Yli 35v odottajat

Täältäkin löytyy mamma, joka ehtii täyttää 37 ennen kuin tuleva beibe syntyy. Toinen lapsi tulossa ja esikoinen syntynyt 12/12.
 
Ajattelin laittaa viestiä tähän ketjuun, kun täällä oli niin paljon vanhempia odottajia. Itse olen kylläkin tänä vuonna 40
-vuotta täyttänyt ja odotan esikoistani, jonka laskettu aika on 15.1.2016.mMinulla oli 1/13 tuulimunaraskaus, joka päättyi lääkkeelliseen tyhjennykseen 3/13. Sen jälkeen ei tärpännyt ennen 4/15.

Olisin toivonut tulevani raskaaksi aikaisemmin, mutta elämä meni nyt näin.
 
Mä voin huonosti koko ajan =( niin taisin voida viimeksikin eli pitkä 8,5kk edessä ...toivon kuitenkin vaan ettei mene kesken ja tulee terve pikkuinen perheeseen!
 
Minä myös ilmoittaudun tähän ketjuun! Ilahduin kun katselin listasta, että yli 35-vuotiaita oli mukava joukko!
Itse olen 40-vuotias. Esikoisen sain viime vuonna 39-vuotiaana. Jotta kyllä sitä nähtävästi näin vanhempanakin vielä kerkiää :wink

Oireet on tosi samanlaiset kuin esikoisesta. Huonoa oloa, väsymystä, turvotusta......Toivottavasti loppuvat piakkoin!
 
Moikka, täällä eräs 37-v raskaana oleva, ajattelin tulla tänne kirjoittelemaan vaikka laskettu aikani on vasta toukokuussa. Toukokuisten puolella melkein kaikki oli toistaiseksi 10 vuotta ja ylikin nuorempia, ääh, ikäkriisi iskee :nailbiting:
kuulun näihin, jotka olisivat kyllä toivoneet perhettä jo nuorempana, mutta elämä ei vaan mennyt niin...löysin aviomieheni vasta 35-vuotiaana. Mulla on takana keskenmeno maaliskuussa rv 11, ja nyt uusi raskaus aivan alussa, ei auta kuin odotella miten tässä käy. Piinaavaa tulee olemaan ensimmäiset viikot!
 
Kävin just varhaisultrassa ja omien laskujen mukaan viikkoja olis nyt 6+3. Oikeassa paikasta löyty ruskuaispussi ja pieni sikiökaiku mutta sykettä ei näkyny. Viikkoja ultran mukaan oliskin vasta 5+.. No, meen viikon päästä uudestaan niin sittepähän tietää onko pikkunen elossa. Piinaava viikko edessä.
 
Mulla on nyt seiska viikko meneillään. Tällä hetkellä mahakipua joinain päivinä, mutta kipu on muuttunut jollain tapaa erilaiseksi kun alussa. Pelkään aina kivun yltyessä keskenmenoa ja silloin kun kipuja ei ole, että nyt on jotain vialla. Olen jotenkin ihan varma, ettei kaikki ole kunnossa. Ajatella, että ensimmäinen ultra täälläpäin on vasta viikolla 12! Mulla se on onneksi jo viikolla 9, koska VAADIN sen itselleni itku kurkussa. Mutta onhan nämä pitkiä viikkoja odotella edes tietoa siitä, onko oikeesti raskaana vai onko kyseessä kohdun ulkopuolinen tms. Onko teillä muilla näitä pelkoja vai olenko ihan yksin asian kanssa? Ensiodottajan panikointia vaan?
 
Minäkin alussa pelkäsin saavani keskenmenon tai uuden tuulimunan. Nyt olen jo 20 viikolla ja odotan poikavauvaa. Jos ei ole vuotoja, niin todennäkoisesti ei ole mitään hätää. Kohdun ulkoinen mun käsittääkseni on aika kivulias ja oireilee jo aiemmin. Mä menin ultraan viikolla 10, mutta silloin ei saatu niskatuvotusta mitattua, joten jouduin uudestaan seuraavalla ultraan
 
Vaikka mulla oli varhaisultrassa kaikki ok, niin silti on koko ajan pieni pelko, että menee kesken tai on jotain muuta vialla. Tekisi mieli käydä vaikka joka viikko ultrassa, mutta ei ihan taida olla varaa :happy: pitää vaan malttaa jaksaa odottaa lokakuun alkuun kun on sitten seuraava ultra.
 
