
Edellistä parempaa vuotta toivottelen kaikille!
Ja jokaiselle sitä mitä juuri nyt eniten toivoo: plussaa, ovista, menkkoja..
Halusin kommentoida vielä tuota puolison suhtautumista keskenmenoon. Olin ite varautunut siihen, että se on miehelle paljon pienempi juttu ku mulle, varsinkin, kun meillä mies epäröi niin kauan, haluaako ylipäätään lapsia. Mutta hän oli ihan yhtä suruissaan ku minäkin ja on sanonut, että keskenmeno ei oo unohtunu vaan käy välillä mielessä. Sillon kun tilanne oli päällä, mies sanoi, että ei osaa käsitellä asiaa itkemällä mutta kyllä niitä kyyneleitäkin nähtiin..
Asiasta ei ehitty kovin paljon puhua, kun tilanne oli mikä oli eli mies oli muualla koulutuksessa kun sain tietää keskenmenosta ja pääsi vaan muutamaksi päiväksi lomalle ennen ulkomaankomennustaan. Mutta ollaan kuitenkin asiaa sivuttu myöhemmin eikä tällä hetkellä tunnu siltä, että mikään hiertäis siinä asiassa.
Kokemus on tuntunut lähentävän meitä ja lisäksi mies on saanut varmuuden siitä, että oikeasti tahtoo lapsia.
Oma napa-asiaa vielä :) Musta tuntuu jopa vähän nololta, ku tähän saakka kaikki on menny keskenmenon jlk itellä niin hyvin.. Nämä loppumassa olevat menkat (toiset tyhjennyksen jlk) on olleet ihan tavalliset, ei erityisen runsaat, kivuliaat tai pitkät. Kroppa tuntuu olevan ihan normaalissa kondiksessa ja ootan ku kuuta nousevaa ens vkoa jolloin saan miehen viikoksi kotiin... Kuukauden päästä on sitte jännät paikat! En tiiä miten saan pidettyä pään kasassa sitten, varsinki jos tulos on nega. Täytyy vaan koittaa chillailla!!