Yleistä keskustelua aiheesta

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Capitana
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mites teidän kaverit on suhtautuneet raskauteen? Meillä pääasiassa hyvin mutta mulla muutama läheisin ystävä on sinkku tai ei muuten oo lastensaanti ajankohtaista. Nyt kun mä oon raskaana saa aika paljon kuulla komnentteja: "ite en haluis muuttaa elämääni ja luopua esim. Salikäynneistä", tai "en kyl haluis lapsia nyt, haluun keskittyä uraan/opiskeluun".
Samat ihmiset on viel hetki sitten toivoneet saavansa lapsia alle 30v. Jne. Tuntuu et nyt kun joku toinen onkin raskaana niin heille tullut joku ihme "kieltoreaktio" tyyliin "en mä ees lapsia haluiskaan" nyt kun asia ei esim. Parisuhteen puuttuessa ois ees mahollinenkaan heille juuri nyt.
Onko muut huomanneet samaa?

Jotenkin tommoset kommentit tuntuu ikäviltä, ihan kun eivät vous vaan aidosti olla iloisia tousen puolesta ja myöntää että ous se kiva itsekin noitä lapsia saada. Ja en nyt tarkoita sellasia ihmisiä jotka ei oukeestikaan lapsia toivo vaan semmosia jotka on aiemmin niistä toiveista kuitenkin puhuneet o_O
 
Mun kaikki kaverit ei vielakaan edes tieda raskaudesta. Ne, joille oon kertonut, on kylla suhtautuneet ihan positiivisesti. Mua itseani eniten ahdistaa se, etta laheisin ystavani myoskin yrittaa raskautta, mutta ei ole viela onnistunut. Han ei ole sinallaan mitaan negatiivista sanonut, on ihan iloinen puolestani jne., mutta hanen ymparillaan "kaikki" tuntuvat sikiavan talla hetkella, ja tiedan etta se kuitenkin tuntuu hanesta pahalta. :sorry:
 
Harmillista kuulla Angii :sad001 Voisiko ystävilläsi olla pientä kateutta ilmassa? Omalla kohdallani on ollut onneksi vain aidosti iloisia vastaanottoja. Olen kaveriseurueen ensimmäinen, joka saa lapsen, joten toki jännitän, kuinka ystävät pysyvät vielä mukana. Onhan se arki ihan erilaista, kun ei voikaan lähteä puolentunnin varoajalla kahville keskustaan tai pitkäksi viikonlopuksi matkoille porukalla. Toisaalta en ikinä myöskään luopuisi tästä ihmeestä, joka möyryää vatsassa :Heartred Hyvät ystävät pysyvät, kun itsekin jaksaa panostaa niihin ihmissuhteisiin :)
 
Angii: Itse olen saanut pelkästään positiivista palautetta ja paljon iloisia onnen toivotuksia ystäviltä oli heillä itsellään lapsia tai ei, mutta tunnistin viiden vuoden takaisen itseni, kun ensimmäinen hyvä ystävä ilmoitti raskaudestaan. Tosin tilanne oli se, että kaverikin oli todella yllättynyt ja hämillään raskaudestaan eikä iloinnut itsekään. Oli tullut raskaaksi pillereistä huolimatta. Mun kielteinen reaktio tuolloin johtui ihan siitä, että pelästyin menettäväni hyvän ystävän. Hän oli seilaamassa kohti vauva-arkea ja itse olin työssä käyvä opiskelija ja vaikka parisuhteessa olin jo silloin nykyisen mieheni kanssa, en olisi voinut kuvitella itselleni hänen arkeaan. Onneksi raskausaika on kuitenkin suht pitkä ja innostus kasvoi molemmilla vatsan kasvaessa ja kun kaveri oli vihdoin synnyttämässä valvoin koko yön miettien kuinka hän pärjää ja toivottavasti kaikki menee hyvin. Nykyään hän on nelivuotiaiden kaksosten äiti ja hyvin on ehditty viettää aikaa yhdessä eikä hänen äitiys ole muuttanut mitenkään meidän ystävyyssuhdetta. Toki treffien suunnittelu vaatii hieman enemmän aikaa kun ennenvanhaa, mutta siihenkin on jo totuttu :)

