Ylipaino ja raskaus

Itse olen 155cm ja 71kg. Edellisen raskauden alussa 11v sitten painoin 46kg ja sen jälkeen en sitten enää olekaan päässyt alle 60 kiloon. Vuosi sitten oli kohdunulkoinen ja sen jälkeen olen kerännyt tuon 10 kiloa ylimääräistä. Toivon kovasti, että kiloja karisee tässä raskauden aikana, koska itse ainakin aion jättää sokerin vähemmälle ja lisätä liikuntaa, ettei loppuraskaus olisi sitten niin hankala.

Edellisessä raskaudessa lihoin varmaan lähemmäs 20 kiloa ja sainkin kuulla siitä neuvolassa joka kerta, joten tällä kertaa haluan olla mallioppilas. Ja raskausviikkoja täällä plakkarissa vasta 4+1.
 
Niin ja tuohon raskautumiseen. Me yritettiin melkein vuosi, mutta itsellä poistettu kilpirauhanen eli kilpirauhasen vajaatoiminta löytyy ja minulla ei ole kuin yksi munanjohdin, joten ei odotettukaan ihan heti raskautumista. En tiedä miten paljon ylipaino sitten vaikutti.
 
Postasin tämän myös toisaalle, mutta laitanpa hieman muokattuna tännekin:

Mulla on painoindeksi nykyään noin 37, ja olen ihan alussa kolmannessa raskaudessani.

Ensimmäisen aikaan BMI oli raskautuessa noin 30, ja mielestäni siitä tehtiin aivan järjetön haloo, vaikka olin terveempi kuin koskaan! Verenpaine pysyi koko raskauden aivan mallilukemissa, samoin sokeriarvot ja hemoglobiini ja mitänäitänyton. Vielä viikoilla 32 - 34 muistan juosseeni mäen ylös tullessani kotiin mammajoogasta, kun oli vaan niin mahtava olo :) Painoa tuli melko hissukseen koko raskauden ajan, sitten aivan lopussa kotiin jäätyäni reilusti, ja kaiken kaikkiaan painoa tulikin 17 kg (suositus oli alle 10 kg:n painonnousu). Luulisin, että fyysinen työ piti mut kondiksessa lähes loppuun asti, viimeisenä työpäivänä ennen mammalomaa purin vielä 5 rullakollista tavaraa (=nostelua ja kurottelua) pakkasessa. Hassuinta painohysteriassa oli mielestäni se, ettemme olisi päässeet synnytyssairaalan perhehuoneeseen painoni vuoksi. Olinhan niin jumalaton riski kaikkine vaivoineni.

Toinen raskaus päättyi keskenmenoon, mutta kerran ehdin käydä neuvolassa. Sillä käynnillä ei painoon kiinnitetty hirveästi huomiota, ehkä siksi, että totesin itsekin sitä heti alkuun olevan reilusti liikaa. Sanoin myös, ettei kyse ole tiedon puutteesta vaan siitä, että tykkään ruoasta.

Nyt tämä kolmas raskaus on niin alussa, etten tietenkään ole vielä ehtinyt edes neuvolaan. Aikaa varatessani hoitaja tosin kuulosti hyvin huolestuneelta ja kyseli, mitä mieltä olisin ravitsemusterapeutilla käynnistä. En nyt varsinaisesti pistä moista pahaksenikaan, mutta epäilen suuresti, saanko sieltä mitään uutta tietoa tai muuttuuko mieheni tekemä kotiruoka yhtäkkiä niin pahaksi, ettei sitä tee mieli lappaa lapiokaupalla suuhun? Jännityksellä odotan, mitä tuleman pitää, nyt kun ihan oikeasti olen läski ja jo melkein parikymmentä kiloa sitten painoni tuotti valtaisia ongelmia - muille :happy:
 
Raskaaksi tuloon en muuten ole ylipainolla huomannut olevan mitään vaikutusta. Jokaisella kerralla on tärpännyt nopeasti, kahdella viimeisimmällä käytännössä heti kun raskaaksi tulo on ollut mahdollista.
 
Minäkin ilmoittaudun mukaan tähän ketjuun. Viidettä lasta odotan ja viikkoja nyt kasassa 4+2. Raskauduin ensimmäisellä kierrolla yrittäessämme.

Kahden viime vuoden aikana olen pudottanut painoa melkein 35kg ja tiedän että vielä on reilusti ylimääräistä, pituuteni on 169cm ja painoa on jäljellä 110kg.

Tuskin tulen pussiruoka kuureilla olemaan, mutta painoa en tahtoisi raskauden aikana lisää.
Jännitän ensi kuussa olevaa neuvola-aikaa, neuvola ei ole ennestään tuttu sillä paikkakunta on vaihtunut.

