DarkMimosa
Puuhakas puhuja
Susanne: Pahoittelut menetyksesta 
Yritystä keskenmenon jälkeen
- Ketjun aloittaja j.n
- Aloituspäivämäärä
R
Rosann
Vieras
Susanne, olen todella pahoillani. Saako kysyä, huomattiinko raskauden keskeytyminen rakenneultrassa ? oletteko jo saaneet tietää syytä siihen? Minulla raskaus kesketyi ihan alussa, mikä oli sinänsä hyvä juttu, mutta se kuitenkin havaittiin vasta nt-ultrassa. Mutta useasti mulla oli sellainen epäileväinen olo, et onkohan se siellä sittenkään elossa, vaikka varhaisultrassa todistettavasti alkio siellä oli, jonka sydän löi. Varmasti järkyttävä kokemus kun raskaus edennyt noin pitkälle.
Anskunen, teillä ollut rankka viikonloppu. Hyvä että sait surra myös omaa menetystänne. Tsemppiä!
Pauveli, ymmärrän tuntemuksesi. Olen itsekin ihan kahden vaiheilla. Olen tärkeä omassa työyhteisössäni ja nyt ensin olen 2kk opintovapaalla ja sitten jos onnistun raskautumaan pian, niin olisin jo syksyllä taas pois töistä. Mutta kyllä me nyt yritetään kumminkin vaikka kammottaa keskenmenon jälkeen. Eilen sain pidellä ihanaa 2 kk tyttövauvaa sylissä melkein koko illan ja vauvakuume sen kun vaan voimistui…
Anskunen, teillä ollut rankka viikonloppu. Hyvä että sait surra myös omaa menetystänne. Tsemppiä!
Pauveli, ymmärrän tuntemuksesi. Olen itsekin ihan kahden vaiheilla. Olen tärkeä omassa työyhteisössäni ja nyt ensin olen 2kk opintovapaalla ja sitten jos onnistun raskautumaan pian, niin olisin jo syksyllä taas pois töistä. Mutta kyllä me nyt yritetään kumminkin vaikka kammottaa keskenmenon jälkeen. Eilen sain pidellä ihanaa 2 kk tyttövauvaa sylissä melkein koko illan ja vauvakuume sen kun vaan voimistui…
Susannnelle suuret pahoittelut! Meidän tyttö todettiin kuolleeksi elokuun lopussa rv 18, oli mennyt kesken viikoilla 16-17, pari viikkoa aiemmin oltiin vielä kuultu sydänäänet neuvolassa. 1.9. olin lääkkeellisessä tyhjennyksessä. Mitään syytä tapahtuneelle ei tutkimuksista huolimatta löytynyt. Kierto palautui nopeasti normaaliksi, pari kiertoa odoteltiin ennen uutta yritystä, kun haluttiin kuulla jälkitarkastuksessa tulokset. Yk 2 sit tärppäs, nyt viikkoja 9+3. Uusi raskaus on ollut parasta lääkettä menetykseen, vaikka tottakai pelottaa, jos nytkin menee jotain pieleen.
Mimmu.
Kunnioitettu kommentaattori
Heippa kaikki! Mä olen ollut koko viikon yksinhuoltajana, joten on ollut aika vähän kortilla :)
En varmastikaan muista nyt kommentoida kaikkea mutta ainakin Suvetar oli saanut hyviä uutisia lomien suhteen. Josko nyt saisit siirrettyä menkkoja sopivaan ajankohtaan.
Peloista olitte myös puhuneet. Mä itseasiassa viime raskaudessa olin jo asennoitunut siihen, että np-ultrassa löytyy jotain. Jotenkin se pelko on tullut päälle nyt iän ja keskenmenojen myötä.
Starling, tuolla toisella puolella mietit sitä sun ovista niin voihan se olla, että on ensin tosiaan yrittänyt tulla, ei ole onnistunut js onkin tullut viikkoa myöhemmin. Ei mitenkään mahdotonta.
DarkMimosa, mä luulen, että tuo asenne on juuri paras raskautta ajatellen
Mutta juu piinaviikot on aina ne hitaimmat.
