Yleistä keskustelua aiheesta

Hah, tuo on hassua kun ne kyselee tuota "pelottaako sinua" kysymystä :grin Nyt tulikin tuosta Evemoin tekstistä mieleen että esikoiselta kaikki lääkärit ja neuvolassakin loppuajasta kyseltiin joka kerta että "pelottaako" hahah, muistan ajatelleeni että no ei helvetti pelota mutta pitäiskö tässä rueta pelkäämään kun te joka kerta niin tenttaatte sitä pelkäämistä! :eek:

No nyt sitten pelottaa, ei tarvii tällä kertaa kysellä kun sen pelon tuon ekana esille kun joku kysyy jotain raskaudesta, että en kyllä ymmärrä miksi sitä pitää kysellä kun kyllä varmaan kaikki pelkopeikot sen itsekin ääneen sanoo :hilarious:
 
Joo mä en kans ymmärrä miks lähtökohtasesti sitä kysellään. Ennemmin vois kysyä mitä ajattelet synnytyksestä jne :)
 
Mä taas oon pohtinut et jokainen varmaan pelkää/jännittää jonkun verran synnytystä oli se sitten ensimmäinen tai vaikka neljäs synnytys. Onhan se aina hiukka jännää kun alkaa olla loppusuoralla ja odottaa milloin lähtö tulee!
Itsellä ei kauheaa pelkoa ollut mutta jonkin verranhan se uusi asia pelottikin ja jännitystä kylläkin oli mutta se kaikki loppui kun pääsin sairaalaan ja tiesin olevani ammattilaisten käsissä. Silloin älysin etten ollut pelännyt ja jännittänyt sitä itse synnytystä vaan sitä melkein kaksi tuntia kestävää matkaa sairaalaan. :p
 
Mie en pelännyt synnytystä esikoisen kohdalla. Tosi avoimin ja luottavaisin mielin olin koko raskauden ja kun supistukset sitten alkoi ja sairaalassakin. Luotin siihen, että keho osaa homman. Ja jos ei olisi osannut, niin sairaalassa vauva kuitenkin olisi saatu tavalla tai toisella ulos.

Synnytyskin oli niin hyvä ja helppo kokemus, että mitään traumoja ei siitä jäänyt. Taas olen samalla mielellä menossa tätä toistakin synnyttämään. Aika vähän olen loppujen lopuksi miettinyt itse synnyttämistä, siihen kun vielä harvoin pystyy etukäteen vaikuttamaan. Jokainen synnytys menee niinkuin se menee ja sen mukaan eletään :)
 
Mäkään en pelännyt esikoisen synnytystä, lähinnä positiivisesti jännitin ja luotin vahvasti sairaalahenkilökunnan osaamiseen. Että kyllä ne sitten neuvoo jne. Kävi sitten kuitenkin niin, että synnytys oli pitkä (27h) ja tuskallinen. Mitään dramaattista ei tapahtunut, mutta se oli kuin pitkä, hidas ja tuskallinen kuolema - niin se musta silloin tuntui. Hoitohenkilökunta oli kyllä pääsääntöisesti ihanaa ja tsemppaavaa, mutta en saanut - jälkikäteen ajatellen - riittävästi tietoa eri lääkkeellisten puudutteiden vaihtoehdoista, minkä vuoksi päädyin mm oksentelemaan rajusti. Jälkeen päin koin, että lähdin liian heppoisella valmistautumisella hommaan enkä osannut vaatia omaa parastani. Enkä myöskään osannut itse edesauttaa tai helpottaa tilannetta, vaan kaikesta oksentelusta ja jännittämisestä kroppani meni lukkoon, minkä uskon entisestään hidastaneen synnytystä.

