Yli-innokkaat isovanhemmat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Torakka
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä on tullut ton kaiken muun hössötyksen lisäksi se että kuka hoitaa koiria kun ollaan synnyttämässä. Kuten jo aikasemmin kerroin en mielellään anna edes koiria anopin hoitoon kun ei kunnioita meidän sääntöjä ja sotkee koirien rytmit ja mättää niille herkkuja naamaan.Saahan sitä välillä palkita, mutta liika raakaluiden syöttäminen ja muiden koira herkkujen paljous saa koirien mahat sekaisin. Joka kerralla kun ollaan oltu tekemisissä sanoo että hän tulee meille sitten koirien kanssa, itse yritän selittää että se riippuu niin viikon päivästä, kellon ajasta ja synnytyksen kestosta että tarviiko koirat sen kummoisempaa kuin lenkityksen ja ruokaa. Jos lapsi syntyy aamulla/päivällä on mieheni kuitenkin tultava yöksi kotiin, joten koirat eivät tarvitse sen kummoisemmin hoitopaikkaa, mutta kun ei ymmärrä jankkaa vaan. Sitten on lisäksi nämä vitsit kahvi pöydässä että sitten koirat muuttaa mummolle kun äiti ei ehdi enää hoitaa ja rakastaa koiria ollenkaan vauvan tultua.:mad:
Ottaa niin pannuun kun koirat on mulle henki jä elämä ja ekä ikinä voisi laiminlyödä niiden hyvinvointia ja tarpeita.
 
Oma äitini otti selvästi askeleen takavasemmalle, myös niin että kun itseäni ärsyttää ja totean tylysti jotain, näen että häntä harmittaa, mutta pitää suunsa kiinni vaikka olisi aiemmin sanonut jotain takaisin. Tuntuu jopa kummalliselta ja kieltämättä syylliseltäkin.

Häät sain järjestää melko yksin, äiti kyllä tulosti jotain vihkikaavajuttuja joista saa valita mieleisensä, mutta ei puuttunut mihinkään yksityiskohtiin, vaikka jossain vaiheessa olisin jopa toivonut osallistumista.

Appivanhemmat asuvat kaukana, eivätkä tyrkytä mitään. Anoppi stressaa ruoan tekemisestä (tai siitä että maistuu), joten kun jouluna tulevat, ajattelin hankkia laatikot joltain "kotikokilta". Teen itse, jos jaksan mutta en usko että haluan edes yrittää kun en ole laatikoita koskaan tehnyt.

Outoa on se, että vaikka äitini odottaa innokkaasti mummiksi tulemista, välimme ovat lähes etäisemmät kuin koskaan, ilmeisesti haluaa antaa tilaa...?
 
On teillä kyllä hurjia vanhempia/appivanhempia..

Äiti älysi ottaa vähän etäisyyttä kun mentiin salaa naimisiin. Tosin on menossa lomalle helmikuussa ja yrittää puhua vauvalle, että sillon ei saa syntyä.. Olenkin nyt toivonut, että syntyis just sillon, ois hyvinkin mahollista. Muutenkin tuntuu, että vauveli on jo alkanut pelkäämään äitiä, kun hyökkää mahaan kiinni ja kimittää. Vauva painuu selkeästi selkärankaan kiinni eikä vahingossakaan liikahda, kun yleensä tuntuu mahan pinnasta ja jotain liikettä tuntuu vähän väliä.. Onneksi ei kovin usein tule nähtyä omia vanhempia, jouluna voi olla taas kestämistä.

Anoppi on niin tuore tuttavuus, että hyvä jos uskaltaa kuulumisia enempää kysyä :D
 
Ehkä KoBe jollain niin päin, että haluaa antaa omaa tilaa.. :) Ei ehkä halua, että tulee tämä tunne, että väkipakolla tyrkytetään jotain..

