Yleinen keskustelu

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kahden ensimmäisen lapsen kohdalla (viimeinen raskaus 12v. sitten) en pelännyt oikein mitään. Varsinkin esikoisen kohdalla olin niin sinisilmäinen, että kaikki menee hyvin.

Nyt kun ikää on enemmän ja raskautuminen ei todellakaan ole itsestään selvää niin jotenkin sitä ajattelee asioista eritavalla. Meillä vaimon kanssa pitkä hoitoputki takana. Ei yhtään plussanplussaa missään inseminaatiohoidossa. Kesällä kun ensimmäinen pakastealkio siirtettiin niin odotti plussaa ja pelkäsi koko ajan pahinta. Sieltä se plussa sitten tuli ja viikko sen jälkeen alkoi vuoto. Tämä oli ensimmäinen keskenmeno mulle.

Silti niinkuin aiemmin sanoinkin, että taas ollaan tässä. Onneksi. Haaveilemassa.🩷 Odotan vaan, että viikot kuluis vähän nopeammin.😅
 
Meillä ihan ensimmäinen raskaus meni 11v sitten kesken, sen jälkeen huoleton odotus ei oikein ole itseltä onnistunut. Mies taas on ihan täysillä alkanut aina suunnittelemaan ja puhumaan "sitten kun (ei jos) on vauva" ja keskenmenot on ollut hänelle kova kolaus. Tottakai itsekkin surrut, mutta se että on ollut valmistautunut huonoihin uutisiin ja tutustunut alkuraskauden tilastollisiin faktoihin niin on loiventanut sitä pettymystä kun ei ole tullut mitenkään yllätyksenä, vaikka parempaa lopputulosta toivonutkin.
En siis ole asennoitunut siihen että vauva olisi tulossa, lähinnä vaan että olen toistaiseksi raskaana, lopputulosta ei vielä tiedä.

Ihanaahan se olisi jos pystyisi heti uskomaan vauvan tuloon täysillä eikä murehtimaan turhia, kaikki kun voi yhtä hyvin myös mennä hyvin ❤️
 
Kolme vuotta sitten, kun aloitettiin ensin yksityisellä hoidoissa niin lääkäri vakuutteli, että raskaudun helposti. Syynä tähän oli kuulemma kaksi kohtuu helppoa raskautumista ja lasta vuosia aiemmin, eikä ollut mitään syytä miksi en raskautuisi nyt helposti. Ite ajattelin, että ikä varmaan vaikuttaa asiaan, ettei voi verrata nyky tilannetta menneeseen, kun olen ollut 26-28-vuotias. Lääkäri oli eri mieltä. Noh, tästä kolme inssiä yksityisellä, eikä häivähdystäkään plussasta.

Sama meno jatkui julkisella puolella. Lääkärit uskoivat helppoon raskautumiseen ja inssiä yritettiin neljästi ilman mitään merkkiä plussasta.

Mä itse tulin siihen tulokseen, että jos olisi päässyt ampumaan useammin kuin kerran kierron aikana, niin olisinkin ehkä raskautunutkin. Insissä kun ei "ammuta" kuin kerran ja sit toivotaantoivotaan. Mulla siis nää teinit aiemmasta liitosta miehen kanssa ja todellakin "ammuttiin" sarjatulta monta päivää ovulaation ympärillä. Kai siinä nyt todennäköisyydet kasvaa yhteen kertaan verrattuna.

Nyt kun on siirretty suoraan alkio kohtuun niin odotukset on olleet isoja. Ja onhan näistä molemmista kerroista tärppi tullutkin. Nyt vaan toivotaan, että tää toinen kaveri malttaa mennä päätyyn saakka.🩷

Millaisilla taustoille te muut ootte täällä?
 
Mä yritän tässä samalla saada viestimäärää kasvatettua, että pääsisin salaiselle puolelle muiden kanssa. Toivottavasti myös täältä vielä löytyy juttuseuraa.🩷
 
Mä yritän tässä samalla saada viestimäärää kasvatettua, että pääsisin salaiselle puolelle muiden kanssa. Toivottavasti myös täältä vielä löytyy juttuseuraa.🩷
Aika lailla me kaikki puhutaan salaisella sekä "yleisellä puolella"
 
Mä yritän tässä samalla saada viestimäärää kasvatettua, että pääsisin salaiselle puolelle muiden kanssa. Toivottavasti myös täältä vielä löytyy juttuseuraa.🩷
Salaisella puolella on esittelyt ja siellä saatetaan avautua vähän enemmän ku täällä. Toivottavasti pääset sinne pian meidän kanssa.
 
