ehkä uskaltaa alkaa tosissaan ajatella et täs taas raskaana ollaan, kun varhaisultra on ohi, eli 26.5. Näkee et siel todella joku on 
Juu niimpä. Saas kattoo mihin levelille nää pelot ja muu menee kun raskaus etenee vai helpottaako ne jossain kohtaa. Viime raskaudessa odotti vaan et on "turvallisilla viikoilla" ekan kolmanneksen yli ja nyt kohtukuoleman jälkeen ei meidän ajatusmaailmassa oo turvallisia viikkoja olemassakaan. Toivon et kuitenkin pystyis nauttimaan raskaudesta myös eikä tulis liikaa stressattuaItekin himmailee täs et jos kuitenkin menee viel kesken ettei innostu liikaayhest kmstä oppii
Tuo kyllä raastavaa että tavallaan niitä turvallisia viikkoja ei oleJuu niimpä. Saas kattoo mihin levelille nää pelot ja muu menee kun raskaus etenee vai helpottaako ne jossain kohtaa. Viime raskaudessa odotti vaan et on "turvallisilla viikoilla" ekan kolmanneksen yli ja nyt kohtukuoleman jälkeen ei meidän ajatusmaailmassa oo turvallisia viikkoja olemassakaan. Toivon et kuitenkin pystyis nauttimaan raskaudesta myös eikä tulis liikaa stressattua
mutta ainakin todennäköisyydet on pienemmät. Itse yritän kyllä olla aina asenteella et nauti/koe hetki ja sure vasta kun on aihetta eli ettei etukäteen murehtisi. Helppo tietysti sanoa kun ei ole oikeasti suuria vastoinkäymisiä ollut.
Mut nyt on enemmän sitä "tavallista" keskenmenon pelkoa, eikä kokemusperäistä. Ja oon molemmissa loppuun menneissä raskauksissa ollu viime metreillä pelokkaampi, et jotain menee pieleen, mut varmaan ihan eri tavalla, kuim jos olis siitä ennestään kokemus. Tsemppiä kovasti @marik91 
Onks jollain hankittuna? Tai aiotteko hankkia?
Sain kälyltä kotidopplerin, mutta sen käyttö vaatii kyllä taitoa. Sain ehkä kerran vauvan sykkeen kuuluviin, kun oikein kovasti yritin etsiä sitä. Helpompi on etenkin lopussa vain tunnustella vauvan liikkeitä.Se on kyl hassua, miten ihminen on niin kokemustensa vanki. Ite olin keskenmenon riskeistä hyvin tietoinen kahessa ekassa raskaudessa ja sitä kyl pelkäs. Mut kuitenkin alitajuisesti, siihen täysin "uskonut" tai se tuntui jotenkin absurdille ajatukselle. Niin käy muille, ei itselle.
Kolmanteenkin raskauteen lähti samalla tavalla. Ja sehän sit meni kesken. Seuraavissa olikin sit ihan eri tunnelma. Tieto keskenmenon riskeistä on ihan sama, mut se kokemus painaa sit ihan eri tavalla.
Ja nyt kun oon päässy pidemmälle, ku niissä keskenmenneissä, niin nyt alkaa itellä helpottaa ja tunnepuoli on silleen, ahh eihän se enää voi mennä kesken. Vaikka järkipuoli edelleen yrittää muistuttaa, et kyyyllä se keskenmeno edelleenkin voi iskeä.
Nää ekat viikot on kyl raastavia ja senkin jälkeen on viel vähän kuumottavaa, kunnes alkaa liikettä tuntemaan. Sillonkin kyl saa aina silloin tällöin sydämentykytyksiä aikaan, jos ei hetkeen oo liikkeitä tuntenu. Oonkin miettiny, pitäiskö lopulta ostaa se doppleri, niin vois niinä hetkinä varmistella.