Susanne, tervetuloa ja isot pahoittelut menetykselle! Täältä löytyy kuitenkin ihania naisia, joilta saat tukea ja ymmärrystä.
Miukille terkkuja! :)
Oman navan alle ei mitään ihmeellistä. Aloitin sitten kuitenkin ne keltsut, koska ajattelin, että ne voi auttaa kierron tasaamista ja ovis voisi tulla ensi kierrossa vähän myöhemmin. Mä olen myös alkanut juomaan tota greippimehua isomman määrän ja ainakin nyt oviksen jälkeen limoja ja valkkaria tulee enemmän. Jäin vaan miettimään, kun äsken tuli joku klimppi, jonka seassa oli parin millin veriviiru, että pitäiskö keltsujen kuitenkin olla vahvemmat. Täytyy seurailla. Ja sori, jos ällöttää mutta johonkin on pakko näitä mietteitä laittaa :)
En varmastikaan muista nyt kommentoida kaikkea mutta ainakin Suvetar oli saanut hyviä uutisia lomien suhteen. Josko nyt saisit siirrettyä menkkoja sopivaan ajankohtaan.
Peloista olitte myös puhuneet. Mä itseasiassa viime raskaudessa olin jo asennoitunut siihen, että np-ultrassa löytyy jotain. Jotenkin se pelko on tullut päälle nyt iän ja keskenmenojen myötä.
Starling, tuolla toisella puolella mietit sitä sun ovista niin voihan se olla, että on ensin tosiaan yrittänyt tulla, ei ole onnistunut js onkin tullut viikkoa myöhemmin. Ei mitenkään mahdotonta.
DarkMimosa, mä luulen, että tuo asenne on juuri paras raskautta ajatellen
Mutta juu piinaviikot on aina ne hitaimmat.Susanne, tervetuloa ja isot pahoittelut menetykselle! Täältä löytyy kuitenkin ihania naisia, joilta saat tukea ja ymmärrystä.
Miukille terkkuja! :)
Oman navan alle ei mitään ihmeellistä. Aloitin sitten kuitenkin ne keltsut, koska ajattelin, että ne voi auttaa kierron tasaamista ja ovis voisi tulla ensi kierrossa vähän myöhemmin. Mä olen myös alkanut juomaan tota greippimehua isomman määrän ja ainakin nyt oviksen jälkeen limoja ja valkkaria tulee enemmän. Jäin vaan miettimään, kun äsken tuli joku klimppi, jonka seassa oli parin millin veriviiru, että pitäiskö keltsujen kuitenkin olla vahvemmat. Täytyy seurailla. Ja sori, jos ällöttää mutta johonkin on pakko näitä mietteitä laittaa :)
Rosann, kaikkea saa kysyä, auttaakin kun käsittelee asioita näin kirjoittaen.. raskauden keskeytyminen tosiaan huomattiin vasta rakenneultrassa, ei mitään merkkiä ennen sitä. Itse vaan mietin miksei maha kasva mutta ajattelin että se voi pompsahtaa vasta ultran jälkeenkin.
Käyntejä neuvolassa ja ultrassa on mielestäni aivan liian harvoin.. 14+5 kuilin sydänäänet, pian tämän jälkeen pienokainen on menehtynyt.. vasta viitisen viikon päästä se selvisi meille :/
syytä ei ole tiedossa ainakaan vielä kun tyhjennyskin oli vasta tänä maanantaina.. sikiö lähti turkuun tutkittavaksi ja minuata otettiin yhdeksän putkea verta. Ja lisää verta otetaan viikon päästä. Tuloksia pääsemme kuulemaan, jos on mitään kuultavaa, jälkitarkastuksessa 10.3.
