Yritystä keskenmenon jälkeen

[starling]

Äiti vaan, olen pahoillani ja sanaton kokemastanne menetyksestä. Sure rauhassa niin kauan, että suru vähitellen helpottaa. Kolme viikkoa on lyhyt aika surra näin isoa menetystä eikä kenenkään pitäisi kuvitella, että suru olisi surtu siinä ajassa. Voimia ja jaksamista tuleviin päiviin. Minäkin olen sitä mieltä, että psykologin kanssa asian käsittely on varmasti lopulta hyväksi. On hyvä, että on olemassa paikka, jossa saat itkeä ihan rauhassa, ilman että sinun tarvitsee olla muita kuin itseäsi varten. Kotona kuitenkin ovat ne jo olemassa olevat lapset, jotka tarvitsevat sinua. Toivottavasti en asettanut sanojani nyt hölmösti tai loukkaavasti.

Sabetti, mäkin just mietin, että sais nyt plussata ennen maaliskuuta. Muuten menee se mökkiviikonloppu piinaillessa ja viittiikö siinä paljussakaan sit lipitellä sitä kuoharia?

Pauveli, jospa ne olisivatkin oireita raskaudesta...!

Mies tietää, että kirjoittelen täällä foorumilla. Olen kertonut, että täällä on tällainen ryhmä ja se on vertaistuen vuoksi tärkeä mulle.

 

[Diku]

Äiti vaan; Olen todella pahoillani menetyksestänne.Kolme viikkoa on todella lyhyt aika.
Oon aivan totaalisen kypsä :banghead: vielä pitäis tätiä odotella 2-3 viikkoa,se kaikki on mulle hukkaan heitettyä aikaa
Käytiin kylpylässä,mun oli pakko lähteä kesken pois.Alkoi itkettää kun tieten siellä oli kaikki raskauden vaiheet näkyvillä.

 

[äiti vaan]

psykologilla käyty ja on tosi uupunut olo! oli tosi vaikea puhua niinkun vähän pelkäsinkin. ihan mukava ihminen oli mutta mulle on vaan kauheen vaikee puhua tämmösistä asioista.Ens viikolla uusi aika.
Tämä viikko vielä sairaslomaa ja sitten pitäis joko jatkaa perhepäivähoitajan työtä tai mennä uudelleen lääkäriin. Molemmat vaihtoehdot ahdistaa ihan hirveesti!! Tiiä miten tuo fyysinenkää puoli jaksaa viel työtä. Nyt kun ollu tota lumien kolaamista niin sen johdosta alkaa vuoteleen taas uudestaan ja ihan reipas kävely tekee saman kuin myös seksin jälkeen ja siihen liittyy inhottava alaselän kipu. jälkivuotoo oli reilun viikon mut siitä asti ollu just tota et alkaakin uudestaan vuotaa.
Tänä aamuna oli ihan samoja kipuja ja rintojen jomotusta kun menkkojen alussa,ei kai ne viel voi alkaa?? kierto normaalisti vähintää 30 ja keskenmenosta tosiaan vasta se 3 viikkoa. voi kun osais suhtautua asiaan jotenkin vähän rennommin...

 

[Pauveli]

Sais kyllä useamman kuukauden antaa suoriltaan antaa sairaslomaa tollasessa tilanteessa äiti vaan. Raskasta, kun on aika raja toipumiselle ja, kun fyysinen puolikaan ei ole vielä kunnossa. Voishan sitä sitten mennäkin aikaisemmin töihin, jos kokis jaksavansa... Jos siellä vielä on joitain rippeitä poistumatta, kun vielä vuotelee ja jomottelukin voisi johtua siitä, että kohtu pyrkii tyhjentymään...?