Mulle tieto lisää aika herkästi tuskaa. Tuntuu, että keskenmenoista ja lapsettomuushoidoista on puhuttu viimevuosina niin paljon tai sitten minä oon ainakin tarttunut kaikkeen sellaiseen puheeseen, että mulla on tullut välillä ihan sellanen olo, että miten kukaan voi tässä maailmassa saada lapsia. Ja sitten kun näen paljon lapsia niin tuleeki sellanen helpotus, että niin niitä vaan syntyy ja todennäköisempää on, että kaikki menee hyvin
Oon nyt yrittänyt tämän raskauden kanssa jotenkin ensinnäkin hyväksyä, että varmasti murehtimista on luvassa useaan kertaan. Mutta että osais myös iloita ja edes hitusen hetken luottaa, kun jonkin pisteen yli on päässyt. Aluksi tuntui mahdottoman pitkältä, että varhaisultraan on 3 viikkoa ja tapahtuuko mun sisällä nyt edes mitään ja mitä jos vuoto vaan alkaakin muutaman päivän päästä testistä. No ei alkanut, mutta oireet todella alkoi ja vähän se varhaisultrakin siinä unohtui. Mutta kohta, kun se lähenee niin varmaan palautuu taas isosti mieleen, että mitäs siellä sitten näkyy
Sama täällä!Mä vähän jo odottelen salaista ryhmää meillekin, et pääsis vapautuneemmin juttelemaan. Katoin et vajaa pari sataa viestiä vielä puuttuu
Sama juttu, on aivan liikaa tietoa, että mikä kaikki voi mennä vikaan joka raskauden vaiheessa, synnytyksessäkin. Tuntuu, että hyvin sujuvasta raskaudesta on mielessä muotoutunut silkka ihme, vaikkakin todellisuudessa valtaosa sujuu ilman suurempia ongelmia.Juuri eilen puhuin mun äidin kanssa, et oon kohtukuoleman jälkeen niin paljon puhunut vertaistukiryhmissä ym, menetyksen kokeneiden kanssa ja lisäksi kun oli esikoisesta suht pitkä yritys 1,5v niin pyörinyt paljon keskustelupalstoilla aktiivisena mukana, niin on niin paljon juuri kaikenlaisia menetyksiä, komplikaatioita, haasteita ym mielessä vaikka pitäis myös muistaa et valtaosa raskauksista päättyy hyvin. Vaikeaa se on, kun ne tilastot lohduttaa niin kauan kun itse osuu sinne harvinaisuuksiin, mut pakko koittaa. En tie miks pelkäänkin niin paljon esim et varhaisultrassa selviää et on km tai kohdunulkoinen. Kysyin lapsettomuuspolin lääkäriltä kun soitti niistä napapiikeistä, et jos tulee km, ni tuleeko vuoto normaalisti Cycloista huolimatta, niin sanoi et kyllä se jossain vaiheessa tulee, et voi ne sitä hidastaa.
Mulla oli viime raskaudessa doppler, jolla ihan 5-6 kertaa kuunneltiin vauvan sykettä ja annettiin isoveljien kuunnella, lopussa myin yli kk ennen laskettua pois sen kun tuntu liikkeet niin ei tarvinnut sykkeitä kuunnella. Nyt aion hankkia uuden jos se toisi hieman mielenrauhaa
En oo testaillut, ajattelin että odottelen tuohon huomiseen verikokeeseen ja katotaan sitten tilanne.@Malttamaton145 Oletko vielä testaillut? Mites vuodon kanssa, onko edelleen maltillista?
Muutenkin tässä kohtaa ajoittain sellainen olo, että oonko muka edes raskaana ja tuleeko meille oikeasti vauva muka. Ehkä se ajatus siitä pikkuhiljaa konkretisoituu kun vähän eteenpäin mennään Joo täällä myös vähän hämmentynyt olo@Malttamaton145 Tsemppiä tämänpäiväiseen, toivotaan hyviä uutisia
Mä oon tietoisesti yrittänyt vältellä lukemasta mitään keskenmenoon liittyvää, oon vähän sellainen, että liian helposti putoan sitten sellaiseen kaninkoloon sen murehtimisen kanssa. Kyllähän se silti mietityttää, että mitä jos sitä ja mitä jos tätä. Koitan kuitenkin ajatella, että itse hyvin harvoin pystyy vaikuttamaan siihen jos jotain on tapahtuakseen, niin mieluummin yrittäisi olla etukäteen murehtimatta. Helpommin tietysti sanottu kuin tehty
oireet on niin erilaiset kuin aiempiin raskauksiin vertaa ja se tuntuu myös vähän hassulta. Mutta täytyy vaan toivoa että kaikki ok 
Täällä on kyllä ihan sama homma. Helposti alkaa murehtia liikoja ja kun on todellakin hyvin epäuskoinen olo että voinko oikeasti olla raskaana. Toki nälkä on niin aggressiivista ja jatkuvaa että jotain ainakin tapahtuu@Malttamaton145 Tsemppiä tämänpäiväiseen, toivotaan hyviä uutisia
Mä oon tietoisesti yrittänyt vältellä lukemasta mitään keskenmenoon liittyvää, oon vähän sellainen, että liian helposti putoan sitten sellaiseen kaninkoloon sen murehtimisen kanssa. Kyllähän se silti mietityttää, että mitä jos sitä ja mitä jos tätä. Koitan kuitenkin ajatella, että itse hyvin harvoin pystyy vaikuttamaan siihen jos jotain on tapahtuakseen, niin mieluummin yrittäisi olla etukäteen murehtimatta. Helpommin tietysti sanottu kuin tehty
Nälän lisäksi aivan jäätävä väsymys 
