Mä niin liityn tänne sunnuntaina taas... Ihan samanlaista venkoilua tää on kuin esikoisenkin kanssa.. Supistuksia kyllä on (kunnon tuntuvia ollut vkolta 36 asti), ettei vahingossakaan nukkuis esimerkiksi hyvin, paikat on kypsät, mut vauva vaan viihtyy. Kunpa vaan ei olis edes näitä "merkkejä", niin olis edes mukavampaa tämä elo ja olo, ja ei tarttis sitä pienintäkään toivon kipinää miettiä, et voisko tänään tapahtua jotain..
Mies vielä palasi eilen töihin, niin tässä sitä ollaan päivät kaksin esikoisen kanssa aina siihen päivään asti, et tyttö päättää ulos tulla. Murr. Huomiseen on onneks mamma apuna.