Yleinen höpinäketju 🥰

[Malaika14]

Pitkästä aikaa kirjoitan kun täälläkin nt-ultrassa on käyty ja tyyppi olikin reilun viikon edellä aiempaa laskettua aikaa, joten LA vaihtui joulukuulta marraskuulle. No, alunperinkin laskettu oli ihan kuun vaihteessa, joten taisin käydä sekä joulukuisten että marraskuisten palstalla kirjoittelemassa Nyt 13+6 ja alan oikeasti uskoa, että olen raskaana

 

[lepus timidus]

Pitkästä aikaa kirjoitan kun täälläkin nt-ultrassa on käyty ja tyyppi olikin reilun viikon edellä aiempaa laskettua aikaa, joten LA vaihtui joulukuulta marraskuulle. No, alunperinkin laskettu oli ihan kuun vaihteessa, joten taisin käydä sekä joulukuisten että marraskuisten palstalla kirjoittelemassa Nyt 13+6 ja alan oikeasti uskoa, että olen raskaana

Me ollaankin sit melkein samassa! Mulla nyt 14+2, millois sun LA on?

 

[Malaika14]

Me ollaankin sit melkein samassa! Mulla nyt 14+2, millois sun LA on?

No niinpä ollaan, mulla on LA 21.11

 

[Mäntymetsä]

Täällähän on paljon nimiä vielä ketä ei ole salaisissa marraskuisissa! Tulin ihan mielenkiinnosta katsomaan onko julkiset ketjut hiljentyneet, mutta toukokuun lopullakin vielä tulltu viestejä. Tulkaa vaan sinne salaisiin kaikki

 

[perunainen]

Täällä vielä yksi maijamyöhäinen ilmoittautuu keskustelemaan ja raapimaan viestejä kasaan salaista ryhmää varten. RV 18+0 tänään ja odottelen kuumeisesti, että joko vauvan liikkeet alkaisivat pian tuntua. Viikolla 11 ultran yhteydessä lääkäri tosin mainitsi, että istukka on kohdun etuseinämässä, mikä ilmeisesti usein vaimentaa liikkeitä.

 

[perunainen]

Ekassa neuvolassa käyty se perussetti läpi. Ei valitettavasti th:n kanssa kemiat kohdanneet yhtään, hän ei mm. pitänyt mun ja miehen ns. etäsuhdett/eri talouksissa asumista hyvänä asiana, koska miten muka pärjäisin yksin vauvan kanssa?!

eikä suostunut edes yrittää kuunnella sydänääniä, koska mulla on ultra ensi viikolla josta selviää ollaanko tuolla alhaalla elossa vai ei ja muut odottajat stressaa aina, jos ei kuulukaan sikiön sykettä. Ei auttanut, vaikka sanoin että tällä historialla ei paljoa kuulumattomat sydänäänet säikäytä enää

olisin halunnut vaan sen verran kuunnella ja verrata, että kuulinko itse kotidopplerilla tosiaankin sikiön sykkeen ja jos olisin saanut varmistuksen sille, olisin voinut ensi viikon ultrauksesta tulevan poissaolon sanoa töissä rehellisesti. En uskalla vielä sanoa poissaolon todellista syytä, koska en halua mahdollista keskenmenoa olla selittämässä tyystin ulkopuolisille, joten sanottava nyt sitten että käyn lääkärissä.

Ikävää, etteivät kemiat terkkarin kanssa kohdanneet. Itseäkin harmittaa, kun jäi ekasta neuvolakäynnistä paha maku suuhun terkkarin vuoksi. Jäi viikoiksi ahdistamaan ja yöuniakin viemään hänen perusteettomat merkkailunsa äitiyskorttiini ja käyntikertomukseen. Tokalla käynnillä tämä ensimmäinen oli lomalla ja sain toisen terkkarin, joka oli huomattavasti sydämellisempi. Hän suttasi kortistani pyynnöstäni edellisen raksit, muttei voinut muuttaa toisen kirjoituksia Omakannassa. Ensi kerralla siis taas luvassa ”oma” terkkarini, jonka kanssa aion yrittää puhua aiheesta, vaikka epäilen hänen suostuvan tekstinsä korjaamiseen/poistamiseen. Mieluiten kyllä vaihtaisin saman tien tyyppiin, johon ei ole luottamus mennyt.

 

[lepus timidus]

Ikävää, etteivät kemiat terkkarin kanssa kohdanneet. Itseäkin harmittaa, kun jäi ekasta neuvolakäynnistä paha maku suuhun terkkarin vuoksi. Jäi viikoiksi ahdistamaan ja yöuniakin viemään hänen perusteettomat merkkailunsa äitiyskorttiini ja käyntikertomukseen. Tokalla käynnillä tämä ensimmäinen oli lomalla ja sain toisen terkkarin, joka oli huomattavasti sydämellisempi. Hän suttasi kortistani pyynnöstäni edellisen raksit, muttei voinut muuttaa toisen kirjoituksia Omakannassa. Ensi kerralla siis taas luvassa ”oma” terkkarini, jonka kanssa aion yrittää puhua aiheesta, vaikka epäilen hänen suostuvan tekstinsä korjaamiseen/poistamiseen. Mieluiten kyllä vaihtaisin saman tien tyyppiin, johon ei ole luottamus mennyt.

