Yleistä löpinää

Minäkin liityn tänne joulukuisten joukkoon. Olen 37 vuotias, syksyllä 38. Toinen lapsi tulossa, poika on nyt 1v 3kk. Vähän tälläisiä myöhäisheränneitä ollaan miehen kanssa tässä perheenperustamisessa, mutta tämä on sopinut meille. Mikään ei pidä yhtä hyvin ihmistä vauhdissa ja nuorekkaana, kun pieni lapsi (kohta kaksi pientä)! :hilarious:
 
Indie: Minäkin olen 37v odottaja. :) Uusperhekuvio on meillä ja miehellä on 5v tytär ja oma poikani onkin jo 12v. Ikäero on sellainen, että tuntuu kuin ensimmäistä odottaisi. Uutta ja ihmeellistä on kaikki taas.. :D
 
Mää oon nyt mut ehdin kans täyttää 25 vauvan syntyessä jos menee hyvin tää:) mies on kans 24.
 
Näin se minäki eksyin jälleen foorumille päivystää :)

Toista odotellaan, ikää mulla 28v mutta LA aikaa olisi 29v ja miehellä ikää 30v. Perheeseemme kuuluu miehen vanhempi poika, koululainen jo ja yhteinen taapero, josta tulee isoveli reilu 2 vuotiaana. Nyyyh! Justhan Hän syntyi :Heartred

Tämähä on sellainen yllätys raskaus että tovi menee "valmistellessa" itseään kaikkeen :wink

Muutaman keskenmenon kokeneena, otetaan maltilla ja fiilistellää päivä kerrallaan :joyful:
 
Mua jännittää ja pelottaa tää raskaus. Siis että meneekö kaikki hyvin. Takana kaks onnistunutta ( tällä hetkellä 2v tyttö ja 10kk poika taaperot). Ennen esikoista tuli km rv 6+3. En muista oliko sillon kipuja plussasta asti mut nyt on ollu menkkajonottelua plussasta asti. Nyt siis 5+1. Alussa olin tosi luottavainen et jospa menis hyvin mut nyt alkanu pelottaa! Oireita on ollu hengästyminen, ihan tosi helposti hengästyn ihan puhuessaki. Ja väsymys. Oon iltasin 8 jo ihan väsyny, ihan uutta mulle ko oon semmonen yökukkuja. Ei oo etovaa oloa ollenkaa eikä piä syödä normaalia useemmin, esikoisesta tähän aikaa alko oksentaminen 24/7 ja tokasta oli tähän aikaa ko etovaa oloa jos ei ollu syöny hetki sitte. Mietityttää ja jännittää..... Ehkä pitäs käyä taas varhaisultrassa niinku kävin aikasemmiltaki.

Onko muilla ollu kipuja?
 
Ja sillon ko km tuli ni 5+6 alko tuhruvuoto ja sitte 6+3 alko hirviät kivut ja kunnon vuoto. Ei mulla nyt oo tosiaankaa semmosia kipua mut semmosta tasasta jomottelua.
 
Mulla on ollut tasaista jomottelua ja nyt tosiaan uusimpana toi jalan puutuminen. Tosin jomottelun lisäksi mulla on pahoinvointia ja eilen yökkäilin ekaa kertaa (en kestä pahoinvointia kovin paljoa). Oon siis nyt 5+3 tänään.
 
Mude: Mulla jomottelee kanssa päivän mittaan ja hengästyn todella helposti. Esikoisesta olin todella väsynyt jo aikaisessa vaiheessa, nukahtelin jo seiskan jälkeen yöunille. Nyt tosin vasta rv4+2 ja sairaalloista väsymystä ei vielä näy. Esikosta taisi alkaa rv6+
 
Mulla myös jomottelua. Rintojen kipuilu hiukan laantunut. Ei vuoda mitään, joten kai tässä vielä raskaana ollaan.

Kauheasti tulee katseltua kaikenlaista hankittava ja meinaan lipsautella asiaa, mutta pakko pitää vielä asia omana tietona. Ei sitä ennen kesäkuuta viitti kerroilla kenellekään.
 
Jaha täällä olikin jo tällanen ryhmä :D no sokea kun olen niin loin uuden. miten teidän ukot suhtautuu teidän raskauteen? meillä minä puhun asiasta ja minä katselen myöskin tarvikkeita tulevalle.
 
