Yli kolmekymppiset ensimmäistä kuumeilevat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Satsa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
TK, saanko kysyä miksei sulla onnistunut tuo aukiolotutkimus? Eikö tapahtunut virtausta ja/vai ottiko liian kipeää? Miten tähystys meni? Oliko sulla endoa? Jätä vaan suosiolla vastaamatta niihin kysymyksiin, joihin et halua vastata, mutta mielelläni kuulisin kaiken, mitä haluat kertoa.

Sinänsä kuulostaa lohduttavalta. että jännitys tai spasmi eli kramppi voisi selittää tuon toisen puolen tukkoisuuden. Tästä gynekin sanoi. Mua kyllä jännitti toi tutkimus aika paljon. Reidet värisi jo heti kun siihen pöydälle kävin makoilemaan, vaikka yritin ottaa lunkisti. ;) Kun siitä toisesta johtimesta meni virtaus lopuksi hyvin läpi en katsonut näyttöruutua ollenkaan vaan purin omaa käsivarttani silmät kiinni. Kun tulee kipua, on vaikea hengittää syvään ja helposti käy niin että pidätän hengitystä. Mutta ei se mahdotonta se kipu kuitenkaan ollut, mutta voimakkaan kuukautiskivun tyyppistä, joka tuli kuitenkin sellaisina yhtäkkisinä vihlauksina eikä vähitellen voimistuvina kuten kuukautisissa.
 
Vastailen kyllä, jospa omista jutuista olisi jollekin edes hieman vertaistukea :)

Täti ei saanut mitään virtaamaan reilussa puolessa tunnissa, joten päätettiin lopettaa. Ilkeää se teki, mutta kyllä sen kesti. Laittoi sitten suoraan lähetteen tähystykseen. Olin ottanut buranaa käskettyä ja hieman jännitin, tosin jännitys väistyi epämiellyttävän sorkinnan tieltä.
Tähystyksessä sitten lekuri vain totesi kaiken olevan kuten kuuluu, että ihmettelee miten ei tutkimusta saatu tehtyä. Oletus jälkikäteen sitten oli, että jännityksen takia saattoi munasarjat olla krampissa tms. Tiedäpä tuota :)
Tähystys itsessään meni hyvin, muutaman tunnin juttu kokonaisuudessaan ja kolme päivää saikkua, joista makasin yhden ja menin jo töihin. Tähystyksessä mentiin sisään navasta ja vasemmalta puolen alavatsaa.

Endoa ei epäilty eikä sitä löytynyt, tulos oli sitten pco-tyyliset munasarjat ja hoito aloitettiin clomeilla sekä siihen lisänä inssi.
 
Muokattu viimeksi:
Kommentoinpa minäkin tähän aukkariin muutamalla sanalla. Mullekaan ei saatu aukkaria tehtyä, syynä oli se ettei katetri pysynyt paikoillaan, luiskahti aina pois. Sitte lääkäri luovutti ja sanoi ettei tämä niin välttämätön tutkimus olekaan. Siitä kierrosta raskauduin, mutta päättyi toukokuussa keskenmenoon. Nyt vähän sellanen olo että olis saattanu tärpätä uudelleen
 
Kiitos TK ja Junttura kokemusten jakamisesta. Muistatteko muuten, montako päivää teillä paikat oireili tutkimuksen jälkeen? Mulla on jo useampi päivä tutkimuksesta, mutta silti edelleen saattaa vihlaista/pistellä molemmin puolin ja välillä tuntuu turvottavalta ja esim. autoillessa saattaa jotkut tärähdykset tuntua. Ehkä tää on sellaista ns. nippailua. Mutta ihan tavallisesti voin elellä kuitenkin, vaikka ei ihan normiolo olekaan. Enemmän ehkä pistelee ja vihloo siltä puolelta, jonka aukiolosta ei ollut varmuutta?! Voisko kenties olla, että jos liuos ois jotenkin putsannut paikkoja, niin siksi vielä on tuntemuksia...

Tuon tutkimuksenhan pitäisi ymmärtääkseni olla turvallinen ettei mitään tulehduksia tms. aiheuta. Ruumiinlämpö on normaali. Vuotoa tuli yllättäen eilen illalla hieman, vaikka pariin päivään ei ole tullut oikeastaan mitään (ei verta, vaan kirkasta ja lisäksi kellertävää). Liekö sitten vielä jotakin ollut jossain kaarteessa jemmassa. Sorry, tarkka raportointini. :smiley-ashamed008 Kääk, mä taidan olla liian kova murehtimaan. Jos tää nyt vielä pitkäänsä jatkuu niin taidan soitella lekurille ihan varmuuden vuoksi.

