Yli kolmekymppiset ensimmäistä kuumeilevat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Satsa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Täälläkin joulu meni ihan mukavasti :) Pelkäsin, että viime kesän km varjostaisi joulufiilistä kun la olisi ollut nyt tapanina. Onneksi oli niin paljon kaikkea muuta tekemistä etten ehtinyt kovin asiaa ajattelemaan.

Ovis on hyödynnetty ja nyt sit vaan taas odotellaan. Tiistaina menen mielenkiinnosta ensimmäistä kertaa ikinä vyöhyketerapiaan. Haittaa ei ole siitäkään jos se auttaisi lapsettomuuteen ;)

Hyvää loppuvuotta kaikille. Toivotaan, että ensi vuosi täyttäisi meidän kaikkien toiveen ❤️
 
Dolcetti heh, minä taas jännään sun puolestasi kun omasta ei kannata. Kuulostaa jo aika lupaavalta siellä, jos kuukautisia ennakoivat oireetkin puuttuvat! Aika jännä jos vielä siellä on kaksi hoidoissa käyvää naista ollut samassa joulupöydässä. Olispa ihanaa jos molemmat saisitte pian kertoa hyviä uutisia.
Saa nähdä, miten meidän klinikalle meno sujuu. Toivoisin kyllä että päästäisiin pian kokeilemaan IVF:ää, mutta riippuu niin miten aikataulut saadaan sopimaan. Kaipa tässä vielä yksi koti-inssikierros saadaan ennen sitä.

Katsu, pahoittelut menkoista, mahtoi vähän latistaa aaton tunnelmaa. :sad001

Anannaa, hyvä että onnistuit ainakin jonkin verran pitämään ajatuksia muualla, vaikka varmasti raskasta ajatella kun se mieleen tulee.

Tänne ei kuulu kummempaa kuin kp1. Yhä vähemmän jaksaa innostua toivomaan kierto kierron perään. Ei niinkään ole epätoivoinen olo kuin tasaisen harmaan masentunut. Ei jaksa enää mutta pakko jaksaa, ei se taukokaan auta kun saa vain odottaa lisää.
Tuhru alkoi toissailtana hyvin kevyenä joten jouluna sentään vältyttiin pahimmalta surulta. Se siitä siis viidennestä letrokierrosta, nyt kuudes ja todennäköisesti viimeinen.
Ai niin, nyt on siis yk13 eli ollaan virallisesti lapsettomia. Pahalta tuntuu. :sad001
 
Muokattu viimeksi:
No kuule KP 1 se on täälläkin Beisla, eli tämä kierto meni täsmälleen samoin kuin edellinenkin (mitä nyt tuhru alkoi edellissä jo KP 26 iltana ja menkkoja ennakoivat oireet jäivät uupumaan). Mutta ei tullut yllätyksenä, enkä osaa oikein sanoa tätä enää pettymykseksikään. Tällaistahan tää vaan nyt on minun kohdallani. Seuraavaksi siis IVF:ää pohtimaan, vaikkei se tähän kiertoon tietysti ennätäkään.

En tiedä auttako se yhtään Beisla, että täällä on toinen samanlaisessa tilanteessa oleva. Itse asiassa jopa hämmästyttävän samanlaisessa tilanteessa oleva. Käydään samalla klinikalla, mentiin viime kierto samaa tahtia, aloitettiin tämä kierto samaan aikaan, nappaillaan molemmat letroja (minulla alkaa nyt viides ja ehkä viimeinen letrokierto) ja itse asiassa meillä on myös täsmälleen sama määrä yrityskiertoja takana! Osaan siis samaistua tunteisiisi ja kokemuksiisi, vaikken voi tietenkään väittää että tietäisin miltä juuri sinusta tuntuu. Itse en ollut ajatellut yk-määrää, enkä tajunnut sitäkään että tässä täyttyi samalla viralliseen "tahattomasti lapseton" määritelmään vaadittava määrä tuloksettomia kiertoja. Onhan se hetkeksi pysäyttävä ajatus. Musta tuntuu aina niin tyhjältä sanoa, että "olen pahoillani", mutta olen silti pahoillani sinun puolestasi Beisla. Pahoillani olen myös mieheni puolesta, joka sai tuijottaa tänään tikun yhtä viivaa. Itse en suostunut tikkuun edes vilkaisemaan. Olin siis päättänyt testata, ettei tarvitsisi enää pyörittää päässään sitä häviävän pientä mahdollisuutta, että olisinkin raskaana. No, olisi kannattanut odottaa kaksi tuntia enemmän, eikä olisi tarvinnut tuhlata haihatteluun sitä yhtäkään tikkua. Annetaan tuon ihanan auringonpaisteen piristää mieltä ja halataan noita meidän puolisoita tiukasti. Eihän sitä tiedä mitä ensi vuosi tuo tullessaan.
 