 

[äiti vaan]

sitä minäki oon miettiny jos ois jotain jääny, mutta niin ainakin sanottiin että istukka syntyi kokonaisena.melko kauan kyllä testikin näyttää plussaa,vai onko 3 viikkoo kauan? en oo aiemmin raskauksien/keskenmenojen jälkeen testaillu edes, nyt niitä on tuola vielä jälellä niin oon ihan kotona testaillu.

 

[Pauveli]

Minulla lääkäri määräs hcg:n katsottavaksi verikokeena kolmen viikon päähän keskenmenosta ja sillon hcg enää marginaalisesti koholla (14). Eli n kolmessa viikossa pitäisi hcg:n laskea. Kuuluuko sulla jälkitarkastukseen verikoetta ja/tai ultraa, tiedätkö? Siihen olis vielä se pari viikkoa?

 

[Mimmu.]

Äiti vaan, kyllä hcg:n lasku kesti mullakin kolme viikkoa, joten ei ole mitenkään pitkä aika. Synnytyksen jälkeen jälkivuoto saattaa kestää kuusikin viikkoa, joten en pitäisi sun vuotoa mitenkään epänormaalina. Istukan irtoamisesta syntyvä haavahan se siellä varmaan vuotelee.

Mutta kyllä mustakin sairasloma kuulostaa hurjan lyhyeltä. Mun mielestä pitäis ehdottomasti varmistella, että on varmasti työkykyinen ennen kun "määrää" töihin. Ja ihan tapauskohtaisesti, koska toisille saattaa työ olla ihan terapeuttistakin.

 

[äiti vaan]

joo,luulisin ainakin että kuuluu ultra ja verikokeet jälkitarkastukseen, vaikka en kyllä muista sanoivatko sillon mitään mitä siellä tutkitaan. no,pitää seurailla nyt et tartteeko mennä ennen jälkitarkastusta tutkimuksii. voi kun ei ainakaan ois jäänyt mitään, minä kun toivon niin paljon uutta raskautta. vaikka se ei korvaa tuota menetystä niin tois niin paljon iloo ja toivoo (ja hirveesti kyllä myös pelkoo)

 

[Pauveli]

Noilla oireilla uskaltaisin vielä seurailla sinne jälkitarlastukseen. Mutta, jos tulehduksen oireita, kipuilu lisääntyy ja lämpöilet, kannattaa tarkistuttaa tilanne aikaisemmin. Tuli myös mieleen, että menkkajomothan voi olla munasarjojen toiminnan käynnistymisyrityksiä, jos hcg olis kuitenkin laskenu sen verran. Toivottavasti toipuminen saa edetä rauhassa ilman mitään komplikaatioita ja pääsette pian yrittämään uudelleen. :)

 

[Anskunen]

Komppaan sen verran että heti jos tulee tulehduksen oireita niin sitten pikapikaa lääkäriin mutta muuten kannattaa odotella jälkitarkastukseen rauhassa :) kroppa kuitenkin vaatii aina oman aikansa (toisella lyhyempi ja toisilla pidempi) toipuakseen. Henkinen toipuminen viekin paljon kauemmin aikaa. Koskaanhan ei voi menetystä unohtaa mutta sen kanssa on osattava oppia elämään. Paljon paljon voimia sinulle

 

[Suvetar]

Äiti vaan ja Susanne, voimia teille, pahoittelut myös minulta kokemuksistanne.

Äiti vaan, minustakin sairausloma kuulostaa lyhyeltä, kannattaa ehdottomasti hakea lisää jos yhtään siltä tuntuu. Keskusteluavun suhteen on usein niin, että menee oma aikansa, että osaa ruveta puhumaan ammattiauttajalle, harvoin heti ensimmäisellä kerralla saa kaikki "padot auki". Toivottavasti jaksat siis sitkeästi käydä psykologilla. Myös luottamuksen syntymiseen menee aikaa.
Eikä ammattiavun käyttäminen tarkoita aina sitä, että hoidetaan masennusta tai jotain muuta psyykkistä sairautta. Ulkopuoliselle puhuminen helpottaa vaikeassa tilanteessa lähes ketä tahansa. Tietenkin on heitäkin, jotka eivät koe puhumista luontevaksi.

