Yli-innokkaat isovanhemmat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Torakka
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulla kans kummi ja oma äiti soittanut eilen klo. 7:00 aamulla, että jokos ollaan jo synnärillä, kun eile oli laskettu aika ja olin silloin nukkumassa ! :) ... No ei olla ei ja nyt rv onkin jo 40+1 ja ilmoitin heille, että kyllä me soitetaa tai laitellaa viestiä, ku ollaan sairaalassa :)
 
Ihan malttoivat odottaa aamu 7?:p Tosi kiva dalinski, pitää varmaan ruveta sammuttaa puheli yöksi ettei tarvii ite herätä yhtä "tärkeeseen" puheluun.
 
Haha nii varmaan pitäski puhelin laittaa kiinni yöksi :D muutenkin ku saa niin huonosti nukuttua nyt öisin ja sitte taas klo 7 aamulla herätys puhelimen soittoääneen kun yöllä jo muutenkin ravannut pissalla pariin otteeseen ja tahtois unen päästä saada kiinni :D

On toi jännä toi laskettuaika, kun muut ja itsekkin miettii, että silloin pitäs tapahtua, mutta ei välttämättä tapahdukkaan :)
 
Eilen mentiin nukkumaan about klo 22. Mies nukahti, minä en. Niin eikös mun äitini soita klo 23.08 että onko mikä vointi ja mitään tuntemuksia. Kerroin että kohta vihainen mies vieressä jos ei lopeteta höpöttelyä. Mutta en ollut illalla soittanut ja infonnut voinnista. Hän siis on se kenelle soitamme jos lähtö tulee, että tulee esikoisen vahdiksi... :D äidit.
 
Oma äiti soittelee kanssa joka päivä nyt, että supistaako, kun mökillä ovat mielestään liian kaukana.. Miehen äiti taisi soittaa omatoimisesti ensimmäistä kertaa kysyäkseen missä mennään koko raskauden aikana tänään..

Onneksi ei vielä olla menty siihen oman äitini kanssa kuin Tammikuussa selkäleikkaukseni jälkeen.. Sairaalassakin ollessani kun olin oikeasti KIPEÄ ja viimeisenä mielessä kytätä puhelinta niin jos en vastannut heti, niin hän soitti heti osastolle että onko mulle tapahtunut jotakin.. (Toivottavasti ei sitten synnytysosastollekin).

Kotiin kun tuosta leikkauksesta pääsi niin sanoin, että ilmoitan jos mies lähtee töihin (tekee yleensä kotoa käsin), mutta muuten se on turvana ja soittaa jos joku hätä tulee.. Mutta.. Tuolloin kun oli vuodepotilaana viikon, söi vain keittoa nokkamukista eikä vessaan menoa edes tehnyt mieli harkita ja katetri käytössä niin tuli sitten ei_niin_mukava ummetus riesaksi ja kotona istuin kauan ja hartaasti eräänäkin päivänä vessassa.. :grin Puhelin jäi sängyn viereen, kun se oli ainoa paikka vessan lisäksi jossa pystyi olemaan.. ÄIti oli tuona aikana soittanut useasti ja viimein hätääntyneenä sitten miehelle.. :excited001

Toivottavasti synnytyksen aikoihin ei ala samanlainen paniikki..
 
Mä en löytänyt ketjua sukulaisista, joten avauduin tähän vaikki kyse isovanhemmista olekaan.

Mun eno lähetti viestin, jossa onnitteli vauvasta ja kysyi milloin saa tavata vauvan.

Me ei olla käytännössä missään tekemisissä tämän enon kanssa. Nähdään häissä ja hautajaisissa ja esim. tätini luona (jonka kanssa olen enemmän tekemisissä), mutta en ole vieraillut enoni luona eikä hän meillä.

Vastasin että järjestetään nimiäiset jonne kutsutaan lähisukua.
Mun mielestä se riittää. Kyse on kuitenkin lapsen isoäidin veljestä, joka on jäänyt itsellenikin etäiseksi.
 
