Yli-innokkaat isovanhemmat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Torakka
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Anna k. Kuulostaa inhottavalta, tuo on yksi niistä asioista joita pelkään jo valmiiksi. Minusta tuo ajattelutapa on outo, että tuoreäiti (oli lapsi sitten kuinka mones tahansa) ei "haluaisi" tai "jaksaisi" pitää lastaan sylissä kun vieraita on käymässä. "olethan saanut nauttia vauvan seurasta jo 9kk", öh, ei ole ihan sama asia olla raskaana kuin vastasyntyneen äiti. Ymmärrän kyllä että kaikki haluavat ihailla vauvaa ja pitää sylissä, mutta ei lapsi ole mikään kiertopalkinto tai nähtävyys. Uusi perheenjäsen on myös uusi tuttavuus lapsen vanhemmille ja minä ainakin haluan pitää sylissä ja hoitaa oman lapseni.
Itellä kun on enää 9vko LA ja vaivoja alkaa jo olla ja haluaisin kovasti jo päästä takaisin harrastusten pariin ja saada syödä mitä haluan pelkäämättä seuraamuksia, ärsyttää kun ihmiset vastaavat tähän että "9vko sehän menee nopeasti". Hyvähän niiden on sanoa kun ei tarvitse itse kantaa 10kg ylimääräistä painoa ja kärsiä hengenahdistuksista, turvotuksista ja muista kivuista.
Enpä tiedä miten ihmiset tuumaavat kun kerrotaan tuossa joulun aikana että synnärille ei sitten ole kellään asiaa. Minusta ei ole kiva ajatus että olen itse ihan poikki ja paikat kipeänä ja paikalle paukkaa kaikki taivastelemaan vauvaa. Haluamme miehen kanssa ihan rauhassa tutustua uuteen ihmisenalkuun, eivätköhän kaikki ehdi lapsen nähdä sitten kotonakin. Mietimmekin että pitää varmaa ilmoittaa kaikille vasta sitten kun lapsi on jo maailmassa että synnytys on ohi. Muuten alkaa pommitus puhelimella että miten synnytys etenee.
Meillä kun on vielä pari koiraa, niin haluaisin että myös koirille annetaan rauhallinen hetki tutustua vauvaan, mullistaahan se koirienkin elämän.
 
Itse ajattelin, että jos joku meinaa tunkea synnärille, ilmoitetaan hyvissä ajoin mahdollinen aika, jolloin aikaisintaan voi tulla katsomaan - kotiin. Suurin osa ihmisistä kyllä ymmärtää asian, ja todella monen kanssa ollaan juteltu, että äideistä on ollut kiva kun on saanut alkuun olla rauhassa ja tutustua vauvaan.

Oma äitini saisi kyllä synnärille tulla, mutta muille lähinnä 5 min. käynti tarvittaessa. Että saavat nähdä vauvan ja heippa. Eipä niitä muita taida olla tulossakaan. Tiedän, että äidilleni olisi jotenkin tärkeää nähdä vauva, ei niinkään opastaa missään hoitoasioissa tm. Muistelee kyllä mielellään omaa vauva-aikaani, mitä onkin ihan hauska kuunnella (en ollut mikään helppo lapsi, että pahempi toi Vilperi ei voi olla).
 
