Pauveli, mulla tyhjennyskierron jälkeiset kuukautiset alkoi tuhrulla (samanlaista ruskeaa klimppistä vuotoa, jota oli km-vuoto lopussa). Tuhrua kesti 5 päivää, jonka jälkeen alkoi "normaali" vuoto, jota kesti mulle normaalit 7 päivää. Vuoto oli hieman normaalia runsaampaa. Uuden kierron laskin alkaneeksi vasta ekasta kunnon vuotopäivästä. Seuraavassa kierrossa ovis tuli kierron puolivälissä kp 13 ja 14. Ovulaatio oli todella kivulias ja limaa järkyttävä määrä. Nännit olivat 3 päivää ovulaation jälkeen tosi kipeät. Plussaa ei voimakkaista ovistuntemuksista huolimatta tullut ja kierto jäi 26 päivän mittaiseksi.
Voikohan keskenmeno jotenkin vahvistaa ovistuntemuksia ekoissa km:n jälkeisissä kierroissa? Viime kierrossa siis yllä kuvailemani tosi kivulias ja selkeä ovis (en kuitenkaan tikuttanut) ja nyt vain pientä nipistystä vasemmassa muniksessa kp 13 ja 14 ja pientä epämääräistä juilimista koko alavatsan alueella kp 14 ja 15. Limoista ei voi päätellä oikein mitään, kun mitään selkeää muutosta niissä ei ole ollut. En ole tikuttanut ovulaatiota tässäkään kierrossa ja olen nyt ihan puulla päähän lyöty, oliko ovis jo vai onko se tuloillaan vai mitä ihmettä?
Voi Mimmu! Toivotaan, että hormonitoiminta palaisi pian raiteilleen! Todella epäreilua mielestäni, jos tuota teidän ensimmäistä tosi varhaista keskenmenoa ei lasketa keskenmenoihin mukaan. Siellä kuitenkin oli kuitenkin joku, joka tarrasi kiinni, mutta ei kuitenkaan pysynyt mukana. Toki toivon koko sydämestäni, ettette joudu enää kertaakaan kokea keskenmenoa ja siten ei tule tarvetta tutkia, mistä toistuvat keskenmenot johtuvat!! Mun mielestä toi kolme keskenmenoa on muutenkin jo iso määrä, ennen kuin aletaan tutkia, mistä toistuvat keskenmenot johtuvat. Ymmärrän tietysti, ettei julkisella tervedenhuollolla ole resursseja riittävästi, että heti ensimmäisen keskenmenon jälkeen pyrittäisiin selvittämään mistä se johtui. Mutta silti, keskenmenon kokeneelle se on joka ikinen kerta menetys. Itse toivoisin, että jo kahden perättäisen keskenmenon jälkeen olisi mahdollisuus päästä tutkimuksiin. Psyykkinen kuormitus toistuvien keskenmenojen kohdalla on kuitenkin varmasti todella kova.
Olen ollut tällä viikolla jotenkin todella alakuloinen ja masentuneenkin oloinen. Varmaan näillä epämääräisillä ovistuntemuksilla on osansa asiassa. On tuntunut, ettemme me saa omaa lasta ikinä, vaikka eihän tässä ole yritystä takana kuin puoli vuotta, jonka aikana siis tämä yksi menetetty pieni. Tuntuu, että olen ihan lopussa ja että en jaksaisi enää yhtään pettymystä. Juttelin miehenkin kanssa ja kadehdin hänen putkiaivoisuuttaan tässä asiassa. Hän sanoi, että hän ei yksinkertaisesti ajattele asiaa vaan miettii muita juttuja, jolloin pettymys ei ole niin suuri. En voinut kuin itkeä, että omassa mielessä tämä lapsen kaipuu on joka ikinen päivä enkä voi olla päivääkään ajattelematta asiaa.
Jos plussaa ei vuoden vaihteessakaan kuulu (mistä olen ihan varma), niin en oikein tiedä... Olen miettinyt, että otan ehkä etäisyyttä tästä foorumista, jos se edes vähän helpottaisi omaa oloa. Jos pystyisin irrottautumaan edes vähän tästä kaipuun tuntemuksesta ja vauvakuumeesta.
Voikohan keskenmeno jotenkin vahvistaa ovistuntemuksia ekoissa km:n jälkeisissä kierroissa? Viime kierrossa siis yllä kuvailemani tosi kivulias ja selkeä ovis (en kuitenkaan tikuttanut) ja nyt vain pientä nipistystä vasemmassa muniksessa kp 13 ja 14 ja pientä epämääräistä juilimista koko alavatsan alueella kp 14 ja 15. Limoista ei voi päätellä oikein mitään, kun mitään selkeää muutosta niissä ei ole ollut. En ole tikuttanut ovulaatiota tässäkään kierrossa ja olen nyt ihan puulla päähän lyöty, oliko ovis jo vai onko se tuloillaan vai mitä ihmettä?
Voi Mimmu! Toivotaan, että hormonitoiminta palaisi pian raiteilleen! Todella epäreilua mielestäni, jos tuota teidän ensimmäistä tosi varhaista keskenmenoa ei lasketa keskenmenoihin mukaan. Siellä kuitenkin oli kuitenkin joku, joka tarrasi kiinni, mutta ei kuitenkaan pysynyt mukana. Toki toivon koko sydämestäni, ettette joudu enää kertaakaan kokea keskenmenoa ja siten ei tule tarvetta tutkia, mistä toistuvat keskenmenot johtuvat!! Mun mielestä toi kolme keskenmenoa on muutenkin jo iso määrä, ennen kuin aletaan tutkia, mistä toistuvat keskenmenot johtuvat. Ymmärrän tietysti, ettei julkisella tervedenhuollolla ole resursseja riittävästi, että heti ensimmäisen keskenmenon jälkeen pyrittäisiin selvittämään mistä se johtui. Mutta silti, keskenmenon kokeneelle se on joka ikinen kerta menetys. Itse toivoisin, että jo kahden perättäisen keskenmenon jälkeen olisi mahdollisuus päästä tutkimuksiin. Psyykkinen kuormitus toistuvien keskenmenojen kohdalla on kuitenkin varmasti todella kova.
Olen ollut tällä viikolla jotenkin todella alakuloinen ja masentuneenkin oloinen. Varmaan näillä epämääräisillä ovistuntemuksilla on osansa asiassa. On tuntunut, ettemme me saa omaa lasta ikinä, vaikka eihän tässä ole yritystä takana kuin puoli vuotta, jonka aikana siis tämä yksi menetetty pieni. Tuntuu, että olen ihan lopussa ja että en jaksaisi enää yhtään pettymystä. Juttelin miehenkin kanssa ja kadehdin hänen putkiaivoisuuttaan tässä asiassa. Hän sanoi, että hän ei yksinkertaisesti ajattele asiaa vaan miettii muita juttuja, jolloin pettymys ei ole niin suuri. En voinut kuin itkeä, että omassa mielessä tämä lapsen kaipuu on joka ikinen päivä enkä voi olla päivääkään ajattelematta asiaa.
Jos plussaa ei vuoden vaihteessakaan kuulu (mistä olen ihan varma), niin en oikein tiedä... Olen miettinyt, että otan ehkä etäisyyttä tästä foorumista, jos se edes vähän helpottaisi omaa oloa. Jos pystyisin irrottautumaan edes vähän tästä kaipuun tuntemuksesta ja vauvakuumeesta.
Jatkan tutkailua.