Olen käynyt terapiassa jo pidemmän aikaa masennuksen ja työuupumuksen hoitoon liittyen. Jostain syystä minunkin oli hankala puhua nimenomaan keskenmenosta terapiassa, vaikka lähes kaikesta muusta jo siellä avauduinkin. Siihen liittyi niin paljon ristiriitaisia tunteita..

Ja omaa napaa. Tänään iski ensimmäistä kertaa tunne, jota en uskonut ikinä kokevani. Kohtuullisen läheinen työkaveri kertoi odottavansa vauvaa. Ensimmäinen ajatus oli: "voi ei, miksi just nyt?" ja rupesi melkein itkettämään - miksi hän, miksen minä...
Tätä tunnetta en osannut etukäteen kuvitella. Tuntuu todella hankalalta iloita toisen puolesta.

 

[starling]

Suvetar

Tämä on nyt ihan hirveä ajatus, enkä ole pystynyt sanomaan tätä ääneen kuin miehelleni, mutta mä pelkään joka ikinen kerta siskoani tavatessa, että hän kertoo olevansa raskaana. Hänellä on ennestään yksi lapsi ja tiedän heillä olevan toiveissa jossain vaiheessa perheenlisäystä. Ja mä niin joka kerta pelkään kuulevani sen uutisen. Pelkään sitä, miltä se tuntuu. Tämä on niin itsekästä ja kipeääkin, mutta olisi mun vuoro ennen häntä. Tuntuu ihan hirveältä ajatella näin, koska haluan toki hänelle vain kaikkea hyvää, mutta sitten en tiedä, pystynkö olemaan iloinen hänen raskaudestaan, jos oma kohtu on edelleen tyhjä.

 

[Anskunen]

Miehen sisko on alkanut seurustelemaan uuden miehen kanssa. Mä sanoinkin jo miehelle että tulen polttamaan täysin päreeni mikäli tämän sisko raskautuu ennen mun onnistunutta raskautta. Se on oikeasti inhottavaa ajatella noin mutta sille tunteelle ei vaan voi mitään. Oon oppinut hyväksymään vauvauutiset, mutta jos se tieto tulisi ns. liian läheltä niin voipi olla että sattuu todella paljon.

Mä en oikeasti halua katkeroitua mutta jotenkin musta tuntuu että meillä on ehkä pikkusen oikeus olla katkeria? Vai mitä sanotte?

 

[Suvetar]

Ymmärrän niin hyvin teidän ajatukset, Anskunen ja Starling.
Katkeruudelle ei vain voi mitään, varsinkin jos on niin monta menetystä takana kuin sulla, Anskunen
Aattelen itse niin, että on parempi antaa ittensä tuntea näitä negatiivisia tunteita kuin kieltää ne, mutta pyrin kuitenkin siihen, että se ei näkyisi ulospäin.. kun muilla kuitenkin on oikeus onneensa. Ja toisaalta en voi tietää, mitä koettelemuksia heidänkin elämässään on ollut.

 

[Minniliini]

Mä ootkin ollut vähän aikaa hiljaa:). Olen kyllä käynyt lueskelemassa teidän kuulumisia, mutta en vain ole jaksanut kirjoittaa.

Pahoittelut menetyksestäsi Äiti vaan..todella rankkoja kokemuksia. Toivon sinulle paljon voimia ja valoa tunnelin päähän.

Voimia myös kaikille muille.

