Satsa, ehdin nyt lukaisemaan tuon sinun tarinasi ja kyllä taas kirposivat kyyneleet silmiin. Ei sille vain voi mitään, että asia on niin kipeä ja vielä kipeämmän siitä tekee se, että olette joutuneet käymään saman läpi noinkin monta kertaa. Olen niin niin pahoillani - sanat eivät riitä sanomaan sitä, mitä tunnen. Sinä, jos joku ansaitset lapsen! Se vain on valitettavaa, että joku muu käsikirjoittaa meidän elämäämme, eivätkä kaikki asiat tapahdu aina meidän haluamallamme tavalla. Sain siitä katkeran ja karvaan opetuksen.
Täällä ei kierto ole antanut minkäännäköisiä vinkkejä itsestään. Vuotoa kyllä tulee ja paljon, mutta se ei ole haluamaani punaisen väristä. Tajusin tuossa tänään, että raskauteni oli sen tasan kaksi kuukautta. Edellinen kierto alkoi 13.3 ja päättyi keskenmenoon 13.5. Siitä on tänään tasan kuukausi.. Jonkinnäköinen rajapyykki varmasti sekin. Henkinen eheytyminen ainakin tuntuu olevan vauhdissa ja elämä tuntua jokseenkin normaalilta. Tai miten normaalia se nyt ikinä tällaisen jälkeen enää voikaan olla..