Osanotot kaikilöe kohtalotovereille, on se varmasti ihan yhtä paha paikka oli sitten viikolla millä tahansa. Ei siinä plussaamisesta kovin kauaa mene kun on jo saanut kehiteltyä ihanan mielikuvan kaikesta tulevasta ja suunnitellut kaikkea; lastenhuoneesta äitiysloman alkuun, pienokaisen syntymästä seuraavaan jouluun pienokaisen kanssa. Äidin rakkaus syttyy heti, ja kun saavutettu rakkaus meiltä viedään, sitä ei osaa edea sanoin kuvailla mitä kaikkea se pitää sisällään..
Käyntejä neuvolassa ja ultrassa on mielestäni aivan liian harvoin.. 14+5 kuilin sydänäänet, pian tämän jälkeen pienokainen on menehtynyt.. vasta viitisen viikon päästä se selvisi meille :/
syytä ei ole tiedossa ainakaan vielä kun tyhjennyskin oli vasta tänä maanantaina.. sikiö lähti turkuun tutkittavaksi ja minuata otettiin yhdeksän putkea verta. Ja lisää verta otetaan viikon päästä. Tuloksia pääsemme kuulemaan, jos on mitään kuultavaa, jälkitarkastuksessa 10.3.
Osanotot kaikilöe kohtalotovereille, on se varmasti ihan yhtä paha paikka oli sitten viikolla millä tahansa. Ei siinä plussaamisesta kovin kauaa mene kun on jo saanut kehiteltyä ihanan mielikuvan kaikesta tulevasta ja suunnitellut kaikkea; lastenhuoneesta äitiysloman alkuun, pienokaisen syntymästä seuraavaan jouluun pienokaisen kanssa. Äidin rakkaus syttyy heti, ja kun saavutettu rakkaus meiltä viedään, sitä ei osaa edea sanoin kuvailla mitä kaikkea se pitää sisällään..
Susannnelle paljon voimia! Tiedän tuon tunteen, me menetettiin 31+2 viikoilla pojan, toivottavasti saisitte tietää syyn ihan jatkoa ajatellen..
Anskisella oli raskas päivä, voimia sinnekin ♡
Miukille onnea uuteen raskauteen :)
Suvettarelle peukkua lisälomista että saa miehen kans enempi viettää aikaa ja toivotaan että pääsisitte myös kierron hyödynnettyä :)
On. Alkaa epäilyttää tosissaa että oisko tämä vuoto sittenkään tätin aiheuttamaa vai jotai jälkivuotoo
kestäny nimittäin jo pari viikkoo välillä jo pitäny taukoo päivän.. ehkä tämä stressiki on suurena syynä tähä.. mutta onneks nyt on hoidettu kaikki viimesetki käytännön asiat pojan kuolemaan liittyen ja odotellaan kauhun sekaisin tunnelmin 12pv ku saadaan tulokset tietoon ja sit saa alkaa virallisesti rento yritys uudesta :)
Anskisella oli raskas päivä, voimia sinnekin ♡
Miukille onnea uuteen raskauteen :)
Suvettarelle peukkua lisälomista että saa miehen kans enempi viettää aikaa ja toivotaan että pääsisitte myös kierron hyödynnettyä :)
On. Alkaa epäilyttää tosissaa että oisko tämä vuoto sittenkään tätin aiheuttamaa vai jotai jälkivuotoo
kestäny nimittäin jo pari viikkoo välillä jo pitäny taukoo päivän.. ehkä tämä stressiki on suurena syynä tähä.. mutta onneks nyt on hoidettu kaikki viimesetki käytännön asiat pojan kuolemaan liittyen ja odotellaan kauhun sekaisin tunnelmin 12pv ku saadaan tulokset tietoon ja sit saa alkaa virallisesti rento yritys uudesta :)Uskon näin :) kyllä tämä alkaa jo hieman helpottamaan, meillä koko raskausaika asennoiduttiin siihen että pienokainen voi menehtyä, oli tosi suuririskinen raskaus kyseessä ja joka viikko ajettiin 190km ultriin joten ei tämä täysin puuntakaa tullut joka on ehkä helpottanut hieman.. vaikkakon kaikki oli liiankin hyvin viikkoa aikasemmin ja ekaa kertaa uskalsi jo toivoa että syntyisi hengissä..