Piti edelliseen tekstiin kirjoittaa vielä tuohon isovanhempien tapaamiseen, että he eivät ole tavanneet toisiaan kun meillä ei ole ollut mitään tilaisuuksia jossa olisivat voineet. Miehen äiti ja tämän mies ovat kerran käyneet kylässä, eivät ole ahkeria kyläilijöitä..

Kihloissa emmekä naimisissa ole.. Tämäkin tuntui olevan omalle äidilleni melkoinen kauhistus kun jokin aika sitten hän vei hermoni myös sillä, että joka tilaisuuden tullen kyseli, että olemmeko ajatelleet naimisiin menoa, että lapsen kanssa se olisi turvallisempaa olla aviopari.. Ja vihjaili miten monet muut menevät kastetilaisuuden yhteydessä naimisiin.. Harmittaa myös moinen touhottaminen naimisiin menosta kun itse en koe sitä tässä vaiheessa millään lailla tarpeelliseksi.. :confused: Olemme miehen kanssa edenneet juuri niinkuin aivan alusta saakka molemmat tahtoivat.. Mies ilmoitti heti ensi alkuun, että hän haluaa lapsen seuraavan 2-3 vuoden aikana ja ettei hän ala seurustelemaankaan naisen kanssa joka ei lasta halua.. Tämähän sopi minulle varsin mainiosti monen vuoden vauvakuumeiluineni :p Rahatilanteen pakon sanelemana muutimme muutaman kuukauden päästä yhteen ja teimme sen sillä ajatuksella, että sillähän sen sitten pian näkee sovimmeko toisillemme vai alkaako mies etsiä uudelleen itselleen asuntoa :wink Kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin.. Tosin jouduin viime Tammikuussa selkäleikkaukseen, jota lääkäri suositteli kysyttyään ensin tahdonko lapsia.. Ja kuulemma ilman leikkausta olisi ollut todella kivuliasta odotusaikaa.. Lääkärikin laittoi leikkausajan tuolloin hetimmiten, jotta päästään perhettä perustamaan vaikken itse tuolloin asiaa kiirehtinytkään, enkä ajatellut tätä 2-3 vuoden aikataulua :grin Meillä oli tietty varoaika milloin saa leikkauksen jälkeen raskaaksi tulla.. Otimme pari kuukautta ennen varaslähdön kun ajattelimme ettei se nyt kerrasta onnistu.. "hups" :p Päätti sitten pieni ihminen tulla maailmaan tuolla tavatessamme puhutulla aikataululla :grin

Joten kaikki on tähän asti mennyt niin hienosti ja meidän tahtomme ja toiveidemme mukaan ja olemme olleet mielestämme todella onnekkaita niin harmittaa, että joku välissä työntää ylimääräisiä asioita rattaisiin mitä pitäisi tehdä.. Koittaa "pakottaa" naimisiin jne.. Meillä on ihan hyvä näin.. :)

Viimeinen asiaan liittyvä lause jonka kuulin muutama viikko sitten oli äitini suusta se, että "Mä sitten voin kutoa sun vauvalle tossut.. Eikun siis.. TEIDÄN vauvalle.. En osaa ajatella, että lapsella on isäkin kun ette ole naimisissa" öö.. ?? :eek:
 
Kuulostaa Mariel tosi inhottavalta painostukselta, tuo naimisiinmeno asia. Lapselle voi tehdä myös testamentin jolla hän saa samat oikeudet kun jos vanhemmat olisivat naimisissa. Minun veli teki molemmille pojille sellaiset nopeasti niiden syntymän jälkeen kun eivät halunneet mennä naimisiin. Yksinkertainen lappu, johon tarvi vain kahden todistajan nimet.

