Pahoittelut keskenmenosta,
@Sandra84
Jaksamisesta ns. vanhemmalla iällä ajattelen omalla kohdalla, että uskon jaksavani nyt paremmin kuin nuorempana. Nyt 38-vuotiaana kestän, kun mulle tulee välillä unettomuusjaksoja / huonounisia jaksoja, esim. viikko putkeen 5 tunnin unilla vuorikaudessa. Muistan, kun vielä 32-vuotiaana olin aivan hajalla ja toimintakyvytön jo yhdestä 6-7 tunnin yöstä. Mun oli pakko saada 9-10 tuntia unta yössä. Varmasti se vauvan kanssa valvominen on aivan eri kaliiperia, mutta vähäisemmät unet tuntuvat nyt jostain syystä tosiaan helpommalta kestää kuin aiemmin. Joten en myöskään muiden kommenteista asian tiimoilta välitä yhtään. Tämä on oikea ajoitus mun elämässä. Toki jos minulla nyt olisi teini-ikäisiä lapsia, saattaisin tuntea, etten enää jaksa uudelleen ryhtyä, mutta koska haaveissa on vasta ensimmäinen niin ei ole sellaista väsyttävää kokemusta pohjalla. Kaikki on vasta toivottavasti edessä.
Meillä jäi tässä kierrossa yhteen puuhailuun oviksen aikaan. Meille tuli vähän riitaa maanantaina, kun sain ovisplussan (testit saapuivat samana päivänä kun tein ekan testin joten en tiedä, montako päivää aiemmin olisi jo näyttänyt plussaa), niin ei sitten ollut oikein fiilistä talletella. Testasin sitten vielä eilen tiistaina ja tuli nega. Eli jos LH-piikki oli lyhyt niin voi olla, että ovisplussaa edeltävänä päivänä eli ainoana tallettelupäivänämme sunnuntaina tapahtui juuri ovis. Ainakin silloin yöllä noin 12 tuntia tallettelun jälkeen tuntui oviskipu.
Olen täällä aivan sormet ristissä! Toivon niin, että tuo yksi talletus olisi osunut juuri ennen ovista
Ainakin nyt olen sitoutunut tekemään kaikkeni, että jos seuraava kierto alkaa niin teen (teemme) siinä kaikkemme ajoituksen ja tallettelujen tiheyden suhteen. Johan meillä tavallaan yritys alkoi elokuun alussa, mutta nämä kaksi yrityskertaa ovat molemmat menneet eri syistä vähän ohi. Mulla ei kestä hermo enää missata yhtään kiertoa, kun 39 v. jo kolkuttelee ensi vuonna. Vauvahaaveet pyörii just nyt mielessä aivan tauotta.