Tämä ryhmä on sellainen mihin ei toivoisi kenenkään joutuvan mutta nämä naiset on aivan ihania! Itse enemmän taustailen ja kirjottelen harvemmin mutta päivittäin käyn täällä kuulumiset lukemassa :)
Tämä ryhmä on sellainen mihin ei toivoisi kenenkään joutuvan mutta nämä naiset on aivan ihania! Itse enemmän taustailen ja kirjottelen harvemmin mutta päivittäin käyn täällä kuulumiset lukemassa :)
Susanne, tuo mitä sanoit mielikuvista, on aivan totta. Täällä ainakin vauva täytti hyvin pian ajatukset täysin ja yhä useampi ajatus kytkeytyi vauvaan. Muistan löytäneeni alennusmyynneistä tosi kivat farkut, jotka lopulta jätin ostamatta, koska pianhan masu ei niihin enää mahtuisi. Niistä mielikuvista luopuminen ja uusien luominen tilalle (ilman vauvaa) oli raskasta. Jos raskaus olisi jatkunut, mä jäisin nyt äitiyslomalle. Keskenmenneeseen raskauteen liittyviä toteutumattomia mielikuvia ei onneksi enää kovin montaa ole jäljellä, oikeastaan enää vauvan syntymä ja mielikuva pääsiäisestä kotona vastasyntyneen vauvan kanssa.
äiti vaan
Piirimestaruustason postaaja
Hei kaikille ja osanotto menetyksistä! Ja tietysti rutkasti onnea tuleviin raskauksiin!!!
Keskenmeno alkaa olla turhan tuttu jo On mulla onneksi 4 ihanaa lasta, mutta lisäksi 6 keskenmenoa.
Ei toki perätysten kaikki, vaan kahden sarjoissa. Tutkimuksiin en siis ole päässyt/joutunut kun ei sitä kolmea peräkkäistä keskenmenoa ole ollut. Nyt tosin luultavasti menen, koska tämä viimeisin 11.1.2015 sattunut oli myöhäinen keskenmeno, aiemmat oli kaikki alle 12 viikoilla. Eilen hautasimme pikkuisen pojan ja suru ja ikävä ja viha ja pettymys ja ja ja...kaikki tunteet on vieläkin niin musertavia!!
Omalla kohdallani alkuraskauden keskenmenot oli paljon helpompi kestää, sitä vain ajatteli niinkun lääkäritkin sanoi että luultavasti lapsella olisi ollut jotain vikaa ettei olis selvinnyt. Vaikka toki niitäkin menetyksiä suri mutta tämä viimeisin on liian julmaa Vauvassa tuskin mitään vikaa löytyy,oli vielä elossa kun ambulanssilla matkasin sairaalaan, reilun tunnin ajomatkan aikana meni vedet jonka jälkeen pikkuinen syntyi. Aamulla olin käynyt sairaalassa kun epäilin lapsivettä tiputtelevan. Ultrattiin ja pieni voi hyvin ja testikin näytti ettei olis ollut lapsivettä mutta syntymän jälkeen lääkäri arveli että sitä se varmaankin oli kuitenkin. Epäilivät että minulla joku tulehdus joka käynnisti synnytyksen.Jälkitarkastus kahden viikon päästä mutta pahoin pelkään etten koskaan saa syytä selville
Itselläni ei tulehduksesta ollut aavistustakaan, väsymys oli kova ja tavallista pikku flunssaa vain.
yhdet kuukautiset neuvottiin odottamaan ennen uutta yritystä...no,en pysty. Mutta ei varmaan toiveita uudelleen raskautua vielä kun raskaustesti näyttää vielä plussaa. toive uudesta raskaudesta on se mikä saa ajatukset välillä edes pois menetyksestä. Psykologille olen myös menossa, lääkärin mukaan mulla on masennus. Musta se tuntuu vähän oudolta, mullahan on ihan pätevä syy olla surullinen. Välillä muutenkin tulee olo että kaikki vain oottavat että kyllä surun pitäs jo helpottaa.Kolmessa viikossa???!!! Mies on jo hyväksynyt asian, kai jokainen käsittelee eri tavalla asioita. Minä en juuri muuta pysty aatteleen kun menetettyä pikku poikaani.
