Yritystä keskenmenon jälkeen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja j.n
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Huh..kierron viiminen päivä meneillään. kylläpä jännittää. testiä en halua vielä tehdä, ettei tarvi niin isosti pettyä jos menkat alkaakin huomenna. toivo on suuri.
n. viikon verran on tuntunut sellasta jännää nippailua kohdun kohilla.. kipu on tosin samanlaista kun mitä mulla oli pari päivää ennen keskenmenoa, et en sit tiiä onko hyvä vai huono juttu. maha on ainakin superturvoksissa, että menkat tai sit se plussa tuloillaan jokatapauksessa. pitäs keksiä jotain muuta ajateltavaa. :)
 
tänään olis pitänyt menkkojen alkaa, mutta teinpäs testin äsken ja tikkuun tuli haamuviiva. sit tein vielä clearblue-testin ni plussahan se siellä. <3 nyt pitää vaan toivoo et tää kaveri on sinnikkäämpi ku edellinen. :)
 
onnea pilvi :) täälläkin tehty positiivinen testi, Nyt kp 30/28. Odotellaan vaan vahvistuuko se viiva ja josko se kolmas kerta todensanois ja kerrankin jatkuis tämä pitempään. mihkään marraskuisiin ei uskalla lähtee liittymään kun kaks kkm niin painaa tuolla niskassa. Missäköhän vaiheessa sitä uskaltaa iloita?
 
onnea pilvi :) täälläkin tehty positiivinen testi, Nyt kp 30/28. Odotellaan vaan vahvistuuko se viiva ja josko se kolmas kerta todensanois ja kerrankin jatkuis tämä pitempään. mihkään marraskuisiin ei uskalla lähtee liittymään kun kaks kkm niin painaa tuolla niskassa. Missäköhän vaiheessa sitä uskaltaa iloita?
 
Onnea kaikki plussailleet, täällä vähän kateellisena odottelen josko saisin minäkin sellaisen ensi viikolla tikkuun ;)

Niian, ei kai sitä kannata stressailla? Itse puhuin eilen miehelleni jonka suur,i huoli oli se että ei kokeilla uutta ennen kuin ollaan ylitse kkm:sta, että yksi mistä henkilökohtaisesti tiedän että olen yli, on se ilo mitä tämä varmistumaton mahdollisuus ja odotukset antavat :) En pelkää tulevaa vaan nautin siitä hetkestä ja toivosta. Toivottavasti saat tästä vaikka vähän tsemppiä eikä huolestuta ainakaan niin paljon, aika näyttää kuitenkin varmasti miten käy<3
 
onnea niian, inshallah pikkuinen pysyy matkassa loppuun asti :)
tiedän että huolestuttaa kun on 2kkm takana, tiedän tunteen kun itselläkin 2 spontaania peräkkäin ja niiden perää viel ne 2kkm. iteki pelkäisin mutta kun pääsee sinne tokalle kolmannekselle niin kyllä siinä sit alkaa varmaan rentoutua. sanon näin koska viimeks ehin kuulla sydänäänet ja muutama viikko myöhemmin pikkunen kuoli. 
ite haaveilen pienokaisest mut pelottaa et jos tuun raskaaks ni onko taas km edes. sain just tiedon siitäki et suvussa kilpirauhasen vajaatoimintaa koska äipällä on kuulemma nyt todettu että vähä laiskanpuoleinen ja sen serkulla ainaki on. joten pitänee varmaa yrittää jutella jollee tutulle lääkärille ja pyytää et kattoo arvot josko siinä ois selitys mein vastoinkäymisiin, en haluu kuvitellakaa että ois yhteensopimattomat geenit syynä, se ois liian hirveetä jo koska molemmat halutaa lapsia.
 
Hei! 

Kuinkas nopeasti km jälkeen tuo tyhjennys vuoto on yleensä teillä alkanut? Ihan kysyn siksi kun olen käyttänyt lutinusta avuksi raskauden etenemiseen ja eilen sain tietää että HGC vai onko se HCG arvo on enään 7 joten eikö se nyt sitten tarkoita että kun on viime viikosta 7 yksikköä tippunut että km on tullu? Mutta miksi tulee vain ruskeaa vuotoa ? 
 
Eetula: ikävä kuulla että näin kävi :(

Itsellä tuli vain toisessa kkm rusehtavaa vuotoa, sitä sitten kestikin se viirisen viikkoa ennen kuin muuttui punaiseksi. Yleensähän se muuttuu nopeesti siitä sitten punaiseksi ja ne köntit kyllä huomaa sitten /kivut kun tulee ulos. Näin ainakin itsellä oli.  Jälimmäisessä kkm meillä odotettiin että itse tulee ulos ja tulihan se sitten vihdoin, teroluteilla vähän avitettiin kun oli kauan odotettu, mutta silloin oli jo punainen vuoto alkanut. Eka kkm keskeytettiin heti huomattuaan lääkkeellisesti. 
 