Meillä anoppi on ottanut nyt elämän tehtäväkseen vauvan syntymän ja sen että hän tulee sitten esikoista hoitamaan. (Ei ole siis koskaan poikaa hoitanut, eikä poika ainakaan tähän asti ole anopin kanssa viihtynyt). Hän soittelee miehelle (onneksi ei minulle) melkein joka toinen pv ja kyselee mikä tilanne ja miten minä voin! Voi herra jumala, kyllä me soitetaan sitten kun aika lähteä laitokselle tulee! Joka kerta jaksaa muistuttaa, että "soitatte sitten vaan heti jos jotain tarvii niin kyllä minä tulen". Hänelle tämä vauva on kuitenkin 9.lapsenlapsi, ettei ole edes mikään uusi asia... Ehkä suhtautuisin asiaan positiivisemmin jos minulla olisi hyvä fiilis jättää poika anopille hoitoon, mutta kun ei oikeen ole! Muutama ystävä, yhtä lähellä kuin anoppi, on kans sanonut että milloin vaan voi soitta ja he tulee auttamaan, mutta tiedän, että perhesovun merkeissä mun on pakko pitää anoppi ensisijaisena hoitajana. Vaikka näihin ystäviin luottaisin enemmän...
 
Voi että kun pulssi aina nousee kun lukee näitä juttuja. o_O Se on vaan kumma että jotkut vanhemmat/appivanhemmat eivät ymmärrä selvää suomen kieltä kun sanotaan että ei.
 
Mä oon ihmetelly kun oma äiti ei oo höösänny isommin, odotin siltä hirveetä hössötystä koko raskauden ajaks, kun se oli niin täpinöissään kun uutisen kuuli, syykin löytyi. Mun isi on kieltäny ahdistelemasta mua, kun oon raskaana :D Ihana isä mulla, kun pitää äipän aisoissa! Tulisin hulluks muuten, mulla on tarpeeks tekemistä mummossa, tosin sitä taas äiti sitten komentaa jättämään rauhaan :D
 
Täytyy todeta, että meidän äiti on ihana. Se ei puutu mihinkään (kuten ei anoppikaan). Yhtään vaatetta ei ole ostanut, ainoastaan syöttötuolin (pikkasen hyvissä ajoin ;) mutta on nyt mummolatuolina ja ku oli Tripp Trappista hyvä tarjous). Varmaan joulupukki jotain tuo vauvallekin, mutta ei tosiaan puutu yhtään mihinkään. Kyllä se sitten ristiäisiin tulee hössöttämään, mutta itse kun en ole mikään innokas leipuri, otan kaiken avun kiitollisena vastaan.
 
Pyysin äitiä kutomaan miehelle ja pojalle mätsäävät villasukat, ja varmaan sellaiset tekeekin. Tänään juttelin äidin kanssa puhelimessa, ja totesi että kun olin flunssaisena sen pari kuukautta ja valitellut väsymystä, niin ei viitsinyt tuppautua.
Ehkä oma ikäkin tekee sen, että saa itse päättään, 15 v sitten äiti olisi varmasti ollut voimakkaammin osallistumassa, näin oletan.
 
Meillä on alkanut jo marraskuun puolella muutaman päivän välein toistuva puhelinralli 'koska se syntyy'. Näytänkö mä joltain ennustajaeukkolta? Että voi ärsyttää!! Muutenkin on hermo aika herkässä hösöttämisen kanssa. Osaakohan kukaan arvata et miksi kenellekään ei ole kerrottu varsinaista la-päivää...
 
Olkaa niin kuin kuninkaalliset ja ilmoitatte odottavanne sitä helmikuun puoleenväliin mennessä. Siihen mennessä varmasti ON syntynyt. On muuten niilläkin varmaan aika rasittavaa, kuninkaallisilla siis. Heti kun näyttää pöhöttyneeltä tai vatsa turpoaa tai pidät kättä vatsalla, olet otsikoissa ja varmuudella raskaana, ja sitten kaikki arvuuttelee mitä tavaroita ostat lapselle ja milloin on la jne.

Meillä la on kaikkien tiedossa. Toki töissä asiakkaat eivät tiedä, mutta yhteistyökumppanit, työkaverit, tutut, ystävät ja sukulaiset jotka ovat osanneet kysyä la ja sukupuolta, ovat saaneet vastauksen. Tietävät sitten odottaa uutista (ehkä facessa, osa tekstarilla) oikeisiin aikoihin (kaikki ei tietoa tule saamaan, mutta osalle kulkeutuu puskaradion kautta).