Beisla, isot pahoittelut <3 Tuttu on tuo tasaisen harmaa tunne. Toivottavasti saatte IVF:n aikataulut hyvin osumaan yksiin.

Joko Dolcetti testasit?

Katsulle myös pahoittelut menkoista :(

Täällä oottelen vuodon alkamista. Ärsyttävää, kun kierto on heitellyt viime aikoina eikä voi aatella, et jos ei tänään ala, ovat myöhässä. On vähän ristiriitainen olo, toiveita on mut ei oikein jaksa uskoa.

Tää pikaisesti, ollaan kylässä, niin en viitsi enempää..

Muoks, Dolcetti olikin vastannut. Voi v* kun kaikilla on vähän surkeat fiilikset :( pahoitteluni myös sulle
 
Kp1 myös täällä - tai huominenhan se virallisesti kai on kun alkoi näin myöhään. Huomenna soittelemaan klinikalle, sieltä ehkä saattaa joku vastata...vaikka välipäivät. Ensin jännään, saanko jonkun langan päähän, sitten, mikä pitäis olla folliultrapäivä. Kp10 on loppiainen..
 
Voi miten tännekin on tätiä teidän muidenkin luo jo löytänyt kyläilemään, siltä se näyttää omalta kohdaltakin olevan, koska eilen aloitti tuhruamisen..(jota mulla ei yleensä ole ollenkaan, hmph :eek:
Välipäiviksi meinasin kevyttä ulkoliikuntaa, kun tuo aurinkokin hieman paistelee :)
Uuteen vuoteen lähdetään sitten luomuna, saas nähdä, kyllästyttääkö jo alkuvuodesta koko homma.
Mukavia tän vuoden viimoisia päiviä kaikille!
 
Suvetar, julkisella folliultraavat kierron 10-12 pv eli aivan mahdollista, että saat ajat :)

Itellä ekat 5pv clomeja takana ja folliultra keskiviikkona.

Ihanaa alkavaa vuotta ja tsemppiä :)
 
TK, kiitos tiedosta. Mietin, että jännää on vielä sekin, onko folli sitten kasvanut niin että heti seuraavana pvänä vois tehdä inssin - siinä kun on vkloppu heti tulollaan kaiken lisäksi! En tiedä, voisko letroille ennustaa hyvää vastetta, kun kuitenkin normaalisti ovuloin luomuna. Ovis mulla on vaihdellut, mut plussa on yleensä ollut kp14-16 välillä.

Beisla ainakin on syönyt letroja, onko sulla tullut niistä sivuvaikutuksia?

Tuntuu uskomattomalta olla tässä pisteessä. Toisaalta elättelen toiveita inssin tuovan meille avun, toisaalta tuntuu siltä, et ollaan askeleen lähempänä lapsettomuutta. Voi olla, ettei me ivf:ään asti päädytä koskaan.
 
Kiitos kaikille sympatiasta. Kyllähän se auttaa, kun tietää että joku muukin tietää vähän edes miltä tuntuu. Niin monilla kavereilla - joskaan ei kaikilla - on tärpännyt todella nopeasti kun ovat alkaneet lasta yrittää. Pahoittelut myös teille Dolcetti ja Suvetar. Haluaisin keksiä tähän jotain viisaita lohduttavia sanoja, mutta pää lyö tyhjää.