Kuulostaapa kurjalle sielläkin terkkarin toiminta ompa hyvä, että oli toinen mukavampi terkka edes hetkellisesti. Voin vaan kuvitella millaisia kirjoituksia oma terkka on kirjoitellut.

En tiedä miksi toi mun terkkari aina jankkailee samoista asioista, ihan kuin yrittäisi saada mut kiinni valehtelusta. Joka kerta muistaa mainita että ei saa syödä roskaruokaa vaan terveellisesti kasviksia ja vihanneksia. Joka kerta vastaan, että ylipainosta huolimatta en todellakaan lähde ajamaan hampparin takia 40km suuntaansa, syön siis ihan tavallisesti mutta tiedostan kyllä syöväni liikaa. Ja joka kerta se jää kysymään monta kertaa yhden käynnin aikana päivän ja kellonajan tarkkuudella koska lopetin tupakoinnin, johon vastaan aina että plussaan, ja sitten se jää jankkaamaan sitä koska plussasin. Sanon aina että aika tasan puolivälissä maaliskuuta aamulla, eli 14.-15. pvä. Kun en enää muista kumpana päivänä plussasin. Sit se varmistaa omista tiedoistaan koska olen soittanut ekan kerran ja sanonut lopettaneeni tupakoinnin, että pitääkö paikkansa. Nyt huomasin äitiyskorttia katsoessani, että viime käynnillä oli sit kuitenkin laittanut äitiyskorttiin lopettamispäiväksi 20.3. Ehkä toisille pieni asia, mutta kun mä oikeasti siihen plussaan lopetin (kuten aina plussatessa) kertalaakista runsaan ja lähes 20v tupakoimisen, niin kyllä tuo viikkokin väkisin keksittyä tupakoimista ärsyttää ja tiedän, että varmasti jankkaa samaa asiaa taas ensikin kerralla ja siitä joutuu muutenkin tilivelvolliseksi aina lääkäreissä, että kun on polttanut raskausaikana, vaikka onkin lopettanut jo plussaan.

 

[perunainen]

Kuulostaapa kurjalle sielläkin terkkarin toiminta ompa hyvä, että oli toinen mukavampi terkka edes hetkellisesti. Voin vaan kuvitella millaisia kirjoituksia oma terkka on kirjoitellut.

En tiedä miksi toi mun terkkari aina jankkailee samoista asioista, ihan kuin yrittäisi saada mut kiinni valehtelusta. Joka kerta muistaa mainita että ei saa syödä roskaruokaa vaan terveellisesti kasviksia ja vihanneksia. Joka kerta vastaan, että ylipainosta huolimatta en todellakaan lähde ajamaan hampparin takia 40km suuntaansa, syön siis ihan tavallisesti mutta tiedostan kyllä syöväni liikaa. Ja joka kerta se jää kysymään monta kertaa yhden käynnin aikana päivän ja kellonajan tarkkuudella koska lopetin tupakoinnin, johon vastaan aina että plussaan, ja sitten se jää jankkaamaan sitä koska plussasin. Sanon aina että aika tasan puolivälissä maaliskuuta aamulla, eli 14.-15. pvä. Kun en enää muista kumpana päivänä plussasin. Sit se varmistaa omista tiedoistaan koska olen soittanut ekan kerran ja sanonut lopettaneeni tupakoinnin, että pitääkö paikkansa. Nyt huomasin äitiyskorttia katsoessani, että viime käynnillä oli sit kuitenkin laittanut äitiyskorttiin lopettamispäiväksi 20.3. Ehkä toisille pieni asia, mutta kun mä oikeasti siihen plussaan lopetin (kuten aina plussatessa) kertalaakista runsaan ja lähes 20v tupakoimisen, niin kyllä tuo viikkokin väkisin keksittyä tupakoimista ärsyttää ja tiedän, että varmasti jankkaa samaa asiaa taas ensikin kerralla ja siitä joutuu muutenkin tilivelvolliseksi aina lääkäreissä, että kun on polttanut raskausaikana, vaikka onkin lopettanut jo plussaan.

Kuulostaa kyllä todella rasittavalta tuollainen jankkaaminen ja epäluottamus. Itseäkin harmittaisi — myös tuo väärän päivämäärän merkkaus äitiyskorttiin. Musta ylipäätään todella kunnioitettavaa tuo tupakoinnin kertalaakista lopettaminen noin pitkän ajan jälkeen, voisin kuvitella ettei ole ihan helppoa. Odottaisin terkkarilta ennemmin tukea ja kannustusta odottavalle äidille, joka varmasti haluaa parasta vauvalle, eikä tuollaista selvästi mielipahaa aiheuttavaa otetta.

Itselläni oli kyse siis siitä, että erehdyin esitietolomakkeessa kertomaan rehellisesti, että olen joskus parikymppisenä (nyt 38 vuotta) kokeillut kannabista (maistanut kaverilta). Naiivisti ajattelin, ettei sillä olisi mitään merkitystä, mutta terkkari kuulosti siltä, kuin olisi saanut minut nalkkiin, sanoi, että moni ei olisi moisesta kertonut, merkitsi äitiyskorttiin terveystottumuksiin raksin kohtaan kannabiksen käyttö ennen raskautta, ja lisäksi käyntikertomukseen, että kokeillut ”muutaman kerran”, minkä huomasin vasta jälkikäteen.