KoBe, jos tää eno on kuitenkin (ilmeisesti?) vieraslistalla nimijuhliin niin mun mielestä ihan riittävä. Ei sun tarvi kestitä ketään ketä et halua tai jaksa - paitsi ehkä ne isovanhemmat... :D
 
Luin jokunen aika sitten postauksen siitä miten äidit saattavat jossain vaiheessa muuttua mustasukkaisiksi omasta vauvastaan. Onko kukaan kokenut ärsytystä esim. Liian tungettelevista isovanhemmista/sukulaisista ? Joku äiti oli pahoittanut mielensä kun "anoppi oli ominut vauvan" :D itselläni ei mitään hepuleita ole ainakaan vielä tullut, isovanhempien kanssa mennyt hyvin. Annan vauvaa ystävien ja perheen jäsenten paijattavaksi. Kaikenlaisia kauhukertomuksia olen kyllä kuullut. Onneksi äiti tai anoppi ei ole mitään neuvoja antaneet sen koommin, osa saattaisi olla jo varsin kivikautisia.
 
Mun piti miehen äidille jo antaa palautetta, tyttö tuli 10viikkoa su että ihme sinänsä että näin pitkälle päästiin ilman konflikteja :D
Hän on siis enemmän kuin onnensa kukkuloilla tästä TYTTÖvauvasta, itse kolmen pojan äitinä. Hänellä on tapana sanoa kaikkea suoraan ja vaikka tiedän ettei hän aidosti oo tarkoittanu kertaakaan mitään pahaa, oon hänen sanomisistaan pahoittanut mieleni. Viime viikonloppuna oltiin kylässä ja ensimmäinen mitä hän sanoi mulle on että "tää vauva on läski". Painoa tullut viime viikkoina kyllä reilusti lisää ja poskissa näkyy mutta edelleen siis miinuskäyrillä menty ettei lapsi missään nimessä ole iso. Sitä seurasi voi kun on maitoa pitkin suupieliä/karstaa päässä/arpi tullut poskeen omasta kynnellä raapasujäljestä jne. Purin kieleen, etten siellä sano mitään, vaikka minä en kyllä yleensä jätä mitään sanomatta. Miehelle kuitenkin sitten kotimatkalla autossa sanoin että pahoitan mieleni äitinsä sanomisista. Tuntuu että hän arvostelee suoraan mua ja mun tapaa hoitaa omaa lasta. Mies ei ollu huomannut/tajunnutkaan mitään mutta harmitti tietysti kun. Ulla paha mieli. Se oli heti soittamassa äidilleen mutta kielsin vaikka olinki salaa mielissään kun oli valmis ns puolustaan mua. Laitoin sitte itse viestiä perään ja anteeksipyyntö tuli mutta normaalin päivittäisen whatsapp -viestittelyn sijaan oon saanu cold treatmentia nyt sitten mutta voin elää asian kans ;)
 
Noista ns "sammakkona suusta" isovanhemmilta mullakin kokemus :D oltiin meillä päiväkahvilla kun vauva alkoi itkeä tosi kovaa. Heitin sitten että "vauvakin haluaa seurustelemaan kaffepöytään" johon appiukolta lipsahti "kannattaakohan ettei sitten totu että pääsee (aikuisten) kahvipöytään". Silloin pikkasen kiehautti että eihän meidän vauva mikään koira ole!! Varsinkaan kun heillä saattaa puudelikoiransa istua sylissä kahvinjuonnin aikana keittiön pöydän ääressä. Öhh :D

muistan myös kuulleeni että välit omiin ja miehen vanhempiin voi muuttua kun se lapsenlapsi tulee maailmaan. Juurikin kasvatus asioissa eri näkemyksiä. Kaverini anoppi arvosteli joskus kaveriani kun syöttää vauvalle mauttomia soseita. Kuulema suolaa pitäisi laittaa ja marjasoseisiin sokeria. Kääk !! :D
 
Mua jotenkin ärsyttää appiukon yhtäkkinen kiinnostus vauvaa kohtaan kun raskausuutiseen totes välinpitämättömästi vaan et aijaa. Tää hössötys alkoi raskauden puolivälissä ehkä kun selvisi että sen naisystävän pojalle on kans tulos eka lapsi. Niin siinä vaiheessa alettiin sitte oleen "muka" kiinnostuneita munkin vauvasta kun aiemmin ei mitään. Jotenkin en vaan usko et sitä oikeesti kiinnostaa. Esittää vaan naisystävälleen. Ei oo muistakaan lapsenlapsistaan juuri ollut kiinnostunut ja lahjaksi vie niillekin vuodesta toiseen kirpparilta ostettuja pehmoleluja. Mä jo sanoin miehelle et sanoo sille et meille ei tarvii niitä ostella. Et mielummin on sit tuomatta yhtään mitään. Eikä sillä rahasta oo pulaa on vaan niin pihi.
 