Suvatar, mullakin on vähän ristiriitaiset tunteet IVF:stä. Toivon, ja vähän uskonkin, lääketieteen voivan auttaa, mutta samalla tuntuu pahalta että edes jouduttiin tähän pisteeseen. Ja myöskin, mitä enemmän kortteja katsoo, sen vähemmän niitä on jäljellä.
Mulle ei ole letroista tullut mitään sivuvaikutuksia. Ekalla kerralla jännitti jopa onko siellä mitään tapahtunut, mutta olihan siellä. Meidän klinikalla taas ohjeistettiin tulemaan folliultraan kp9 tai 10, ja lääkäri sanoi että jos menee tiukille niin parempi liian aikaisin kuin liian myöhään, kun liian myöhään ei voi enää toimia. Ja ainakin mulla folli tosiaan kasvoi nopeammin kuin luomuna. Yleensä olen alkanut tikuttaa ovista kp12, nyt sain ohjeen aloittaa jo ultrapäivänä ja kp12 olen monesti pistänyt Pregnylin kun folli on ollut jo sen verran iso. Mahdollisesti säkin voit saada irrotuspiikin ovulaation ajankohdan varmistamiseksi, jos muuten näyttää hyvältä? Kannattaa ainakin kysyä, se Pregnyl esim. on kuuden euron luokkaa eli ei mikään suuri investointi.

Rinttis, harmi jos sinnekin täti nyt iskee. Toisaalta jos sulla ei ikinä ole ollut tuhrua tähän mennessä, ei kannata vielä heittää kirvestä kaivoon. Ilmeisesti pienet vuodot menkkojen aikana ovat todella yleisiä alkuraskaudessa.

TK, tsemppiä folliultraan, toivottavasti siellä majailee yksi hieno folli. :)

Tiedustelin eilen luovuttajalta onko hän ehtinyt käydä klinikalla luovuttamassa sen joulukuun alun ekan kerran jälkeen. Ei olla viitsitty kysellä, ettei vaikuta että painostetaan ja kyttäillään häntä. :) Mutta oli hän, joten uskon että ehtii tehdä luovutukset ja antaa viimeisen infektionäytteen ennen reissuaan.
 
Kiitos Beisla tsempeistä :) käyn välistä täällä huutelemassa (jos jotakin tiedän) kun en ehkä ole enää aivan otsikon kohderyhmää. Ei siis ole tarkoitus omanapaisesti päteä tms.
Itse en paljoa tältä kierrolta odota. Edellisen kerran kun clomivaste saatiin 3tbl/pv annostuksella ja nyt aloitettiin 2tbl/pv, mut u never know :)

Suvetar, meillä sen ekan hoitoryppään tiimoilta todella oviksen tikutus alkoi sitten yleensä kierron 12.pv ja ovispäivänä oli sitten inssi eli ei heti folliultran perään.
 
Sain varattua ajan, se on nyt to 7.1. Ja jos vaikuttaa hyvältä, inssi voi siis tosiaan olla heti seuraavana päivänä. Katsotaan, miten käy! Siitä Pregnylistä en oo nyt varma, onko mun tarkoitus sitä pistää. Toivon mukaan folleja ei myöskään ole liikaa..

Rinttis, harmi jos menkat näyttää olevan tulollaan, mutta älä vielä luovuta.

Beisla, kiva, että luovuttaja on aktiivinen :) Onhan se ivf tosi iso askel. Onko teillä ollut alusta pitäen selvää, ettette kesken kaiken vaihda ja kokeile, miten puolisollasi onnistuisi raskaaksi tulo? Anteeksi jos olen tökerö, ehkä on ihan tyhmä kysymys, mutta tuli mieleen :)
 
Heippa kaikki!