Kotona sitten googletin ja löysin useita tapauksia, joissa terkkari oli päättänyt laittaa nuoruuden kertakokeilun vuoksi raksin äitiyskorttiin kuten itsellä, ja tämän jälkeen asiasta oli kysytty joka käyntikerralla, ja synnytyssairaalassa sekä äiti että lapsi oli heti ensimmäiseksi laitettu huumetesteihin. Jossain väitettiin myös, että kokeilumerkinnät omakannassa voivat vaikuttaa tiettyjen vakuutusten saantiin (en tiedä, pitääkö paikkansa).

Ahdistaa, kun tuntuu että nyt on joku huumeäidin leima otsassa, vaikkeivat huumeet kuulu elämääni millään tavalla. En edes halua näyttää äitiyskorttiani kellekään läheiselle, vaikka tämä toinen terkkari sen raksin sieltä suttasi, kun kuitenkin huomaa, että sitä on muutettu.

 

[lovebuzz]

Kuulostaa kyllä todella rasittavalta tuollainen jankkaaminen ja epäluottamus. Itseäkin harmittaisi — myös tuo väärän päivämäärän merkkaus äitiyskorttiin. Musta ylipäätään todella kunnioitettavaa tuo tupakoinnin kertalaakista lopettaminen noin pitkän ajan jälkeen, voisin kuvitella ettei ole ihan helppoa. Odottaisin terkkarilta ennemmin tukea ja kannustusta odottavalle äidille, joka varmasti haluaa parasta vauvalle, eikä tuollaista selvästi mielipahaa aiheuttavaa otetta.

Itselläni oli kyse siis siitä, että erehdyin esitietolomakkeessa kertomaan rehellisesti, että olen joskus parikymppisenä (nyt 38 vuotta) kokeillut kannabista (maistanut kaverilta). Naiivisti ajattelin, ettei sillä olisi mitään merkitystä, mutta terkkari kuulosti siltä, kuin olisi saanut minut nalkkiin, sanoi, että moni ei olisi moisesta kertonut, merkitsi äitiyskorttiin terveystottumuksiin raksin kohtaan kannabiksen käyttö ennen raskautta, ja lisäksi käyntikertomukseen, että kokeillut ”muutaman kerran”, minkä huomasin vasta jälkikäteen.

Kotona sitten googletin ja löysin useita tapauksia, joissa terkkari oli päättänyt laittaa nuoruuden kertakokeilun vuoksi raksin äitiyskorttiin kuten itsellä, ja tämän jälkeen asiasta oli kysytty joka käyntikerralla, ja synnytyssairaalassa sekä äiti että lapsi oli heti ensimmäiseksi laitettu huumetesteihin. Jossain väitettiin myös, että kokeilumerkinnät omakannassa voivat vaikuttaa tiettyjen vakuutusten saantiin (en tiedä, pitääkö paikkansa).

Ahdistaa, kun tuntuu että nyt on joku huumeäidin leima otsassa, vaikkeivat huumeet kuulu elämääni millään tavalla. En edes halua näyttää äitiyskorttiani kellekään läheiselle, vaikka tämä toinen terkkari sen raksin sieltä suttasi, kun kuitenkin huomaa, että sitä on muutettu.

Huh mitä ihmettä pikkasen ehkä ylihöösäämisen makua tollasessa toiminnassa, oon kyllä tyytyväinen etten kertonut aiemmin elämässäni tupakoineeni, koska en kokenut tietoa tarpeelliseksi kun ei ole enää vuosiin ajankohtaista.

 

[Saukkosa]

Täällä vielä yksi maijamyöhäinen ilmoittautuu keskustelemaan ja raapimaan viestejä kasaan salaista ryhmää varten. RV 18+0 tänään ja odottelen kuumeisesti, että joko vauvan liikkeet alkaisivat pian tuntua. Viikolla 11 ultran yhteydessä lääkäri tosin mainitsi, että istukka on kohdun etuseinämässä, mikä ilmeisesti usein vaimentaa liikkeitä.

Hei hyvä, täällä toinen!
Rv 20 (oon maailman huonoin pysymään perässä noissa viikko+päivä-merkinnöissä ) ja ulospäin tuntuvia liikkeitä odotellaan täälläkin Mä tunnen pienen henkilön uiskentelua ite melkein joka päivä, mutta ois ihanaa jos iskäki pääsis siitä mahollisimman pian osalliseks (Mutta täälläkin istukka etuseinässä, niinkun tuolla muualla jo kerroinki)

 

[Saukkosa]

Ekassa neuvolassa käyty se perussetti läpi. Ei valitettavasti th:n kanssa kemiat kohdanneet yhtään, hän ei mm. pitänyt mun ja miehen ns. etäsuhdett/eri talouksissa asumista hyvänä asiana, koska miten muka pärjäisin yksin vauvan kanssa?!

eikä suostunut edes yrittää kuunnella sydänääniä, koska mulla on ultra ensi viikolla josta selviää ollaanko tuolla alhaalla elossa vai ei ja muut odottajat stressaa aina, jos ei kuulukaan sikiön sykettä. Ei auttanut, vaikka sanoin että tällä historialla ei paljoa kuulumattomat sydänäänet säikäytä enää

olisin halunnut vaan sen verran kuunnella ja verrata, että kuulinko itse kotidopplerilla tosiaankin sikiön sykkeen ja jos olisin saanut varmistuksen sille, olisin voinut ensi viikon ultrauksesta tulevan poissaolon sanoa töissä rehellisesti. En uskalla vielä sanoa poissaolon todellista syytä, koska en halua mahdollista keskenmenoa olla selittämässä tyystin ulkopuolisille, joten sanottava nyt sitten että käyn lääkärissä.

