Ylipaino ja raskaus

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Piitzu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Eipä oo tullu aikoihin tänne kirjoteltua... Mut nyt tarttis vähän vertaistukea ja tsemppausta. Ärsyttää ihan älyttömästi että paino vaan nousee vaikka oon yrittänyt ihan tosissani kattoa noita syömisiä. Oon jättäny herkut paljon vähemmälle, karkkipäivä on vaan kerran viikossa ja jotain "roskaruokaa" hampparit ja pizzat siis ihan maks kerran viikkoon, ei sitäkään, oon vaihtanu kevyt- ja rasvattomiin tuotteisiin, yritän syödä säännöllisesti, oon lisänny salaattia lämpimän aterian yhteyteen... Ja silti, silti toi hiton paino vaan nousee ja nousee... Tää on niin turhauttavaa... :( Vajaa tunnin päästä olis neuvola ja vaikka neuvolatäti onkin ihan huippu ja mukava, niin silti ahdistaa mennä... :(
 
Älä huoli, et oo ainut ketä ärsyttää painonnousu vaikka eläis terveellisesti. Itse oon samassa tilanteessa :/ ootko käyny kävelemässä tai harrastanu muuta liikuntaa? Se saattais auttaa ees vähäsen :)
 
Mulla on pituutta 161cm ja painoa raskauden alettua 110. Kauheesti siis. Oon aina ollu tosi iso. Nyt viikolla 19+3 ja kaikki on mennyt ihan kivasti. VIimeks neuvolassa paino oli laskenu 1,5kg ja verenpainekin menny alemmas. Kyl sitä jotenkin vaan syö terveellisemmin ku syö toisenkin puolesta joka ei voi ite päättää. :) Nyt tosin tuntuu ihan viime viikkoina toi maha ottanu kauheen kasvuspurtin ja tuntuu et ois joku pallo mahassa. Yrgh. Pian päästään tokaan ultraan ja nähään taas mikä meno siellä on tällä kertaa, viimeksi oli aikamoiset hyppybileet. ;)
 
Nurppa: Sullahan on asiat ihan hyvällä tolalla sitten jos on paino vielä miinuksella :) Ja vauva kyllä ihan varmasti ottaa omansa. Täällä on viikkoja kohta 32 ja painoa tullu +10kg vaikka olen katsonut tarkemmin mitä syön ja liikkunutkin olen jaksamisen ja ehtimisen mukaan. Meillä ennestään kohta 3v esikoinen joka vaatii paaaaljon äidin huomiota :D Niin ja siis mullahan noi mitat ennen raskautta oli 164cm ja 97kg. Jeejee... No, kovasti olis terveellinen elämä & normaali painoindeksi haussa sitten jossain vaiheessa vauvan synnyttyä.
Onnea teille Nurppa ultraan ja ihanaa odotusta! :)
 
TMJ
Onko sulla millanen vauvamasu jo kun on odotus noin pitkällä? Musta tuntuu että suhteessa aika pieni toi mun masuni, tänään ekaa kertaa kaveri sano että nyt se alkaa näkyä. Jännättää kauheesti kun kaikki on ihan uutta. Et kiitos vaan kommenteista :)
 
Nurppa: Masu on ihan selkeä vauvamasu ollu jo pitkään :) Ja meillä kun tää tulokas viihtyy edelleen perätilassa niin masu on melko pyöräkkä ja alkaa tosta rintojen alta heti. Ja tosiaan ylipainosta huolimatta oon tuntenut vauvan liikkeet jo viikolta 16-17 lähtien. Tietty kun on toista kertaa raskaana niin osaa odottaa niitä ekoja hipsutuksia ja kuplimisia eritavalla. Näillä viikoilla liikkeet on jo sitä lajia että koko maha pompahtelee ja muljahtelee ihan ulospäinkin nähtävästi :D Ja kun ne jalat on tuolla mun alakertaa kohti niin ei aina tunnu kovin kivoilta ne potkut :P Nyt tosiaan jännäillään sitä että kääntyykö vauva raivotarjontaan vai ei. Reilu 3 viikkoa olisi vielä aikaa. Sitten tulee kai lähete synnärille kääntöyritykseen, josta en ole varma haluanko sellaista. Itsellä on sellainen tunne että vauvalla on joku syy olla masussa noin päin. Jos hän perätilaan jää niin sitten aion vaatia suunnitellun sektion. Perätilassa en ala synnyttää vaikka yksi ns. normaali alatiesynnytys onkin takana.
 