Toiseen synnytykseen meninkin sitten pelkopolin kautta. Sain itkettyä pahan oloni ensimmäisestä tuskaisesta synnytyksestä ulos ja olin paljon valmistautuneempi seuraavaan koitokseen. Luin eri kivunlievitysvaihtoehdoista, pohdin ja puntaroin. Lisäksi harjoittelin rentoutumista Synnytysrentoutus-cd:n avulla. Toinen synnytys olikin aivan eri luokka: lyhyt, joskin hieman raju, mutta kokonaisuudessaan todella positiivinen kokemus. Uskon, että iso apu oli varsinkin rentoutumisella - en pistänyt itse hanttiin enkä säikkynyt kipuja, jolloin kehoni pystyi paremmin antamaan tilaa vauvalle. En silti suinkaan synnyttänyt ilman puudutteita. :wink

Että jos jotakin neuvoisin, niin ottamaan asioista selvää: Mitä oikeasti eri lääkkeelliset kivunlievitykset tarkoittavat ja mitä eroa niillä on? Mitä ei-lääkkeellisiä vaihtoehtoja on ja mitä voisit itse harkita käyttäväsi? Mitään ei tarvitse eikä kannatakaan lyödä ennakkoon lukkoon, mutta kun vaihtoehdot ovat selvillä (sekä synnyttäjällä että tukihenkilöllä) osaa niitä paljon paremmin hyödyntää itse koitoksessa.

Toisena neuvoisin jo etukäteen opettelemaan rentoutumista. Keinoja on monia, monia (itse tykkäsin "synnytyslaulusta" tai pikemminkin mölinästä sekä hengityksen avulla rentouttamisesta) mutta niitä on vaikea hyödyntää synnytyksessä kaiken jännityksen ja kipuilun keskellä, jos ei ole harjoitellut tai edes testannut etukäteen.

Tähän kolmanteen synnytykseen olen aloittanut valmistautumisen jo nyt. Meillä on vaihtoehtona kaksi eri synnytyssairaalaa, ja luin THL:n synnytystilastoja eri toimenpiteiden yleisyydestä noissa kahdessa sairaalassa (esim. episiotomiat, eri puudutteet jne). Lisäksi kertasin uudelleen, mitä eroa on eri puudutteilla (spinaali vs epiduraali, sekä paraservikaali ja pudendaali) sekä mitä haittavaikutuksia niillä saattaisi olla. Kävin myös "odottajien voimatuokiossa" hakemassa vähän henkistä valmistautumista. Aion myös lainata jälleen kirjastosta tuon Synnytysrentoutus-cd:n sekä harjoitella jälleen keskittymistä ja rentoutumista. Onni on myös se, että lähipiirissäni on yksi kätilö, jolta aion kysellä vielä erikseen noista kivunlievitysvaihtoehdoista.
 
Matkapahoinvointia? Voi kyllä!
Oon ollu lapsena ja nuorena kova voimaan pahoin ihan lyhyilläkin matkoilla ja nyt tuntuu sama palanneen. Itse ajaessa sitä ei tosin tuu, joten hyvin pysyy kurissa. Paitsi se kaikkein pahin eli bussit! Heti kun pääsee bussin penkkiin istuun niin jäätävän huono olo iskee ja se jatkuu sit pitkään vielä matkan jälkeenkin. Meen aina etupenkkiin kun mahdollista ja se ihan vähän auttaakin, mutta tuskaa se silti on. Meillä on vielä auto reistaillut ja ollut vähän väliä huollossa, joten ihan liikaa joutunu bussia käyttään. Eikä oo mitään alkuraskauden oloja kun 18 viikko menossa.
 
Niin ja muutenhan mun pahoinvoinnit oli sillon rv 8-11 eikä sillonkaan ikinä oksennukseen asti.
 
Nyt mua alkoi jännittään toi synnytys.. Mä oon aikaisemmin olettanut että neuvola kertoo kaiken tarvittavan, mutta tähän mennessä oon jo oppinut että siellä pitää osata kysyä jos jotain tietoa haluaa. Mistä noita kaikkia tietoja synnytykseen sitten saa? Ja mistä saa tietoa valmennuksista yms..?
 
Neuvolasta pitäisi ainakin saada tietoa siitä valmennuksesta ja siellä voit kysellä muutenkin synnytyksestä. Kannattaa jutella läheisten ihmisten kanssa ketkä ovat jo synnyttäneet, itse ainakin sain parhaimmat neuvot heiltä. Eli äidiltä, siskoilta ja ystäviltä kyselemään kokemuksia. Ja eihän siihen tapahtumaan täysin voi valmistautua, täytyy vaan luottaa siihen että luonto hoitaa hommansa ja toki tukena on osaava henkilökunta siellä sairaalassa :)
 