Mulla oli eilen krampit ja punainen vuoto mutta tänään ei ole mitään.... olen ihan ymmälläni....  ja kiitos vastauksesta
 
Mulla niitä kramppeja oli joka toinen päivä viikon ajan. Parempihan se on jos tulee itse ulos, helpompi kropalle kuulemma. Jos epäilyttää niin sitten mennä ultraan tarkastuttaan tilanne. Mua ei otettu Jorviin vaan jouduin meneen yksityiselle jossa huomattiin että kkm ei olltu vielä mennyt ohi....
tsemppiä <3
 
Onnea plussanneille!

Voi Eetula... Tosi kurja juttu :(. Voimia paljon! 
Mulla alko ekassa, joka oli siis kkm, vuoto torstaina ja se oli ruskeaa tuhrua. Perjantaina muuttui punaisemmaksi ja runsaammaksi. Maanantaina todettiin kkm. Kipuja mulla ei ollut ennen raskauden keskytyslääkettä. 
Kaks edellistä keskenmenoa on olleet spontaaneja ja kaikki tullut pois samantien. Varsinkin ekassa spontaanissa maha oli tosi kipeä ja arvasin jo ennen vuotoa mitä tulee tapahtumaan :(. 

Täällä kp4 ja clomit alotin eilen. Kierto venähti nyt 32 päivään, ärsyttävää! Ens perjantaina ultraan tsekkaan follien tilanne. Sit varmaan jatketaan samalla cocktaililla, kun tammikuussakin: aspiriini, pregnyl ja lugesteron. Oon siis pättänyt yrittää, vaikka la olisikin sitten joulun aikaan, jos hyvin käy... :). Mieshän oli yrittämisen kannalla koko ajan.
 
Hiljasta täällä. Puhelen siis yksin =P.

ON kopsattuna toisaalta: nyt kp11 ja eilen ultrattiin. Vasemmalla kolme ja oikeella yks folli, joten hyvältä näyttää. Ovis gynen oletuksen mukaan tiistaina. Pregnyliä ei tällä kertaa käytetä, annetaan irrota luonnollisesti. Ei siis tarvi pistää, huh! Luget käyttöön kp17 ja jatketaan seuraavaan kiertoon asti tai jos plussa, niin sit yhteensä 30 päivää. Aspiriini ja greippimehu mukana myös. Koitan olla miettimättä liikaa ja petipuuhista en aio ottaa nyt paineita. Noi lääkkeet nyt on vedettävä kaiken varalta, mutta muuten mahdollisimman rennolla otteella.
 
on kyllä ollut hiljasta, mä en uskalla vielä innostua mistään, ihan kuin en olisikaan raskaana, onkohan tää jotain yli vietyä epävarmuutta.

menin vielä tekemään ensimmäisen haamun jälkeen clearbluen testin joka oli tosi selkee plussa ja tänään, kolme päivää myöhemmin, samanlainen liuskatesti kuin johon sain haamun, antoi vaan haamun.. idioottina aiheutan itselleni vain hallaa, no ostinpa sitten digitestin ja teen sen huomenaamuna enkä testaa enää ikinä itse turhaan sen jälkeen! :(

jmh ihanaa jos näyttää jotenkin lupaavalta, toivotaan että kevätaurinko auttaa myös ja saatte kyytiin pikkuisen! :) mä oon jokapaikasta lukenut kans tosta greippimehusta mutta en silti tiedä miten se auttaa, oisitko voinu valasta vähän? :)
 
Greippimehu lisää ovislimoja. Jossain keskustelussa siitä kai oli tarkempikin selvitys :D. 
 
enpä ol vähää aikaa kirjotellu mitää tänne. onnittelut jos joku plussannu ja muille tsemppiä yritykseen. 
on: täällä alettii kokeilee josko tärppäis ku asiat sai positiivisen käänteen. tein sopparin jenkkifirman kans, oon itsenäinen konsultti, he käyttää mun palvelui. hyvä liksaki joten elämä on ihanaa!!! nyt on sit kunnol varaa useampaa lapseeki. koht etitää itellemme mieluisa talokin :)
 
Hienoa Gatusa :)

Minä täältä seurailen yhä ja taoivon että ens ke varhaisultra paljastaa kerrankin positiivisia uutisia.... Olo on ainakin ihan eri kuin muissa raskauksissa jotka sitten kkm päättyneet
 
Niian: teen du'aa että pikkuinen on siellä ja kaikki hyvin.
me aletaa varmaa koht jännittää miten käy tosin mulla ei mitää tietoo millo ovis. josko vastoinkäymiset mulla johtun stressist, nt on niin tyyni ja onnellinen olo, ei stressiä :)
 