Voihan puuh, onpa kaikilla ikäviä uutisia :dead: Ja ei sen parempia täälläkään. Menkat alkoi iloisesti aatonaattona, eli mukavaa joulua vaan... Nyt menossa jo kp 6 / 32-36? Jos jotain positiivista, niin ne alkoi päivälleen 2 viikkoa oviksesta, eli ainakin luteaalivaihe on kellontarkka. Oli vika terokierto, eli nyt mennään kolme kiertoa luomuna ja jos ei tärppää niin sitten lääkärin pakeille. Toivottavasti kierto ei ala kovasti tuosta venymään. Oviksen tikuttelun aloitan varmaan kp 15 tienoilla, viimeksi 4 päivää vilkkunaamaa ja ovis kp 20.

Jännää teillä Beisla ja Dolcetti siirtyminen "seuraavaan vaiheeseen". IVF on kyllä iso askel. Ja Beisla, joskus kävi mielessä sama mitä Suvetar kysyikin, mutta en kehdannut kysyä :angelic: Tasapuolisesti teille kaikille tsemppiä klinikkakäynteihin!

Vaikka lattealta kuulostaakin, niin oisko ensi vuosi meidän tärppivuosi sitten?

Sen verran pitää vielä tuijotella omaan napaan, että ei kierrot kyllä ole veljeksiä keskenään. Aina aiemmin tuhruvaihe on kestänyt muutaman tunnin, nyt pari päivää minituhrua. Neljä kierron vikaa päivää oli ikävä alavatsakipu... ja itse menkat oli päivän lyhyemmät kuin aiemmin. Tänään yllätti vielä kirkas keltainen valkovuoto, vaikka yleensä tähän aikaan on kuivaa kuin Saharassa. Ja vatsakipu teki paluun. Jos se ei lopu viikkoon niin gyne kutsuu :meh:
 
Tuota samaa olen pohtinut minäkin Beisla. Että kuinka suhteellisen huolettomin mielin voi suhtautua omaan lapsettomuuteensa siihen saakka kunnes kokeilee sitä viimeistä vaihtoehtoa. Meillä tilanne on nimittäin se, että jos ei IVF onnistu, niin se on sitten siinä. Minun osaltani varmasti ja mieheni osalta niin kauan kuin hän kanssani on. .... ja tietysti toivon, että on lopun ikää.

Suvetar, ei ole tullut minullekaan letroista minkäänlaisia tuntemuksia tai sivuoireita. Luottavaisin mielin siis vaan pillereitä popsimaan :) Minä varasin folliultran jo ensi maanantaille ennen ulkomaanmatkaamme.

Niin, Beislalle vielä lisäys tuohon Suvettaren ja Omppulaisen pohtimaan (mun mielestä ei ole mitenkään tökeröitä kysymyksiä, mutta ymmärrän kyllä miksi voi tuntua siltä ettei kehtaa kysyä. En minäkään olisi elleivät muut olisi "aukaisseet peliä" :) ) Mutta niin, se mun lisäys on se, että mieheni kanssa aiheesta keskustelllessani hän kysyi minulta millä perusteella naisparit päättävät kumpi lasta yrittää. Mulla oli siihen oma vastaus, mutta miten te Beisla asian ajattelitte? En muista kyllä sitäkään onko puolisollasi mahdollisesti lapsia jo ennestään.

Toivottavasti TK saa hyviä uutisia huomenna!
 
Täällähän ollaan ottamassa isoja askelia hoidoissa eteenpäin (IVF), tsemppiä!
Mun paras kaveri sai vuosi sitten lapsen (ovat naispari) ja ainakin heillä ihan fyysiset tekijät olivat päätös sille, kummalle lähdettiin hoitoja tekemään. Toinen heistä oli silloin aika tukevassa kunnossa, joten hän ei omasta mielestään edes olisi voinut hoitoihin mennä.
Uskon, että jokaisella parilla on omat syynsä valintoihin, mutta tässä yksiesimerkki.
Ja heidän tietänsä alusta lähtien seuranneena, en voi kuin ihailla sitä pientä rakkauspakettia, joka heillä tänä päivänä on.
Ehkä joku päivä täälläkin on jotain yhtä ihanaa :)
 
TK ei se mitään vaikka et ole enää kohderyhmää, kiva kuulla kokemuksia myös sulta kun sulla on jo tietoa asioista.