Aiotteko matkustella raskauden aikana vai oletteko kenties jo matkailleet odotusaikana? Meillä lähtee sunnuntaina lento kohti Lontoota, jossa ollaan muutamia päiviä. Sen jälkeen siirrytään junalla Pariisiin, jossa myös viihdytään muutama päivä. Matkavakuutukset ovat kunnossa ja esim. raskauden aikana yllättävät sairaudetkin pitäisi olla vakuutettuna (näin ainakin kysyin vak.yhtiöltä). :) Aluksi hieman jännitti lähteä matkaan, kun niitä harjoitussupistuksia tuli paljon, mutta ne ovat nyt helpottaneet, niin huomaan jopa odottavani reissua. Tällä hetkellä ainoa päänvaiva on vaatteet ja kengät. Päälle mahtuvia kesätakkeja ei ole kuin kaksi, joista molemmat ovat tuulipukutyylisiä... :smiley-ashamed008 Kengistä en halua edes puhua :sad001:grin
 
Madmasel: Neuvolasta pitäisi saada tietoa valmennuksista ja sit kun sellaiseen menette niin siellä vain rohkeasti kysymään. Google on myös ollut mulla ahkerassa käytössä, kunhan menee vain virallisille ja luotettaville sivuille. Esim terveyskirjastosta löytyy kattavat artikkelit kivunlievityksestä. Kannattaa myös tutustua synnytyksen eri vaiheisiin (avautuminen, ponnistus, jälkeiset), mahdollisesti jo ennen valmennusta niin on siellä jo vähän kartalla. Keskustelupalstat kierrän itse kaukaa, en halua lukea kauhukertomuksia. (Heh, hyvä täällä tämmöistä neuvoa :wink mutta siis tiedonkeruun kannalta.) Kannattaa myös tutustua eri synnytyssairaaloiden omiin sivuihin, yleensä niistäkin löytyy hyviä tietopaketteja synnytyksestä.

Toivottavasti et mun kirjoituksesta pelästynyt, se ei ollu tarkoitus. :)
 
Me lähetään tosiaan huomenna sinne Tallinnaan ja just tuskailin ton takkiasian kanssa. Sinne on luvattu kylmää keliä ja mulla on yks siistimpi toppatakki joka muulloinkin suht tiukka mutta sain nyt ängettyä sen päälle kun testasin. Maha kyl näyttää aika komeelta siinä mut veroketju sentään meni kiinni :wink
 
Imme, meillä olisi tarkoitus kesäkuussa lähteä parin viikon reissulle Ruotsiin. Aikaisemmin en kokenut sitä miksikään, mutta nyt kun vasta olin supistusten takia saikullakin niin hieman alkanut jännittämään. Jospa kuitenkin matka saadaan toteutettua. Autossa istumista tulee paljon mutta jo ihan lasten takiakin pysähdellään ja edetään rauhallisesti. Pitää sitten lähempänä tuota reissua käydä matkavakuutukset ottamassa, ja just sillain että minun kohdalla myös raskaus on huomioitu.
 
Kivoja reissuja teillä tulossa! Lontooseen haluaisin itsekin joskus, vielä ei ole tullut käytyä.

Musta olis kiva lähteä nyt jollekin pienelle reissulle kaksistaan miehen kanssa, mutta sille tää on vähän huono ajankohta. Loppukeväästä ja kesästä alkaa taas mulla olla varmaan aika tukalat paikat, joten reissamiset taitaa jäädä tältä vuodelta. Olis kiva käydä Suomessakin, kun useimmilla kavereilla ei tunnu olevan aikaa tai rahaa tulla mua moikkaamaan... Porukat sentään tulossa käymään jossain vaiheessa.

Synnytys sinänsä ei mua pelota, mutta jännään vähän sitä, miten omalla kohdalla kipujen kanssa pärjääminen sujuu. Vauvan hyvinvointi synnytyksessä huolettaa, kun tiedän tapauksia, joissa lapsi on vaikeasti vammautunut lääkäreiden ja kätilöiden virhearvioinnin vuoksi. Toisaalta uskon että nykypäivänä tätä tapahtuu vähemmän, kun vauvan vointia voidaan monitoroida ja testata paremmin.
 