Olinpa juuri sokerirasituksessa eilen ja tänään soittivat neuvolasta että mulla on raskausdiabetes. Ounou. Eniten pelottaa jos vauvasta tulee megavauva ja sillä on jokin hätä tai hengitysvaikeuksia. :( Mulla meni nimittäin niin, että toi eka sokerirasitus tehtiin vasta nyt, viikolla 20 kun se olis pitänyt tehdä jo viikolla 14-16. Olipa neuvolasta unohdettu koko homma mun osaltani... Noh, onneksi pomo on suotuisa ja sille sopi että meen tänään neuvolaan opettelemaan ruokavaliota ja verensokerin mittausta ja tuun töihin siksi myöhemmin. Itkettää ja harmittaa, mutta ittepä olen syönyt itteni tän kokoiseksi. :(
 
Nurppa, sanottiinko sulle niitä arvoja ollenkaan? Tai siis, mullakin radi todettiin, mutta mulla ainoostaan paastoarvo oli joku 0.4 yksikköä koholla, ja ne 1h ja 2 h arvot ihan ok. Joten sen diagnoosin saa aika pienestäkin heilahduksesta. Nyt oon mittaillu sokereita säännöllisesti ja alkuun aina aamun eka arvo oli liian korkee, mut aterianjälkeiset ihan normaalit. Ja ne aterianjälkeiset arvot on ne, joista on enemmän haittaa, jos ne on korkeet, niin niillä voi olla vaikutusta siihen sikiön isokokoisuuteen.
Sit kun opettelin syömään oikeenlaisen iltapalan, niin alko ne aamun ekatkin arvot pysymään rajojen sisäpuolella. Eli todennäkösesti selviin ilman lääkkeitä/insuliinia, jos vaan noudatan tota ruokavaliota. :)

Sitäpaitsi, voi se radi tulla ihan normaalipainosellekin ihmiselle, joten älä oikeesti oo niin ankara itselles ja syytä itteäs. Koska pahimmassa tapauksessa siihen ei voi itse juurikaan vaikuttaa tuleeko se vai ei. Mutta vielä ehdit tehdä asialle jotain kun rupeet tarkemmin miettimään noita syömisiä. Neuvolasta saa hyvät ohjeet.
Tsemppiä! <3
 
Se lepoarvo oli tosi korkee (jotain 8+) ja ekan tunnin arvo oli ok, sit tokan tunnin taas oli liian suuri mut en muista enää mikä. No, tästä alkaa nyt se uusi elämä ja elämäntavat, jos mielin pitää vaavin terveenä ja itteni loitolla tyypin 2 diabeteksestä. Kiitti tsempistä.
 
Tuli tuossa mieleen, et minkä kokoisia ja painoisia teiän pikkuiset on arvioitu olevan tällä hetkellä? Ite kävin rv 26 neuvolalääkärillä ja siellä lääkäri totes, et sillä hetkellä, pituutta en nyt muista, mut painoarvio oli 960g eli aikas iso viikkoihin verrattuna... HUI :O Tällä hetkellä menossa rv 30+5 ja painoo on tullu +10-20kg -.- ihmettelen suuresti, kun käyn koiran kanssa lenkillä ja navetalla teen vielä hommia sekä syön terveellisesti...
 