Voisin kuvitella, että sun ystävillä on vähän samanlaiset fiilikset. Eivät oikein tiedä kuinka suhtautua ja pelkäävät, että menettävät sut mammamaailmaan. Varsinkin jos eivät ole parisuhteessa niin oma perhe saattaa tuntua kipeä kaukaiselta. Jotkut vaan tarvitsevat hieman enemmän aikaa näin suuren asian sulatteluun. En kuitenkaan vielä heittäisi kirvestä kaivoon kavereiden osalta. En olisi yhtään yllättynyt, jos viikon parin päästä alkaa tulla viestejä ja kyselyitä vauvasta ja sun voinnista. Ensimmäisen vauva tulo perheeseen on iso muutos, myös niille läheisille ystäville. Jos kyseessä ovat oikeat ystävät, kuten Imme sanoi, he kyllä pysyvät matkassa :)

Multa on yksi kaveri lähtenyt perheen perustamisen myötä. Siihenkin kyllä liittyy paljon muitakin juttuja, mutta vauvan syntymä ja naimisiin meno olivat ne viimeiset niitit. Kaveri ilmoitti polttareissaan, joita olimme kaasojen kera suunnitelleet monta kuukautta (olin myös kaaso), että hän on nyt antanut kaikkensa kavereilleen ja nyt kavereille ei enää ole tarvetta kun hänellä on perhe. Että kiitos viimesistä 15 vuodesta ja näkemiin. Häät vedettiin kunnialla läpi, mutta sen jälkeen ei olla oltu tekemisissä. Itselle jäi aika hyväksi käytetty olo, kun tätä kaveria oli monet vuodet hyysätty. Oli järkätty yllätyssynttäreitä, vauvakutsut ja omasta mielestäni ihan törkeen hienot polttarit, joihin oltiin panostettu todella paljon sekä aikaa että rahaa. Tälläisiäkin ihmisiä on.

Onneksi ne tosiystävät on ja pysyy vaikka kuinka elämä heittelee ja kuljettaa :Heartred
 
Salo84, olipa kurja ystävä sinulla taannoin! :eek: Eihän ystävät ole parisuhteen tai perheen korvikkeita, vaan se tärkeä lisä! Toivottavasti ystäväsi osasi arvostaa kaikkia niitä ikimuistoisia hetkiä, jotka loitte muiden ystävien kanssa hänelle. Harmillista, kun omalle kohdalle sattuu hänenlaisiaan ihmisiä :confused:
 
Jep... Mä en kyllä koe, että joutuisin valitsemaan perheen ja ystävien välillä. Kyllä mun elämään mahtuu kaikki :happy:Pelkkä ajatus siitä, että vauva-arjen keskeltä on mahdollisuus lähteä pariksi tunniksi ihan vaan vaikka kahvittelemaan tyttöjen kanssa, auttaa varmasti jaksamaan. Uskon olevan parempi äitikin, kun joskus saan viettää vähän aikaa aikuisessa seurassa :) Vauva ja iskäkin saavat sitten viettää kahden keskistä aikaa ilman mun valvovaa silmää, joka kuitenkin vahtaa, onko vaipan teipit oikeassa asennossa :p
 
Joo näinhän se on, toivotaan että nämä sinkkukaveritkin huomaisivat etten mä mihinkään katoa, vaikka näkeminen ei just onnistu ehkä samoin suunnitelmin kuin aina ennen. Mä olin meidän kaveriporukasta vuosia se ainut sinkku ja nyt lähes kaikki on eronneet ja mä taas mennyt sinä aikana naimisiin ja nyt raskaana niin asetelmat on muuttuneet aika paljon :)
No, onneksi on muutamia mammalomalla olevia kavereita ja yksi joka kans juuri raskautta yrittää niin on myös vertaistukea tarjolla :grin
 
Oikeastaan kaikki ystävät ovat olleet aidosti onnellisia raskautumisestani. Yksi on ehkä ollut hiukan kateellinen ja on sen minulle epäsuoraa sanonutkin.. Hänen mielestään nyt olisi ollut hänen vuoronsa ja kateellisena kotkotti minulle kuinka helppo elämä minulla on ollut AINA! Itse olin ihan häkeltynyt tuosta hänen kommentistaan.