Meneepä kylmät väreet selässä ko lukee näistä isovanhemmista jotka tahtoo omia vauvat. Silloin ko olin viimisilläni esikosta niin sanottiin kaikille joka kyllä tarkoitti siis lähinnä anoppia etupäässä että synnärille ei oteta vieraita vastaan ja vauvaa pääsee kattomaan sitten 2 viikon ikäisenä, että halutaan rauhassa tutustua toisiimme. Appiukko näki vauvan 4 päivää ennen anoppia niin ei kyllä tykänny anoppi yhtään. Hän kun on semmonen ihminen että loukkaantu esimerkiksi siitä ko aikoinaan kun oli häät niin ei saanu tietää hääpäivää etukäteen eikä saanu kutsukorttia ensimmäisenä vaan postitettiin kaikille yhtäaikaa. Hänen ois kuulema pitäny saaha kutsu ensimmäisenä ko kyse on kuitenki hänen pojastaan, huvittavinta ettei minun vanhemmat ole ikinä osannu ees ajatella nuin. No sitten ko anoppi kävi ekalla vierailulla vauvan syntymän jälkeen niin KYLLLÄ , hän halusi vain omia vauvan ja selitti juurikin tuota että lepää ko olet varmaan väsyny. Ja koko vierailun anoppi toivoi että vauva oksentais päälle niin jäis vauvan tuoksu vaatteisiin!!!!!Yritin siinä selittää ettei meijän vauva pulauttele ja vaikka pulautteliski niin ei se vauvatuoksu siitä oksennuksesta tule. Vauva oli ehkä parin kuukauen ikänen ko anopin paraskaveri pitu meille luentoa siitä kuinka ollaan loukattu anoppia ko se ei ole saanu vaihtaa vauvan vaippaa, eikä olla jätetty vauvaa sille hoitoon ja syöttääkkän ei ole edes saanu. No vastasin sitten suoraan hänelle ja myöhemmin anopillekkin että me emme ole tehneet lapsea sen takia että joku hoitaa sitä ja mitä tulee vaippojen vaihtoon niin vaihdan kyllä itse omien vaipat ja syöttämisestä sanoin kyllä ihan suoraan että muutenhan se varmaan onnistuiskin mutta en tiennyt että anoppikin on kykenevä IMETTÄMÄÄN :) HUI kauhistus, no onneksi ei enää tartte olla missään tekemisisssä kyseisen ihmisen kanssa.
 
Minä kyllä mielelläni annan vauvan myös vierailijoille syliin, eikä minua ahdista, vaikka anoppi tai omat vanhempani tai joku muu lähipiiristä, kuinka haluaisivat hoitaa vauvaa. Eivät ne kyllä ole vaippoja tarjoutuneet vaihtamaan sen suuremmin (ovat sen tehneet, jos on sylissä ollut ja kakannut) tai edes ehdottaneet pullosta syöttämistä, kun kerta imetin (ei ois tosin onnistunutkaan) eli ehkä se on hieman erilaista, kun osalla tuntuu olevan. Joskus viikonloppuaamuna olisivat halunneet antaa nukkua meidän molempien pidempään (josta olin kiitollinen, kun siellä kylässä kerran olimme) ja kokeilivat pulloa, mutta eihän se toiminut. Tosiaan kotiutumispäivänä jo käytiin mummolassa ja siellä vauva kiersi perheenjäsenten sylistä syliin. Esikoinen kyllä viihtyikin ainoastaan sylissä ensimmäiset 3 kk. En valittanut, vaikka ei mitään oikein pystynyt tekemäänkään tuolloin. Minusta on ollut silti ihan kiva, kun joku muu on antanut huomiotaan vauvalle ja saanut itse hetken hengähtää. Nyt aion kyllä sopia menoja mieheni kanssa ja mummut ja papat saavat luvan hoitaa lapsia välillä. Tyttö ollut kahden vuoden ikään mennessä kerran yökylässä mummolassa. Mummolassa saa olla myös omat sääntönsä, mutta onneksi siellä pääsääntöisesti samat periaatteet. Anoppia olen kyllä joskus ohjeistanut, että yksi keksi riittää ja karkkia ei syötetä ja lapsen ei tarvi saada koskea kaikkiin koristeisiin eli pitää osata kieltää, mutta hänkin kunnioittaa toiveita pääsääntöisesti.
 
Kyllä minäkin annan vauvan vierailijoiden syliin eikä se ole mitenkään ahdistavaa. Isovanhemmat ja ystävät saavat myös ihan omien halujensa mukaan hoitaa vauvaa kun meillä kyläilevät. Minulle ainakin on tärkeää, että vauva oppii jo pienestä erilaisiin tapoihin hoitaa ja pitää sylissä, jolloin voin itse käydä vaikka kaupassa tai asioilla ihan yksinkin.

Meillä anoppi ei ole yli-innokas puuttumaan asioihin eikä tyrkyttämään neuvoja ja tavaroita, vaan suhtautuu raskauteen ja lapsiin oikein normaalisti. :) Apua saamme heiltä kyllä tarvittaessa. Oma äitini olikin sitten tämmöinen yli-innokas hösääjä, jolta neuvoja ja lahjoja sateli loputtomasti ärsytykseen saakka. Nyt äiti on kuollut ja ei ole enää hösäämässä ja ikävä sitä hösäämistä nyt on. Ei hän varmasti mitään pahaa sillä tarkoittanut niin kuin ei varmasti monet muutkaan yli-innokkaat isovanhemmat. Torakan ja muiden vastaavat tapaukset sitten onkin taas oma lukunsa, mutta tarkoitan, että vaikka "normaali" hössötys välillä ottaakin päähän, ei hösääjä usein edes ehkä ymmärrä loukkaavansa tai ärsyttävänsä.
 