Itselläni alkaa huomenna raskausviikko 26+0. Viime viikolla kävin synnytyspäivystyksessä tarkistuksessa. Kaikki oli ok, ja painoarvio oli n. 900 grammaa, ja lääkärin mielestä se oli käyrällä, ettei 960 g ole näillä viikoilla jättiläinen :)
Tähän mennessä itselleni on tullut vajaa 1 kg vain painoa, ja sekin hääviikon herkutteluista, kun koko viikon herkuttelin.. ihan neuvolahoitajankin siunauksella.. häät ovat kerran elämässä (ainakin sen oikean löytäessään!)
Neuvolalääkäri sanoi silloin alkuvaiheessa ettei painoa saisi tulla synnytykseen mennessä kuin 0-5 kg. Itsellä lähtö mitat 174 cm/98 kg. Itselläni oli kaikki arvot koholla sokerirasituksessa, niin nyt on syönytkin enemmän kuin ennen, mutta terveellisemmin. Ja koirat ovat personal trainereina päivittäin :)
 
Täällä kanssa yksi ylipainoinen odottelija. Nyt viikkoja 9+3 ja kiloja jo lähtövaiheessa siis se 125 eli voisi sanoa että aivan järkyttävästi liikaa. Raskauden aikana ei saisi tulla painoa grammaakaan lisää vaan voisi vähentyäkin. No onhan tässä jo muutama kilo tipahtanutkin pahoinvoinnin ansioista. Täytyy sanoa, että olisi pitänyt vain ajatella ennen kuin lasta alkoi hankkimaan. Nyt sitten hermostuttaa kaikki mahdollinen. Esimerkiksi sokerirasitus joka siis tulossa 17.12. Kenelläkään suvussa ei ole ollut mitään vastaavaa, mutta eipä ole tainnut olla tällaisia kilojakaan :oops: Tähän asti oon jotenkin vain osannut ajatella että mennään päivä kerrallaan, mutta kun neuvolassa tänään sanottiin että tosiaan pitää jo aikaisemmin sokerirasitukseen ku muut ni:sad001 Mutta josko tästä kohta pääsisi takaisin päivä kerrallaan ja kaikki otetaan vastaan ajatukseen takaisin ja söisi terveellisemmin ja pääsisi sinne uloskin pahoinvoinnin välillä....
 
hemmari: Onnea odotukseen kaikesta huolimatta :) Yritä olla murehtimatta liikaa, kyllä niillä asioilla on tapana järjestyä. Se on vaan hyvä että pääset sokerirasitukseen aikaisemmin, sitten jos siinä jotakin ilmenee niin tiedät tehdä asian eteen jotakin. Ja tää raskausaika on sellaista aikaa jolloin terveellisiin elämäntapoihin on "helppo" jäädä koukkuun, mitäpä sitä ei sen pienen ihmistaimen eteen tekisi :) Kurjaa että pahoinvointi on sinulla riesana :/ Toivottavasti pian helpottaa! Oletko kokeillut esim. jääkaappikylmiä hedelmiä avuksi? Ja muutenkin kannattaa syödä pieniä välipaloja / aterioita tasaisin väliajoin, pysyy hiukan paremmin verensokerit kohdillaan ja pahoinvointiinkiin voi auttaa,

Mulla oli painoa raskauden alkaessa 97kg, pituutta 164cm. Eli liikaa hyvinkin sen 30kg täälläkin jo valmiiksi. Kahdessa sokerirasitustestissa olen käynyt, koska esikoista odottaessa mulla todettiin raskausdiabetes joka kuitenkin pysyi kurissa ihan ruokavaliolla. Esikoispoika syntyi rv 40+2 3850g ja 55cm. Ihan "normi" kokoinen jässikkä siis. Nyt odotan siis meidän toista poikaa, rv 38+3 on nyt ja painoa on tullut semmoiset 13kg vaikka olen katsonut mitä suuhuni pistän ja jaksamisen / voinnin mukaan liikkunut. Raskausdiabetestä mulla ei tällä kertaa ollut, tosiaan 2 rasitusta olen käynyt. Ihan tuolla alkuraskaudessa ja sitte tuossa rv 24 tienoilla uudelleen.
Painosta en ole sen suurempaa stressiä itselleni ottanut, saman verran sitä on tullut nytkin mitä ensimmäisellä kerralla. Ja pois minä ne sain viimeksikin, ja niin aion saada nytkin :) Kunhan vauva on maailmassa niin mamma palaa takaisin ruotuun niin sanotusti.