Onhan siitä tosiaan tutkimustakin että sperma valmistaa kohtua ja munasarjoja paremmin ottamaan vastaan raskauden kun sen mahdollisuus tulee. Sillähän lapsettomuushoidoissa olevia kannustetaan jatkamaan peittojen heiluttelua vaikka suunniteltu tapa olisi jotain muuta. Kieltämättä tuossa on hankaluus naisparien kohdalla kun "ampuminen" jää vähälle.
 
Mä en jotenkin uskalla luottaa varhaisultraan yhtään. Tai siis kiva ois nähdä, että on oikeassa paikassa ja syke löytyy.
Mutta viimeksi kun kävin varhaisultrassa oli viikkoja mittojen mukaan 6+3, syke löytyi ja kaikki vaikutti normaalilta.
Viikkoa myöhemmin kävin vuodon ja kipujen takia tarkistamassa, oli viikkoja mittojen mukaan 6+3 ja sykettä ei löytynyt.

Tuo se tavallaan lohtua, mutta ei ole kuitenkaan mikään tae.

Ja silti tässä odottelen, että pääsenkö julkiselle varhaisultraan viikkojen tarkistukseen vai en 😄
 
Mä en jotenkin uskalla luottaa varhaisultraan yhtään. Tai siis kiva ois nähdä, että on oikeassa paikassa ja syke löytyy.
Mutta viimeksi kun kävin varhaisultrassa oli viikkoja mittojen mukaan 6+3, syke löytyi ja kaikki vaikutti normaalilta.
Viikkoa myöhemmin kävin vuodon ja kipujen takia tarkistamassa, oli viikkoja mittojen mukaan 6+3 ja sykettä ei löytynyt.

Tuo se tavallaan lohtua, mutta ei ole kuitenkaan mikään tae.

Ja silti tässä odottelen, että pääsenkö julkiselle varhaisultraan viikkojen tarkistukseen vai en 😄
Joo ei se tosiaan mikään lupaus ole pysyvyydestä, mutta toisaalta tuo jonkunlaisia vastauksia jatkuvaan epätietoisuuteen.

Ite en esikoisen kanssa käynyt varhaisultrassa. En silloin 2009 edes tiennyt, että sellaiseen on edes mahdollista mennä.😅 Nuoremman kanssa mentiin, koska pelkäsin, että ulkomaanmatka(lentäminen) olisi jotenkin vahingoittanut alkiota. En tiedä voiko lentäminen aiheuttaa jotain, mutta pelkäsin sitä ihan hulluna. Plussasin samana aamuna, kun oli reissuun lähtö.

Nyt varhaisultran "tarjoaa" lapsettomuusklinikka. Toki siitä joutuu sen peruspoliklinikkamaksun 41,80€ maksamaan.
 
Totta muuten, ei sitä silloin 2009 yhtään stressaillut tms tai ennakkoon käynyt missään, toki olin vielä nuorikin ~20v eikä kukaan lähipiirissä ollut keskenmenoa kokenut.

Itse nyt jo vähän rauhallisimmin mielin, hei enää 1,5vk varhaisultraan ja silloin ois jo7+6.
Niinkuin hoitava tahokin sanoi ettei kannata aikaistaa kun liian aikaisin tehty ei ole tarpeeksi informaativinen eikä saa kunnolla mitattua jne.

Jatkuva etominen on läsnä, heräsin yöllä 03 ja silloinkin etoi, pyörin jonkun tunnin ja vessassa kävin ja sain torkuttua vielä 07 asti, koko aamupäivä meni etoessa ja kävin kaupassa niin siellä oli aivan kauheaa.
Yritin tossa päikkäreitäkin mut uni ei tullut. Tein hedelmäsalaattia ja nyt ei niin paha olo.
 