Minä odottelen viikon päästä alkavaa lomaa ja muutaman päivän reissua Muncheniin Tosin saas nähdä miten sitä jaksaa kävellä päivät pitkät... Tänään ollut selkä ekaa kertaa oikeasti kipeä ja en ole edes tehnyt mitään erikoista - toivottavasti ei nyt ala säännöllisesti kipeytymään. Reissua varten aion ainakin tukisukat hankkia ja mietiskelen myös tukivyön hankintaa.
Eniten ehkä reissuun lähdössä "ahdistaa" se näin raskaana ollessa, että mitäs jos tulee jotain oireita siellä enkä voikaan hyvin....Ja se että vessassa saa ravata koko ajan
 
Minulla oli esikoisen kanssa rajumpia harjoitussupistuksia rv 17-35, eli loppuivat vasta 2 viikkoa ennen pojan syntymää. Kävelemään pystyin tasaisella hyvin, mutta jo pienikin ylämäki sai aikaan supistuksia. Uiminen, mikä oli ollut henkireikäni, ei onnistunut ollenkaan. Vain vedessä lilluminen rentoutti, mutta mitään uintiliikettä ei voinut jaloilla tehdä. Kuitenkin rv 24 olimme viimeistä kertaa reilun viikon Barcelonassa ja mitään ongelmia ei siellä ollut, vaikka kävelimme uskomattomia päivämatkoja. Liekö ollut muuten stressitön olotila, mikä hellensi supistukset välimeren auringossa :)
Nyt mennään 17+1 ja vielä eivät ole palanneet, mutta maha tuntuu kuitenkin siltä, että kyllä ne pian palaavat :sad001
 
Voi, että ihania reissusuunnitelmia teillä ! Kaupunkireissut on ihan omassaki kaupungissa tosi ärsyttäviä, kun melkein aina joutuu vessassa käymään ja helpotusta tähän vessaralliin ei taida olla luvassa hetkeen:dontknow Ei oo selkä kipuillut, mutta ehkä alkaa paikat sen verran löystymään lantion alueelta, että pari kertaa esim. lattialla istuessa on vihlassut iskiasmaisesti pakaran seudulla, mut ei kipuile sen enempää, joku tietty asento vaan, tai siis asennon muuttaminen kovalla istuessa. Noh, liikuntaa ja kehonhuoltoa vaan :)
 
Omtiin tosiaan viikonloppu reissussa ja täytyy sanoa et kyllä tää raskaus vaan aika paljon verottaa jo nyt. Huomasin että pitkiä matkoja kävellessä tuli tukala olo, samoin iltasin olo hyvin tukala kun tuli kuitenkin illallinen suht myöhään syötyä aina ravintolassa. Ihmispaljoutta ja jonotusta en ous jaksanut millään ja tulikin mieleen et ois pitäny olla retkituoli noita jonotuksia varten kun oli ahdasta, kuumaa ja ei päässyt istumaan. Oltiin kylpylässäkin mutta siellä ei esim. Poreallas tuntunutkaan yhtään hyvältä toisin kuin yleensä. o_O Joka päivä piti ottaa pienet päiväunet ja silti olin ilta ysiltä niin poikki et nukahdin heti kun pääsin sänkyyn. Ja viikkoja vasta 18!
Toki reissussa oli ihaniakin puolia ja rentoutumista mutta suosittelen varaamaan matkaan riittävästi lepohetkiä, mahdollisimman lyhyet matkustukset ja ei kovin tiukkaa aikataulua tai maraton kävelyjä :grin
Itse olin täysin yllättynyt että reissaaminen tuntui näinkin rankalta kun oon töissä jaksanut vielä ihan hyvin olla! :rolleyes:
 
Meillä ois kahden viikon kroatian matka kesäkuussa. Ehdittiin varata se ennen ku tulin raskaaks enkä arvannu että just seuraavalla kerralla tärppäis. Oltiin vielä että nyt ei yritetä että päästään varmasti matkalle :D sillon ku lähettäis nii olisin jo 30. viikolla. Nyt mieli on alkanu kallistua siihen suuntaan että ei lähetä koko matkalle koska ensimmäistä odotan ja sitä ei koskaan tiedä miten raskaus sujuu. Ja miten terveydenhoito siellä pelaa.. Hotellit saa onneks peruttua vielä toukokuun loppuun ilmaseks mutta lentoja ei voi perua. Vakuutusyhtiö varmaa minun lennon maksais takasin jos lääkäri kirjoittais todistuksen. Mitä mieltä te olette, uskaltaisitteko vielä noilla viikoilla lähteä ulkomaille? :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top