Yli kolmekymppiset ensimmäistä kuumeilevat

[Sorbetti]

Hei vaan kaikille!
Piinaviikkoilijoissa kävin tuossa joku viikko sitten jo huutelemassa, mutta siirrynpä tännekin mietiskelemään elämän jänniä aikoja.
31 vuotta täyttävä olen ja nyt on menossa ensimmäinen yrityskierto. Mies on 33 jos sillä nyt on merkitystä :)
Oon ehkäisykapselin poistosta (viime syksystä) asti tehnyt kierron tutkiskelua Natural Cyclesin avulla. Kierto on säännöllinen ja luteaalivaihe on pitkittyny hieman joka kuukausi. Ovikset bongaan itse ja sovellus tukee bongausta, on ihan mukavat kivut aina silloin. Limoja oon oppinu seuraamaan myös, kiitos tän foorumin. Asioiden pitäis siis suurin piirtein olla kunnossa. Silti pelkään jo etukäteen että projekti tulee olemaan pitkä ja vaikea. Aina pitää ajatella sen pahimman kautta vissiin.

Tänään otin käyttöön lisäpotkuksi greippimehun. Sitä kun täälä foorumilla on kovasti kehuttu. Foolihappoa on menny jo kuukauden verran. Sitte tilasin vielä jotain hedelmöitysystävällistä liukkariakin! Tää on kunnon välineurheilua.

Ennusteen mukaan ovuloin ensi viikon perjantaina, joten sillon on luvassa kovaa ajoa

 

[Sorbetti]

Tässä jahkailuviestissä käy ilmi, miksi hakeuduin foorumille. Mä en kestä mun ajatuksia yksin

Jos nyt sattuis käymään niin että tärppäis tästä kierrosta, niin mulla alkais kuudes raskausviikko paria päivää ennen festareita. Kyllä sitä hauskaa voi olla ilman viinaakin, mutta eikös noilla viikoilla yleensä ala mahdollinen pahoinvointi yms? Festareita en aio skipata, koska kaikki on maksettu ja oon odottanu sitä melkeinpä siitä asti kun viime vuonna kyseinen festari oli ohi

+ mieskin on viimein valmis yrittämään
+ ovuloin ihan any day now
+ kuumeilu ollut päällä viimiset 7 kuukautta, NYT olisi viimein tilaisuus käsillä
+ rv12 tulisi täyteen kesälomallani, jolloin ei tarvisi töissä piilotella asiaa kovin kauaa

- ne festarit=jaksanko kännisiä ihmisiä kaksi päivää mahdollisine pahoinvointeineen, kykenenkö ollenkaan nauttimaan musiikista
- olen pärjännyt lapsettomana tähänkin asti, miten yksi kuukausi lisää voi olla ylitsepääsemätön odotus
- muuttokin tulossa, voisin keskittyä vaikka remppaan/sisustamiseen, eikä tulisi kaikki uudet muutokset kerralla päälle

Pitäiskö mennä riskillä ja antaa "kohtalon" päättää? Todennäköisempää kuitenkin on ettei ekasta kierrosta edes natsaa. VAI pitäiskö mun nyt kerätä itseni ja siirtää yrityksen alkua heinäkuuhun? Mulla kuitenkin ovis melkein heti festariviikonlopun jälkeen taas. Järkihän tietysti sanoo että no totta kai vedät kännin päälle ja sen jälkeen kotiin lisääntymisjuttuihin. On tämä vaikeeta.

 

[Kyfi4500740]

Kiitos.Ollaan käyty lapsettomuustutkimuksissa ja miehessä ei vikaa löydy, minulla puolestaan on hormonihäiriö mikä välillä sotkee migreeneitä. Migreenit on nyt ollut pari kuukautta onneksi poissa eli särkylääkkeiden käyttö pienentynyt joksikin aikaa kun ei olenyt parin kuukauden aikana tarvinnut ottaa yhtään. Yritän kyllä sitäkin toivoa,että olisipa nyt useampi kuukausi ilman särkylääkkeitä koska särkyläkkeiden käyttökin voi jo yksistään olla syy siihen miksi en raskaudu.Ja kystia löytyy niitä on poistettu laparoskopiassa, PCO on diagnosoitu.Tämä on kieltämättä pitkä aika yrittää. Yritän silti olla positiivinen. Välillä sitä pohtii sitäkin,että voikohan PCO ja Endometrioosi olla samaanaikaan.Käytössä on lisäksi greippimehu, Gelee royale on tauolla koska siitä tuli ylimääräinen vuoto. Helokkiöljy myös käytössä e-vitamiinilla.