Voi Murma, oon niiiiin pahoillaan tuosta sun äidistä!! Saatiin just tietää et oma äiti on vakavasti sairas ja kosketti mua syvästi!!
 
Ei mulla ainakaan mitään ongelmaa ole antaa toisten vaihtaa vaippaa tai ottaa syliin, siitä vaan mun puolesta. Kun oltiin mun äidillä yökylässä, niin vauvansänky oli sen huoneessa ja se toi tytön minulle vain syömään yöllä. Todellista luksusta, kun ei tarvinnut pikkuininöihin itse olla reagoimassa vaan sai nukkua pidempiä pätkiä. Toki hän tarjosi apua, mutta ymmärsi jos totesin välillä että ei kiitos, pärjään kyllä. Eikä ole kinuamassa kylään, vaan tietää että tulemme kun meille(ja hänelle) aikataulullisesti sopii.
Lähinnä se on se asenne, joka esim ex-anopillakin oli, että ihan vakavissaan kuvitteli että vauva on jotenkin hänen, ja oli heti loukkaantumassa milloin mistäkin asiasta, niin kuin asiat olisivat jotenkin hänen päätettävissään. Hän on omat lapsensa tehnyt ja kasvattanut, ja minä teen omani ja kasvatan omilla ehdoillani. Ei ollut eikä ole hänen vallassaan päättää monistakaan asioista, anteeksi nyt vaan, ja ihan turha on alkaa ammattiloukkaantujaksi minun tekemistäni, omaa lastani koskevista päätöksistä. Hän saa tavata lasta varsin säännöllisesti välimatkaan nähden, mutta ei voi olettaa että lapsenlapsi on tilattavissa kuin postimyynnistä viikonloppuviihteeksi, jos hänellä itsellään sattuu olemaan tylsää. Meillä on usein menoja viikonloppuisin, on kavereiden synttäreitä, konsertteja, leikkitreffejä, nukketeatteria ym, jolloin itsekin haluan viettää tytön kanssa aikaa kun arkipäivisin ehtii niin paljon vähemmän...
 
Tuollainen "normaali" kiinnotus ja avun tarjonta on ihan toivottua, mutta juuri tuo loukkaantuminen kun asiat eivät mene niinkuin anoppi haluaa on ärsyttävää. Minulla on jo nimittäin kokemusta koirien kautta tuosta omimisesta, en mielellään anna koirianikaan hänelle hoitoon. Meidän koirat ovat isoja (n.30kg kavereita) minä olen 157cm pitkä ja ennen raskautta painoin 51kg ja vaikka koiramme on hyvin koulutettu on niilläkin omat oikkunsa. Koirillamme on aina käytetty kuonopantaa (joka helpottaa koiran hallintaa) ihan vain siksi, kun se orava menee siellä lenkkipolulla ja meidän metsästäjä sukuinen saattaakin huomata sen ennen minua ja kiskaisee menemään, niin minähän menen ilman kuonopannan apua. Anoppi esimerkiksi ei pidä pantoja kun ovat siellä hoidossa ja sitten valittaa kun koirat eivät osaa kulkea, koirat vaan ovat hämillään kun normaalista poiketaan. Samoin kun olemme menneet koiria hakemaan, anoppi irvistelee ovella ja sanoo ettei anna koiria kun heillä on ollut niin kivaa.
Voin vain kuvitella kuinka lapsen kanssa tulisi olemaan ja kuinka paljon tehdään asioita joista "äitin ja isin ei tarvii tietää". Olen nimittäin jokunen vuosi sitten seurannut touhua, kun mieheni siskopuolen lapset ovat olleet hoidossa ja asioita ei ole todellakaan tehty ohjeiden mukaisesti.
Minusta on epäkunnioittavaa meitä kohtaa, kun sovituista säännöistä ja koirille (ja tulevalle lapselle) tutuista rutiineista poiketaan.
 