Hyviä vointeja sinulle sinne, toivottavasti pahoinvoinnista ei kovin kauaa tarvitsis kärsiä ja pääsisit nauttimaan ihanasta odotusajasta :) Kirjoittelehan kuulumisia jatkossakin!
 
Täydennyksenä siis edelliseen, että painon pudotus ja kunnon kohotus sekä ylläpito on ollut tavoitteeni ennen tätä raskautta, ja siinä jossain määrin olenkin onnistunut, mutta miten toimin nyt, kun raskaus jo kovaa vauhtia edennyt. Lisää painoa, en kyllä anna itselleni tulla, eli sen kanssa olen todella tarkka. Olen jostain lukenut, että jossain vaiheessa sikiö alkaa kuluttamaan äidin ravintoja n. 500kcl päivässä..pitääkö tämä paikkaansa?voiko tuohon nojautua,painonhallinnassa?
aah.miten ahdistavaa, en uskalla tyyliin syödä mitään, kun pelkään, että paino nousee ihan järkkyihin lukemiin tän raskauden aikana...
 
Muokattu viimeksi:
Mulla sama ongelma satsuma. Olen puolivuotta rakentanut elämänmuutosta ja aloitin ruokavaliosta, jonka joten kuten sain kuosiin. oon ollut ihan sairaan riippuvainen sokerista ja kaikesta roskaruuasta, siis lohtusyömisestä. Mutta siitä oon päässyt eroon ja koska rakastan hiihtämistä oli tarkoitus aloittaa se ja muu liikkuminen seuraavaksi, mutta nyt kun viikko jo 10+ mietityttää, että mitä liikuntaa sitä oikein nyt uskaltaisi tehdä ja mistä aloittaa ja miten saisi näitä kiloja lähtemään kun elämänmuutos se on tämäkin että on raskaana ja henkinen kapasiteetti ei tahdo kaikelle toiminnalle riittää. Mun terkkari sano että vauva kuluttaa jonkin verran kaloreita mutta ei ollut määrästä mitään puhetta.
 
Enpä koskaan käynyt tänne päivittämässä kuulumisia. Minun pieni se tuhisee jo tuossa vieressä.

Muistelisin minulle neuvolassa sanotun että kun on näin reilusti ylipainoa (163cm / yli 108kg) niin ei varsinaisesti tarvisi päätä vaivata sillä paljonko sikiö kuluttaa ettei häntä varten tarvi enempää ainakaan syödä. Voi kenties olla toisin jos on kovinkin tiukalla dieetillä tai liikkuu paljon.

Minun paino pysyi aika hyvin paikallaan johonkin viikolle 28 asti (lähtöpaino 103 kg), mutta siitä eteenpäin se nousikin n.1kg/vk aina viikon 42 118 kiloon asti. Laitokselle jäi neljä kiloa, se minkä vauva painoi. Kotona turvotuksen laskettua ja arjen hiukan tasaannuttua paino on nyt 108kg.
Työmaatahan tässä olisi reilustikin.

Välillä tuli painonnousua odotusaikana harmiteltua enemmänkin, mutta mielestäni on hyvä antaa itselleen vähän anteeksi ja iloita siitä sisällä kasvavasta uudesta elämästä.

Se oli hiukan haikeaa kun ei ollut sitä kaunista kiinteää kumpua vaan pehmeämpi höllyvä möykky ja ihan viimeisillä viikoillakin taisin vielä mieheltä epäuskoisena kysellä että näytänkö yhtään siltä että olen raskaana vai näyttääkö että olen vain syönyt ihan liikaa. Hän kovasti aina vastasi että ihan selvästi raskaana :)

Oikein mukavaa joulunodotusta ja voikaa hyvin.