 

[Nuppu22]

Tervetuloa sorbetti mukaan ryhmään!

Kyfi, luin täältä just myo-inositolista, se auttaisi pco:hon ja lapsettomuuteen. Hyvä että olet positiivisella mielellä kumminkin. Itsekin ajattelin tuota inositolia jossain vaiheessa kokeilla. Onko sulla säännöllinen kierto?

 

[Nuppu22]

Sorbetti, miten kävi viime oviksessa?

 

[Sorbetti]

Kimalle, viime ovis meni ehkäsyn kanssa ja sitä edellinen sinne päin-ehkäisyllä, jonka jälkeen tuntui alavatsalla outoja vihlasuja/painetta, menkat tuli pari päivää myöhässä ja tuntemukset loppu siihen. Oon aika varma että sillon ehkä jotain meinas kiinnittyä tms. Siitä innostuneena tästä kierrosta lähtien yritetään nyt vakavissaan. Nyt on kp16 ja ilmeisesti ovispäivä. Touhattu on kp12, kp13 ja kp14. Tänään olis viel tarkotus :D Viikon päästä siis alkaa kunnon piinailut viimeistään.

 

[Nuppu22]

Äsken tuli tällainen

 

[Nuppu22]

Tämä kyllä tapahtui kun sitä vähiten odotti! Ei just nyt yritetty, aloitin opiskelut, etsitään kotia ja suunnitellaan häitä ja pikkunen päättää syntyä kaiken keskelle Onnellinen olen toki kuitenkin. Mies ei vielä tiedä kun haluan keksiä jonkin jännän tavan kertoa

 

[Little Miss Sunshine]

Onnea Kimalle! Tulin kurkkaamaan, onko kukaan pitkään aikaan kirjoittanut mitään tähän ketjuun :) Ja täällähän olikin huippuhyviä uutisia. Ihan mahtavaa! Toivottavasti alkutaival on sujunut hyvin.

 

[Nuppu22]

Onnea Kimalle! Tulin kurkkaamaan, onko kukaan pitkään aikaan kirjoittanut mitään tähän ketjuun :) Ja täällähän olikin huippuhyviä uutisia. Ihan mahtavaa! Toivottavasti alkutaival on sujunut hyvin.

Kiitos! Aika hiljaista täällä on vissiin ollut..

Sullahan kohta synnytys lähenee?! Tämä alkuraskaus on ollut aika väsyttävä mutta pikkuhiljaa helpottaa raudankin avulla Millainen raskaus sulla on ollut tähän asti?

 

[Hedi88]

Täällä just 30 täyttänyt esikoisesta haaveileva. Yritys alkanu vajaa 3 vuotta sitten ja nyt ensimmäisen kerran kuukautiset selkeesti myöhässä (43/32+-3). Eka testi kp41 ja ehkä viiva paikka, nyt parin päivän piina et posti tuo liuskatestejä laatikkoon.

 

[Little Miss Sunshine]

Niin, mullahan on tässä jo menossa rv 30+5, eli vähän päälle 9 viikkoa laskettuun aikaan Käsittämätöntä, miten nopeasti aika on mennyt ensimmäisten viikkojen matelun jälkeen.

Raskausajan voi kyllä sanoa menneen superhyvin tähän asti (nyt kopkop puuta ) Alun pahoinvointi loppui joskus tyyliin viikolla 14 ja sen jälkee olo on kyllä ollut oikein hyvä. Oon pitkälti välttynyt kivuilta ja kolotuksilta, eikä väsymyskään juuri ole vaivannut. Vauva on näyttänyt rakenneultrassa olevan kaikin puolin kunnossa, kohtu kasvanut tasaisesti jne, joten senkin puolesta luottavaisin mielin tulevaan.

Toivottavasti sullakin Kimalle tulee kaikki menemään hyvin!

Ja Hedi88:lle tervetuloa ketjuun. Toivottavasti tänne eksyy sun kanssa kuumeilemaan muitakin yli kolmekymppisiä. Lupaavalta kuulostaa tuo viivanpaikka. Kumpa se siitä lähtisi vahvistumaan Pitkään olette kyllä jo yrittäneet. Onko teillä ollut yrityksen tukena jotain apuja käytössä?