Heipparallaa taas pitkästä aikaa!
Olen nyt ollut taka-alalla, joskus muutamiakin päiviä pois tältä sivustolta, tauko edelleen päällä tästä yrittämisestä. Taas mieli harhailee onko minusta ollenkaan näihin raskaus-/ äitiyshommiin, oliko se keskenmeno jonkun ylemmän tahon merkki ilmoittaa että parempi kun jätät viisaammille nämä hommat... Vituttaa. Ja nyt pyörii ympärillä ihan joka paikassa raskausmahoja :/
Miehen veli sai eilen lapsen, vähän etuajassa, itse en oikein jaksa 100% hypettää mukana. Väkisinkin tulee mieleen että nyt olisin itse jotain 15 viikolla eli hyvin varmalla pohjalla jo.. Arg, vittu, vittu, vittu!
Onneks lähden kaverin kanssa kaupunkilomalle pidennetylle viikonlopulle ensi kuun lopulla, onpahan jotain muuta ajateltavaa/ odotettavaa. Saa siellä sitten rauhassa syödä ja juoda mitä haluaa, ettei tarvii pelätä kaikenlaista.. Josko sitten reissun jälkeen alkaisi taas kokeilemaan tärppääkö... tai tekisi muuten jonkun ratkaisun.

Mutta: JMH ja Gatusa, pidän teille peukkuja, josko saisitte jouluvauvat nyt alulle!! :)
Muille myös plussia!
 
Heipähei, laitanpas minäkin pitkästä aikaa "pari" riviä. (Tiedän, kirjoitan harvoin mutta aivan hullun pitkiä tekstejä ja pelkkää omaa napaa, sorry.)

Hiljaiseloa olen pitänyt kun olen ollut juurikin samoissa tunnelmissa kuin my girl Jade84. Oikeesti, jos me sun kanssa joskus vielä aletaan yritykseen, perustetaanko ketju nimeltä "yritystä ilman kuumeilua"? En oikein tunnu sopivan mihinkään ketjuun... Tämä on ollut ainoa ja toisaalta haluaisin jo ajatuksissa siirtyä eteenpäin enkä ajatella mahdollista raskautumista keskenmenon kautta... (Vaikka sitä tietysti on vaikea välttää...) Sellaistakin olen mielessäni pyöritellyt, että parempi että tällainen ei koskaan vauvakuumetta kokenut lapsiasian kanssa epävarma ihminen saa keskenmenon. Tilastollisesti näin joku koko elämänsä äidiksi halunnut parantaa mahiksiaan. Ja ehkä universumi näpäyttää meikäläistä kaikista vuosien varrella lauotuista lapsivastaisista typeryyksistä. (Voi jessus, mitä ajatuksia...)

Mulla on duunikuviot nyt sellaiset, että olen nähnyt pari vuotta aivan hirvittävästi vaivaa, opiskellut hulluna työn ohessa pätevöityäkseni jne ja seuraavassa tammikuussa "palkkiona" odottaisi vakituinen virka (sellaisella alalla, jossa virka vapautuu noin kerran 10 vuodessa). En todellakaan ole urakeskeinen, mutta järki-ihmisiä mitä suuremmassa määrin ja vauvajutut on nyt holdissa jonkin aikaa. Näin mun maailmassani asiat vaan makaa, ei voi mitään. Olen lueskellut Raskaaksi 2013 -ketjua sivusta, mutta perusvireeni tähän lapsiasiaan on niin eri planeetalta, etten tiedä mihin kirjoittelisin...

Joulukuisen kkm:n jälkeen oli kierron verran yritystä, mutta huomasin että se oli henkisesti liian pian. Niin pieni ihminen olen, että olen kateellinen, koska näillä sivuilla aktiivisemmin pyörineistä ihmisistä heinävauvansa menettäneistä kaikki ovat nyt uudelleen raskaana - paitsi minä. Noh, itsepähän valintani teen. Ei voi raskautua, jos ei edes yritä ja nyt tilanne on tämä. Ja sitten tein sellaisen älyttömistä älyttömimmän jutun, että kävin katsomassa heinäkuisten raskausmahakuvia!! Siis voi helvetti, miksi mä teen tätä itselleni! Heinäkuu on menetetty jo aikoja sitten ja näihin kuvioihin ei ole asiaa ennen kesää! Perhana sentään...

Jade84: mä alan kanssa suunnittelemaan jotain pikku reissua. Pitää ottaa irti tästä ei-raskaana-oloajasta parhaat puolet :). Ota ihan kunnon aikalisä ja katso miltä lapsiasia sen jälkeen tuntuu. Sulla ei ole mikään kiire. Musta tuntuu, että se konkreettinen päätös lykätä yritystä tietoisesti muutama kuukausi huojensi mun mieltäni suunnattomasi. Pahinta on häilyä sellaisessa välitilassa.