Toivottavasti Junttura tuntemuksesi olisi oikeassa ja tärppi olisi teillä nyt käynyt! :happy:
 
Muokattu viimeksi:
Ei tärppiä tässä kuussa, kp1 tänään. Plääh :(
En kyllä mollukka muista kauanko oireili...Mulla sattu tuo aukkari aika paljo ja pari päivää oli veristä vuotoa. Voisko olla ovis-tuntemuksia sulla?
 
Huutelen täältä sivukommenttia, kun mullekin on aukkari tehty. (Oon itse asiassa myös yli 30 ensimmäistä kuumeileva, aika ei vaan ole riittänyt useampaan ketjuun kuin missä oon jo mukana.)

Mulla toinen puoli näkyi melko pian olevan auki, mutta toisessa kesti enemmän. Syyksi lääkäri sanoin nimenomaan kohdun kramppailun. Hän selitti, että koska kohtu/munasarjat ei ole tahdonalainen lihas, ei sitä oikein voi rentouttamalla saada lopettamaan krappausta, ei auta kuin odottaa ja kokeilla.
Tutkimus tehtiin aamupäivällä, ja koko loppupäivän oli kamala hartiakipu oikealla puolella. Johtui kuulema pallean ärsytyksestä. Lääkäri sanoi myös että tiputtelu on normaalia. Mulla tuli kyllä tiputtelua (muistaakseni vanhaa ruskeaa verta) vielä päiväkausia myöhemmin. En sitten soittanut ja kysynyt onko sekin normaalia. Ovis mulla myöhästyi siinä kierrossa viikolla; liekö kroppa säikähtänyt tutkimusta kun ei mulla yleensä hirveän usein niin käy.
 
Junttura, voi ei... Kp1 on niin turhauttava ja masentava päivä, varsinkin jos tuntuu, että kierto ollut jotenkin erilainen (erilaiset tuntemukset ym.). Kovasti toivotan tsemppiä uuteen kiertoon! Mulla viime kierrossa oli jos jonkinlaista tuntemusta lähes oviksesta lähtien ja ajattelin, että ois voinu tärpätä. Ei tärpänny ei ja se tuntui erityisen masentavalta, koska kuukautisia edeltävä viikko oli tuntunut jotenkin erilaiselta.

Beisla, kiitos kun jaoit kokemuksesi. Hartiapistos on ilmeisesti aika yleinen tuon tutkimuksen jälkeen. Mulla tuntui rinnan kohdalla vähän aikaa, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Hartioissa ei ollenkaan. Juu, ei siinä rentoutuminen varmaankaan vaikuta, kramppaileeko kohtu/johtimet. Toisilla varmaan kramppailee herkemmin kuin toisilla syystä tai toisesta.

Edelleen on sitä outoa nipistelyä alavatsassa molemmin puolin. Nyt ollut ehkä enemmän ja useammin juuri sillä puolella, mistä munasolun piti irrota tässä kierrossa. Nyt on sitten tämän kierron talletukset tehty. ;) Yritän olla toivomatta liikaa.

Aukkarista mulla ei tullut varsinaista verta ollenkaan. Ihan pieni pisara taikka kaksi heti tutkimuksen jälkeen, mutta ei sen jälkeen. Tuota nipistelyä ja satunnaista vihlaisua on siis ollut edelleen ja tuntuu, että tärinä pahentaa sitä. :/ En sanoisi kivuiksi, mutta tuntemuksiksi. Ei mulla yleensä tällaista ole. Ehkä mä sitte vaan olen herkkä reagoimaan.
 
Pitää tällekin puolelle ilmineerata, että menkathan ne mullakin alkoi.. Nyt kp 5. Olen ollut jotenkin alakuloinen. Olen pessimismiin taipuvainen ja nyt tuntuu siltä, etten taatusti tule koskaan raskaaksi :sour: Juntturalle pahoittelut myös tässä ketjussa.

Mollukka, kävitkö nyt siis toisen karran siellä aukiolotutkimuksessa? Jännä juttu, että jännitys voi saada paikat niin kramppiin ettei tutkimus onnistu :wideyed:
 
Suvetar, äh harmi! Ymmärrän hyvin ajatuksesi. Tuttuja tuntemuksia itsellekin nuo kp1:sen jälkeen ja muutoinkin. Tuntuu tuo lapsen saaminen ja ylipäätänsä raskaaksi tuleminen välillä mahdottomalta.