Joo olen onnellisesti naimisissa ja minulla on ihana poika, jota rakastan ylikaiken ja sain vakituisen työpaikankin kesken hoitovapaan. Siis ei ole valittamista todellakaan! Mutta ilman verta, hikeä ja nimen omaan kyyneliä tätä kaikkea ei todellakaan olisi!

Häiden jälkeen ihanaa aikaa kesti varmaan viikon ja sen jälkeen alkoi hirveä härdelli mieheni sairastuttua syöpään. Syöpä oli kivessyöpä ja sen seurauksena toinen kives jouduttiin poistamaan ja aloittamaan vahvat sytostaatti hoidot. Häiden jälkeen meidän oli tarkoitus aloittaa vauvan teko ihan tosissaan, mutta joo saimmekin kuulla, että se ei välttämättä onnistuisi luomuna ehkä ikinä tai sitä ei osata vielä ollenkaan sanoa. No syöpä voitettiin, mutta pelko ja epätoivo lapsen saamisesta jäi meille molemmille..Kun mieheni oli vuoden päivät pysynyt terveenä aloimme pikkuhiljaa luottamaan, että sairaus on voitettu ihan oikeasti. Pääsimme myös lapsettomuushoitojonoon ja pääsimme ekalle suunnittelu käynnille. No meidän kaikkien yllätykseksi tein viikko hoitosuunnitelman jälkeen positiivisen raskaustestin ihan luomu yrittämällä ja nyt on terve poika. <3 Ihmeitä siis sattuu! <3 Siittä hetkestä olemme nauttineet elämästä täysin rinnoin ja emme ole paljon antaneet tuommoisten ihmisten kommenttien satuttaa!

Mutta jokainen meistä vuorollaan ansaitsee tällaisen pienen ihmeen ja tuli se ihme miten vain niin se on aina yhtä rakas! <3 Ja niinkö tälle ystävälleni kohteliaasti vastasin takaisin, että mitään ei saa, jos ei uskalla tehdä asian eteen mitään. Joskus on pakko vain uskaltaa ja antaa elämän viedä. :)
 
Mulla paras ystäväni on raskaana myös ja ensimmäisen kerran raskauduin itsekin noin 12-13 viikkoa hänen jälkeensä..
Ensimmäinen kommentti taisi olla "Tää ei oo mikään kilpailu".......
Sain vain katkeria kommentteja ja "toruja" jos kysyin jotain esimerkiksi että milloinka soitan neuvolaan "no, toiset otti noista selvää jo ennenkuin rupesi sikiämään" ymymym muuta todella paskamaista..

Ja eka siis oli vahinko raskaus muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, ja ilmeisesti hypin tällä hänen varpailleen ja estin hanta olemasta ainoa huomion keskipiste.. En silti mielestäni olisi ansainnut moista kuraa kuulla, ihankuin olisin tehnyt syntiä.
No se manikin kesken +6 viikoilla, ja nyt uudesta raskaudesta en ole edes kertonut vaikka viikkoja yli huomenna täynnä 19... En vain usko ystäväni olevan vieläkään iloinen puolestani :sad001
 
Mä en ymmärrä ollenkaan tota "perustan perheen niin ei tartte kavereita" -ajatusmaailmaa. Ystävät on mulle tärkeitä ja varmasti lapsiperhe-elämän pyörityksessä tarvitsee välillä henkireikää ja aikuista seuraa. Enkä haluaisi tai pystyisi päättämään vuosien ystävyyssuhdetta ilman vakavaa syytä. Ja mitäs sitten vanhemmalla iällä? Ilman ystävyyssuhteita jää helposti yksinäiseksi, kun lapset kasvavat ja lähtevät kotoa.

