Mullakin on ollut vähän hiljaisempaa! Aiemman non-stop-sekoilun sijaan liikkeitä tuntuu kyllä pitkin päivää ja enemmän semmosta mahan kovettumista (hiukan kuin harkkasuppareita, mutta mieltäisin ennemmin sellaseksi vauvan punkemiseksi). Hillitöntä potkunyrkkeilyä ei ole atm.Onko teillä alkaneet liikkeet tuntua eri tavalla? Itsellä vauva "hiljeni" kovin, ja aiemmin tuntui liikkeet kyljissä ja pitkin mahaa, oikein isoja, ulospäinkin näkyviä liikkeitä. Nyt vain pieniä nykäyksiä tuonne rakon seudulle. Sanoin eilen neuvolassa, että epäilen, että on kääntynyt niin, että on jalat alaspäin ja pää ylhäällä. Terkka tarkisti ultralla ja silleenhän siellä majailtiin.
Minulla on aika pitkään vauvat viihtyneet poikittain, olenkin miehelle aina sanonut, että minussa on enemmän pintalaa leveys- kuin pituussuunnassa. En tiedä, kumpaa toivon, että kääntyisi pian pää alaspäin, koska sitten ne pienet varpaat ja kantapäät tunkee mukavasti kylkiluiden alle vai että pysyisi näin päin vielä, koska sillon tosiaan tulee rakkoon sellaisia napakoita täsmäiskuja. Sen kannaltahan ei ole niin merkitystä, kummin päin on, jos sektioon päädytään joka tapauksessa istukan vuoksi.
Kontrolliultraankaan ei ole enää pitkä aika, kuukausi, ja tämä joulun aika menee varmasti hujahtaen ohi. Olen saanut pahimman pelkoni sektiosta pois, tai pelkään edelleen, mutta enää se ei pyöri päässä jatkuvasti. Toivon todella, että pääsisin synnyttämään alakautta, mutta ultrassa sen sitten näkee, mikä tilanne.
Toissa vloppuna Naikkarilla oli yhä perätilassa enkä oo kyllä ollut tuntevinani täyden kuperkeikan heittämistä, mutta mene ja tiedä.