Olen ollut siis aukiolotutkimuksessa kerran, mutta gynen mukaan voidaan tehdä ehkä toisenkin kerran ja yrittää katsoa vielä uudestaan sitä toista puolta, johon ei tullut virtausta. Lisäyksenä vielä, että ei ole siis tietoa, johtuiko tuo toisen puolen virtauksen epäonnistuneisuus krampista vai siitä että se johdin todella on tukossa. Siksi gyne meinasi, että kokeillaan ehkä vielä toisella kertaa. Ei vielä tehnyt päätöstä vaan konsultoi ensin kollegaa. Laparoskopiassahan asia sitten viimeistään varmistuu, jos siihen joudun.
 
Muokattu viimeksi:
KP1 tänään. Kierto jäi nyt lyhyeksi, mutta johtunee aukiolotutkimuksesta... Mieliala tietysti matalalla, mutta ei niin paljon kuin viimeksi. Osasin tätä ennakkoon odottaa. Uutta yritystä kohti siis!
 
Pahoitteluni :sad001 Kyllä se koville ottaa joka kerta. Hyvä, jos et ole kuitenkaan ihan alamaissa. Mullakin on jo hitusen parempi mieli, vaikka en ole kovin toiveikas. Ystäviltä on kuulunut raskausuutisia ja ne on aina yhtä hankalia..toisaalta haluaisi olla onnellinen muiden puolesta, muttei täydestä sydämestä pysty. Varsinkin, kun heillä on jo ennestään lapsia.

Minua on ruvennut ahdistamaan se, että pian on jo vuosi keskenmenneen raskauden alkamisesta. Mehän emme ole yrittäneet aktiivisesti koko vuotta, kun mies on ollut ulkomailla, joten en vielä ole hirveän huolissani. Mutta tunnetasolla se tuntuu pahalta. Kun tietää, että ne ajat tulevat väkisellä mieleen taas.

Olen kyllä miettinyt, pitäisikö kuitenkin parin kierron päästä soitella terveyskeskukseen, ellei raskautta kuulu. Jos ei paljastaisi meidän yrityskertojen määrää kuluneena vuonna..

Kp13/30, yk 6
 
Soita ihmeessä jos yhtään siltä tuntuu :) jonot on suht pitkät, ainakin pääkaupunkiseudulla. Eikä ne kysele kertojen määrää, heille riittää kun sanot, että olette vuoden yrittänyt :)
Meillä yhden keskenmenon jälkeen ei mitään tapahtunut aikoihin, yhteys lekuriin ja homma lähti rullaamaan. Syynä ovulaatiohäiriö eli se olisi joskus tuurilla voinut tärpätä, kuka tietää...
 
Suvetar, rohkeasti vaan tutkimuksiin. Siellähän minäkin jo ja hyvin tuntuvat gynet asiaksi ottavan ainakin yksityisellä. Nyt meidän paperit lähtevät julkiselle puolelle. Jonot eivät kuulemma mahdottoman pitkiä, ilmeisesti pari kk meillä päin. Uskon, että pääsette "jonoon" jos vain otat yhteyttä. Mielestäni oli kätevä yksityisen kautta edetä eli yksityisen gyne laittaa asian eteenpäin.

TK, miten sulla todettiin tuo ovulaatiohäiriö? Verikokeissako? Ja jos haluat kertoa niin mielelläni kuulisin sun hoitohistorian.
 
Kaikki perustestit tehtiin, aukkari ei onnistunut ja se tehtiin sitten tähystyksellä. Röörit auki, mutta pco-tyyliset munasarjat "löytyi". Verikokeita otettiin useampaan ajateltuun ovisaikaan, eikä ne todentanut ovista. En myöskään ollut koskaan saanut itse sitä tikutettua.
Hoito aloitettiin kierron tasauksella sekä clomifen-kuurilla. Kiertoon primoluteja ja tosiaan clomit auttamaan oviksessa. Eka kierto 1tbl kierron 3-7pv, ei tulosta. Toinen kierto 2tbl samoille päiville, ei tulosta. Kolmas kierto 3tbl, saatiin 2 follikkelia ja tähän yhdistettiin inseminaatio. Puhdas nega tuli siitä kierrosta. Seur kierto jatkettiin samalla 3tbl kun se toi toivottuja tuloksia. Jälleen kaksi follikkelia ja inseminaatio; pikku-ukko on nyt liki 7kk :)
Tässä siis lyhykäisyydessään :) päästiin hoidoissa todella helpolla (hyvä sanoa jälkikäteen) moneen muuhun verrattuna. Ja nyt haaveissa jo toinen mini, jonka jälkeen meidän pääluku taitaisi olla täynnä :) odotellaan kutsua kunnalliselle hoitojen jatkoon. Sanovat, että toinen saattaisi tulla itsellään, mutta olen sitä mieltä, etten 36-vuotiaana enää odota vuotta josko jotain alkaisi tapahtumaan. Lisäksi julkisella eivät hoida yli 40v. :)
 