Ymmärrän pointin. Meilläki anoppi kyllä heti huomauttaa, jos on mennyt peräti kaksi viikkoa edellisestä käynnistä, saati sitten, jos joskus menee kolmekin viikkoa. Meillä ei silti ravaa alvariinsa. Ärsyttäähän se, mutta yritän ymmärtää, että tärkeähän tuo lapsi vain hänelle on ja ikävöi.

Kyllähän sitä toivois, että eteni vauvalla rutiinit säilyis, mutta kyllä meilläki vanhemmat menee ihan omien ohjeiden mukaan. Minä olen asian sulattanut, ajatellut, että ovatpahan omatkin lapset saaneet kasvatetuksi ja tuskin se minun lapsi niistä mummolatavoista piloille menee. Itsekin pyrin joskus hieman rutiineja rikkomaan. Esikoisesta onkin tullut aika helppo tapaus, eikä pienistä hätkähdä tai reagoi muutoksiin mitenkään. :)
 
Ymmärrän että mummolassa on joissain asioissa mummolan säännöt, mutta pientä lasta selvästi ahdistaa salailu, ja on kovin itkuinen ja pidättyväinen kotiin tullessaan. Ei 2v ymmärrä miksi äidille ei saa kertoa mitä on tehnyt, kun mielellään ylpeänä kertoilisi. Inhottaa kun on kotiin tullessaan ihan eri ihminen, viimeksi vain yhden yön jälkeen veti ihan hysteerisen kohtauksen, jollaista en ole koskaan ennen nähnyt. Yritti ikään kuin väkisin hillitä itsensä, mutta äidin syli sulatti ja sitten joutui ihan hirveän paniikin valtaan. Ja tyttö ei siis todellakaan normaalisti ome mikään hysteerikko, vaan varsin reipas, sosiaalinen ja normaali päiväkotilainen. Että näin meidän ex-anoppilassa...
 
Tuota juuri tarkoitin mistä BabyBlues kirjoitti. Esim. Veljeni vähän yli yksivuotiaalla tyttärellä on ollut samat ilta rutiinit lähes koko ajan, ilta laulun kuuntelusta nukkumaan meno aikaan. Tyttö nukkuu aina hyvin ja rauhassa, kunnes rutiineista poiketaan. Mennäänkin nukkumaan paljon myöhemmin ja sitten kotona ollaan itkuinen ja levoton kun on päässyt yliväsyneeksi.
En ollut edes ajatellut että pieni lapsi voisi tuntea noin huonoa omatuntoa kun ei saa kertoa äidille jotain asiaa.
 
Tottakai salailu on inhottavaa, eikä lapsen pidä ahdistua mummolakäynneistä! Missään nimessä sellaista ei pidäkään sulattaa. Minä olisin varmastikin ottanut asian esille anopin ja appiukon kanssa, kun en osaisi pitää suutani sellaisissa tilanteessa kiinni.

Mutta minusta hieman eri asia taas ne pienet muutokset, jotka Torakka mainitsit. Minusta lapsenkin on hyvä oppia niitä vähitellen kestämään/sietämään. Tietysti sitä tärkeämpää totuttu rytmi, mitä pienempi lapsi on, mutta jos joskus harvoin hieman poikkeaa iltarutiinista, laulaa eri iltalaulun tai käy pesulla ennen puuroa, ehtii yliväsyä niin ei se ole vaarallista, eikä lapsi sellaisesta yleensä ahdistu. :) Vaikka aikataulu muuttuisi kokonaankin sen mummolakäynnin aikana, niin normiarkeen päästään kyllä päivässä, parissa. Riippuuhan se toki lapsestakin eli osa on herkempiä ja reagoi muutoksiin herkemmin ja voimakkaammin, mutta kyllä lapset kiukuttelevat joka tapauksessa vanhemmilleen mummolavierailun jälkeen, ovat itkuisia, saavat itkupotkuraivareita, osoittavat mieltään jne.. Se on vain normaalia.