Suvetar, hyvä että ajanvaraus onnistui, nyt peukut pystyssä että pääsette myös inssiin.

Ja ei haittaa yhtään että kyselette; onhan se looginen kysymys jos yhden raskautuminen ei onnistu, miksi ei kokeilisi toista. Ylipäätään mitä olen jutellut ihmisten kanssa ja lukenut netistä kokemuksia, olen huomannut kolme yleistä syytä valita kumpi on raskaana: a) ikä, joko aloittaen vanhemmasta tai jos toinen on liian vanha niin nuorempi hoitaa homman; b) yleinen halukkuus olla raskaana, olen esim. tavannut joitakin pareja joissa toinen sanoo että on mielellään raskaana ja toinen että ei missään nimessä halua olla vaikka lapsia haluaakin ja c) erilaiset terveydelliset syyt. Meillä suurin syy oli ikä, kolme vuotta vanhempana sain luvan aloittaa. Toiseen kohtaan meillä ei ole niin radikaalia jakoa, mutta sen verran että vaimo sanoo että voisi hyvin kokeilla raskautta, ja minä että todella haluaisin kokea raskauden. Eli mulla kyllä vahvempi halu. Alussa vaikutti myös kolmas syy, vaimon kierto on tosi lyhyt/epäsäännöllinen ja tiputtelee pitkään, myös endoa on epäilty, eli lähtökohtaisesti vaikutti että minun raskautuminen olisi todennäköisempää. Mulla näköjään ongelmat oli vain piileviä, vaikka päälle päin näytti hyvältä.
Nyt haluan ainakin katsoa IVF-kortin ennen kuin luovun toivosta. Ja jos mun munasolut näyttää ihan surkeilta eikä vaikka hedelmöity, kokeillaan varmaan vielä mua vaimon soluilla ennen kuin vaihdetaan synnyttäjää. Tuossa kohtaa meillä on suuri etu, kun ostomunasolut ovat todella kalliita.
Meillä ehkä, vaikka IVF:ään joutuminen harmittaakin, siihen siirtyminen ei ole niin iso kynnys. Jo ennen projektin alkua, kun ei vielä edes tiedetty onko meillä oma luovuttaja vai menemmekö suoraan klinikan kautta, päätettiin että kokeillaan kaikki vaihtoehdot jos helpommalla ei onnistu. Ehkä rankemmatkin hoidot ovat vähän eri asia, jos helpoimmallakaan lapsi ei saa alkuaan ihan luonnollisella tavalla. Ja kun "ajatustyö" IVF:stä on jo tehty, ei tarvinnut pohtia että mitä nyt ja halutaanko vai eikö haluta.
 