Ensimmäisessä raskaudessa painoa tuli lisää reilu 20kg, toisessa pahoinvoinnin vuoksi 4kg, kolmannessa 5kg, ja neljännessä 6kg.
Suhteellisen hyvin on siis pysynyt kurissa ja usein olen synnäriltä lähtenyt kevyempänä kuin alkupaino oli.

Nyt ajattelin keskittyä rytmittämään ruokailut järkevästi, käyttämään reilusti kasviksia ja juureksia, jättää herkut vähemmälle, ja liikkua. Onneksi virkeät lapseni pitävät äidin liikkeellä.
 
Itselläni toinen raskaus menossa alullaan (rv 4+5) ja painoa on paljon, ensimmäisen raskauden aikana keräsin painoa 27kg, ja ne koristaa vartta edelleen. Suurin kammotus on soittaa ja käydä neuvolassa. Ensimmäisen raskauden aikana painosta tehtiin niin suuri ongelma että stressasin ja pelkäsin neuvolakäyntejä. Nyt sama täti tiedossa, mitäs kun lähtöpaino on 30kg enemmän?? Toki ajatuksena pyytää rd ruokavalio heti alkuun, niin josko tietyllä ruokavaliolla paino pysyisi aisoissa
 
Tsemppiä Ninuh! Mulla tänään esikoisesta eka neuvola ja huh hui kun painun sinne tän merkittävän lihavuutena kanssa (Bmi 35)... Rd ruokavaliota ajattelin minäkin heti kun pahoinvointi hellittää. Nyt ei vielä pysty syömään mitä laittaa vaan on seurattava omia mieltymyksiä. Muuten tulee komeessa kaaressa oksut.
 
Miulla eka neuvola takana, täti tuumas vaan, et sokeriseurantaan joudun, kun painoa 15 kg enemmän kuin ekan raskauden alussa. Sanoin hälle suoraan, että tiedän painoa olevan, ja olen sitä yrittänyt pois saada, mutta imetin esikoista niin pitkään, että ei onnistunut. (tarviin todella tiukan ruokavalion ja treeniohjelman, et kilot irtoaisi. Tiedän kokemuksesta).. Eipä tuo täti siihen enempää puuttunutkaan. :)
 
Sama mulla painon osalta, että sokerirasitus tulossa. Ei sanonut painosta mitään. MUTTA rupesi ultraamaan vatsan päältä!!! Eihän siellä mitään näkynyt, kun tuota mahaakin on. Sitten jätti vaan asian siihen ja viikon päästä uusi yritys. Onko muilla ultrattu näin aikaisin (8+4) vatsan päältä? Viikko sitten alakautta oli yksityisellä varhaisultra ja syke löytyi ja vastasi viikkoja. Ei kipuja, ei vuotoja ollut. Mihin se on kadonnut?!
 
Eihän mahan päältä ultrata kuin viimeisen kolmanneksen aikana, kun sisäultra voi käynnistää synnytyksen. Näin ainakin miulle kerrottiin esikon aikaan.
 
Kyllä mulla ultrattiin mahan päältä(kin) viime raskauksissa, päältä aloittivat ja sisäultra vasta sitten, kun ei näkynyt kunnolla.
 
Nostellaas tätä ketjua hieman ylemmäs, onko ketään kenellä olisi ajankohtaista? Olisi tarvetta sympatiasiskolle.. Täällä hieman jännitetään miten neuvolassa suhtaudutaan kun bmi huitelee jossain yli 35..
 
On on meitä! Raskausviikkoja huomenna täynnä jo 34, perjantaina jään äitiyslomalle. Bmi päälle 40, ja ihan asiallisesti on suhtauduttu. Sokerirasitus tehtiin jo viikolla 12, paastoarvo ihan hiukkasen yli rajan ja siitä seurauksena raskausdiabetes-diagnoosi. Seurauksena oon joutunu itse mittaamaan ja seuraamaan sokeriarvoja. Hoitaja on niitä myös seurannu ja kaikki on ollu tosi hyvin sallituissa rajoissa! Painoa on tullu raskausaikana tähän mennessä alle 5 kg, eli lapsi+lapsivesi+istukka, hyvin on pärjätty! Oon seurannu syömisiä (ravintosuositukset sain diabeteshoitajalta, vähän niitä mukaillen mutta itseäni kuunnellen) ja syöny fiksusti. Mitään ihmeellistä ei oo tullu vastaan, tosi hyvin oon jaksanu töissä ja muutenkin!