Keskenmeno alkaa olla turhan tuttu jo
On mulla onneksi 4 ihanaa lasta, mutta lisäksi 6 keskenmenoa.Ei toki perätysten kaikki, vaan kahden sarjoissa. Tutkimuksiin en siis ole päässyt/joutunut kun ei sitä kolmea peräkkäistä keskenmenoa ole ollut. Nyt tosin luultavasti menen, koska tämä viimeisin 11.1.2015 sattunut oli myöhäinen keskenmeno, aiemmat oli kaikki alle 12 viikoilla. Eilen hautasimme pikkuisen pojan ja suru ja ikävä ja viha ja pettymys ja ja ja...kaikki tunteet on vieläkin niin musertavia!!
Omalla kohdallani alkuraskauden keskenmenot oli paljon helpompi kestää, sitä vain ajatteli niinkun lääkäritkin sanoi että luultavasti lapsella olisi ollut jotain vikaa ettei olis selvinnyt. Vaikka toki niitäkin menetyksiä suri mutta tämä viimeisin on liian julmaa
Vauvassa tuskin mitään vikaa löytyy,oli vielä elossa kun ambulanssilla matkasin sairaalaan, reilun tunnin ajomatkan aikana meni vedet jonka jälkeen pikkuinen syntyi. Aamulla olin käynyt sairaalassa kun epäilin lapsivettä tiputtelevan. Ultrattiin ja pieni voi hyvin ja testikin näytti ettei olis ollut lapsivettä mutta syntymän jälkeen lääkäri arveli että sitä se varmaankin oli kuitenkin. Epäilivät että minulla joku tulehdus joka käynnisti synnytyksen.Jälkitarkastus kahden viikon päästä mutta pahoin pelkään etten koskaan saa syytä selville Itselläni ei tulehduksesta ollut aavistustakaan, väsymys oli kova ja tavallista pikku flunssaa vain.
yhdet kuukautiset neuvottiin odottamaan ennen uutta yritystä...no,en pysty. Mutta ei varmaan toiveita uudelleen raskautua vielä kun raskaustesti näyttää vielä plussaa. toive uudesta raskaudesta on se mikä saa ajatukset välillä edes pois menetyksestä. Psykologille olen myös menossa, lääkärin mukaan mulla on masennus. Musta se tuntuu vähän oudolta, mullahan on ihan pätevä syy olla surullinen. Välillä muutenkin tulee olo että kaikki vain oottavat että kyllä surun pitäs jo helpottaa.Kolmessa viikossa???!!! Mies on jo hyväksynyt asian, kai jokainen käsittelee eri tavalla asioita. Minä en juuri muuta pysty aatteleen kun menetettyä pikku poikaani.
Voimia äiti vaan ♡ rankka tausta teilläkin surra saa ja pitää niinkauan kuin itsestä tuntuu.. Ei välttämättä tee pahaa käydä terapeutin luona, vaikka ei masennusta olisikaan kuitenkin rankka menetys ja tausta, mutta toki jokainen omallalailla käsittelee asioita.. ihmiset jotka ei vastaavaa ole kokenut laukoo ja olettaa tälläisiä ihme kommentteja ym.. Miehet käsittelee erilailla, ainakin mitä olen keskustellut muiden äitien kanssa joilla lapsi menehtynyt..
surra saa ja pitää niinkauan kuin itsestä tuntuu.. Ei välttämättä tee pahaa käydä terapeutin luona, vaikka ei masennusta olisikaan kuitenkin rankka menetys ja tausta, mutta toki jokainen omallalailla käsittelee asioita.. ihmiset jotka ei vastaavaa ole kokenut laukoo ja olettaa tälläisiä ihme kommentteja ym.. Miehet käsittelee erilailla, ainakin mitä olen keskustellut muiden äitien kanssa joilla lapsi menehtynyt..