Heippa kaikille! Kerronpa minäkin tarinani, vaikken varsinaisesti enää taida kuuluakaan tähän ryhmään. Olen 36 vuotias ja 21 vuotiaana, silloisen mieheni kanssa olimme valmiit (tai ainakin luulimme olevammei) hankkimaan lapsen, joten ehkäisy jätettiin pois ja alettiin yrittää. Vuosia meni mutta en panikoinut kun ajatuksena oli että tulee kun on tullakseen.. Joskus saatoin "tikuttaa" ovulaatiota, mutta ikinä en oikein saanut varmaa viivaa tikkuihin. Vuonna 2009 hakeuduin lääkäriin todella pahojen varsakipujen takia ja tutkimuksissa löytyi kysta ja vuoden 2010 minut leikattiin ja selvisi että minulla on endometrioosi. Leikkauksen jälkeen lääkäri ilmoitti että pillerit täytyy ottaa käyttöön leikkauksen jälkeen vähintään vuodeksi että endo saataisiin hallintaan. Siinä vaiheessa lääkäri sanoi myös että lapsettomuushoidot voivat olla vielä edessäni. Söin kuitenkin kiltisti pillereitä seuraavan vuoden ajattelematta asiaa sen suuremmin. Sitten tuli ero, ihan muista syistä tosin, mutta romahdin henkisesti täysin kun tajusin olevani yli 30, lapseton sinkku.
Muutama vuosi meni kun kokosin itseni ja suunnittelin, että olen itsenäinen nainen :D ja hankin lapsen yksin. Ehdin selvitellä asiaa jo hieman ja kauhistelemaan siitä koituvat hintaa, kunnes, kuin taivaan lahjana, tapasin miehen jollaisesta olin päiväkirjaani heikoimmilla hetkilläni kirjoittanut. Hänellä oli jo kaksi poikaa aiemmasta avioliitosta, mutta alusta alkaen tein selväksi että halusin ainakin mahdollisuuden tulla raskaaksi/saada lapsen (tässä vaiheessa olisin maksanut mitä vain nähdäkseni edes kaksi viivaa raskaustestissä).
Tämän vuoden alkuun asti yritimme luomusti tulla raskaaksi, tuloksetta. Ja toukokuussa menin lääkärin puheille joka ohjasi suoraan lapsettomuuspuolelle. Kesä odoteltiin ja elokuussa päästiin lääkärin juttusille joka ilmoitti suoraan että sen kummemmin ei tutkita tällä taustalla että suoraan IVF-hoitoihin. Hieman järkyttyneinä lähdettiin lääkärin luota kun ajateltiin että tutkitaan ensin perinpohjin ja annetaan ehkä jotakin hormoinilääkitystä, mutta kun asiaa sen jälkeen pohdittiin todettiin että niihin lähdetään. Ja vaikka hoito varsinkin näin piikkikammoiselle oli rankka en tekisi mitään toisin, sillä nyt olen saanut ne niin kauan toivomaani kaksi viivaa raskaustestiin ja tällä hetkellä ollaan rv 12+0.
 
Onnea Naksunimun :)

Mun folliultra meni juuri kuten ounastelin eli ensi kierto kovemalla satsilla clomeja. Lekuri oisi tahtonut vielä uusintaultran maanantaille (jonka en usko tuovan muutosta faktoihin), mutta ei ollut vapaita aikoja.

Parempaa ensi vuotta meille kaikille :)
 
Muokattu viimeksi:
TK, harmi ettei annostus ollut vielä kohdallaan. Jospa ensi kierrossa :)

Omppulainen, hienoa, että luteaalivaihe oli nyt kohdallaan, eikö sulla ollut niitä pitkiä kiertoja? Toivottavaati kivut ovat loppuneet!

Naksunimun, ihanan rohkaiseva tarina teillä, paljon onnea odotukseen :)

Kiitos Beisla vastauksesta :)

Mitkä on Dolcetin fiilikset?

Saatiin vähän huonoja uutisia, kun klinikalta soitettiin ja peruttiin inssimahdollisuus.. Siellä oli sattunut vesivahinko klinikan siinä osassa, jossa inssejä tehdään, joten se ei onnistu nyt. Kysyivät, haluanko perua ultran, mutta koska olin jo ehtinyt aloittaa letrot, halusin pitää ultra-ajan. Näenpä sitten, miltä tilanne näyttää kp11 ja siinähän on hyvä mahis suurentaa annosta, jos näyttää olevan tarvetta.

Harmitti silti, kun olin ehtinyt asennoitua mahdolliseen inssiin jo ensi viikolle.

Toivottelen jo nyt teille parasta mahdollista uutta vuotta :jokercolor:goodnight
 
Voi ei mikä tuuri Suvetar!! Eihän noin käy... No, osaat onneksi ajatella positiivisesti ja saatte ultran sentään tehtyä...

Naksunimun, kiitos kun kerroit tarinasi - ei pidä luopua toivosta! Onnea!

Ja kiitos Beislalle kun vastailit meidän uteluihin. Täällä foorumeilla tulee "juteltua" sellaisista asioista ettei kehtaisi naamatusten kysyä (vaikka ehkä nimenomaan pitäisi).

TK, jotain hyvää, ja jotain huonoa. Seuraavassa kierrossa sitten...

Dolcetille ja Rinttikselle parempia uuden vuoden fiiliksiä!!