Ja onpa tylsää kun on teillekin sattunut th jonka kanssa ei kemiat kohtaa.
Meillä ei mitään elämää suurempaa sinänsä, mutta mä en ihan allekirjota kaikkia sen juttuja ja oon vaan opetellu hymyilemään ja sanomaan "kiitos tiedosta", mutta sain silti ekalta käynniltä kirjauksen "kyseenalaistaa ohjeita" koska näytin kuulemma siltä etten usko (että aspiriini päivittäin voi olla tarpeellista ja että raskausmyrkytystä pitäis joka päivä muistaa pelätä) Käytiin sit yksityisellä seuraava neuvola ja ultrassaki muualla ja nyt kun varasin aikaa tälle omalle th:lle niin kuulosti ainaki ihan hyväntuuliselta. Jos meininki on kuitenki sama niin käydään loput neuvolat sit yksityisellä kun en jaksa nostattaa mun verenpaineita turhaan. Nyt jo naurattaa, mutta sen ekan käynnin jälkeen olin melko raivona ja ihan superpettyny kun menin neuvolaan jotenkin odottaen tsemppiä ja neuvoja ja innostunutta tukea ja saatiinki vaan kasa valitusta ja erilaisia pelotteluja ja ruokaviraston lapun heristelyä naaman edessä kun menin kysymään et miks kotimaiset pakastemarjat olis kiellettyjä raskaanaolevalle

 

[lepus timidus]

Kuulostaa kyllä todella rasittavalta tuollainen jankkaaminen ja epäluottamus. Itseäkin harmittaisi — myös tuo väärän päivämäärän merkkaus äitiyskorttiin. Musta ylipäätään todella kunnioitettavaa tuo tupakoinnin kertalaakista lopettaminen noin pitkän ajan jälkeen, voisin kuvitella ettei ole ihan helppoa. Odottaisin terkkarilta ennemmin tukea ja kannustusta odottavalle äidille, joka varmasti haluaa parasta vauvalle, eikä tuollaista selvästi mielipahaa aiheuttavaa otetta.

Itselläni oli kyse siis siitä, että erehdyin esitietolomakkeessa kertomaan rehellisesti, että olen joskus parikymppisenä (nyt 38 vuotta) kokeillut kannabista (maistanut kaverilta). Naiivisti ajattelin, ettei sillä olisi mitään merkitystä, mutta terkkari kuulosti siltä, kuin olisi saanut minut nalkkiin, sanoi, että moni ei olisi moisesta kertonut, merkitsi äitiyskorttiin terveystottumuksiin raksin kohtaan kannabiksen käyttö ennen raskautta, ja lisäksi käyntikertomukseen, että kokeillut ”muutaman kerran”, minkä huomasin vasta jälkikäteen.

Kotona sitten googletin ja löysin useita tapauksia, joissa terkkari oli päättänyt laittaa nuoruuden kertakokeilun vuoksi raksin äitiyskorttiin kuten itsellä, ja tämän jälkeen asiasta oli kysytty joka käyntikerralla, ja synnytyssairaalassa sekä äiti että lapsi oli heti ensimmäiseksi laitettu huumetesteihin. Jossain väitettiin myös, että kokeilumerkinnät omakannassa voivat vaikuttaa tiettyjen vakuutusten saantiin (en tiedä, pitääkö paikkansa).

Ahdistaa, kun tuntuu että nyt on joku huumeäidin leima otsassa, vaikkeivat huumeet kuulu elämääni millään tavalla. En edes halua näyttää äitiyskorttiani kellekään läheiselle, vaikka tämä toinen terkkari sen raksin sieltä suttasi, kun kuitenkin huomaa, että sitä on muutettu.

Huh huh! Pikkasen ylilyönnille nyt kyllä vaikuttaa! Mitä hittoa sillä nuoruuden kokeilulla enää on väliä vuosikymmeniä myöhemmin, vai nostaako se riskiä tyyliin sekakäyttäjäksi raskausaikana sitten niin paljon, että nyt pitää seurata asiaa supertarkkaan joka kerta ettei varmasti uudelleen aloita?

Kuulostaa aivan mun terkkarilta, täysin saman tyylistä toimintaa sillä ton ainakin mun tupakoimisen suhteen Tulikin tästä vielä mieleen, että tein sen jonkun masennuskyselyn ja sain 0p. Kysyi sen tiimoilta sitten, onko joskus ennen ollut masennusta tms. Noh 19-vuotiaana oli lyhyt jakso ja kävin ihan juttusilla silloin, eli noin 15v. sitten. Tästä oli nyt sitten ihan erikseen kantaan näköjään kirjoittanut, että masennusjakso 19-vuotiaana.

