Satsa, ihanaa kuulla, että pieni on pysynyt matkassa. Onko sulla helpottanut pelko keskemenosta, kun viikkoja on nyt jo kasassa tuon verran?
Täällä odotetaan jälkivuodon loppumista. Mulla siis todettiin nt-ultrassa keskeytynyt keskenmeno, joka oli tapahtunut jo 7. raskausviikolla. Nyt lääkkeellisestä tyhjennyksestä aikaa 2,5 viikkoa ja edelleen niukkaa tuhruvuotoa. Tänä aamuna tein raskaustestin, koska en malttanut enää odottaa. Raskaushormoni ainakin laskussa, sillä sain testiin enää hailakan toisen viivan. Malttamattomana odotan jo vuodon loppumista, jotta olisi mahdollisuus yrittää uudestaan, mutta myös sen vuoksi, ettei jokainen vessakäynti muistuttaisi keskenmenosta. Se kun on mielessä jatkuvasti muutenkin.
Toiveissa on tulla mahdollisimman pian uudelleen raskaaksi. Ajatus uudesta raskaudesta tuo lohtua ja toivoa tähän ikävään ja suruun. Edellinen raskaus alkoi ekasta kierrosta ehkäisyn lopettamisen jälkeen ja muistan silloin varautuneeni useamman kuukauden yrittämiseen. Nyt malttia odottamiseen tuntuu olevan vähemmän, kun edellinen raskaus saatiin alulle niin nopeasti. Muutenkin keskenmeno on tuonut tullessaan myös pelon lapsettomuudesta. Kun olen kerran kokenut, kuinka ihanaa on kasvattaa masussa omaa pientä, pelkäänkin nyt, etten saisikaan sitä uudelleen enää kokea.
Ajatus uudesta raskaudesta myös pelottaa, vaikka koenkin olevani henkisesti valmis uuteen raskauteen. Olen ollut surullinen myös siitä, että keskenmenon jälkeen en usko voivani enää kokea sellaista puolihuoletonta raskautta. Tarkoitan, etten usko voivani tuntea kaiken olevan hyvin tai uskoa muiden vakuutteluihin, että kaikki on hyvin. Kuinka sellaiseen voisi enää luottaa, kun ensimmäisellä ja ainoalla kerralla kaikki meni niin täydellisesti pieleen?