Nyt kukaan ei kysy olisiko lapsi jo syntymässä, vaan miten voin.
 
  • Tykkään
Reaktiot: DT
Mullakin on vain se ex-anoppi harmina, muuten omat vanhemmat on ihania, auttavat mutteivät tyrkytä, miehen vanhemmat samoin: niistä ei paljon kuulu mut kun nähdään niin tarjoutuvat ihan arasti auttamaan jossakin tai hankkimaan jotakin, ihania ihmisiä. Varmaan ristiäiset vois pitää jossakin mummolassa, kun niillä on kaikilla hyvin tilaa ja meillä ei.
 
Mua jotenki suruttaa, kun muilla on noita hössääjiä. Ei siksi, ettei me miehen kanssa pärjättäis, mut eipä ole hirveesti apujakaan tiedossa. Mun äiti on alkoholisti, joka selvänä kautenaan on niin mummua että ja sit taas viikkojn putki päälle. En luottaisi siihen, kun ehkä juuri siksi aikaa, et suihkuun pääsen. En koskaan yökylään antaisi lastani. Vetihän se aikoinana perseitä, kun mä olin skidi ja sit hoitotädit soitteli isän vanhemmille, et hakekaan nyt joku toi lapsi ku ollut perhepäivähoidossa jo pari vuorokautta yhteensoittoon. :sad001

Et pahoitteluni jos sympatiaa ei näihin tipu. Vaikka toki oma mutsinikin ärsyttää mummua leikkiessään. Sen tekemiset voi kuitenkin ignoorata, kun unohtaa kuitenki mitä on puhunut...

Miehellä on varmasti juuri sellanen hössääjä-äiti, mut hän asuu toisella puolen maata. Näemme todennäköisesti harvemmin, niin hössätköön silloin vapaasti :)
 
Itselläni on hyvä tilanne, joten todellista valittamista ei ole. Hössääjävanhemmat on kuitenkin asia erikseen ja lapset omivat tai omia tapojaan tuputtavat vanhemmat on sellaisia, joita en millään haluaisi kohdata. Yleensä vältän konflikteja, enkä tiedä kuinka suhtautuisin omiin tai appivanhempiin, joiden metodit olisivat törmäyskurssilla omieni kanssa. Joko yrittäisin diplomatiaa, välttelyä tai sitten pystyisin oman lapsen kohdalla sanomaan suoraan, vaikka se johtaisi tulehtuneisiin väleihin.
 
Hullunmylly vaan kiihtyy kun LA lähestyy. Rupeaa oikeasti loppumaan kohteliaat tavat kertoa asiat anopille. En millään jaksaisi ruveta riitelemään, kun kyse on kuitenkin jostain niin iloisesta asiasta kuin lapsen syntymä. Menee HERMOT!:mad: Meilläkin tuo puhelin tiedustelu on jo alkanut, mutta en vastaa viesteihin tai puheluihin, eiköhän me kerrota kun on jotain kerrottavaa.
IceDiamond minäkin ole lähtöisin alkoholisti ja perheväkivalta perheestä ja varmaan juuri siksi muiden ihmisten liiallinen iholle tulo on ahdistavaa. Minut aikanaan äiti heitti pihalle 16 vuotiaana ja takaisin ei kuulemma ollut asiaa. Olen tottunut hoitamaan asiani itse ja omalla tavallani, siksi en siedä yhtään että minua tullaan neuvomaan syntymättömän lapseni asioissa tai koirieni hoidossa jotka ovat olleet vastuullani jo melkein 7 vuotta.
 