Äiti vaan, suuret pahoittelut menetyksestänne. Tuntuu surullisesta ja hurjalta, että olet joutunut tuolla tavalla todistamaan lapsesi kuolemaa. Ja turhauttavalta, että olit käynyt juuri tarkistuttamassa tilanteen ja silti päättyi huonoimmalla mahdollisella tavalla. Myös todella omituista, jos lääkäri vihjaa, että surut pitäisi olla surtu jo. Varsinkin, kun lapsen menetyksen jälkeen ei surua voi lopullisesti surra koskaan pois. Mutta psykologi on varmasti hyvä taho päästä jäsentämään ajatuksiaan. Paljon olet menetyksiä joutunut kokemaan... Voimia lähiviikoille ja jälkitarkastukseen.
äiti vaan
Piirimestaruustason postaaja
niin, kyllä mäkin toivon että psykologilla käynneistä olisi apua. Surettaa jo lastenkin puolesta, sen lisäks että nekin surevat sitä ettei pikkuveli tulekkaan tänne meidän kanssa joutuvat vielä kestämään mun surun. Ei sitä vain pysty peittämäänkään, eikä pysty oikein iloitseen mistään. Samalla kyllä pelkään sinne psykologille menoa koska en usko että pystyn puhumaan tapahtuneesta vieraalle ihmiselle, ja kun itku tulee kun asiasta puhuu. En oo pystynyt lähtee yksin edes kauppaan kun pelkään että tulee jotain puolituttuja vastaan ja pitäis puhua niiden kanssa. Mies on sitten joutunut hoitamaan ruokaostokset.
R
Rosann
Vieras
Pahoittelut ja voimia sinne Äiti vaan! Järkyttävä kokemus ollut varmasti, aikansa vie toipua. Voi kyse olla masennuksestakin, mutta olen kanssasi samaa mieltä siitä, että suru on normaali reaktio tilanteeseen. Psykologilla käynti voi kuitenkin olla viisasta uutta raskautta ajatellen. Itsekin mietin, että sitten kun raskaaksi tulen, olisi ehkä hyvä käydä jossain juttelemassa.
Tuota sisarusten surua kanssa mietin. On se kyllä heillekin rankkaa. Ehkä voit saada tukea psykologilta siihen, miten puhua menetyksestä lasten kanssa. Ja sitten tosiaan se, että joudut koko ajna miettimään myös heitä, eli on hyvä että on joku paikka jonne voi vapaasti mennä itkemään. ( toki lastenkin edessä itkeminen on sallittua näin hekin saavat luvan surra) Jokainen lapsi suree omalla tavallaan, ja hekin voivat tarvita tukea. Jos ovat jo kouluikäsiä, niin koulusta voi saada keskuetluapua, pienten kanssa esim. satujen lukeminen (aiheesta löytyy varmasti) voi auttaa. (Olen terapiatyyppisessä työssä, joten anteeksi...) Omassa tilanteessa oli sikäli hyvä onni, että ei ehditty vielä kertoa lapsille raskaudesta, joten he eivät ehkä tienneet asiasta mitään. Mutta toisaalta meidän teini-ikäinen poika ehkä arvasi mistä oli kyse, jäi harmittamaan, kun salasin häneltä asian.
Kiva kuulla Mimmu kuulumisiasi. Mikäs kp siellä nyt olikaan?
Meillä menossa kp 10 ja talletuksia tehdään.. vielä pitäisi pari päivää jaksaa, niin sit on voitavamme tän kierron osalta tehty. En ole muuten miehelle kertonu että täällä foorumilla kirjoittelen, mites te muut?