Ja onpa tylsää kun on teillekin sattunut th jonka kanssa ei kemiat kohtaa.
Meillä ei mitään elämää suurempaa sinänsä, mutta mä en ihan allekirjota kaikkia sen juttuja ja oon vaan opetellu hymyilemään ja sanomaan "kiitos tiedosta", mutta sain silti ekalta käynniltä kirjauksen "kyseenalaistaa ohjeita" koska näytin kuulemma siltä etten usko (että aspiriini päivittäin voi olla tarpeellista ja että raskausmyrkytystä pitäis joka päivä muistaa pelätä) Käytiin sit yksityisellä seuraava neuvola ja ultrassaki muualla ja nyt kun varasin aikaa tälle omalle th:lle niin kuulosti ainaki ihan hyväntuuliselta. Jos meininki on kuitenki sama niin käydään loput neuvolat sit yksityisellä kun en jaksa nostattaa mun verenpaineita turhaan. Nyt jo naurattaa, mutta sen ekan käynnin jälkeen olin melko raivona ja ihan superpettyny kun menin neuvolaan jotenkin odottaen tsemppiä ja neuvoja ja innostunutta tukea ja saatiinki vaan kasa valitusta ja erilaisia pelotteluja ja ruokaviraston lapun heristelyä naaman edessä kun menin kysymään et miks kotimaiset pakastemarjat olis kiellettyjä raskaanaolevalle

Tää mun th ei ees kerro mitään, mitä esim. pitäisi ottaa huomioon, miten usein on käyntejä ja mitä niissä pitäisi käydä läpi, kysele mun ajatuksia, kerro miten isyystunnustusjutut mene, kuvaile lapsen kasvua tähän mennessä tai mitään! Kovasti tulostelee kaiken maailman kyselyjä ja lappuja, joita ei kaikkia tarvitse edes täyttää tai palauttaa, paasaa hamppareista (vaikka aivan mielinkielin se onkin nyt ollutkin, kun mun paino ei ole noussut yhtään vaan laskenut koko ajan hissukseen) ja jankkaa tupakasta, milloin tarkalleen ottaen lopetin ja minkä kokoinen se mun kahvikuppi on, ettei kofeiinin päivittäiset rajat pauku yli. Sit ottaa paineet, hempan ja nähdään seuraavalla kerralla enkä mä osaa ekana odottavana edes kysyä mitään, mutta jos tajuan kysyä jotain, se ei tiedä itsekään ja jää pohtimaan sitä. Viimeksi kysyin jäykkäkouristusrokotteesta saanko sen ottaa (ois hyvä olla työn ja harrastusten puolesta ajan tasalla). Th on nyt varmaan 2kk sitä selvittänyt saako sen ottaa raskaana ja koska. Mulla jos ei olisi hurja matka yksityiselle, niin kävisin varmasti itsekin, koska tätä th:ta ei voi vaihtaa ja ekan ja ehkä ainoaksi jäävän lapsen kohdalla ois mukava, kun ois sellainen kenen kanssa kemiat kohtaa. Sen tiedän, että tätä th:ta en kyllä kotiini halua synnytyksen jälkeen käymään.

 

[Saukkosa]

Huh huh! Pikkasen ylilyönnille nyt kyllä vaikuttaa! Mitä hittoa sillä nuoruuden kokeilulla enää on väliä vuosikymmeniä myöhemmin, vai nostaako se riskiä tyyliin sekakäyttäjäksi raskausaikana sitten niin paljon, että nyt pitää seurata asiaa supertarkkaan joka kerta ettei varmasti uudelleen aloita?

Kuulostaa aivan mun terkkarilta, täysin saman tyylistä toimintaa sillä ton ainakin mun tupakoimisen suhteen Tulikin tästä vielä mieleen, että tein sen jonkun masennuskyselyn ja sain 0p. Kysyi sen tiimoilta sitten, onko joskus ennen ollut masennusta tms. Noh 19-vuotiaana oli lyhyt jakso ja kävin ihan juttusilla silloin, eli noin 15v. sitten. Tästä oli nyt sitten ihan erikseen kantaan näköjään kirjoittanut, että masennusjakso 19-vuotiaana.


Tää mun th ei ees kerro mitään, mitä esim. pitäisi ottaa huomioon, miten usein on käyntejä ja mitä niissä pitäisi käydä läpi, kysele mun ajatuksia, kerro miten isyystunnustusjutut mene, kuvaile lapsen kasvua tähän mennessä tai mitään! Kovasti tulostelee kaiken maailman kyselyjä ja lappuja, joita ei kaikkia tarvitse edes täyttää tai palauttaa, paasaa hamppareista (vaikka aivan mielinkielin se onkin nyt ollutkin, kun mun paino ei ole noussut yhtään vaan laskenut koko ajan hissukseen) ja jankkaa tupakasta, milloin tarkalleen ottaen lopetin ja minkä kokoinen se mun kahvikuppi on, ettei kofeiinin päivittäiset rajat pauku yli. Sit ottaa paineet, hempan ja nähdään seuraavalla kerralla enkä mä osaa ekana odottavana edes kysyä mitään, mutta jos tajuan kysyä jotain, se ei tiedä itsekään ja jää pohtimaan sitä. Viimeksi kysyin jäykkäkouristusrokotteesta saanko sen ottaa (ois hyvä olla työn ja harrastusten puolesta ajan tasalla). Th on nyt varmaan 2kk sitä selvittänyt saako sen ottaa raskaana ja koska. Mulla jos ei olisi hurja matka yksityiselle, niin kävisin varmasti itsekin, koska tätä th:ta ei voi vaihtaa ja ekan ja ehkä ainoaksi jäävän lapsen kohdalla ois mukava, kun ois sellainen kenen kanssa kemiat kohtaa. Sen tiedän, että tätä th:ta en kyllä kotiini halua synnytyksen jälkeen käymään.