Oltiin alkuviikosta käymässä anoppilassa niin anoppi oli koko ajan käskyttämässä minua pois tytön luota millon milläkin perusteella. Kaikista paras oli että "kävele sie vaan eteenpäin." :smiley-angry002
 
Täällä voi tulla jonain vuonna vielä joulusta riitaa. Esikoisen isää ei muulloin paskan vertaa kiinnosta tärtään tavata, mutta vanhempiansa kiinnostaa, ja nyt jo kyselivät tyttöä jouluna yöksi. Isänsä ei vielä kysellyt mitään, mutta jonain vuonna keksivät kyllä painostaa sitä sen verran että se vielä vaikka oikeusteitse vaatii jokatoisen loman ja pyhäpäivän yms ihan vaan päästäkseen eroon vanhempiensa ahdisteluista, vaikka nyt näkee lastaan ehkä 4 kertaa vuodessa vaikka samassa kaupungissa asutaan. Ai että minä raadan koko vuoden arkiasiat, ja herrasväki napsisi mielellään rusinat pullasta jouluna, niinkö? Arvatkaapa uudestaan. Haluan todellakin että aattona koko perhe on yhdessä, eikä lasta riepotella sinne tänne pitkin pyhiä. Päiväseltään voisi käydä toisessa mummolassaan vaikka tapanina, tai jopa joulupäivänä, katsotaan nyt.
 
Tuollaisessa tilanteessa on sulla hyvä pointti se, ettei isä näe lastaan oikein muutenkaan, miksi sitten käytännössä täysin vieraille ihmisille antaisi lapsen yökylään perhejuhlien aikaan??
Varsinkin jos isovanhemmat on eläkkeellä, niin luulisi että voisivat pitää ihan jonain muuna päivänä yötä kuin juhlapyhinä. Jos ovat vielä työelämässä, niin onhan vuodessa 365 päivää..


Jos mietin itseäni ja oma perheeni olisi se, jossa elän arkea, ja sitten joku ilmoittaisi että muu perhe viettää joulua yhdessä mutta minä joutuisin muualle, niin kyllä se voisi aikamoisia arpia jättää.
 
On se ollut isovanhemmilla joskus jonkun yön satunnaisesti, mutta tulee sieltä aina ihan jumissa pois niin en ihan joka kuukausi jaksa pilata kokonaista viikonloppua ns.henkisiä sotkuja siivoillessa. Toisaalta ovat kylmiä ja toisaalta hemmottelevat pilalle, eli ostavat kaikkea ja pakkosyöttävät hirveät määrät paskaa ja sokeria vielä normaaliruuan päälle(olen nähnyt itsekin paikallaollessani, ja kai jotain kertoo se, ettei yleensä hyvin syovällä tytöllä ole reissujen jälkeen useisiin päiviin lainkaan ruokahalua, juo vain älyttömät määrät vettä...), ja nyt ei ole kyse ihan perus mummolassa mummolan tavalla-pullansyömisistä.

Isäänsä ei juuri kiinnosta, mitä nyt isänpäivänä pyysi viime tipassa tytärtä 'kahville' (=isovanhemmat tulossa käymään ja halusivat nähdä tyttöä). Loukkaantui kun meillä oli jo muita suunnitelmia sovittuna. Kun enpä olis arvannu että tyyppiä yhtäkkiä kiinnostaa, kun ei ollu kuukausiin taas kuulunu pihaustakaan. Kaksi kertaa tyttö ollut isällään yötä elämänsä aikana ja silloinkin on ollut motiivina että tyyppi esittää jollekin uudelle naisystävälle isää. Ne naisystäväthän tytön on tiety niilläkin kerroilla hoitanu: syöttäny, nenän pyyhkiny ja rattaita työnnelly. Pari muuta kertaa on lisäks tehny oharit viime tipassa kun on luvannu yöks ottaa, onneks en oo sen varaan laskenu ja tehny mitään omia suunnitelmia ku tunnen ihmisen liiankin hyvin ja tiedän että turha luottaa.

Jouluasiasta olen just sitä mieltä, että eikö sen olis tarkoitus olla tytöllekin miellyttävä ja lämminhenkinen juhla, jonka saa viettää rakkaimpien kanssa eikä vain kierrätetä ympäriinsä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top