellakin, me jos ketkä ollaan ansaittu vähän hemmottelua ja tietysti kirsikkana kakun päälle, ne plussat :wink
 
Jahas jahas, eli jos ennusmerkkejä etsitään, niin meille pitäisi pärähtää plussa tästä kierrosta. Silloin olisi samalla tapaa loma niillä main kuin nt-ultrakin. Tällä kertaa sit vain toivotaan parempia uutisia kuin viimeksi. :wink Hah, ei vaineskaan, eipä mennä asioiden edelle. Riittää kun pieni ilmoittelee tulostaan sitten, kun on tarpeeksi vahva kasvaakseen maailmaan asti. :Heartred
 
Mua surettaa taas mun ystävät. Yritin viritellä heidän kanssa keskustelua keskenmenosta ja uudelleen yrittämisestä mutta turhaan. Huoh. Mä päätin kyllä nyt antaa olla, kun ei kerta kiinnosta. Samalla kyllä tipahtaa tämä ryhmä ilmoituslistalta uudesta raskaudesta, jos joskus niin pitkälle päästään. En vaan välillä ymmärrä ihmisiä ollenkaan :(

Samalla mua surettaa Dikun tilanne ihan tosi paljon :( Mitenhän sielläkin menee.
 
Ääh... Oon yrittänyt vältellä foorumia, jotta saisin vähän tätä mun pakkomiellettä rauhoitettua. Onnistumatta...

Meilläkin oli just viikonloppuna puhetta miehen kanssa, että lähettäis jonnekin rentoutumaan ja aurinko-energiaa tankkaamaan. Riippuu vaan antaako miehen työtilanne myöte, mutta yleensä me muutenkin ollaan äkkilähdöillä reissattu...

Niin, mulla on nyt todellakin piinaviikot meneillään. Vielä pitäis viikko näitä oireita kuulostella. Aikaisemmin olen tällä tavalla jännäilly vasta 2-3 päivää ennen kierron loppua. Mun päässä on jokin pieni "ääni" joka hokee koko ajan, että nyt on tärpännyt! Mikä siis olis todella upeaa, mutta koitan koko ajan huutaa vastaan tuolle äänelle, että kp1 ei sitten tuntuis niin maailmanlopulta. Yksi oire mikä toivoa pitää yllä, on toi selän kaiherrus sisältä päin. Sitä muistan olleen vain raskauksissa, mutta ei kylläkään yleensä näin aikaseen. Ja en tiedä mikä sitä kaiherrusta aiheuttaa...
 
Mietin kanssa Dikun tilannetta. Hänkin on kokenut niin paljon. Siinä on kyllä niin vahva ihminen kun on kestänyt kaikki vastoinkäymiset ja silti jaksaa uskoa parempaan huomiseen. Toivon todella että hälle vielä pieni ihme suodaan :Heartred

Mä olen päättänyt että avaudun ainoastaan näistä km asioista tänne foorumille. Miehelle tietysti pienemmässä määrin. Saa vertaistukea plus se että te tiedätte miltä musta suunnilleen tuntuu ettekä välttämättä töksäyttele sellaisia kommentteja mitä jotkut mun tutut joille olen asiasta puhunut. Työkaverikin pamautti heti kärkeen kun palasin sairaslomalta töihin että oli onni että tuli km tässä vaiheessa, että kyllä Herra korjaa virheelliset yksilöt pois. Olin huuli pyöreenä, että anteeks mitä tulit sanoneeks. Edelleen surutyö oli kesken ja sit tulee näitä loppuunkuluneita lauseita korviin... HUOH!
 
Toivottavasti pauveli sun sisäinen ääni nyt huutelee oikeita asioita, minä ainakin tahdon uskoa siihen :)

Täällä taas hieman vaikeampi päivä takana.. Clomit aiheuttavat mulle itkuisuutta ja alakuloisuutta, niin iltapäivä meni itkiessä tätä tilannetta. Ja itkiessä mitä tahansa, kesken lauseidenkin tulee poru. Mies yrittää lohduttaa parhaansa mukaan, ja jaksaa uskoa aina hyvään. Itselläni taas on toivo loppumassa :( huoh.. Ehkä tämä tästä kun saa nuo tämän kierron clomit syötyä, niin alkaa mielikin tasaantumaan..
 