Omanapailua: meneillään siis ensimmäinen kierto keskenmenon/kaavinnan jälkeen (ei siis ole vielä tullut kuukausia) ja kp 22 meneillään. Ovulaatiosta ei vielä tietoakaan, mutta kauheita odotuksia ja latauksia tähän kiertoon ei ole, vaikka yritystä onkin
Olin viime viikonloppuna kaverin pärskeissä, joissa oli myös yksi raskaana oleva (tietenkin), joka oli reilun viikon edellä raskaudessaan kuin minä jos kaikki olisi mennyt hyvin..tulipa taas tosi paska fiilis siitä. Muuten viime viikko sujui ihan hyvin ja tuntui että pikku hiljaa pääsi takaisin kiinni elämään.

Toivon vaan, että tulisi ne menkat ja pääsisi kunnolla uuteen yritykseen. Vähänkö oon kade teille Mimmu+ muut, joilla on lyhyempi toi kierto. Ärsyttää ku yks kierto kestää aina n. viikon kauemmin ku yleisesti kuuluisi:banghead:

 

[Rosann]

Täälläpä on taas kirjoiteltu, kiva lueskella. Olen ahkeroinut tänään opintojen ääressä… hyvä että saa välillä jotain muuta ajateltavaa kun nää vauvajutut ja pakkohan tuo opinnäytetyö on tässä joka tapauksessa saada valmiiksi.

Äiti vaan kuulostaa kyllä lyhyeltä sairaslomalta. Perhepäivähoitajan työ myös varmaan henkisestikin rankkaa joten varmasti viisasta hakea lisää saikkua.

Niin Minniliini se on ainakin plussaa, et kierto on lyhyt. Harmi jos se sinulla ja (monella muulla) kestää yli 30 pvää. Täällä ei vielä ei kuitenkaan merkkejä ovikseen liittyen ja sen pitäisi olla tuloillaan kun kp on 11 ja kierron pituus on n. 26-27…? Mut enköhän yritä saada miehen kellistettyä tänäänkin hyvän asian puolesta.

Pauveli oireesi kuulostavat lupaavilta:)

 

[Pauveli]

Ooh, täällä myös tunne/epäilys, että läheinen ystävä kohta kertoo olevansa raskaana... Oon yrittänyt mielessäni harjoitella tilannetta, että en sitten vaikuttais ei-iloiselta. Luulen kyllä, että ystäväni jännittää myös uutisen minulle kertomista. Niin, ärsyttää se, että keskenmeno aiheutti myös sen, ettei voi iloita muiden raskauksista! Ymmärrän täysin mistä ne katkeruuden tunteet kumpuaa ja niin tulee olemaan kunnes oma raskaus onnistuu. Mutta silti ärsyttää ne tunteet.

Normi menkkajomot astuneet kuvioihin, pitää ravata vessassa tarkistelemassa. Tänään siis kp 25/26. Tuntuu, että uusi kierto alkaa 90% varmuudella. Loput 10% on vaan toivoo, ettei niin kävisi...

 

[Anskunen]

Pauveli, toivotaan parasta olis meinaan jo korkea aika jonkun plussata tästäkin ryhmästä!

 

[Mimmu.]

Onhan se tosiaan niin, että kun on lyhyt kierto niin pääsee useammin yrittämään mutta se huono puoli tässä on, että se ovis tulee liian aikaisin eikä siitä ole raskauden kannalta mitään hyötyä.

 

[sabetti]

Kävin äsken kurkkaamassa heinäkuisten ryhmään missä kerkesin piipahtaa, menin katsomaan masu kuvia ja ei, se ei ollut hyvä ajatus semmoinen pyöreä pallomasu sitä olisi itselläkin jos kaikki olisi mennyt niin kuin pitää. </3

Kävin selailemassa myös aiempaa kuumeilu ketjua, ja oireita plussa kierrossa ollut jo tässä vaiheessa paljon selkeämmin. Vetipä kaiken kaikkiaan mielen matalaksi.

Olen miettinyt samaa, jos joku todella läheinen ilmoittaisi plussa uutisia. Olisi varmasti vaikea olla puhtaan onnellinen ja sekin varmasti vain pahentaisi mieltä kun haluaisi olla.