Juu, ei sitä isyyden tunnustamista voikaan tehdä ennen syntymää. Mutta kuten sanoin, asioista voi ottaa selvää kyllä jo ennen syntymää. Väsyneenä ja hormonihöyryisenä kun kaikki ON vähän konstikkaampaa, uskokaa pois ;)
Jos lapsen vanhemmat eivät ole naimisissa lapsen syntyessä, äidillähän on automaattisesti yksinhuoltajuus. Isyyden tunnustaminen ei tätä automaattisesti muuta, vaan tilaisuudessa kysytään, miten lapsen huolto on ajateltu järjestettävän. Äiti voi ilmoittaa, ettei halua luopua yksinhuoltajuudestaan. Se onkin sitten asia erikseen, miten isä siihen reagoi, suostuuko mukisematta vai vastustaako, ja mitä sitten isän reaktiosta seuraa.
Lapsihan on äidin nimellä laitoksellakin tyyliin "Möttönen poikavauva", jos vanhemmat eivät ole naimisissa (näin ainakin omalla kohdalla). Tieto lapsen syntymästä menee sairaalasta väestörekisterinpitäjälle ja sieltä edelleen sossuun, ja homma toimii niin, että nimenomaan lapsen äidille (ei siis isälle) lähetetään sossusta kirje, jossa pyydetään ottamaan yhteyttä tämän isyys-asian hoitamista varten. Kun eihän sitä isää ole vielä vahvistettu, ainoa "varma" tieto on äidistä... ;) Nojoo. Tämä siis tapahtuu melko pian synnytksen jälkeen, ihan parissa-kolmessa viikossa. Mikä on mielestäni kyllä vähän huono asia, kun juuri silloin on vielä pää aika pyörällä kaikesta, synnytyksestä, vauvanhoidosta, hormoneista, väsymyksestä jne. Siksi kannattaa jo nyt miettiä, miten haluaa lapsen asiat järjestettävän, siis nimenomaan nuo isyyden tunnustamiset ja sen yhteydessä lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisesta sopiminen.
Äsh, aina unohtuu jotakin... Sitä piti vielä sanoa, että kannattaa etsiä käsiinsä opus "Musta tulee perhe", kirjoittaja Eve Mantu. Siinä on fiksuja huomioita ja vinkkejä yksinodottajalle ja yksinhuoltajalle (kirjoittaja on ns. totaali-yh ja järjestänyt jonkinlaista toimintaa ainakin pk-seudulla yksinhuoltajille)!