Laapotilla on kyllä kans ihme ystävä. Raskautuminen nyt yleensä ei ole sellaista mitä tehdään vaan ärsyttääkseen toisia tai kilpailun takia. Eihän se ole itseltä pois jos ystävä on raskaana, mun mielestä päinvastoin ihanaa, kun on kohtalotoveri lähipiirissä jonka kanssa odottaa yhdessä. En minäkään kertoisi raskaudesta tälle ystävälle, miettisin että tartteeko kertoa ollenkaan ennen kuin lapsi on syntynyt... :wink Onko tosiaan kyseessä sinun paras ystäväsi?
 
Minä ootin esikoista yhtä aikaa mun yhden parhaan ystävän kanssa kk erolla ja nyt odotan toista yhtä aikaa saman ystävän odottaessa myös ja taas kk erolla mutta nyt ystäväni saa vauvan eka ja sitten me. :grin Ollaan kyllä otettu tämän ystävän kanssa kaikki irti näistä yhteisistä raskauksista ja toimittu toistemme tukena mikä on ollut mahtavaa!

Harmi että monella on valitettavasti tuollaisia läheisiä ihmisiä,jotka eivät voi iloita ystävänsä puolesta.. Itse olen ainakin aina yrittänyt iloita kaikkien ystävien asioista!
 
Toffee; tuon tapahtuman jälkeen ei varmaankaan voi sanoa niin.. Ihminen joka kuitenkin tukenut asiassa kuin asiassa ja ollut elämässä ala asteelta asti lyttää aivan totaalisesti, ei ollut todellakaan odotettu reaktio.
En aikonutkaan kertoa ennenkuin huomaa, tulee kuitenkin nähtyä vähintään parin viikon välein joten siinäkään ei mene kauaa.... Sekös se vituttaakin, toivon vain ettei reaktio olisi ihan yhtä kamala kuin viimeksi, mutta välit tuskin tulee ikinä palautumaan siihen mitä ne aiemmin on ollut.. :sad001

Luulisi että olisi vain ihanaa pystyä jakamaan läheisemmin asia jonkun ystävän kanssa.
 
Kyllä - tähän mennessä koko raskausajan. Asiantunteva hieroja joka on tietoinen raskaudesta. Itse olen pystynyt vielä olemaan mahallaan, mutta hieronta voidaan tehdä myös kyljelleen tai istualtaan. Itsestä se istualtaan olo ei vaan tuntunut omasta mielestä niin rentouttavalle.
 
Mä olen menossa mutta sain ajan vasta ens kk alkuun. On niin jumissa joka paikka että pakko hakea apua ammattilaiselta. Sitten ei kyllä enää mahallaan ollakkaan ku nyt jo ottaa maha eteen. :)
 
En minäkään enää pysty esimerkiksi nukkumaan mahallani mutta jotenkin hierojalla ollessa onnistuu. Siinä kuitenkin kädet tulee alemmmalle tasolle ja jalkojen alla on tukityyny niin jotenkin paino jakaantuu vielä eri tavalla :)
 
Huh, onpa melkoisia kokemuksia ja "ystäviä" teillä täällä! Minä koin esikoista odottaessa vähän tuota myös että "en kyllä itse tuohon haluaisi jne" kommentteja mutta nyt toiselta olivat ihan vilpittömästi iloisia.. Ystävysporukkani elämä on kaikilla todella hektistä nyt ja aikaa ei hirveästi ole kenelläkään toisillee.. Hieman tuottaa hankaluutta vielä se ettei kaikki ystävät ymmärrä että en pääse kello 11.30 lounaalle jos sitä kysytään ekstempore samana aamuna (meillä siis silloin päiväuniaika)

Itse kokisin että nuo ilkeät kommentit on jotenkin kateutta mutta tuo laapotin ystävä on kyllä toiminut todella typerästi, luulisi että hän olisi todella häpeissään kommenteistaan varsinkin kun se ensimmäinen meni varhain kesken <3 Ei minusta ole "ansainnut" kuulla uuden vauvasi uutisia..