Jotenki ihan uskomatonta et miten tollanen ihminen voi hakeutua tollaselle alalle? Ja kun ei tunnu olevan ees ihan ainoo laatuaan Meiän epämukava th on onneks kuitenki tosi pientä tollaseen tai @perunainen kertomaan verrattuna

 

[lovebuzz]

Tän kuun neuvolassa tuli puhetta synnytyksestä ja sen aiheuttamista tuntemuksista. Tuli jotenkin siinä vähän pöllöhkö olo, kun en vielä (tietoisesti tai tiedostamatta) ole edes ajatellut asiaa niin syvällisesti, että se nyt herättäisi mitään varsinaisia tuntemuksia. Totta kai se jännittää, ketäpä ei, mutta ihmettelen vähän itsekin että missähän se panikointi viipyy. Toki vielähän tässä on aikaa ja nyt rupesi jännittämään että mitäs sit jos se iskeekin jotenkin vasta hirveen myöhään ja sit en ehdi saada siihen mitään tukea tms. Ensisynnyttäjästä siis täällä kyse. Olen nyt koittanut vähän lueskella ihmisten synnytystarinoita, en kyllä tiedä miten fiksu lähestyminen sekään on ennen sitä omaa kokemusta

 

[Saukkosa]

Tän kuun neuvolassa tuli puhetta synnytyksestä ja sen aiheuttamista tuntemuksista. Tuli jotenkin siinä vähän pöllöhkö olo, kun en vielä (tietoisesti tai tiedostamatta) ole edes ajatellut asiaa niin syvällisesti, että se nyt herättäisi mitään varsinaisia tuntemuksia. Totta kai se jännittää, ketäpä ei, mutta ihmettelen vähän itsekin että missähän se panikointi viipyy. Toki vielähän tässä on aikaa ja nyt rupesi jännittämään että mitäs sit jos se iskeekin jotenkin vasta hirveen myöhään ja sit en ehdi saada siihen mitään tukea tms. Ensisynnyttäjästä siis täällä kyse. Olen nyt koittanut vähän lueskella ihmisten synnytystarinoita, en kyllä tiedä miten fiksu lähestyminen sekään on ennen sitä omaa kokemusta

Meillä kanssa kysyttiin samaa, ja vastasin odottavani pienellä jännityksellä, mutta pääasiassa uteliaisuudella.
Mä oon kuunnellu paljon Vapaasynnytys-podcasteja (pääaiheena kotisynnytykset) missä suhtaudutaan synnytyksiin ihanan luonnollisena tapahtumana, vaikka kaikki ei aina meniskään odotusten mukasesti. Oon kieltäytyny lukemasta ja kuuntelemasta kaikkia kauhutarinoita ja koitan vaan kerätä luottoa siihen että kaikki sujuu just niinkun kuuluukin sujua

...voidaan palata tähän aiheeseen parin kuukauden päästä ja kattoa että onko mun zenmäinen asenne muuttunu jo joksku vähän hermostuneemmaks ku helppo tässäkohtaa tietty on huudella

 

[lepus timidus]

Ite suunnittelen arjen ja menot tyyliin kellon tarkasti, mutta synnytyksen osalta mulla ei ole mitään suunnitelmia! Ajattelin pitääkin sen niin, koska mitä enemmän suunnittelen sitä enemmän hermoilen ja stressaan meneekö asiat just niin. Synnytystä en halua siis suunnitella yhtään etukäteen. Ainut toive on että sais vaan synnyttää siinä asennossa mikä parhaimmalta tuntuu eikä pakota ns gyne asentoon, koska se tuntuu aina tukalalle ihan ilman raskauttakin ja jos tuntuu että haluan ottaa kaikki kipulääkkeet ni sit otan, jos pärjää vähällä tai ilman niin sit niin. Kattoo sit kun tilanne päällä että mikä tuntuu parhaimmalta.

 

[Sudensylin]

Mä onnistuin ekassa synnytyksessä pitämään pään kylmänä ihan loppuun saakka, että täällä ainakin yksi todiste, että ei mitään paniikkia välttämättä tuu. Olin valmistautunut juuri sen verran, että tiesin mitä tapahtuu ja mitä valintoja voin milloinkin tehdä. Oli mulla jotain toiveita ja ajatuksia, mutta pääasiassa menin "go with the flow". Ja hyvä niin, koska tuollaista synnytystä en ois kyllä kuunaan suunnitellut ja aika paljon olisi tullut pettymyksiä.