Tsemppiä kovasti odotukseen Ce!!!
Jos haluat kysyä jotain henkilökohtaisempaa, vastailen mielummin viestillä, kuin täällä julkisella puolella. :)
 
Ihanaa musamama, että noin hyvin on mennyt. Täällä ollaan vasta ihan alkutekijöissään. Tiedän että meidän neuvolasta on mahdollisuus päästä ruokaterapeutille, mutta se on sitten 100 kilsan päässä. Onko kokemuksia sellaisella käynnistä, eli kannattaako lähteä näin pitkän matkan takaa?
 
Varmaan riippuu ihan omista lähtökohdista. Ite oon about koko elämäni ajan ollu ylipainoinen, ja oon lukenu ja ottanu selvää asioista PALJON. Tiedän siis proteiinit, hiilarit, sokerit ja rasvat ja niiden sopivat suhteet ja tiedän myös miksi en ole ihannepainossani. Tykkään ruuasta ja syön sitä liikaa. Tykkään myös herkutella. :D
Mulle tarjottiin myös tuota ravintoneuvontaa, mutta totesin että tuskin sieltä tulee mitään sellaista mitä en jo tietäis, joten skippasin suosiolla. Myös se että mun paino on pysyny niin hyvin kurissa nyt, kertoo siitä että kun on vaan hyvä syy syödä oikein ja motivaatio kohdallaan, niin jopa minä osaan ja jaksan vaivautua tekemään asioita oikein!

Eli jos sulla on epätietoisuutta siitä millä tavalla sun pitäis syödä, mene ihmeessä kun palvelua ilmaiseksi saat! Muutoinhan noista pitää maksaa. Itse en oo siis ravintoterapeutilla käynyt, mutta oon muutoin saanu kyllä apua, mm. personal trainerin tekemän ruokavalion ja tunnen hyvin eri ruokien ravintosisällöt. Siksi en kokenut tarvitsevani apua. Ja ihan suoraan sanoen olis menny hermo jos joku nuori, simpsakka pikkutyttö olis tullu mulle lässyttämään että "tiedätkö että sokeri on pahasta".. Koska, joo, tiedän.
 
Musamama, tiedän täsmälleen tunteesi. Olen laihduttanut elämäni aikana niin monta kiloa että tiedän kyllä kuinka kroppani toimii, milloin se lihoo ja millon laihtuu. Ongelmana on siis mielenlujuuden puute. Mutta kun ylipainoon heittää kasvissyönnin (suklaa on kasvis!!) niin mietin että noinkohan siellä jotain uutta oppisi..

Muuten, minulle on eka ja miehelle ei. Mies kertoi juuri miten sen normaalipainoinen
exä oli haukuttu aikoinaan läskiksi tuossa meidän neuvolassa.. Nyt ahistaa.
 
Suklaa todellakin on kasvis!! :D
Oon törmänny tässä matkalla jo todella moneen terkkaan, ja niitä on kyllä joka lähtöön.. Sitten on ihan tuuria että kuka sulle sattuu ja millainen tyyppi on ja miten teidän kemiat sopii yhteen. Ite koen että terkan ja lääkäreiden pitää asiallisesti puhua ja käyttäytyä. Asiasta tottakai pitääkin sanoa (siis jos painoa on reilusti ja sitä tulee jatkuvasti reippaasti lisää), mutta kun totuus on se että raskaana oleva ei saa laihduttaa, niin minkäs sille sillon enää voi jos painoa on vähän turhan paljon. Siinä ei paljoa haukut auta.

Joka tapauksessa sinä itse tunnet parhaiten sun oman kehon ja voit ihan hyvin sanoa sen myös terkalle! Niin minäki tein! Rohkeesti vaan sinne, se on niin ohimenevä hetki sun ja sun tulevan lapsen elämässä, että ei sille kannata liikaa painoarvoa lastata! :) Tsemppiä!!
 
Mites muuten tuo ultra, onko mahamakkaroilla vaikutusta siihen? Tätä ketjua lukaistessa tuli sellainen kuva että osalla on vaikeuttanut päältä ultraamista ja osalla ei? Lisää kokemuksia?
 
Ce, itsellä painoindeksi 37 ja mulla ultrat onnistu mahan päältä ihan hyvin vaikka mainittiinkin mun "vatsanpeitteistä" (ihanan korrekti termi :D ). Rakenneultrassa sukupuolta kysyttäessä sanottiin, että "vähän on heikko näkyvyys, mutta pojalta vaikuttaa". Jäi vähän epäselväksi, että johtuko huono näkyvyys vatsamakkaroista vai pojan asennosta. Mutta siis kaikki ne jutut, mitkä ultrassa tutkitaan, niin ne on mahan päältä ultratessa näkynyt hyvin eikä ole tarvinnut alakautta sitä tehdä :)
 
Takaisin
Top