Täällä kivut on edelleen ennallaan, mutta ajattelin ratkaista asian lasillisella tai parilla uuden vuoden skumppaa. Ehkä ne on jotain lihasperäistäkin, ken tietää... En jaksaisi alkaa selvittämään ollenkaan :cool: Luteaalivaihe on mulla ollut aina sopiva (ongelma on ollut että en ole aina tiennyt milloin se alkaa), mutta follikkelivaihe voi venyä miten pitkäksi vaan. Eli uuden vuoden toiveena 20 päivän follikkelivaihe eikä yhtään pidempi!

Ihanaa uutta, parempaa, vuotta kaikille!! :talk017
 
Iloista uutta vuotta! :) Mitäs tänne kuuluu?

Harmi ettei ultrassa näkynyt toivottuja follikkeleja TK. Et tainnut kertoa tarkemmin mitä ultrassa näkyi, vai näkyikö mitään. Ensi kiertoon sitten paremmalla annostuksella ja onnella.

Onpa huono tuuri Suvetar! Mutta toisaalta teidän kohdallanne ei inssiä edes välttämättä tarvita, joten toivotaan, että ultrassa löytyy komea folli (ja sen sisältä laadukas munasolu) ja kaikki menee niin sanotusti luomusti putkeen :) Sulla on siis menossa KP 7, eikö vaan? Muistutapa vielä, onko teitä ultrattu aiemmin, ja jos on, millaisia lukemia teiltä on löydetty.

Beisla, noita samoja syitä luettelin minäkin miehelleni ja muutama päivä sitten vaihdettiin merkitseviä katseita ja lempeitä hymyjä toistemme kanssa kun istuimme seurassa, jossa oli useampikin naispari lapsineen :) Jotenkin olen ymmärtänyt lähipiirini kokemuksista, että usein naisparien molemmat osapuolet haluavat biologisen lapsen, vaikkei sillä vanhemmuuden ja rakkauden kanssa mitään tekemistä sitten olekaan. Ymmärsinkö oikein rivien väleistä lukemalla, että sinulle hankaluudet raskaaksi tulemisen kanssa tulivat yllätyksenä? Kun nyt näyttää siltä, että käydään läpi samaa samaan aikaan, niin olisi tosi kiva jutella kokemuksista ja ajatuksista IVF-hoitojen suhteen vaikka ihan privanakin, ettei tukita tätä ketjua höpinöillä. Semmoista piti vielä kysyä, että miksei sulla ole annettu mitään luteaalivaiheen tueksi? Oletan, että sinulla on tarpeeksi pitkä luteaalivaihe ja tarpeeksi paksu limakalvokin.

Omppulaisella onkin menossa jo KP 12, eli ovulaation aika alkaa olla pian käsillä!

Minulla, lyhytkiertolaisella (luteaalituen kanssa lähes normaalikierron pituuteen yltävänä) on menossa KP 8 ja huomenna viimeinen (?) follikkeliultra ennen IVF-kiertoa (!!!) Ultran yhteydessä keskustellaan myös IVF:stä ja jos siihen todella päädytään (mikä on todennnäköistä), niin meille laaditaan myös lukujärjestys ja meistä otetaan pakolliset testit (olen ymmärtänyt, että niihin kuuluvat HIV ja hepatiitti). Yritän olla ajattelematta asiaa sen pidemmälle, mutta punktio ja ennen kaikkea oma reagoimiseni siihen kyllä hirvittää... Voi kunpa meidän ei olisi tarvinnut päätyä tähän. En voi olla ajattelematta, että ennen IVF:ää oli tietyllä tapaa helpompaa. Odotukseni ovat tämänkin askeleen suhteen matalalla. Olen vaan ihan varma siitä, että munasarjani eivät reagoi pistoksiin toivotulla tavalla ja että minusta saadaan kerättyä korkeintaan pari huonolaatuista munasolua. Ja se on sitten siinä. Ei enää muita kortteja katsottavana (lahjamunasoluihin emme missään nimessä päädy). Huokaus...

 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top