Okei, yhden paniikin hetken muistan ja se tuli synnytysvalmennuksesta. Meidän piti harjoitella erilaisissa asennoissa ponnistamista. Mä koin todella ahdistavaksi tuollaisen tehtävän ryhmässä, tein sitten vain yhtä juttua omalla paikallani. Kyllä mä sen jälkeen hetken panikoin, että jos en voi rentoutua ja leikkiponnistaa tuollaisessa ympäristössä, niin miten sitten tositilanteessa. Noh, ihan hyvin.

Jos muuten käytte yhtään minkäänlaisissa valmennuksissa, niin älkää antako niiden vaikuttaa asenteisiinne ja mielipiteisiinne liikaa. Esikoisesta ei päästy neuvolan kautta, koska korona, joten käytiin yksityisellä. Kovasti yritin silloin valita jotain ihan perusvalmennusta, ei mitään liian hippiluomumeininkiä. Kuitenkin huomasin heti synnärille mentyäni, kun käyrille laitettiin, ajatelleeni vähän pettyneenä, että "no nyt se jo alkoi", kun valmennuksessa oli jotenkin kauheasti moitittu, miten niille käyrille joutuu koko ajan ja se haittaa niin kamalasti. Käytännössä tuo käyrillä olo ei haitannut mua tai mun synnytystä millään tavalla. Samoin usein kuuluu moitittavan puoli-istuvaa asentoa ja tottahan mäkin sitten hetkeksi närkästyin, kun siihen "komennettiin". No se närkästys unohtui nopsaan ja jälkeenpäin ajateltuna en olisi siinä kyllä mitään muuta asentoa halunnut kikkaillakaan (ja toki siinä oli vähän kaikenlaista tilannetta päällä, että ei olis ollut vaihtoehtoakaan).

Nyt törmäsin mainokseen ilmaisesta webinaarista koskien hypnosynnytystä ja toki kuuntelin sen. Ilmainen kun oli, niin tietty sisältökin enempi maksullisten kurssien mainontaa kuin itse asiaa, mutta päällimmäisenä mulla jäi taas ihan turhaa pahaa mieltä käteen.

EDIT: Karkasi, jatkuu...

Jäi siis hirveän syyllistetty olo siitä, että edellinen synnytys meni miten meni, koska vähintäänkin oli joku alitajuntainen pelko, koska en ole luomu, hippi, hypno enkä zen ja loput meni pieleen, kun en tapellut vastaan joka ainoon käyrille laiton ja sisätutkimuksen kans. Kun todellisuudessa mulle oli kaikki toimenpiteet koko ajan ok, kaikkea kysyttiin ja selitettiin ja mulla oli tunne, että musta huolehditaan ja kokemus kaikesta huolimatta hyvä!

Luulis, että tällaiset valmennukset olis jotenkin turvallisia lähestyä, mutta ei näemmä mun tapauksessa. Sen sijaan koin hyväksi lukea muutaman kauhutarinan, se auttoi mua toivelistan kanssa. Mun isoin pelko liittyi siihen, että sattuu kohdalle inhottavaa henkilökuntaa (no sellaisen kanssa ei varmaan toivelistatkaan sitten auta) ja noi kauhutarinat auttoi kirjaamaan toiveisiin ihan konkreettisia juttuja pelkän "mulle ei saa olla inhottava" sijaan.

 

[lovebuzz]

Ite suunnittelen arjen ja menot tyyliin kellon tarkasti, mutta synnytyksen osalta mulla ei ole mitään suunnitelmia! Ajattelin pitääkin sen niin, koska mitä enemmän suunnittelen sitä enemmän hermoilen ja stressaan meneekö asiat just niin. Synnytystä en halua siis suunnitella yhtään etukäteen. Ainut toive on että sais vaan synnyttää siinä asennossa mikä parhaimmalta tuntuu eikä pakota ns gyne asentoon, koska se tuntuu aina tukalalle ihan ilman raskauttakin ja jos tuntuu että haluan ottaa kaikki kipulääkkeet ni sit otan, jos pärjää vähällä tai ilman niin sit niin. Kattoo sit kun tilanne päällä että mikä tuntuu parhaimmalta.

Siis tämä just! Jotenkin tuntuis hassulta suunnitella kaikki etukäteen, kun eihän sitä voi ikinä tietää mitä tuleman pitää. Sit jos asiat meneekin ihan toisella tavalla, niin miten siihen sit osaa asennoitua...

Lääkkeiden kanssa sama juttu ja aion kyllä ottaa kaiken tarjottavan helpotuksen mitä olotila vaatii.

 

[Saukkosa]

Ite suunnittelen arjen ja menot tyyliin kellon tarkasti, mutta synnytyksen osalta mulla ei ole mitään suunnitelmia! Ajattelin pitääkin sen niin, koska mitä enemmän suunnittelen sitä enemmän hermoilen ja stressaan meneekö asiat just niin. Synnytystä en halua siis suunnitella yhtään etukäteen. Ainut toive on että sais vaan synnyttää siinä asennossa mikä parhaimmalta tuntuu eikä pakota ns gyne asentoon, koska se tuntuu aina tukalalle ihan ilman raskauttakin ja jos tuntuu että haluan ottaa kaikki kipulääkkeet ni sit otan, jos pärjää vähällä tai ilman niin sit niin. Kattoo sit kun tilanne päällä että mikä tuntuu parhaimmalta.