Meillä ollaan molemmat yhtä innokkaita :) mutta odotellaan rauhassa ultraa, ennenku aletaan pohtia hankintoja vakavasti. Parasta on että mies lukee oma-aloitteisesti kirjallisuutta aiheesta, tietää kohta enemmän kuin minä ;)
 
Varovaisia ollaa kumpikin. Tammikuisen km takia. Just tänään kyselin, että ei mieskään tainnu pahemmin iloita vielä nii kysy miksi ei muka. Ilmeisesti on iloinnut, mutta ei oo tällä kertaa näyttänyt sitä. Itse en oo iloinnut plussan jälkeen. Ei vissii uskalla vielä. Mies on vissii paljon luottavaisempi tähä raskauteen, mut silti varuillaan hänkin.
 
toki munkin pitäs olla varovainen lukuisten km jälkeen mutta toisaalta ihana nauttia tästä hetkestä ja tunteesta. miksi en saa näkyviin profiiliin tuota lilypie kalenteria? tai sitten en vaan osaa lisätä sitä tai jotain
 
Varovaisen toiveikas olen itse sinne ultraan saakka. Mies on vähän ehkä jopa panikoiva, vaikka yleensä on todella rauhallinen. Muuten ollaan kyllä ihan onnellisia tilanteesta :)
 
Mulla on tällä hetkellä vähän sellanen fiilis että ryhdyn tän lapsen kanssa yksinhuoltajaks... Oon siis tuntenut lapsen isän vasta 2kk ja nyt tökkii hänen kanssaan oleminen ja paljon. En voi sanoa rakastavani häntä...ja ahdistaa suunnattomasti että hän muutti mun luo. Kaikki on tapahtunut liian nopeasti ja nyt tuntuu pahalta. Haluan lapsen, mutta en lapsen isää.. Oon ajatellut, että yritän vaan jostain kaivaa niitä tunteita, mutta päivä päivältä tunnen vaan enemmän ja enemmän ärtymystä. Onko täällä muita joista olisi tulossa yksinhuoltajia?
 
Voihan mikä tilanne teillä SanniMariia. :sad001 Onhan tuossa kieltämättä aika nopeesti käynyt asiat. Ja isojaki ovat asiat.
 
Meillä ollaan kyllä myös molemmat oikein iloisia. Miehellä kesti pari päivää enemmän löytää se vaihde. Tämä raskaus alkoi niin paljon nopeammin, kuin esikoisen kanssa, että hän ei omien sanojensa mukaan oikein ehtinyt heti sisäistämään sitä, että olinkin jo raskaana. Mutta kyllä me jo yhdessä jutellaan, että sitten kun niitä on kaksi. :happy:
Tsemppiä SanniMariia tilanteeseesi. Kovin nopeasti on tosiaan tapahtunut paljon isoja asioita. Sulattele siis rauhassa ja ihan varmasti pärjäät myös yh:na. Onko sulla muita läheisiä ihmisiä ympärillä, jotka auttavat vauvan kanssa?
 
SannaMariia teillä käynyt asiat aika nopeasti kuten itselleni esikoisen aikaan. Itse lähdin raskausaikana, mutta syyt oli hiukan erit kuin "ärsyttävä naama".

En tiedä onko lapselle parempi katsoa ja kasvaa vanhempien kanssa jotka ei tykkää toisistaan vai saada tuntea kaksi vanhempaa jotka ovat erossa toisistaan, mutta sopivat häneen liittyvät asiat sovussa eikä hänen tarvitse haukkua toiselle toista vanhempaa.

Jokainen tekee ratkaisut omiin tilanteisiin parhain päin. Tietäen samalla, että asia pitää tavalla tai toisella keskustella lapsen kanssa joskus ja silloin toisen haukkuminen ei ole oikea ratkaisu vaan lapsen kysymyksiin vastaaminen ikätason mukaisesti.

Ota asia puheeksi ja mieti sitä ennen mikä toisessa ärsyttää ja mihin olet tyytyväinen, mihin piirteisiin ihastuit. Ärsyttävistä asioista mieti voiko niille löytää kompromissin vai onko ne luonteenpiirteitä. Ja mitä sinä olet valmis tekemään muutoksen eteen. Parisuhde on kompromisseja. Ei niin, että vain toinen muuttuu vaan molemmat kasvaa suhteen edetessä. Keskustelu on avain aika moneen.

Itsellä nyt 10 vuotta kestänyt suhde ja monia asioita keskusteltu. Mies oppinut sanomaan ajatuksia ääneen ja minä oppinut kuuntelemaan häntä. Toisaalta tiedämme missä toinen on hyvä ja paikkaamme toistemme huonompia puolia.

Voimia tilanteeseesi! Puhu koska harvoin toista tuntee tuossa vaiheessa edes puoliksikaan, saati lukee ajatuksia. Aloita lauseilla minusta tuntuu tai tunnen, ajattelen. Oikeastaan voit aloittaa millä sanoilla vain jotka kuvaavat omia tunteitasi ja ajatuksiasi. Katso avoimin mielin mihin keskustelunne päätyy.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top