Yli 35v odottajat

N

Nyytikki2

Näppärä viestien naputtelija
:happy: Huhtikuisten listassa näytti olevan jonkin verran meitä vanhempia odottajia, joten ajattelin laittaa tällaisen ketjun pystyyn
 
Minä! Esikoinen tulossa ja jos kaikki menee hyvin ja syntyy huhtikuussa, olen silloin 36 v. Varhaisultra ensi maanantaina ja neuvola keskiviikkona, viikkoja omien laskujen mukaan tällä hetkellä 6+2.
 
Mullakin esikoinen tulossa ja syntyy huhtikuun lopulla. Olen silloin täyttänyt juuri 37-vee. Mulla on tällä hetkellä rv 5+1 ja sain ekan neuvolan vasta syyskuun puoleenväliin. Kertoivat, ettei silloin vielä ultrata. Olin jo varaamassa ultraa yksityiseltä, kun soitin vielä kerran neuvolaan ja kuulostin varmaan niin säälittävältä, että lupasivat tehdä poikkeuksen ja ultrata silloin rv 8+ käynnin yhteydessä.

Miten teidän alkuraskaus on sujunut? Mulla on alavatsa ollut melkein viikon jo kipeä, vihlaisuja ja menkkakipujen tyyppistä vaivaa. Ruoka ei maistu ja paino onkin pudonnut vähäsen. Muuten olen päässyt fyysisesti helpolla.
 
Täällä myös yksi 36v odottaja, keväällä olen sitten 37. Odotan toista lasta. Alkuraskaus on mennyt ihan hyvin, mitä nyt ekana viikonloppuna tuli pientä rusehtavaa tuhrua 3 päivää. (kerran taisi tulla punertavaakin sinä aikana) Sen jälkeen ei mitään, eikä kipuja ole ollut muualla kuin mahassa kiitos vatsavaivojen. Samoin liitoskivut ovat pikkasen vaivanneet. (ekasta oli aika pahat) Maha on ruvennut toimimaan huonommin, ja jos ehtii päästää itsensä nälkäiseksi niin olo huononee aika nopeasti. Oon vielä pystynyt syömään ihan hyvin, saa nähdä miten viikon-kahden päästä. Hajusteet aiheuttaa yökötystä, niin oli kyllä viime raskaudessakin... Täytyy etsiä vähemmän tuoksuvat shampoot ja dödöt.

Mirei 5+6
 
Minä myös 36 v. Ehdin jo täyttää 37 kun vauva syntyy. Esikoista odotan laskettuaika 26.4. Aiemmin takana yksi keskenmeno ja nyt tärppäsi ensimmäisestä kierrosta. Nyt rv 5+1
 
Hauskaa, mullakin tuo sama 5+1 ja laskettuaika netin laskurin mukaan myöskin 26.4 :) Mulla on kauhea pelko ja epävarmuus kohdun ulkopuolisesta tai keskenmenosta, en tiedä onko tämä normaalia…Tekisi mieli vaan rentoutua ja odotella ultraa ihan rauhassa, mutta jokainen vihlaisu saa mut kauheen stressin valtaan :/
Lisäksi stressaan sitä, miten kerron lapsen isälle tästä, kun ei siis seurustella ja kävi tällainen ns. positiivinen vahinko. Jokatapauksessa, oli hän asiasta mitä mieltä hyvänsä, pärjään kyllä yksinkin :)
 
Mulla myös sama juttu, tosi epävarma olo ja pelko että kaikki ei oo kunnossa. Maanantaina on varhaisultra ja toivottavasti sen jälkee on viisaampi.
 
Oot päässyt tosi aikasin ultraan vai meetkö yksityiselle? Varmasti huojentavaa saada vastauksia kysymyksiin ihan pian.

Onko teillä mielialoissa vaihtelua? Mulla menee hermot todella helposti ihan typeriin asioihin, kuten liian hiljaa edellä ajavaan autoon tai kaupassa etuilevaan mummoon. Lisäksi olen tosi itkuherkkä: itken pari-kolme kertaa päivässä jollekin ihan hassulle asialle, välillä ei ole edes mitään kunnon syytä.
 
