Täältä oman navan avautuminen; mulla meinaa ihan mennä hermo kun puoliso tykkää suunnitella ja selvittää asiat aina etukäteen tyyliin exceleihin ja minuutilleen - ja nyt jo pitäisi laskea ja suunnitella miten jaetaan vanhempainvapaat ja milloin menen takaisin töihin äitiyslomalta, ja mitä töitä ja millaisia vuoroja sopii tehdä jne. Argh! Tuntuu että eikö niitä voida funtsia sitten kun ollaan siellä, tai että olisi ensin nyt aikaa prosessoida vaan tätä kaikkea etukäteen tapahtuvaa ja itse synnytystä, miten imetys ja yöt/nukkumiset onnistuu ja onko sitä ihan zombina vaan sitten? Ja miten oma keho palautuu, että missä vaiheessa kokee olevansa taas työkykyinen, ilman että sitä täytyisi tietää jo nyt kun tässä koko limbossa ollaan ekaa kertaa.... Tästä sain vähän itku-potku-raivarit eilen mutta ehkä tänään alkaa tunne rauhoittua. Muilla tällaista?
Tsemppiä vaan ja yritä vaan rauhoituttua kertoa hälle omista fiiliksistä, niin ehkä hän ymmärtää sinunkin puolen asiasta ja saat asiaa pohtia rauhassa eikä niin, että pitäisi kaikki tietää nyt heti. Kerrot, että sun kroppa ja mieli on nyt semmoisessa myllerryksessä, että ei ehkä nyt heti oo aika miettiä noita tmv. 
Enkä todellakaan tiedä, miten ensi viikolla jaksan palata töihin! 
Nyt täytyy vaan alkaa ahkerasti laittamaan viestejä että saa viestit kasaan salaiseen ryhmään 
olipa ihana! oletteko muut hankkineet doppleria?
Harmi vaan kun en itse vatsaoireiden vuoksi uskalla nyt oikein ruikkaria syödä!
No vähän liioiteltuna, mutta siis selkeästi enemmän kuin normaalisti 
Mulla lähti hiusraja ihan kunnolla vetäytymään, sit vuoden sisään rauhoittui ja ohimoiden raja alkoi kasvaa vauvakarvaa, joka sojotti pitkään suoraan ylös 