 

[Nuppu22]

Mustakin tuntuu et nää ekat viikot on madellut. Ja kun oli niin väsynytkin niin sekin vaikutti. Pahoinvointi on onneksi vähentynyt paljon. Toivotaan tosiaan että kaikki meneen loppuun saakka hyvin ja saadaan helpot synnytykset ja terveet vauvat!

Kumpi teille on tulossa muuten?!

 

[Little Miss Sunshine]

Toivotaan näin Meille on tyttöä lupailtu

 

[Hedi88]

Kiitos Little Miss. Ei oo ollu mitään muuta ku Flow-sovellus. Lähete on testeihin saatu ja nyt vaan sit tarviis mennä.

Menkat sieltä eilen alko, eli viivan paikan ilm. näytti cb. tosin sen verran ihmeellinen kierto et pakko tehä varmuustesti ku liuskat tulee postissa.

 

[Nuppu22]

Toivotaan näin Meille on tyttöä lupailtu

Joko tyttö on syntynyt? Miten kaikki meni ja vauva-arki lähtenyt sujumaan?
Meilläkin jo puolessa välissä raskaus ja maha tuli joulun aikaan kunnolla esiin. Ensimmäiset kunnon potkut oon tuntenut tällä viikolla

 

[Little Miss Sunshine]

Onnea potkuista Kimalle! Se vasta onkin ihanaa kun voi tuntea pienen liikkeet Joko teillä on rakenneultra ollut?

Meidän ihana tyttönen syntyi 2.1. rv 41+6, eli meni melkein pari viikkoa lasketusta ajasta.

Synnytys meni lopulta ihan hyvin, mutta oli aika rankka pitkän latenssivaiheen takia. Kipeät ja lähes säännölliset supistukset alkoivat sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ja vauva syntyi keskiviikkona. Supistukset eivät tulleet kotona ollessani riittävän usein, että olisi vielä kannattanut lähteä sairaalaan. Niinpä kärvistelin kotosalla lähes nukkumatta tiistai aamuun, mihin mulla oli jo aiemmin varattu yliaikaiskontrolli. Siellä sitten todettiin että kohdunsuu oli vasta sentin avautunut ja synnytystä lähdettiin käynnistämään balongilla. Iltapäivällä avautuminen oli jo edennyt kolmeen senttiin ja pääsin synnytyssaliin. Omat supistukset eivät kuitenkaan saaneet avattua paikkoja enempää ja sainkin sitten oksitosiinia antamaan supistuksille lisää pontta. Oksitosiini teki kuitenkin supistuksista niin kipeitä, etten enää kokenut pärjääväni lääkkeettömillä kivunlievityksillä. Päädyin ottamaan epiduraalin, joka lopulta auttoikin ihan hyvin kipuihin. Synnytys ei kuitenkaan edennyt vielä pitkään aikaan mihinkään ja vasta tiistaina aamuyöllä, sen jälkeen kun oksitosiini lopetettiin hetkeksi jotta kohtu saisi levätä, alkoi kohdunsuu avautua vauhdilla. Loppu menikin sitten reippaasti ja ponnistusvaihe oli lopulta aika helppo + repeämiltä ja epparilta säästyin.

Aiemmin täällä keskustelimme synnytykseen liittyvistä ajatuksista ja ainakin pelko oman kontrollin menetyksestä nousi niissä keskusteluissa esiin. Ja täytyy kyllä myöntää, että koin jossain määrin menettäneeni kontrollin tapahtumiin. Olisin halunnut luonnollisesti käynnistyneen synnytyksen ilman puudutteita ja kestää koitoksen muutenkin mahdollisimman vähäisellä lääkkeellisellä kivunlievityksellä. Vaan eivätpä toteutuneet toiveet ja tuli ihan käytännössä todettua, että synnytys voi edetä ihan miten vaan. Pienoinen pettymys siis, mutta toisaalta paljon hyvääkin. Synnytyksen loppu oli ok kokemus, kätilöt olivat ihania ja kannustavia, ja mikä parasta: ihanin vauva syntyi maailmaan täysin terveenä.

Nyt olo on maailman onnellisin. Olen ihanan pienen tytön äiti ja hän on täydellinen

 

[Nuppu22]

Onnea potkuista Kimalle! Se vasta onkin ihanaa kun voi tuntea pienen liikkeet Joko teillä on rakenneultra ollut?

Meidän ihana tyttönen syntyi 2.1. rv 41+5, eli meni melkein pari viikkoa lasketusta ajasta.