Mä olen miehen mukaan muuttunut ainakin tosi äkkipikaiseksi...ärryn ihan pienestä. Ei kiva...
Niin ja tosiaan toinen lapsi tulossa...ekan sain melkein 38 vuotiaana ja nyt tämän tullessa olen jo täyttänyt 40!!! Kääk...ikäkriisin paikka!!
 
Täällä kans ensimmäistä ootellaan, seittemännellä viikolla mennään ilmeisesti, ikää mulla 35. Parin viikon ajan olo on ollu tosi huono, ei puhettakaan, että ois viittiny paljo kotoo lähtee ku aina saa miettiä, että oksentaako vai ei. Ja tämä ainainen auringonpaiste ja yli 30 asteen nouseva lämpö ei yhtään auttaa asiaa (juu en asu Suomessa :) ) Eilen ja tänään oli pitkästä aikaa ihan kohtuullinen päivä ja nyt pelottaaki sitte, että kun ei vatsassakaan oo ollu oikeen mitään tuntemuksia, että onhan kaikki vielä hyvin... Mutta se selviää sitte parin viikon päästä ku on eka lääkäri ja ultra. Koiralla paha ripuli kanssa, joten pelkään jos se pöpö on päässy muhunki käsiksi. Mutta muuten menee ihan mukavasti, mielialan en oo huomannu vaihtelevan, mitä nyt tiuskin koiralle normaalia enemmän mutta se johtuu varmaan väsymyksestä kun se herättelee puolen tunnin välein yöllä pihalle (hyvää harjotusta vauvaa varten :) ) Ja kun mieski on reissussa kolme viikkoa, ni kelleppä mä kiukuttelisin :)
 
Mulla on tuo ihan sama kuvio, että jos ei oo mitään tuntemuksia (esim. vatsa kipeä), pelkään että jotain on vialla. Mutta myös silloin, kun vatsa on kipeä, olen ihan peloissani :D Oli miten oli, niin aina huolissani!

Oletteko jo kertoneet kellekään raskaudesta? Itse olen äidille ja sisaruksille ja muutamalle hyvälle ystävälle. Eli sellaisille, joille voisin kertoa myös mahdollisesta keskenmenosta.
 
mä täytän just 37 kun on laskettuaika. Toista odotan ja en millään malttaisi olla kertomatta. En muista että olisi ollut nin vaikeaa ensimmäisellä raskaudella. Isälle,äidille ja veljelle kerrottu eri syistä ja oletan että huomenna kerron parhaalle kaverille kun vietetään iltaa yhdessä. Muille en haluaisi kertoa enne ensimmäistä kunnon ultra eli noin rv 12. Miten tuntuu että aika menee sairaalloisen hitaasti? olen jo mielestäni ollut viikolla 6 2 viikkoa. Ehkä yksi asia on että viimeksi sain tietää olevani raskaana vasta viikolla 7...
 
Kova into ois kertoo heti, ku omalle äidille ensimmäinen (ja mahollisesti viimenen) lapsenlapsi ja anoppi on noita vauvauutisia toivonu jo pitkään. Ja anopilla ois vielä synttärit ja mies vois sielä kertoo, mutta sovittiin, että ootellaan se eka lääkäri ja ultra ja kerrotaan sitte, jos siellä elävä pikkunen potkii, vaikka keskemenon riski jatkuu vielä senki jälkeen. Sukulaisia ja kavereita en nää, joten kukaan ei voi masun tai käytöksen perusteella tehä mitään oletuksia, mutta välillä tuntuu vaikeelta olla valittamatta tätä huonoo oloa ku äitin kanssa skypessä juttelee. Jos huono olo jatkuu niin joudun varmaan töissä kertomaan ja joudun jättämään jumppia väliin, mutta koitan pitää asian salassa kunnes pahin aika on ohi. Ennemmin tai myöhemmin joudun lopettaan työt kuitenki, ku muutto tän vuoden puolella tulee jonneki joka tapauksessa, mutta se on sitte asia erikseen. Ja vähä pelottaa tuo jumppien veto muutenki keskenmenopelon takia... Mutta haluaisin sitä kuitenki tehä niin pitkään ku vaan pystyn.
 