Ehkäpä vähän on tuollaista ärsyyntyymistä, koska emme ole päässeet samalle aaltopituudelle anopin kanssa aiemminkaan.. Nyt hänen tietää että minä olen äiti ja "määrään" lapsesta eikä siksi tiedä kuinka toimisi. Kuitenkin jos en ole paikalla niin hänen ottaa esim. Nukkuvan lapsen istuimesta ja lapsi herää, lappaa minulle ruokaa, että saa mennä hoitamaan tyttöä tms., keksii syitä millä saisi tulla käymään tms. Nämä eivät ole pahankuuloisia, mutta hänen ei siis kykene kysymään saisiko tulla, voisiko hoitaa jne.. Ns. normaali vuorovaikutus on poissa ja se häiritsee minua. Lisäksi hänen olisi pitänyt saada järjestää ristiäiset.. Sanottiin että saa osallistua mutta ilmoitetaan miten, niin eihän siitä mitään tullut.. Oli jo mielessään suunnitellut kaiken.. No se siitä avautumisesta :D toisaalta anoppiin liittyy ns. Oikeakin ongelma: kuinka sanoa hienovaraisesti että hänen käyttämänsä hajuste on liian voimakasta ja jää tytön vaatteisiin? Joudun aina vaihtamaan tytön vaatteet kun kyläily on ohi..
 
Makarelli, toi hajustejuttu on ikävä. Vielä kurjempaa on, kun se tarttuu vauvan ihoon, ja vauvan sijaan haisteleekin hajuvettä.

Meillä on hauskoja piirteitä isovanhempien kohdalla; joku aika sitten mies sai äidiltään viestin, etteivät olleet saaneet pojasta uutta kuvaa kuuteen päivään... Tuntuu oikeasti aika ihanalta, kun molempien vanhemmat toivoo niitä kuvia, ja oma äitini varmistaa aina, minkä ikäinen poika on missäkin kuvassa.
Ainakin joku on myöhemmin selvillä, millä viikoilla noissa kuvissa mennään, itse en ole kuviin ikää laittanut.
 
Makarelli meillä sama homma tuon hajusteen kans.. Mies on ollut nyt pari kertaa tytön kanssa vanhemmillaan kylässä sillä aikaa kun olen käynyt ystävien kanssa syömässä tms ja vaatteet ja ihan vauvan ihokin on aivan anopin hajuvedessä...! En tiedä miten sanoisi asiasta, varsinkin kun juuri reilu viikko sitten ns annoin palautetta käyttäytymisestä. Huoh, inhottaa. Anoppi on kyllä huolehtivainen ja tarkka, ottaa esim aina kaulakorun jne pois ettei vaan paina vauvaa ym., mitä itse en tulisi edes ajatelleeksi, mutta sitten tämä. En ole huomannut samaa meidän yhdessä kyläillessä heillä, mutta ilmeisesti silloin kun mieheni menee tytön kanssa kaksin, ei muut vauvaan koske vaan hän "omii" vauvan eikä laske sylistään.
 
Nunnuliina, meidän äidille huomautin suoraan, että löyhkää tosissaan, kun tuli vastasyntynyttä katsomaan. Ei ollut ajatellu asiaa, vaikka muuten osaa ottaa kaiken huomioon. Voisko sun mies huomauttaa äitiään asiasta? Onhan se aina hankalampi anopille sanoa, kun pitää yrittää olla hienotunteinen, ettei loukkaannu.
Meilläki äiti, isä ja anoppi omivat vauvan aina kyläillessä. Mulle tuodaan vaan syömään tai ku kakka housussa. :D Mua ei kyllä se haittaa. :)
 
Meillä toivoisin isovanhempien olevan hieman aktiivisempia esim ottamaan vauvan syliin , kun ollaan käymässä tai he meillä.
Ottavat kyllä, jos kysyn , mutta olisi kiva , jos hieman oma-aloitteisuutta olisi. Ja miehen äiti kuiskaa vauvalle, että älä vaan itke , jos neiti joskus on hänen sylissä ja sitten, jos itkee niin mikä sun on ja älä kiukuttele.
Itseä tää ärsyttää suuresti. Ihan kuin vauva ilkeyttään itkisi ja muutenkin meidän neiti itkee aika vähän ja ei kovin usein.
Nyt tuli pitkä ripitys, eikä oikein sovi otsikon alle , mutta oli pakko purkautua.
 