Tsemppiä kaikille joilla on ollut vaikeaa ystävien kanssa <3 Minä koen niin että niihin ystäviin ei kannata jäädä roikkumaan ja suremaan jotka eivät itse halua olla elämässäsi vauvan myötä mukana, kaikille riittää ystäviä jotka ymmärtävät ja viimeistään puistoissa ja vauvakerhoissa alkaa löytää uusia tuttavia joilla on sama elämäntilanne ja kuka tietää jos vaikka niistä kehkeytyisi ystävyyssuhteita :)
 
Ei ystävät ja perhe ole tosiaan mikään joko-tai -juttu. Tottakai kavereiden näkeminen varmaan muuttuu vähemmän spontaaniksi jne. Mulla on "eri tyylisiä" kavereita, jotka ovat eri elämänvaiheissa. On sellainen, jolla on pienet lapset, toisella isommat ja hänen kanssaan ollaan käyty joskus viihteellä. Se varmaan jää omalta osaltani vähän vähemmälle nyt. :D Yhden kaverin kanssa ulkoillaan paljon, hän on lapseton ja aikoo sellaisena pysyäkin. Nyt huomaan toivovani mammakavereita, mutta on ehdottoman tärkeää, että ne lapsettomat, olemassaolevat kaverit pysyvät mukana. On varmasti virkistävääkin, kun heidän kanssaan voi uppoutua muihin puheenaiheisiin kuin vauvoihin.

Kaverit ovat olleet iloisia raskaudestani, jotkut yllättyneitä. En ole ollut mikään "lapsi-ihminen", eikä ole ollut itsestään selvää haluanko lapsia vai en, elämäntyyli kokee valtavan muutoksen.
 
Huh, mä en kyllä myöskään tajua niitä, jotka hylkää kaverit, kun perustavat perheen. Luulisi tosiaan, että kaipaa lapsiperhearjen lisäksi välillä juttelua ja tuulettumista ystävien kanssa.

Olen huomannut, että osa lapsellisista kavereistani ovat vetäytyneet "kuplaan", eikä heistä ole paljoa kuulunut lapsen syntymän jälkeen. Se on mun mielestä tosi harmi, ja aion itse yrittää, ettei minulle kävisi samoin. Toki omien menojen määrä vähenee, mutta ei silti tarvitse kokonaan kotiin juuttua.

Kaverien näkemisen lisäksi on varmasti myös tärkeää järjestää kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. Meillä on miehen kanssa sen suhteen onnellinen tilanne, sillä molempien vanhemmat ja sisarukset asuvat lähiseudulla, eli hoitopaikan saamisen pitäisi onnistua aika helposti.
 
Itselläni oli esikoisen syntyessä sairaalassa huonekaverina nainen joka toistuvasti puhui miehensä kanssa siitä että heidän täytyy nyt etsiä ihan uusi kaveripiiri koska eihän heillä voi olla mitään juteltavaa nykyisten kavereiden kanssa. Ööömmmm... täh?!? :D Noooh, jokainen tyylillään. Itse en tuollaista tyyliä ole valinnut.

Itselläni on paljon ystäviä kellä on lapsia, mutta myös paljon niitä kellä ei ole. Toki on helpottavaa jutella toisinaan niiden äitikavereiden kanssa lapsiarjen raskaudesta, mutta silti myös ne ystävät kellä ei ole lapsia ovat ihan yhtä rakkaita ja tärkeitä. Ja jos lähden illanviettoon kavereiden kanssa niin osaan kyllä jutella muustakin kuin lapsen asioista.

Tottakai lapsen saaminen muuttaa elämää - sitä en väitä. Ei voi lähteä ihan niin yllättäen minnekään eikä varsinkaan pidemmät reissut onnistu ilman suunnittelua. Mutta asiat saa kyllä sujumaan kun järjestelee :) Ja te joilla on ensimmäinen lapsi tulossa, muistakaa pyytää sitä apua kun sille tuntuu. Ei aina tarvitse jaksaa kaikkea yksin! Joskus ihan sekin voi helpottaa että pääsee käymään ilman vauvaa kahvilla kaverin kanssa. Meillä on ollut siitä onnellinen tilanne että oma äitini sekä mieheni vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla joten hoitoapua ollaan kyllä saatu oikeastaan aina kun sitä vaan on pyydetty :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top