Yleisesti ottaen arki sujuu tietysti paremmin, kun samat rutiinit toistuu/säännöllinen päivärytmi (etenkin illalla). Se luo myös turvaa lapselle, kun tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu ja tällähän isovanhemmillekin voi asiaa perustella. Mun pointti oli, ettei elämän pitäisi kaatua silti pikkumuutoksiin. Tulisin itse hulluksi, ellei koskaan voisi tehdä mitään poikkeusta, ihan vain sen vuoksi, että se sekoittaa lapsen seuraavan päivän totaalisesti. Lapsen voi opettaa sietämään muutoksia vähitellen. Kun arki on selkeää niin ei se lapsi siitä ahdistu kohtuuttomasti.Uskon myös, että tietyt jutut piristävät arkea, lapsi aistii hyvän meiningin ja silloin pienet poikkeamat totutusta eivät näyttele niin suurta roolia. En silti tarkoita, että totutusta olisi hyvä poiketa kovin usein.
 
Meillä on kotona aika tarkat rutiinit, mutta jos on jotain spesiaaliohjelmaa niin en emmi poiketa niistä, ja hyvin tyttökin kestää esim myöhästyneen nukkumaanmenon. Mummola sen sijaan on aivan villi länsi etenkin sokerin määrän suhteen, joka luonnollisesti vaikuttaa sitten aivan kaikkeen muuhunkin. Ja keskustelu on turhaa, olen kyllä aikas useaan otteeseen yrittäny, sekä kauniisti että vähemmän kauniisti. Ihan kun seinälle puhuis. Mulle myöntelevät päin naamaa ja sitten selän takana tekevät miten tykkäävät. Aikuista toimintaa tosiaan. Eikä ole mitään väliä miten järkisyin perustelen, olen silti heille vain ex-miniä jota kannattaa jo vähintään kiusallaan olla 'tottelematta'.
 
Onpa ärsyttävää!

Muoks: ja tuosta sokerin ylensyöttämisestä en tykkää...
 
Meillä ei onneksi ongelmia ole yli-innokkuuden suhteen kummankaan puolelta.. Päinvastoin ainakin oma äitini on antanut ymmärtää, ettei lapsi heillä tulisi aivan ylettömästi olemaan, varsinkaan yökylässä.. Varmasti silti aivan tarpeeksi ja apua varmasti saatavissa jos sitä tarvitsee. Pienempiä aikoja sen sijaan varmasti tulee heidän kanssaan olemaan kun he ovat suunnitelleet ottavansa vauvaa vaunuissa mukaansa kävelylenkeille kun tuossa vieressä asuvat niin saamme sen tunnin-pari joskus silloin tällöin vapaata :) Miehen äidin kaukana asuminen harmittaa ja toivon, että he käyvät paljon nykyistä useammin kylässä lapsen synnyttyä..
 
Muokattu viimeksi:
Höh.. Pääsinpäs sanomasta ettei meillä ole yli-innokkuutta havaittavissa kunnes pari päivää sitten tajusin, että onhan.. Ei tuossa näkemisessä ja hoitamisessa kuten useimmilla, mutta oma äitini on vähän turhan innokas nyt nimeämään lasta ja järjestämään ristiäisiä :confused: Ristiäisiä en ihan vielä haluaisi olla järjestämässä, olen toki alustavasti hieman miettinyt asiaa, pitopaikkaa yms.. Mutta en halua miettiä tuollaisia asioita valmiiksi (vähän taikauskoa, että silloin jokin asia menee varmasti pieleen synnytyksessä tms).. Äitini tuntuu suunnitelleen ne jo viimeistä piirtoa myöten valmiiksi :eek: Ensinnäkin ne pitäisi pitää heidän luonaan, en halua.. Veljen pojan ristiäiset olivatkin eri asia aikanaan kun heillä järjestettiin, oli kesä ja he asuivat aivan ihanassa omakotitalossa.. Nykyään ahtaassa kerrostalossa, enkä näe mitään visiota miten sinne saisi tilaa yhtään sen enempää kuin vaikkapa kotiimmekaan.. Itse olen alustavasti välillä kaavaillut leipomuksia, joita ITSE haluaisin tehdä jos vaan pystyn, jaksan, kykenen ja ehdin.. Kunnes yksi päivä lävähti todellisuus siinäkin päin naamaa kun äitini totesi, että hän on katsonut lehdistä valmiiksi hienoja kattauksia ja kakkuja joita hän tekee sitten..