Aika todellakin kuluu äärimmäisen hitaasti. Odotan niin paljon ekaa ultraa/ neuvolaa, joka on siis kolmen viikon päästä. Jos masusta löytyy ne sydänäänet, saan hieman hengähtää ja voin kertoa asiasta myös lapsen isälle (yksi stressitekijä pois kuvioista…).
 
Hep! 38 vuotta mittarissa :) esikoisen synnytin 36 vuotiaana. Oireet aikalailla samat nyt kuin ekasta..jatkuva pahaolo ja oksetus..jotenkin nyt on ollut henkisesti raskaampaa jaksaa tätä raskaanaolemista. Miks tän pitää olla näin tuskaista... No viimeksi helpotti viikolla 14 olot...sitä odotellessa.
 
Moi! Täällä kans yks 36v ensiodottaja.. Kaikki on uutta ja jotenki hirvittää koko ajan, että kaikki ei suju niinku pitää. Mut helpottavaa huomata etten selvästikään oo ainut jota nää asiat askarruttaa :D
 
Moi. Meillä la laskurin mukaan 25.4.2016 ja oon sillon jo täyttäny 37v. Esikoisen sain aikatasan 3 vuotta sitten. Sillon ku menkkojen piti alkaa oli pientä nipistelyä vatsassa mutta nyt ei oo oikeen minkäänlaisia oireita, paitsi finni rykelmä otsassa. Mulla on tosi harvoin finnejä saatika sitten näin paljon samaan aikaan. Oon tehny varmaan 5 kotitestiä joista viimesin oli tällä viikolla. Kävin myös työterveyden kautta tekee testin ja kaikki näyttää positiivista. Tää on ollu suunnitteilla vajaan vuoden ajatuksena "tärppää jos tärppää". Varasin ens viikolle varhaisultran yksityiseltä ja sillon pitäis olla 6+3. En ihan vielä uskalla ihan hirveesti hehkuttaa tätä raskautta ennen tota ultraa vaikka mieli tekis huutaa koko maailmalle tästä ihanasta asiasta
 
Mulla raskaustesti osoitti eilen negaa vaikka tiistaina cb positiivista. Varmistin eilen vielä kahdella testillä tuon. Varmaan pitkittynyt kierto keskenmenon jälkeen. Edellinen tosiaan meni kesken kesäkuussa. Voimia ja onnea odotukseen! Yritys jatkuu.
 
Sama se mullakin on, että vaikka kotitestit näytti plussaa ja työterveyden verestä otettu testi myöskin, niin eihän sitä tässä vaiheessa voi tietää onko siellä oikeasti vauva vai jotain ihan muuta. Nämä on kyllä tuskaiset viikot odotella ensimmäistä ultraa. Mut se neuvolantäti sai ylipuhuttua, etten menisi tuhlaaman rahojani yksityiselle, mutta ymmärrän täysin jos sinne joku menee. Tekee meinaan tiukkaa mullakin :D

Vauva2016, tsemppiä sinulle :Heartred
 
Meillä ei neuvolassa ultrata ollenkaan vaan se tehään ainoostaan äitipolilla sillon n. rv12 tai päivystyksessä hätätilanteessa. Kyllä se yksityisellä ultra kirpasee (hinnoissa aika suuria eroja lääkärien välillä) mutta oman mielenrauhan takia mä sinne meen :wink On tosi hyvä jos Bea-- saat ultrauksen neuvolassa, voi kun meilläkin tuo onnistuisi. Ja ymmärrän myös jos haluaa odottaa sinne rv 12.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top