Tuulimuna alkoi pari vuotta sitten viikolla 11 oireilla ruskealla vuodolla. Sitten ultrassa todettiin ettei sikiötä ole.
Loppuviikosta alkoi kivut ja sitten piti mennä päivystykseen, josta sain lähetteen naistentautien poliklinikalle lääkkeelliseen tyhjennykseen. Sitten vasta olo helpotti, kun raskausmateriaali tuli ulos.
 
Tuulimunassa raskausoireet loppu joskus viikolla 8-9.
Tässä uudessa raskaudessa olin pahoinvoiva viikolle 14-15.
Odottavan aika on pitkä.
Mulla tuli tässä raskaudessa ruskeaa vuotoa viikolla 8. Soitin neuvolaankin ja sieltä käskettiin mennä päivystykseen ,jos tulee kirkasta verta. Se kuulemma normaalia,että voi tulla sinä päivänä,kun kuukautisten pitäisi niin jotain vuotoa vähän.
 
Eli voisiko ajatella, että vaikka maha olisi kuinka kipeä hyvänsä, mutta jos vuotoa ei ole, niin kaikki on hyvin? On todella vaikea arvioida, kuinka kipeäski maha saa tulla, että pitäisi huolestua.

Ja sitten toinen kysymys: mitä kaikkea siinä ensimmäisessä ultrassa selviää? Näkyykö siitä, onko masussa yksi vai kaksi sikiötä?
 
Bea- siinä selviää kyllä onko siellä 1 vai 2. Ja en kyllä ole kätilö enkä lääkäri mutta uskaltaisin sanoa että maha saa kyllä olla kipeä. Minulla ainakin on varsinkin ruokailun jälkeen. Itse olen ajatellut että sitten jos tulee erikoisen äkillisiä viiltäviä kipuja niin se on eri ja jos vuotoa tulee. Mutta voihan se mennä kesken ja vuoto voi tulla vasta reilusti myöhemmin. Helpommin sanottu kun tehty mutta pitäisi vaan olla ja odottaa liikaa miettimättä siihen ensimmäiseen ultraan saakka.
 
Itseasiassa tänä aamuna tuli niukkaa ruskeaa vuotoa :sad001 Menin aivan paniikkiin. Lähdin lääkäriin ja siellä sekä sairaanhoitaja että lääkäri tutkivat asiaani. Ultraa ei tehty, ainoastaan sisätutkimus. Diagnoosi: ensiodottajan paniikki :D Vatsakivut ja ruskehtavat vuodot kuuluvat raskauteen, runsaasta verivuodosta pitää vasta olla huolissaan. Nimesin itseni tänään momzillaksi, koska olen näköjään aivan vauhko tämän raskauden suhteen :D
 