Myöskin ristiäisvieraat tuntuu olevan päätetty.. Itse olemme ajatelleet mahdollisimman pieniä juhlia, tai se oli aika itsestään selvää molemmille kun emme monenkaan sukulaisen kanssa kumpikaan ole tekemissä niin ei sitten väkisin kutsutakaan.. Mutta äitini listaa kaikki kummit ja kummin kaiman sukulaislapsetkin.. :mad: Ja kun sanon, että pidämme vain pienimuotoisina niin tulee samantien lausetta, että "se nyt ainakin täytyy käskeä ja tuo ja sitten sekin ja..." o_O

Ja nimiasia.. Saahan niitä joitain ehdotella, mutta meillä se on mennyt siihen, että hän luettelee joka ikinen kerta kasan nimiä, ja mitä kummallisempia sellaisia.. Ja eräs vaihtoehdoista oli miehen exän nimi, exän josta meillä ei ollut alkuun kuin ongelmia, sanoin, että se nyt ainakin on pois vaihtoehdoista heti, jonka jälkeen alkoi tulla muunnelmia samaisesta nimestä.. :angry6 Sitten nimi pitäisi antaa niin, että siinä on miehen isovanhempien nimiä.. Sanoin, että päätin jo, että annan lapselle täysin omanlaisensa erilaisen nimen, että sukua se silti on, vaikka ei samoja nimiä olekaan.. Silti vain jatkuu nimivariaatiot mm, niin että lapsella olisi samat nimikirjaimet kuin isällään.. Tai kaikki nimet samalla alkukirjaimella kuin sukunimikin..
:angry

Mies meni möläyttämään omalle äidilleen nimen, jota olemme miettineet, ei se nyt maailmanloppu ole, mutta minä olisin halunnut pitää asian salassa.. Tosin pidin sitä liian itsestäänselvyytenä että näin tehdään eikä asiasta sen kummemmin puhuttu :p Miehen äiti totesi, että se on nätti nimi.. Tasapuolisuuden vuoksi kerroin tämän saman sitten omalle äidilleni, joka totesi, että eihän sitä vielä ole pakko päättää ja sen voi vielä muuttaa.. Ja alkoi luetella taas nimiehdotuksia.. :oops:

Olemme järjestämässä minun vanhemmilleni ja miehen äidille & tämän miehelle kahvitusta jotta näkisivät toisensa ja tutustuisivat hieman ennen ristiäisiä kun muuten he eivät ole toisiaan nähneet kertaakaan ja tuntuisi hölmöltä että yhteisen lapsenlapsen ristiäiset olisivat se ensimmäinen kerta.. Olin jo innoissani, että saan viimein taas pitkästä aikaa syyn leipoa kun on ihmisiä syömässä.. Mutta mutta.. Johan se lause kuului äitini suusta, että ilmoittaa milloin tuo päivä on niin HÄN leipoo tämmöisen ja tuollaisen kakun.. :sad001
 
Ai että näen punaista joka kerta kun lukee näitä juttuja omien/miehen vanhempien käyttäytymisestä. Ihan vihaksi pistää! Luu kurkkuun vaan äitille tiukkaan sävyyn, minä varmaan tekisin niin että jos jotain leipomuksia toisi vaikka olisin kieltänyt niin jättäsin pokkana tarjoamatta. Mun sisällä asuu noita-akka joka kyllä tarpeen tullen tulee esille jos liikaa mun/meidän asioihin puututaan. Tsemppiä Mariel, toivottavasti äitisi ymmärtäisi että haluat tehdä asiat juuri teidän perheelle sopivalla tavalla, eikä sillä mikä äidillesi sopii.

Meidänkään vanhemmat eivät ole vielä tavanneet toisiaan, vaikka ollaan yli kuusi vuotta yhdessä oltu, naimisissa ja yksi lapsikin jo. Mulla on tosi huonot välit äitini kanssa eikä mieskään hänestä tykkää, enkä haluaisi millään mitään teennäistä tapaamista järjestää, varsinkaan kun miehen vanhemmat ovat ihan normaaleja mukavia ihmisiä.
 
Mun äiti ilmotti tossa vajaa viikko sit että hän voi tulla esikoista hoitamaan kun ollaan synnyttämässä, oli jo suunnitellut miten hänen äitinsä tulee sitten heille koiran ja lapsenvahdiksi. Ei varmaan mennyt vieläkään päähän vaikka sanoin suoraan että hän on viimeinen vaihtoehto lapsemme hoitajaksi, ja että menen synnyttämään yksin ja esikoinen on isänsä kanssa kotona. Miten voikaan ihminen olla niin tyhmä, että ei suoraa puhetta ymmärrä, saati sitten sitä että tyttömme ei muutenkaan hänen lähellä halua olla (ei esim. sylissä), eikä hän ole koskaan tyttöämme hoitanut (ja jos minusta riippuu niin ei koskaan tule hoitamaankaan) niin miten hän yhtäkkiä tytön kanssa pärjäisi?!