Muokattu viimeksi:
Kävin tänään pyörimässä ostoskeskuksessa ja oli muuten aika kauhea kokemus ohittaa kemikaalio. On sitä selvästi herkempi hajuille, ja pahoinvoiva olo tulee helpommin hälinässä. 🤢
 
Itsellä varhaisultra tuo jotenkin mielenrauhaa, mutta totta sekin on että se ei 100% kerro siitä, että raskaus onnistui. Itsellä oli viimeksi mennyt kesken seuraavana päivänä varhaisultrasta. 🤷🏻‍♀️

Kaupassa käynti tuottaa täälläkin tuskaa. Tänne on tullut joihinkin S-marketteihin siipibuffet ja hyi hitto mikä käry siitä lähtee, samoin Lidlin maustehyllyllä piti kääntyä tänään ympäri kun tuli niin pahaolo niistä hajuista.. 🤢
 
Joo ei se mun normi olo kauaa kestänyt 🤦🏽‍♀️
Ruokaakin pitäis laittaa mutta ei hirveästi innosta tän olon kanssa.
Oih, milloin tää loppuu😂, parin kk päästä
 
Joo kaupassa olo on aika elämys aina välillä

T. Kaupan kassa 😂
 
Joo kaupassa olo on aika elämys aina välillä

T. Kaupan kassa 😂
Eikä 🙈
Itse asiakapalvelutehtävissä/hoitaja ja kiva olla tiskillä ja tehdä pieniä alkututkimuksia lääkäreille siinä kun etoo töissä 🙈 ja täytys pitää aspa hymy päällä 😂
 
Kävin tänään pyörimässä ostoskeskuksessa ja oli muuten aika kauhea kokemus ohittaa kemikaalio. On sitä selvästi herkempi hajuille, ja pahoinvoiva olo tulee helpommin hälinässä. 🤢
Huomasin tänään metrossa ihan saman jutun, ruuhka-aika ja hirveä hälinä ja tuoksujen sekamelska, sitten kun vielä joutui seisomaan useamman pysäkkivälin niin kyllä sitä haki katseellaan jo istumapaikkaa (tai lähintä pusikkoa jos oliskin noussut hissi ylös) kun pääsi ulos. 😄
 
Hei! Plussasin torstaina 14.9 ja jotenkin olen ollut niin huolissani siitä saakka. Sain keskenmenon kesäkuussa ja silloin en osannut varsinaisesti edes kuvitella, että jotain sellaista voisi sattua omalle kohdalle. Nyt on tosiaan jatkuva pelko ja huoli… En ole edes miehelle kehdannut vielä kertoa mitään, koska pelottaa että se järkyttää liikaa mikäli tämä ei onnistukaan.
Ainoat oireet ovat olleet väsymys, kova unohtelu, poreilua masussa ja kylmyys… Edellisessä en kylmyyttä tuntenut ollenkaan, onko se hyvä merkki…
 
Hei! Plussasin torstaina 14.9 ja jotenkin olen ollut niin huolissani siitä saakka. Sain keskenmenon kesäkuussa ja silloin en osannut varsinaisesti edes kuvitella, että jotain sellaista voisi sattua omalle kohdalle. Nyt on tosiaan jatkuva pelko ja huoli… En ole edes miehelle kehdannut vielä kertoa mitään, koska pelottaa että se järkyttää liikaa mikäli tämä ei onnistukaan.
Ainoat oireet ovat olleet väsymys, kova unohtelu, poreilua masussa ja kylmyys… Edellisessä en kylmyyttä tuntenut ollenkaan, onko se hyvä merkki…
Tervetuloa mukaan! Täällä voi tosiaan purkaa huoliaan, samassa veneessä ollaan. Harmi tietysti keskenmenon vuoksi, onneksi lienee aika harvinaista että se uusisi.

Ainakin täällä palellaan! Villasukat, villatakki,.. ja iltaa kohti vain pahenee. Niin taisi olla minulla edellisessäkin onnistuneessa raskaudessa. Eiköhän se ole hyvä merkki. :smiling-eyes:
 
Hei! Plussasin torstaina 14.9 ja jotenkin olen ollut niin huolissani siitä saakka. Sain keskenmenon kesäkuussa ja silloin en osannut varsinaisesti edes kuvitella, että jotain sellaista voisi sattua omalle kohdalle. Nyt on tosiaan jatkuva pelko ja huoli… En ole edes miehelle kehdannut vielä kertoa mitään, koska pelottaa että se järkyttää liikaa mikäli tämä ei onnistukaan.
Ainoat oireet ovat olleet väsymys, kova unohtelu, poreilua masussa ja kylmyys… Edellisessä en kylmyyttä tuntenut ollenkaan, onko se hyvä merkki…
Ah, kannattaa muuten vaihtaa nimimerkki johonkin persoonallisempaan! Se taitaa olla edellytyksenä salaiseen ryhmään pääsemiseksi. :smiling-eyes:
 
Takaisin
Top