Tuota sisarusten surua kanssa mietin. On se kyllä heillekin rankkaa. Ehkä voit saada tukea psykologilta siihen, miten puhua menetyksestä lasten kanssa. Ja sitten tosiaan se, että joudut koko ajna miettimään myös heitä, eli on hyvä että on joku paikka jonne voi vapaasti mennä itkemään. ( toki lastenkin edessä itkeminen on sallittua näin hekin saavat luvan surra) Jokainen lapsi suree omalla tavallaan, ja hekin voivat tarvita tukea. Jos ovat jo kouluikäsiä, niin koulusta voi saada keskuetluapua, pienten kanssa esim. satujen lukeminen (aiheesta löytyy varmasti) voi auttaa. (Olen terapiatyyppisessä työssä, joten anteeksi...) Omassa tilanteessa oli sikäli hyvä onni, että ei ehditty vielä kertoa lapsille raskaudesta, joten he eivät ehkä tienneet asiasta mitään. Mutta toisaalta meidän teini-ikäinen poika ehkä arvasi mistä oli kyse, jäi harmittamaan, kun salasin häneltä asian.
Kiva kuulla Mimmu kuulumisiasi. Mikäs kp siellä nyt olikaan?
Meillä menossa kp 10 ja talletuksia tehdään.. vielä pitäisi pari päivää jaksaa, niin sit on voitavamme tän kierron osalta tehty. En ole muuten miehelle kertonu että täällä foorumilla kirjoittelen, mites te muut?
äiti vaan, otan osaa menetykseesi 
suosittelen kyllä terapeutilla käyntiä. Kävin itsekin terapeutin kanssa puhumassa ahdistuksesta minkä olin kerännyt sisälleni näistä keskenmenoista ja muutenkin kaikista vastoinkäymisistä mitä on tullut vastaan. Täytyy sanoa että monta lukkoa aukesi ja sain moneen kysymykseen vastauksen kun mentiin terapeutin johdolla niihin kipeimpiinkin asioihin. Mun mielestä oli yllättävän helppoa puhua vieraalle. Mulla oli ihan mahtava tyyppi jonka kanssa oikeesti sain heti luotua yhteyden. Sen jälkeen oli huomattavasti helpompi hengittää :)
Opin noilta käynneiltä myös puhumaan uskaliaammin asioista ja ennenkaikkea avautumaan. Aiemmin oli helpompi pitää sisällään asioita kun en halunnut kuormittaa läheisiä. Nyt koen että olen itse etusijalla.
suosittelen kyllä terapeutilla käyntiä. Kävin itsekin terapeutin kanssa puhumassa ahdistuksesta minkä olin kerännyt sisälleni näistä keskenmenoista ja muutenkin kaikista vastoinkäymisistä mitä on tullut vastaan. Täytyy sanoa että monta lukkoa aukesi ja sain moneen kysymykseen vastauksen kun mentiin terapeutin johdolla niihin kipeimpiinkin asioihin. Mun mielestä oli yllättävän helppoa puhua vieraalle. Mulla oli ihan mahtava tyyppi jonka kanssa oikeesti sain heti luotua yhteyden. Sen jälkeen oli huomattavasti helpompi hengittää :)Opin noilta käynneiltä myös puhumaan uskaliaammin asioista ja ennenkaikkea avautumaan. Aiemmin oli helpompi pitää sisällään asioita kun en halunnut kuormittaa läheisiä. Nyt koen että olen itse etusijalla.
Tässä kierrossa on tosiaan jokin erilailla kahteen aikasempaa kiertoon verrattuna! Kun otin äsken rintaliivit pois, teki niin kipeetä. Ja selkeesti on rinnoissa turvotusta. En ole aikaisemmin kauheen voimakkaasti rintojen kivulla oireillu kiertojen vaiheita tai raskauksiakaan, niin se on ylipäätän erikoista. Ja alavatsalta puttuu sellanen tunne kuin painetta pitäis päästää pois. Siis kahdessa aikaisemmassa kierrossa on tässä vaiheessa tuntunut kuin olis ilmaa täynnä oleva ilmapallo kohdussa ja sitten menkkojen alettua se ilma hiljalleen on pihissyt pois. Kysymys kuuluukin onko tämä merkki siitä, että nyt kroppa vastaa toimii vai onko se tämän kierron toimimatta? 
Rosann, miehelle kerroin kirjoittelevani tälle foorumille, kun aloin kirjoittelemaan kesäkuisiin. En muista oonko erikseen maininnu, ettö oon jatkanu km:n jälkeenkin kirjoittelua. Paitsi just kysy mitä teen...
