Yleistä löpinää

Mulla tuli esikoisesta kk ennen suuri tarve "rakentaa pesää" ja nyt se tuli heti. Siivoan melki jokapäivä ja kaiken pitää tosiaan olla tiptop. Hirvee stressi saada lastenhuone nyt uuteen uskoon,vaatekaappi järjestellä ja uusia terassi yms yms. Kaikki kuntoon ennenkun vauva tulee.

Aika myöskin matelee todella hitaasti,odotan ihan hirveästi ekaa neuvolakäyntiä ja että raskausviikkoja kertyisi jne :) Turvotus on niin paha että huomenna suuntaan jo ostamaan odotushousuja ja paitoja. Varsinkin housuja.
 
Mä kans kävin ostamassa mammafarkut H&M:stä, kun mitkään muut ei enää mahdu päälle. Maha on ilmeisesti turvotuksen vuoksi niin iso, että saan otettua jo raskausmahakuviakin ja myös varmasti ulkopuoliset huomaa/epäilee raskautta nähdessä... :/ Kuitenkin tarkoitus kertoa aikaisintaan äitienpäivänä miehen perheelle ja mielellään siitäkin vasta muutaman viikon päästä osalle kavereista, niin täytyy todellakin löytää uusia vaatteita siihen asti.
 
Itse olen myöskin h&m:ään suuntaamassa. Masu kuvien otto onnistuu myös hyvin täälläkin,olisin laittanut tänne mutta en osannut :( peittäviä paitoja tarvitsen kun en työkavereille halua vielä kertoa ja olen nyt yliviikon pitänyt yhtä ja samaa paitaa,mikä on ainut joka peittää tosi hyvin.
 
Miks mulla iltasin tulee mieleen, että mitä jos mun sisällä ei kasvakaan mitään.. tää tiedottomuus on ihan kamalaa. Muutenkin musta tuntuu tosi epätodelliselta koko tilanne. Välillä oon kyllä niiin onnellinen ja välillä tulee vaan masentavia ajatuksia :sad: :cry: sit netistä kaiken maailman keskenmenoista lukeminen ei auta yhtään :confused:
 
Miks mulla iltasin tulee mieleen, että mitä jos mun sisällä ei kasvakaan mitään.. tää tiedottomuus on ihan kamalaa. Muutenkin musta tuntuu tosi epätodelliselta koko tilanne. Välillä oon kyllä niiin onnellinen ja välillä tulee vaan masentavia ajatuksia :sad: :cry: sit netistä kaiken maailman keskenmenoista lukeminen ei auta yhtään :confused:

Et ole yksin tunteidesi kanssa. Täällä samanlaisia ajatuksia ja pelkoja. :/ <3
 
Noi ajatukset on ihan hirveitä. Ja vaikka kuinka yrittäis takoo päähän, ettei oo mitään hätää ja kaikki on kunnossa, ni silti psyyke iskee pelot takas. Illat on just pahimpia.
Ittellä auttaa paljon, ku en oo vieläkään sisäistänyt sitä, et musta on tulossa äiti. Jotenkin niin absurdi ajatus. En oo kuitenkaan ikinä ollut lapsi-ihminen. Vauvoihin en edes uskalla koskee, ku pelkään niiden menevän rikki :(
 
Mä olin ennen esikoista tommonen kukkis. Tosin en nykyäänkää hirveesti haluu koskee muiden lapsiin.
 
Samoja tunteita myös täällä :bag: jospa huomisen ultra jälkeen helpottaisi edes hetkeksi. Töistäkin hirveä stressi niin pelottaa että stressaamalla aiheutan itelle keskenmenon :sad001
 
Täälä ei olla ehditty juuri vauvaa miettiä. Meillä on menossa häävalmistelujen ruuhka-aika, asunto pitäis saada myytyä kun meidän unelmakoti tulee myyntiin ja lisäks suurin murhe on meidän todella huonossa kunnossa oleva koira jolla on kasvainepäily :( eli stressiä piisaa ja vaikka vauva-ajatukset välillä mielessä pyöriikin niin lähinnä silloin kun alkaa etomaan nälkä tai vasta syöty ruoka..
 
Takaisin
Top