Tämä km foorumi on mielestäni kyllä hyvä, ei tarvitse kirjoitella aina välttämättä iloisia ja positiivisia asioita, koska me kaikki tiedetään että ei tämä mitään ruusuilla tanssimista ole :)
 
Anskunen, niin nuo kuluneet lauseet on niitä pahimpia... Äitini yritti lohduttaa minua juuri tuolla, että "sen oli parempi mennä tässä vaiheessa pois". Myös, että "muista että asiat on hyvin, kun onhan teillä jo yksi terve lapsi". Siinä hetkessä nuo lauseet vaan aiheutti tunteen, että minulla ei olis jotenkin oikeutta surra menetettyä lasta. Vaikka toisaalta molemmat lauseet on totta, mutta ei siinä vaiheessa kun koko maailma on just musertunut. Lisäksi yksi ystäväni selkeesti kiusaantuu, jos jotenkin sivua keskenmenoa. Mutta sitä en ole kokenut sinällään ongelmaksi, kun on ollut toinen ystävä, jolle sain asiaa purkaa niin paljon kuin oli tarve (miehen lisäksi). Ja onneksi on tämä some-aikakausi niin, ei tarvii yksin pohdiskella näitä asioita! :)
 
Onko kokemuksia markettien r-testeistä? Mikä niissä on herkkyys? Mietin, jos sellasen ostasin ja kattosin mitä loppuviikosta näyttäs. Mulla kaapissa yksi apteekin r-testi, mutta se ei taida ihan niitä herkimpiä olla, niin ei kai kannata sillä aloittaa testaus rumpaa. Kun en taidakaan pystyä odottelemaan, että olis menkat myöhässä... Jos se nega sitten auttais valmistautumaan "pahimpaan".
 
Äh, täällä ollu tänään aika raastavat fiilikset. ;/

Tullu alamahalle sellaset menkkajomot jotka jomottelee tuonne alas asti. Ihan siis se tunne kun menkat ois alkamassa. Toisaalta on Palellu ja ollu nenän tukkosuutta ilman flunssaa, mikä oli viimeksi ensimmäinen raskausoire.

Tänään näitä pohtiessa tajusin miten mieletön pettymys se on jos en saa tässä kierrossa plussaa ja miten tästä nopeasti plussaamisesta on sittenkin kehkeytynyt pakkomielle. Ja kuitenkin luulen että ne menkat alkaa ja voi itku sitä kp 1 päivää... :'(

Vaikka en halua tietenkään muillekkaan ikäviä kommentteja ystäviltä ja lähipiiristä. Niin kun lukee teidän samanlaisia kokemuksia tökeröistä kommenteista tai tuen puutteesta, niin tulee vähän parempi mieli, koska ehkä ne ei vaan osaa sanoa mitään ja ei tarkoita sitä, kun nyt ollu välillä tunne, että eikö ne välitä kun sivuuttaavat koko aiheen. :(

Pauveli yritin pregcheck liuska pakettia lukea ja syynätä. Mut siinä ei lukenu herkkyyttä! Sellaiseen kuitenkin sain viimeksi ekana haamun. :)
 
Pauveli, apteekista mä oon ostanut Apteq-merkkisiä raskaustestejä silloin, kun on ollut tarve testata aikaisin. Niissä on ilmoitettu herkkyydeksi 10.

Tökeröistä kommenteista... Mä ajattelen ja uskon niin, että useimmilla ihmisillä on tarve lohduttaa jotenkin. Kuitenkin ne monet lohduksi tarkoitetut sanat ja kommentit ovat niin tökeröitä ja tuntuvat pahoilta ja omaa surua mitätöiviltä silloin, kun itse on sen pahimman tuskan keskellä. Mulle olisi riittänyt vain vaikka se, että ollaan yhdessä hiljaa ja toinen kysyy miten voin ja kestää ottaa vastaan sen, jos tahdon kertoa olevani ihan rikki. Surun kohtaaminen ylipäätään voi olla muille niin vaikeaa, että sitä yritetään työntää pois tai pehmentää noilla lohdutukseksi tarkoitetuilla kommenteilla. Ei niillä varmasti pahaa tarkoiteta, vaikka siltä ne herkästi tuntuu.

Sabetti, tuo pakkomielteinen ajatus ja toive uudesta raskaudesta on niin raastava. Mulla kp 1 on ollut ihan valtaisa pettymys joka ikinen kerta, vaikka olisin kuinka psyykannut itseäni siihen tai tiennyt, ettei kummoisia mahdollisuuksia raskauteen edes olisi, jos oviksen aikaan on ollut hissua. Nyt yritän jälleen kerran ottaa rennompaa asennetta tähän touhuun... Ajattelin nyt kuitenkin tikuttaa oviksen tässä kierrossa, lähinnä vähentääkseni sitä stressin määrää, joka mulla ovisviikkoon liittyy. Salaa olen kyllä aika mielettömän iloinen siitä, että vapaapäivät osuvat siihen viikonloppuun, johon oviskin todennäköisesti ajoittuu. Viime kierrossa jäi nimittäin "hyödyntämättä", kun olin yövuoroissa ja mies teki jouluvalmisteluja.
 