Pikku muru, itsekin huomaan että kun puhun pojasta että "Olipas kiltti", niin korjaan aina heti perään, että tavallaan ei kiltti vaan rauhallinen, koska tämän ikäinen ei ole vielä tuhma.
Kai tuossa isovanhempien suhtautumisessa vauvan itkuun on paljon sitä, etteivät hallitse tilannetta eivätkä osaa rauhoittaa mutta ehkä kokevat, että pitäisi. Mä oon aina ojentanut itkevän vauvan takaisin vanhemmilleen ja nyt huomaan, että on vaikea antaa oman itkevän vauvan olla toisen hoidossa.
 
Meillä homma on menny ihan yli niin kuin epäilinkin. Mies oli laittanut kaikille viestiä kun oltiin lähetty synnärille (vastoin mun tahtoa). Mut kirjattiin sisään 14.45 ja poika oli maailmassa 19.37 eli mies passitettiin kotiin yöksi ja lähtikin kotiin 22 maissa. Mies sitten soitti mulle kotoa että koirat on hävinny ja anopilta (miehen äidiltä) oli lappu eteisen oveen teipattuna että on hakenut koirat hoitoon! Ilman kysymättä meiltä mitään. :mad: Minä sitten kiukuspäissäni soittamaan anopille että mitäs helvettiä menee meidän kotiin ilman lupaa ja ottaa koirat kysymättä. Änkytti sitten ihmeissään että oli muka sovittu että koirat menee sinne hoitoon synnytyksen ajaksi. Mitään tällaista ei oltu sovittu vaan olin sanonut kaikille että soitetaan jos synnytyksen ajankohta tai pituus vaatii koirille hoitajan. Tässä tapauksessa ei olisi tarvinnut mitään hoitoa. Poika kun sitten joutui teholle, niin anoppi piti koiria koko tämän ajan niillä hoidossa vaikka sanoin että koirat stressaantuu vähemmän kun ovat omassa kodissa ja onhan mies kotona. Mies tietysti oli paljon sairaalalla meidän kanssa, mutta tuli kuitenkin päivällä syömään ja alku illasta kotiin. Kaiken hyvän lisäksi anoppi oli syöttänyt koirille jostain eri ruokaa kuin normaalisti ja kotona sitten meidän toinen koira juoksutti koko ajan ulkona kakalla ja mitään ei kuitenkaan tullut. Pari päivää kotona olosta koira sai kakattua hirveällä huudolla (varmaan sattui) ja veristä kakkaa sitten tulikin useita päiviä.
Noh,sitten on tää tajuton hössötys ja pojan omiminen... joka päivä tulee viestiä että mitä tehdään nyt ja aina kun mennään käymään niin hyvä että on turvakaukalon saanut vöistä irti niin anoppi jo repii poikaa syliinsä, vaikka poika nukkuisi. Sitten on just kahvipöydässä ruuan tuputtamista että voisi pitää poikaa "koska minä syön" ja menen aina toiseen huoneeseen imettämään rauhassa. Lukuunottamatta anoppia joka tulee kuikuilemaan oven raosta ja nenä kiinni tissiin että näkisi pojan naaman:banghead: Varsinki nyt kun kun poika on alkanut kiinnostua ympäristöstään, niin imetys on ihan mahdotonta anoppilassa. Sitten kun yritetään lähteä ja alkaa pukemaan niin anoppi vaatii pukea pojan ja samalla valittaa kun on puettu liian vähän päälle tai pitäisi olla turvallisempi kaukalo... Sitten kun ei osannut laittaa kolmipistevyötä kiinni, niin suuttui ja valitti että pitää rouvalla (katsoo minuun) hienot vehkeet että kelpaa olla. Meillä on kyllä ihan perus brion kaukalo...:shifty:
olipas sepustus mutta ottaa niin päähän toi touhu taas....:meh:
 
Takaisin
Top