Liitytäänpä tähän sakkiin, vaikka ei olekaan vielä suunnitelmat uudesta yrittämisestä selvät. Tausta siis km alle viikko sitten (rv 10+6, ei ar-ultraa: ei tietoa ollutko tm / millon kehitys pysähtynyt) ja viikonlopun surun jälkeen olen jo alkanut murehtimaan menetettyjä kiertoja. Vauvakuume on ilmeisesti niin kova, että vaikka jälkivuotoakin vielä on (hyvin vähäistä jo), mietin jo mielessäni uutta yritystä. Mies tuntuis tarvitsevan enemmän aikaa toipumiseen. Oikeestaan ahdistaakin tämä oma malttamattomuus. Ja varsinkin kun tuntuu, että jälkisupistelu-kivut on alkaneet muuttua ovulaatio-tuntemuksiksi. Tuntemuksia mulla tavallisesti jo reilusti ennen ovulaatiota. Olenkin joskus itsekseni naureskellut, kun kierrossa "oireetonta" aikaa vain viikko ennen uuden kierron alkamista. En olis halunnut heti olla bongaamassa ovulaatiota, etten kärsimättömyyttäni alkais miestä painostamaan. Mulla parin viikon päästä hcg verikokeena jälikontrollina. Mietin kuitenkin, että testaisin kotitestillä jo loppuviikosta (joillakin ilmeisesti spontaanin km:n jälkeen nopeastikin hcg laskenut). Tämä suunnitelma siksi, että jos tässä ilmaantuiskin raskautumisen mahdollisuus, niin tietäis olleensa ei raskaana, näytti verikoe sitten mitä tahansa. Mutta voiko ovulaatio siis näyttää raskaustestissä valheellisen tuloksen? Eli, jos tässä ovulaatio pukkaamassa päälle, kannattaako kuitenkaan testata. En ole edes ihan varma, että mistä vuotopäivästä laskisin "kierron alkaneen".