Varmasti niin, Starling, toi lohduttamis-asia... Ja luulen, keskenmeno asiat kuuluvat sellasiin menetyksiin, mitkä koetaan hyvinkin vaikeiksi lohduttajan ja kuuntelijan kannalta. Siis, kun uuden viattoman elämän menetys ei sinällään kuulu luonnon kierokulkuun (vaikka toisaalta kuuluukin).

Pitääpä keskiviikkona suunata tutkiskelemaan r-testi valikoimaa... Vaikka nyt illasta "ääni" on vähän vaimentunut ja menkkajuilit alkaneet ilmoitella itsestään.
 
Toivotaan Pauveli, että sun pikkuääni pitää kutinsa! Mä ole arvannut kaikki plussat jo etukäteen. Ja itseasiassa myös molemmat km:kin.

Mä en ole ymmärtänyt mun kavereita jo senkin takia, että niistä myös moni on kokenut keskenmenon. Jos ei osaa sanoa mitään niin kyllähän se kuunteleminen ja kädestä pitäminen riittää oikein mainiosti mutta ihan puhtaasti ignoroida on pahinta.

Mun mielestä nuo Pauvelinkin saamat kommentit oli kaikista pahinta. Että olisit tyytyväinen siihen mitä sulla jo on. Ihankun unelmointi ja muun toivominen olisi jotenkin pahasta. Ihanan kommentin sain mun äidiltä pari päivää sitten, kun kerroin, että meille on tulossa kaksosvauvat kylään niin äiti toivotti, että ne tartuttaa meillekin onnen :)

Varmuudella en tiedä teidän testeistä mutta meillä marketissa on 25 testejä. Kotona mulla on 10 testit ja kaksi digiä :)

Mutta mä olen tosi onnellinen, että ole löytänyt tieni tänne foorumille <3 Täällä voi olla just niinkuin on näiden asioiden kanssa.
 
Mimmun. Äiti valinnut kauniin sanat. ♡ mulle kaikkein sydämmellisin ja huolehtivaisin on ollut työnantaja! Se on ollu ainut joka kysynyt jälkeenpäin miten voin ja tsempannut. Heti km uutisen jälkeen antoi kynttilän ja kortin jossa luki ihanasti: Sabetti pieni Ihanainen. Tsemppiä, voimia ja kaikkea hyvää!
, joka silloin tuntu tosi lohdulliselta.♡

Ei jännittäisi kertoa raskausuutisia tälle henkilölle. :)
 
Voi ei, mitä kommentteja ihmiset päästää suustaan! Mulla on ystävät ja sukulaiset suhtautuneet hyvin. Sukulaisista mun isä ja vaari olivat ne, jotka oli kaikkein eniten huolissaan mun jaksamisesta. <3 Ystävät on kyselly jaksamisia ja mikä tärkeintä, ovat kuunnelleet kun oon halunnut puhua. Anoppi ollut iso tuki, hänellä itsellään ollut kohdunulkoinen raskaus. Tästä raskaudesta on läheisimmille sukulaisille kerrottu avoimesti. Sen verran muutti tuo myöhäinen km mun ajatusmaailmaa, että nyt ajattelin että eipä se salailu mitään auta.
 
Mimmu. Oi, me oltiin pari tai kolme vuotta sitten sharm El shaykissa, ras um El sidissä! Aivan ihana paikka! :) se meri!♡

Miuk ihana kuulla miten hyvin suhtauduttu! :)
 
Sabetti, mulla myös esimies oli yksi niistä harvoista, jotka uskalsivat kysyä, miten voin ja toisaalta ei sanonut mitään loukkaavaa. Kerran hän sanoi mulle, että tahtoisi osata sanoa jotakin lohduttavaa, mutta ei tiedä, mitä sanoisi. Vastasin siihen, että ei tarvitse osata sanoa mitään eikä ole olemassa sanoja, jotka voisivat lohduttaa. Sitten oltiin vain hiljaa. Mutta hän onkin kultaa. Paras esimies, joka mulla on koskaan ollut.

Ihanaa Mimmu noi teidän lomamatkasuunnitelmat ja ties vaikka teillä olisikin masussa mukana pieni... :wink Ihanasti äitisi sinulle sanonut!

Miuk, mulla taas on keskenmenon vuoksi sellainen tunne, etten haluaisi kertoa mahdollisesta uudesta raskaudesta kenellekään ennen kuin on ihan pakko. Tai töissä voi olla, että olosuhteiden pakosta on kerrottava esimiehelle ja sitten mulla on mielessä kaksi ihmistä, joille mahdollisesti voisin kertoa raskaudesta jo aikaisessa vaiheessa. Viimeksi tuntui niin hirveältä silloin ilmoittaa, ettei meille kevätvauvaa tulekaan. Lisäksi petyin niin pahasti joidenkin hyvin läheistenkin ihmisten suhtautumiseen (eivät siis kyenneet kysymään edes kuinka voin), että en tahtoisi taas sitä mielipahaa, jos niin kävisi uudelleen.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top