Tää kuulostaa mun mielestä tosi hyvältä lähestymistavalta, toivottavasti mullakin kantti riittäis loppuun asti olemaan suunnittelematta mitään suurempia ja luottaa siihen kaiken järjestymiseen, kun sillä omalla tiukalla suunnitelulla ei tosiaan varmaan saa muuta aikaan kun stressiä itelle

 

[Saukkosa]

Mä onnistuin ekassa synnytyksessä pitämään pään kylmänä ihan loppuun saakka, että täällä ainakin yksi todiste, että ei mitään paniikkia välttämättä tuu. Olin valmistautunut juuri sen verran, että tiesin mitä tapahtuu ja mitä valintoja voin milloinkin tehdä. Oli mulla jotain toiveita ja ajatuksia, mutta pääasiassa menin "go with the flow". Ja hyvä niin, koska tuollaista synnytystä en ois kyllä kuunaan suunnitellut ja aika paljon olisi tullut pettymyksiä.

Okei, yhden paniikin hetken muistan ja se tuli synnytysvalmennuksesta. Meidän piti harjoitella erilaisissa asennoissa ponnistamista. Mä koin todella ahdistavaksi tuollaisen tehtävän ryhmässä, tein sitten vain yhtä juttua omalla paikallani. Kyllä mä sen jälkeen hetken panikoin, että jos en voi rentoutua ja leikkiponnistaa tuollaisessa ympäristössä, niin miten sitten tositilanteessa. Noh, ihan hyvin.

Jos muuten käytte yhtään minkäänlaisissa valmennuksissa, niin älkää antako niiden vaikuttaa asenteisiinne ja mielipiteisiinne liikaa. Esikoisesta ei päästy neuvolan kautta, koska korona, joten käytiin yksityisellä. Kovasti yritin silloin valita jotain ihan perusvalmennusta, ei mitään liian hippiluomumeininkiä. Kuitenkin huomasin heti synnärille mentyäni, kun käyrille laitettiin, ajatelleeni vähän pettyneenä, että "no nyt se jo alkoi", kun valmennuksessa oli jotenkin kauheasti moitittu, miten niille käyrille joutuu koko ajan ja se haittaa niin kamalasti. Käytännössä tuo käyrillä olo ei haitannut mua tai mun synnytystä millään tavalla. Samoin usein kuuluu moitittavan puoli-istuvaa asentoa ja tottahan mäkin sitten hetkeksi närkästyin, kun siihen "komennettiin". No se närkästys unohtui nopsaan ja jälkeenpäin ajateltuna en olisi siinä kyllä mitään muuta asentoa halunnut kikkaillakaan (ja toki siinä oli vähän kaikenlaista tilannetta päällä, että ei olis ollut vaihtoehtoakaan).

Nyt törmäsin mainokseen ilmaisesta webinaarista koskien hypnosynnytystä ja toki kuuntelin sen. Ilmainen kun oli, niin tietty sisältökin enempi maksullisten kurssien mainontaa kuin itse asiaa, mutta päällimmäisenä mulla jäi taas ihan turhaa pahaa mieltä käteen.

EDIT: Karkasi, jatkuu...

Jäi siis hirveän syyllistetty olo siitä, että edellinen synnytys meni miten meni, koska vähintäänkin oli joku alitajuntainen pelko, koska en ole luomu, hippi, hypno enkä zen ja loput meni pieleen, kun en tapellut vastaan joka ainoon käyrille laiton ja sisätutkimuksen kans. Kun todellisuudessa mulle oli kaikki toimenpiteet koko ajan ok, kaikkea kysyttiin ja selitettiin ja mulla oli tunne, että musta huolehditaan ja kokemus kaikesta huolimatta hyvä!

Luulis, että tällaiset valmennukset olis jotenkin turvallisia lähestyä, mutta ei näemmä mun tapauksessa. Sen sijaan koin hyväksi lukea muutaman kauhutarinan, se auttoi mua toivelistan kanssa. Mun isoin pelko liittyi siihen, että sattuu kohdalle inhottavaa henkilökuntaa (no sellaisen kanssa ei varmaan toivelistatkaan sitten auta) ja noi kauhutarinat auttoi kirjaamaan toiveisiin ihan konkreettisia juttuja pelkän "mulle ei saa olla inhottava" sijaan.

Okei loistavaa, koitan tulla perässä ton pään kylmyyden kanssa!

Me ollaan käyty osa neuvolasta tk:ssa ja osa yksityisellä ja ne on kans kaks aika eri maailmaa Jotenkin jos vaan pystyis imemään kaikista näkemyksistä parhaat ja itselle sopivimmat puolet ja jättämään loput omaan arvoonsa niin ois tosi hyvä. Ei vaan käytännössä oo niin helppoa ku sen suunnitteleminen

...ja nyt ku sanoit ton näkökulman ni ehkä mä laitan miehen lukemaan vähän kauhutarinoita ja se saa sit lukea sellaset mulle asti mitkä mun hermorakenne kestää ilman yöunien menettämistä