TK, miten pitkään sinulla meni raskautumiseen hoitojen alkamisesta? Itsekin toivoisin, että ns. kevyemmät hoidot riittäisivät, mutta kaikkeen tietysti lähden.

Itseä vaan arveluttaa, miten mahdan reagoida hormonihoitoihin. Olen aika herkkä reagoimaan kun tuo aukkarikin lyhensi kierron. Siinä ei hormoneista ole kyse, mutta kuitenkin. Mutta eiköhän ne lääkärit osaa.
 
Tammikuun puolessa välissä aloitettiin ja 18.5. tein plussatestin, se neljä kiertoa siihen meni.

Pohdin myös paljon miten nuo vaikuttaa ja lopputulemana ajattelin ettei se nyt paljon pahemmaksi voi mennä :) lääkkeet sai kyllä koko akan toimimaan, olin tosi tuulella käyvä ja itkuinen, mutta toki nyt kun ajattelee niin kyllä kannatti. Itse kropan puolesta sanoisin melkein, että paremmin se toimi kun se lääkkeillä saatiin toimimaan kuten kuuluu; säännöllinen kierto, kivuttomat menkat enkä vuotanut enää kuin seula.

Olen paljon miettinyt jälkikäteen oisko musta ollut ivf:ään jos sinne asti olisi menty. Jää varmaan ikuiseksi arvoitukseksi, jos seuraava kierros päästään näin vähällä myös.

Viisaampana ainakin ollaan lähdössä toiselle kierrokselle, kun nyt ymmärtää asioita aivan toisin. Kunnallisen miinus oli kun et jotain osannut kysyä niin ei sulle kukaan mitään selitellyt, mikä on todella sääli. Toinen iso miinus oli aina vaihtuva lekuri, vaikka ei niistäkään kukaan ns huono ollut.
 
Teillä meni kyllä nopeasti TK nuo hoidot Meillä oli ensikäynti viime vuoden joulukuussa. Mutta kun mitään varsinaista syytä lapsettomuuteen ei oo löytynyt niin hoidot ei oo niin täsmällisiä. Toki meillä saatu aikaan yks keskenmennyt raskaus, joten toivottavasti tulen vielä uudelleenkin raskaaksi ja nyytti tulis ihan syliin asti. Mutta siis kannattaa varautua pidempäänkin odotukseen lapsettomuushoidoissa ja siihen että ainakin kunnallisella asiat etenee aika verkkasesti.
 
Joo siis tuohan oli vain aika itse hoidon aloituksesta raskautumiseen eli lapsettomyyden syytä oli tässä vaiheessa selvitelty jo vuosi, kunnallisella nämä kun juoksee hieman hitaammin. Mulla kesti jonottaa tähystykseen jo puoli vuotta :)
 
Eli clomeja käytettiin koska löytyi pco? Clomeja siis ei ilmeisesti vielä tarjottu verikokeiden jälkeen vaan vasta laparoskopian jälkeen? Sori kun kyselen, mutta kiinnostaa missä järjestyksessä asiat ovat edenneet. Yksilöllisiä juttujahan nää pitkälti varmaan on eikä tutkimuksetkaan välttämättä etene kaikilla samassa järjestyksessä.
 
Vasta laparoskopian jälkeen, koska ei tiedetty onko röörit auki, jolloin taas ei olisi ollut järkeä edes syödä clomeja. Eli kaikki tutkimukset eka ja sen jälkeen aletaan hoitoihin. Pco-tyyliset, mitä se sitten tarkoittaakaan :D Clomeilla kasvatettiin follikkelit kun oma hormoonituotanto ei siihen riittänyt/riitä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top