Miehen äiti on sit lähinnä tällanen "otatko muumikeksin", vaikka hänellekin suoraan sanottu ettei tyttö vielä mitään ylimääräsiä sokereita syö. Muutenkin kyselee tytöltä (1v 3kk) "lupaa" tai "halua" tekemisiin, vaikka vois multa kysyä suoraan kun olen siinä vieressä. "Tehdäänkö mummon kanssa sitä/tätä/tuota, mennäänkö sinne/tänne/tuonne, mitähän se äiti sanos jos..."

Oma äitini myös lässyttää tytölle aivaan tajuttoman ärsyttävään sävyyn ja muutenkin hyökkää heti kimppuun, ja tyttö toki sit itkee. Oon sanonu siitäkin joka kerta että käyttäytys kun normaalit ihmiset. Joka kerta syy on siinä että "ei oo nukkunu tarpeeks" tai "ei oo ollu tarpeeks pitkään päiväunien jälkeen hereillä" vaikka todellisuudessa äitini ei tiedä mitään tytön unien määrästä tai hereillä olosta.

Ja mitä noihin leipomuksiin tulee, niin tytön nimiäisissä pyydettiin anoppia tekemään täytekakku ja sanottiin että me tuodaan voileipäkakut ja that's it. No, oli sitten tehnyt kaksi valtavaa täytekakkua "varmuuden vuoksi" jos toinen vaikka epäonnistuisi, tilannut piirakoita, tehnyt pullaa ja sitten kahvipöydässä vielä suureen ääneen taivasteli että kyllähän hän olisi voileipäkakutkin tehnyt.

Näitä näköjään riittää, ja minä kun oon pitäny omia/miehen vanhempia suht harmittomina :D :D
 
Nyt voikin jo ittekki tänne kirjottaa, meinaan innokas anoppi.. huhhuh.. kokoajan hosumassa ja hommaamassa kaikkea.. ehkä vähän liikaakin :o vaikka la on tammikuun lopussa ni anoppi on saanut jostain päähän et tää lapsi syntyy tän kuun puolella tai viimestään vuodenvaihteen jälkeen.. on omat lomat ottanut omien päätelmien mukaan.. mies yrittää vähän rauhotella ettei hyysäis koko ajan.. meinaan anoppi joka ei viel halunnu mummiks puhuu jo toisesta lapsenlapsesta ???!! Mit ihmettä??? Jos nyt tän sais ensin puserrettuu pihalle :D

Onhan tuosta anopista apuakin.. pesi vauvan vaatteet ja silitti.. joten hyötyä on jonninverran ;) mut eiks liika oo jo liikaa :D

Jos tää ois vaan vaihe?? Jooko jooko :)
 
Meilläkin äidistäni ollut suunnaton apu kaikessa ja on hankkinut suurimman osan vaatteista pienelle, jotta meidän rahamme riittävät sitten suurempiin hankintoihin yms.. Joten sinällään en halua olla ilkeä enkä pahoittaa mieltä.. Toivoisin vaan, että löytyy keino jolla hänkin ymmärtäisi, että haluan oman lapseni nimestä päättää miehen kanssa keskenään, sama kuin ristiäisjärjestelyistä ja kun kerran osaa itse leipoakin niin tehdä itse.. Oikein harmittaa itseä miten vihaksi pistää aina kun nuo valmiit suunnitelmat pulppuavat hänen suustaan..

Ja tämä isovanhempien tapaaminen jota järjestelemme niin itsellänikin on vielä vähän sellainen vaihe, että tahdon "esittäytyä" anopille kun tätä emme kovin usein näe kun asuu kaukana ja olemme miehen kanssa olleet yhdessä vasta n. 2,5 vuotta.. Niin sinänsäkin haluaisin "esitellä" omia leipomuksia kun innostus siihen on vasta miehen myötä tullutkin (ennen ei ollut ketään syömässä :wink ) Molempien puolella odotetaan toistensa tapaamista innolla, mutten halua että siitä tulee mikään äitini järjestämä kahvitilaisuus..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top