Sent from my GT-I9100 using Vau Foorumi mobile app
 
Voi että miten ihanaa, että täältä löytyi tällainen ketju! On muuten eka viestini koko foorumille.

Itse en siis vielä raskaana ole, 23 v. mittarissa ja yrittäminen aloitettu vasta 2 viikkoa sitten kun jätin minipillerit pois. Menkkoja ei ole vielä näkynyt eikä kuulunut, mutta eipä mokomia pillereiden syönninkään aikana ollut kertaakaan. Mulla kans siis painoa tällä hetkellä aika hurjasti, viimeisin BMI 37. Terveellisten elämäntapojen opettelun alotin jo muutama viikko sitten, en kylläkään laihdutustarkoituksella varsinaisesti. Koko ikäni olen jojolaihduttanut, parhaimmillaan sain laihdutettua yli 20 kg ja lihosin mokomat vuodessa takaisin. Olen nyt vihdoin oivaltanut sen mitä aina jankutetaan, eli ei laihdutuskuuria vaa elämäntapamuutos.

Kovasti on silti ollut jo mielessä toivottavasti tuleva raskaus ja ylipaino. Eksyin jonnekin Suomi24-foorumille lukemaan vastaavaa ketjua, jossa anonyymit haukkuivat auttamattomasti kaikki ylipainoiset odottajat itsekkäiksi ryhävalaiksi. Pahoitin mieleni niin, että kieriskelin pari päivää itkien kauheissa syyllisyydentuskissa, mutta nyt päätin, että riittää. Tiedostan ylipainoisuuden tuovan raskauteen omat riskinsä, mutta aion tehdä parhaani niiden minimoimiseksi ja noudattaa jo nyt yritysaikana terveellisiä elämäntapoja. :) Terveitä vauvoja ja hyvin menneitä raskauksia tässäkin ketjussa kirjottaneilla on!

Kuinka nopeasti tulitte raskaaksi yrityksen aloituksen jälkeen? Itseäni jo valmiiksi hirvittää, että kuinka pitkään saa odotella plussaa kun paino tuo tähän omat haasteensa. :sad001 Me vasta esikoista yritämme.
 
Tosiaan se on se elämäntapamuutos, joka auttaa. Itse lihoin jotain 20kg esikoista odottaessa ja kakkonen saikin alkunsa melko heti kun lupa tulla annettiin ja tässä välillä en kyllä ehtinyt yhtään laihtua. Kuopusta odottaessa tulikun raskausdiabetes, insuliinihoitoinen. Ruokavalio ei riittänyt pitämään paastoverensokeria sallituissa rajoissa. Ruuan jälkeiset sen sijaan pysyivät hyvin. Ruokavaliomuutoksella laihduinkin noin 5kg jo raskausaikana (pelkäsin hysteerisesti että sieltä tulee sellainen jättiläisvauva, että se auttoi hyvin pysymään erossa herkuista). Liitoskivuista johtuen en kyennyt juurikaan liikkumaan, muuta kuin pakolliset. Ja nyt kuopus melkein 6kk ja nyt alkaa helpottaa nuo kivut (raskaudet niin lähekkäin, että kestää tää palautuminenkin). Ja nyt on painokin alkanut tippua, kun pääsee taas normaalisti liikkumaan. Kuopuksella ei ollut mitään ongelmia synnytyksen jälkeen ja hän oli ihan normaalikokoinen.

Tsemppiä elämäntapamuutokseen! Mulla muuten toimii parhaiten se että en kiellä itseltäni kokonaan herkkuja vaan on herkkupäivä kerran viikossa. Silloin ei tuu sellaista kauheeta himoa ja mee ihan överiksi koko homma.
 
Takaisin
Top