Rosann, miehelle kerroin kirjoittelevani tälle foorumille, kun aloin kirjoittelemaan kesäkuisiin. En muista oonko erikseen maininnu, ettö oon jatkanu km:n jälkeenkin kirjoittelua. Paitsi just kysy mitä teen...
Mimmu.
Kunnioitettu kommentaattori
Enkö mä muka kirjoittanutkaan tänne
Äiti vaan, olen ihan hurjan pahoillani. Sun kokemukset vetää kyllä hiljaiseksi. Ei oikein löydy sanoja Mun mielestä on tärkeää, että ottaa aikaa surulle ihan just niin kauan kuin tarvii eikä yritä sitä tukahduttaa.
Rosann, olisko about dpo 6 menossa. Testaus osuu just sopivasti meidän kylpyläviikonloppuun :) On siis taas pakko testata keltsujen takia vaikka en raskauteen uskokaan.
Äiti vaan, olen ihan hurjan pahoillani. Sun kokemukset vetää kyllä hiljaiseksi. Ei oikein löydy sanoja
Mun mielestä on tärkeää, että ottaa aikaa surulle ihan just niin kauan kuin tarvii eikä yritä sitä tukahduttaa. Rosann, olisko about dpo 6 menossa. Testaus osuu just sopivasti meidän kylpyläviikonloppuun :) On siis taas pakko testata keltsujen takia vaikka en raskauteen uskokaan.
sabetti
Päivystävä dosentti
Äiti vaan pahoittelut rankoista kokemuksista. Hyvähän näistä tunteista ja menetyksistä on päästä puhumaan, ja jos kuuntelija on ammattilainen niin vielä parempi. Voimia
Rosann meillä mies on tiennyt alusta asti Foorumista. Välillä tulee hihkuttua hänellekin esim. jos joku "tuttu" jonka plussaus tuntuu erityisen lämpimältä ja sit hoksaa että eihän mies teitä "tunne" :P
Pauveli kuullostaa kyllä aivan raskausoireilta, t oo kuhan ne voi olla myös pmssää, mutta toivon sinulle kädet kyynäriä myöten ristissä plussaa :)
Meille oli kans varattu maaliskuulle mökkiloma, mutta se peruuntui. Nyt katsellaan uutta minilomaa hääpäivälle. Toivottavasti plussaan ennen maaliskuuta, muuten sattuu menkat just sillon häiriköimään.
Rosann meillä mies on tiennyt alusta asti Foorumista. Välillä tulee hihkuttua hänellekin esim. jos joku "tuttu" jonka plussaus tuntuu erityisen lämpimältä ja sit hoksaa että eihän mies teitä "tunne" :P
Pauveli kuullostaa kyllä aivan raskausoireilta, t oo kuhan ne voi olla myös pmssää, mutta toivon sinulle kädet kyynäriä myöten ristissä plussaa :)
Meille oli kans varattu maaliskuulle mökkiloma, mutta se peruuntui. Nyt katsellaan uutta minilomaa hääpäivälle. Toivottavasti plussaan ennen maaliskuuta, muuten sattuu menkat just sillon häiriköimään.
Täälläkin mies tietää kyllä foorumille kirjoittelusta. Joskus puuhailujen jälkeen hän saattaa naurahtaa että hetikö täytyy mennä foorumille raportoimaan saamisesta yms vaikka ukko useesti naljaileekin tänne kirjoittelusta niin veikkaan että on kuitenkin sitä mieltä että hyvä mun on jonnekin päästä avautumaan ja päästämään höyryjä näistä asioista :)
vaikka ukko useesti naljaileekin tänne kirjoittelusta niin veikkaan että on kuitenkin sitä mieltä että hyvä mun on jonnekin päästä avautumaan ja päästämään höyryjä näistä asioista :)Kyllä mies tietää että kirjottelen tänne, raskausaikana yhessä saatettiin jotain yleisiä keskusteluja lukee ja tietää että vertaistuki on minulle tärkeää..