Ja ihan vilpittömästi, kateuden hetkistä huolimatta olen tosi iloinen teidän raskautuneiden puolesta!!! Kiva että jaatte onnistumiset tässä ketjussa, jossa hyvät uutiset tsemppaa muitakin!
 
Täällä onkin ollut hiljaista, hienoa Metris kun aloitit keskustelun pitkän hiljaisuusden katkaisemiseksi! Kirjoituksesi kolahti 100% täällä. Vaikka erilaisissa tilanteissa siinä mieleissä ollaan, että mulla on ollut kamala vauvakuume jo ennen varsinaista yrittämisen aloitusta. Muuten kirjoituksesi kuulostaa kamalan tutulta. Itse olen pyöritellyt samoja ajatuksia. Olen haaveillut tauon pitämisestä, vaikka itsellä se tuntuu jotenkin luovuttamiselta. Aikalisä tulisi silti tarpeeseen, olen henkisesti todella väsynyt.

Samoja virheitä on tehty myös täällä, eli monen monta kertaa olen mennyt kurkkimaan niiden kirjoituksia joilla oli samaan aikaan laskettu aika kuin itsellä, tosin molemmista eräpäivistä ollaan jo yli. Eli olen saanut lopettaa sen. On todella masentavaa sillä jos kaikki olisi mennyt kuin luultiin sinisilmäisinä meillä olisi jo yli puoli vuotias vauva tai jälkimmäisestä km pikkuisemme olisi noin kuukauden ikäinen. :(

Ymmärrän täysin myös duunikuvioidesi suunnittelun. Ei elämää voi jättää vain yhden oljenkorren varaan. On mentävä eteenpäin, eikä lisääntyminen voi ohjata koko elämää, näin kärjistettynä. Ja onhan se koko perheen etu, että perheessä on vakaita peruspilareita, kun vauvakin syntyy ja sen jälkeen kun lapsi kasvaa.

Myös peruskateellinen myönnän olevani. Ihan hirveää miten joskus tuntuu niin epäreilulta kun toiset raskautuvat tuosta vain ja "puoli vahingossa", miksi luonto on päättänyt toisin minun kohdallani? Olen ollut hurjan katkera, mutta myös huomannut että vaikka olisin hirmu vihainen ja pettynt niin ei se auta, pahentaa vain asioita. Yritän ajatella, että minun on pakko vain elää eteenpäin saan jälkeläisiä tai en. Onhan elämässä oltava helvetti soikoon muutakin nautintoa tai toivotteita.

Olen mielestäni ottamassa askeletta eteenpäin. Olen päättänyt, että aloitan taistelun kohtaloa vastaan. Yritämme vielä clomeilla, jos ei tärppää aijomme siirtyä koeputkihedelmöityshoitoihin, sen jälkeen laitamme asialle pisteen. Tämän vuoden uhraan vielä tälle projektille ja sitten tämä asia on minun osaltani tässä. Ennen olen ajatelut, että niin kauan yritän, että hormoonitoiminta loppuu, mutta en halua tuhlata elämääni ja pettyä ja katkeroitua. Olen 26-vuotias tai tänä vuonna jo 27. En aijo tuhlata haaveeseen jota kukaan ei voi taata että tulen sen saamaan. Tuntuu, että viime syksystä alkaen olen vain odottanut, odottanut ja odottanut, ikävä kyllä tuhaan. Kroppani ei toimi kuin sisaruksillani joille jälkeläiset ovat tulleet kertalaakista, olen iloinen että olen edes täti joillekkin, onneksi nautin edes siitä ja olen heille ilona ja apuna. Lisäksi minulla on mukava työ ja muut elämän puitteet kunnossa ja mikä tärkein rakastava ja tukeva mies, eipä tarvitse koskaan pelätä että joutuisi saamaan lapsen liittoon jossa ei rakasteta ja huolehdita toisista, kaikilla ei ole edes näitä asioita. Yritän panostaa, että olisin kiitollinen ja tyytyväinen siihen mitä minulla on. Elämää kun ei voi etukäteen käsikirjoittaa eikä kaikilla saduillakaan ole onnellista loppua. Aijon pitää silti huolen, että sain lapsen tai en olen ansainnut onnellisen loppuni jotenkin muulla tavalla!

Innostuimpa kirjoittamaan! Samalla aika terapeuttistakin purkaa omia ajatuksia. Ihanaa kevättä kaikille, toivotaan että me loputkin täällä kirjoittaneet raskaudumme ja ne onnelliset jotka ovat jo raskautuneet saavat pikkuisensa ajallaan terveenä. :)
 
Takaisin
Top