Synnytys meni lopulta ihan hyvin, mutta oli aika rankka pitkän latenssivaiheen takia. Kipeät ja lähes säännölliset supistukset alkoivat sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ja vauva syntyi keskiviikkona. Supistukset eivät tulleet kotona ollessani riittävän usein, että olisi vielä kannattanut lähteä sairaalaan. Niinpä kärvistelin kotosalla lähes nukkumatta tiistai aamuun, mihin mulla oli jo aiemmin varattu yliaikaiskontrolli. Siellä sitten todettiin että kohdunsuu oli vasta sentin avautunut ja synnytystä lähdettiin käynnistämään balongilla. Iltapäivällä avautuminen oli jo edennyt kolmeen senttiin ja pääsin synnytyssaliin. Omat supistukset eivät kuitenkaan saaneet avattua paikkoja enempää ja sainkin sitten oksitosiinia antamaan supistuksille lisää pontta. Oksitosiini teki kuitenkin supistuksista niin kipeitä, etten enää kokenut pärjääväni lääkkeettömillä kivunlievityksillä. Päädyin ottamaan epiduraalin, joka lopulta auttoikin ihan hyvin kipuihin. Synnytys ei kuitenkaan edennyt vielä pitkään aikaan mihinkään ja vasta tiistaina aamuyöllä, sen jälkeen kun oksitosiini lopetettiin hetkeksi jotta kohtu saisi levätä, alkoi kohdunsuu avautua vauhdilla. Loppu menikin sitten reippaasti ja ponnistusvaihe oli lopulta aika helppo + repeämiltä ja epparilta säästyin.

Aiemmin täällä keskustelimme synnytykseen liittyvistä ajatuksista ja ainakin pelko oman kontrollin menetyksestä nousi niissä keskusteluissa esiin. Ja täytyy kyllä myöntää, että koin jossain määrin menettäneeni kontrollin tapahtumiin. Olisin halunnut luonnollisesti käynnistyneen synnytyksen ilman puudutteita ja kestää koitoksen muutenkin mahdollisimman vähäisellä lääkkeellisellä kivunlievityksellä. Vaan eivätpä toteutuneet toiveet ja tuli ihan käytännössä todettua, että synnytys voi edetä ihan miten vaan. Pienoinen pettymys siis, mutta toisaalta paljon hyvääkin. Synnytyksen loppu oli ok kokemus, kätilöt olivat ihania ja kannustavia, ja mikä parasta: ihanin vauva syntyi maailmaan täysin terveenä.

Nyt olo on maailman onnellisin. Olen ihanan pienen tytön äiti ja hän on täydellinen

Hirmuisesti onnea teille ! Ihan itku tulee! Kohta se on synnytys täälläkin edessä, aika menee niin nopeasti! Rakenneultra oli jo, ja tyttöä meillekin lupailtu .
Kiitos kun jaoit synnytyskertomuksen myös. Olen nyt katsonut paljon vauvaohjelmia joita yle esittää ja tällä hetkellä menossa synnytykseen aika avoimin mielin. Enemmän mietin jo sitä aikaa vauvan kanssa, miten se sujuu ja saako pariin vuoteen nukuttua kunnolla . Varmasti ihanaa ja jännää aikaa!

 

[Little Miss Sunshine]

Onnea tyttölupauksesta! Ja kaikkea hyvää loppuraskauteen. Mukava myös kuulla, että suhtaudut avoimin mielin synnytykseen. Niin se varmaan kannattaakin, niin mahdolliset vastoinkäymiset on helpompi sitten käsitellä.

Nukkuminen ei kyllä ole ollut kovin kummoista vauvan syntymän jälkeen. Onneksi näihin yösyöttöihinkin tottuu ja arjessa kyllä auttaa jaksamaan ajatus siitä, että jossain vaiheessa vauva tulee (ainakin toivottavasti ) nukkumaan pidempiä pätkiä.

 

[jamm]

Onko täällä vielä muita raskaudesta haaveilevia :)
Lopetin elokuun lopussa nuvaringin. Nyt alkaa yk6. Kierrot pitkät ja epäsäännölliset..
Labroissa oon käyny, progesteroni hieman matala. Seuraavassa kierrossa alotan letrot.
Siinä lyhyesti tämän hetkinen tilanne, nyt pitää koittaa nukkua..niin ja ikää 32v ja löytyy myös nivelreuma, täytyy tutkia myöhemmin onko täällä reumasta ja raskautumisesta ketjua jo :)