Nyt tulee kyllä sellasta surkuttelua, että hypätkää suosiolla yli tää teksti. On pakko vaan kirjottaa jollekkin kun ei oo vielä ketään kenelle purkautua (kukaan muu kuin mies ei tiedä raskaudesta vielä). Täällä alkoi tänään jo puoliltapäivin jatkuva kivistys oikealla alavatsassa. Yleensä pienet juilimiset on alkanut vasta myöhemmin päivällä eikä jomotus ole ollut jatkuvaa. Lisäksi tuli jotain tuhrua... Muutenhan tääkin raskaus on ollut väsymystä ja lisääntynyttä mutustelutarvetta lukuun ottamatta jälleen oireeton.
:sad001 Vähän sellanen km olo iski kyllä...vaikka kuinka sanotaan, et kivut ja pieni vuoto kuuluu raskauteen. Nyt olis muistaakseni rv6+0 eli ei voi edes vedota siihen et menkkojen pitäis tulla. Tuntuu jotenkin ihan samalta kuin varsinkin tuon huhtikuussa olleen keskenmenon kohdalla...meni kesken rv8. Ja tiedetään, eihän tässä vaiheessa oikein voi km:lle mitään.
Jotenkin harmittaa, jos tääkin menis kesken, kun miehen kanssa vähän sovittiin, et olis viimeinen yritys. Ollaan oltu kyllä 10v yhdessä, mut lapsenteko on lykkääntynyt opiskelujen ja "ei meille tuu lapsia"-olon takia. Herättiin lapsen tekoon vasta alkusyksystä -12 ja yhden km:n jälkeen esikoinen syntyi loppuvuonna -13. Uutta aloitettiin heti yrittämään kun menkat palasi vuoden imetyksen jälkeen. Miehellekin on kova pala, kun on ollu ne 2 keskenmenoa...ja hän ei halua mun enää kokevan niitä kipuja ja menetystä, vaikka alle rv10 ne menikin kesken. Ja ymmärrän hyvin, että toiselle on kamala, kun ei pysty tekemään mitään...se kipu on niin kauhea ja sitten vielä päälle se itkun määrä mikä tulee kun tajuaa, että nyt kaikki mikä on masussa ollut ja kasvanut tuleekin yhtäkkiä pois.
No täytynee vaan odottaa...toivottavasti on vaan turhaa ylireagointia ja alhaista kipukynnystä (kuten mulle sanottiin silloin kun anelin saikkua hirveiden liitoskipujen vuoksi).
Täytyy kyllä sanoa, että se on varmaan joku nainen, joka on keksinyt sanonnan "anna mun kaikki kestää"...ei miehet tällaista kestäisi.
 
Muokattu viimeksi:
Nyytikki2: En tiedä helpottaako yhtään, mutta tuo minun vuoto (joka siis oli vanhaa verta) oli suurella varmuudella sellaiset minikuukautiset. Ne nimittäin alkoivat juurikin sinä päivänä, kun oikeatkin kuukautiset olisivat alkaneet. Ja ennen niitä oli ihan menkkakipujakin. Vuoto kesti sen kaksi aamupäivää ja nyt on ohi. Ja tosiaan lääkärikin tarkisti asian ja kaikki tuo kuuluu asiaan. Kroppa ei vaan ole vielä käsittänyt, että en enää tarvitse niitä menkkoja.

Mulle lääkäri sanoi, että vasta runsaan kirkkaan veren kohdalla on syytä huoleen.

Toivotaan, että sinullakin on kaikki hyvin :Heartred Tiedän kyllä tuon jatkuvan huolen, se on raastavaa.
 
Joo, ei auta kuin ootella ja katsoa...nyt on kuitenkin jatkunut tuo tuhruvuoto ja laskujeni mukaan olis sit kp44 eli ei enää lähelläkään ekoja menkkoja raskautumisen jälkeen... Mietin vaan, et viimeksi ehdin käydä vielä neuvolassa, jolloin jo oli ollut tuillasta saman laista tuhrutteluvuotoa ja muut "oireet" hävinneet. Ja siis tarkoitan, että ne vähäisetkin rintojen arkuudet, väsymys ja tunne raskaana olosta olivat pois...seuraavalla viikolla alkoi sit runsas vuoto ja kauheet kivut. Päivystyksessä tutkittiin ja lääkäri rauhoitteli, että kyllä näinkin runsasta vuotoa voi olla ja ultrataan huomenna, jos vielä jatkuu. No ennen ultraa ehtikin tulla kaikki jo pois ja näkyi vaan tyhjä kohtu...snifff! Eli siksi täällä panikoidaan...ihan persiistä tällainen odottaminen. Varhaisultraakin mietin, mutta jotenki ajattelen, et sit menee kyllä nekin rahat hukkaan, jos tää on mennäkseen kesken...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top