Yhtä sun toista vaivaa

Liitoskivut tuntuvat myös etupuolella häpyliitoksessa. Nuo etupuolen kivut on ainakin itselläni paljon pahempia kun muutamat, mitkä ovat tuolla selässä tuntuneet. Just sen tuntusta, että yhtäkkiä joku tökkäis sukkapuikolla tms. Mulla tuntuu ne useimmiten, kun vauva liikkuu ja välillä saa kyllä ihan huutaa auts.

Onkos muilla on ollut kipua nivusissa? Mulla on tänään kävellessä toista puolta juilinu tosi pahasti. Tuntuu, että jalka repeää irti liitoksestaan. Pelottaa, ettei pian pysty kävelemään, jos tuo jatkuu.
 
Jonnukka: Älä nostele laatikoita enää yhtään! Keskivartalossa ei ole enää kaikkia vatsalihaksia käytössä, koska vatsa on siivonnut ne sivuilleen. Nostaminen on riskipeliä, kun keskivartalosta puuttuvat vatsalihakset, jotka tukevat nostamista ja selkää. Kipu tulee nostoista joskus jälkijunassa, mutta tulee silti. Itse muutin toukokuun lopulla ja satuin sitten muuton aikana apunaisen laiskotellessa itsekin nostamaan useamman laatikon. Seuraavan aamupäivän makasin vuoteessa ja itkin. Ei todellakaan kannata viimeisellä raskauskolmanneksella lähteä nostelemaan yhtään mitään. Ei vaikka kuinka mummot selittelisivät heinätöistä, kanojen ruokinnasta ja muista suorituksistaan. Senkus selittelevät, siihen aikaan naiset myös kuolivat nuorempina.

IceCream ja LilMinni: Kiitokset neuvoista! Tajusin tässä, että tuossa Floravitalissa on aika vähän rautaa verrattuna muihin valmisteisiin. Yksi sukulainen neuvoi ottamaan Maltoferia, perjantaina selviää onko se auttanut. Ei se vatsalle mitään ihmeellisen mukavaa kyllä tee. Ei nyt ehkä niin dramaattista jatkuvaa ripulia ole kuin Obsidania ottaessa, mutta on vatsa siihen selkeästi reagoinut.

Noista liitoskivuista vielä, itse olen huomannut, että lähinnä rauhallisesti ottaminen on auttanut. Välillä olen pitänyt myös käytettynä saamaani tukivyötä, kun on selkäkin joskus kipeytynyt. Tuen ottaminen seinästä, puista, kaiteista ja muista ihmisistä kävellessä auttaa pahimpina hetkinä samoin pitkällisen kantelun välttäminen. Jumpata voi tietysti omaan tahtiin, mutta sekin kannattaa tehdä RAUHALLISESTI JA HITAASTI. Oma ajankäyttö kannattaa kertoa kahdella tai vaikka kolmella, kiirehtiminen ja juokseminen kostautuvat aina seuraavina päivinä vaikkeivat juuri juoksuhetkellä niin kauheilta tuntuisikaan. Ja täytyyhän sitä ehtiä vessaankin :)

Mulla on useimmiten herättyä kaikista turvonnein ja puutunein olo, usein on sormista mennyt tunto. Terveydenhoitajan mielestä kuuluu asiaan. Noh, olen minäkin toisia tässä kerennyt hoivata ja palvella jo usean vuoden edestä, lienee nyt muiden vuoro palvella minua!
 
hillevi: Musta on tuntunut huhti-toukokuusta siltä, että vasen jalka "sahautuu sisäpuolelta irti". Välillä on pahempaa, välillä helpompaa. Liiallisen rehkimisen välttely useimmiten auttaa, noustessa kannattaa pitää jalat yhdessä, samoin asentoa vaihtaessa. Ei kannata joka päivä kävellä ja liikkua suositusten mukaan, joskus voi vaan ottaa rauhallisesti. Liikuntamuodoista suosittelen uintia, siinä ei liitoskivut tunnu, kun vesi kannattelee. Pitkiä matkoja ei vältsisti jaksa paahtaa, koska vatsassa voi olla melkoisesti raahattavaa. Sammakkoa/rintaa en ainakaan itse ole pystynyt uimaan, mutta selkää tai alkeisselkäuintia pystyy kyllä pötköttelemään. Uidessakin kannattaa tosin välillä huilailla ja ihan vain kelluskella rauhassa, etteivät voimat heti lopahda.

Raskaus on mitä oivallisin tilaisuus harjoitella "tervettä itsekkyyttä"! Nyt on muiden vuoro jaksaa. Silmien pyörittelijöille, ihmetteleville sukulaisille ja bussipysäkillä valistaville mummoille voi vaan todeta, ettei tilanne neuvolan mukaan helpota ennen synnytystä. Mukavaa ja helppoa raskautta ei voi tilata eikä omaa vointia etukäteen päättää. Ei siinä elämäntavoilla voi niihin liitoskipuihin muuten vaikuttaa kuin välttämällä liikaa rehkimistä.
 
Se on kyllä kumma, kuinka sitä potee huonoa omaatuntoa jos jättää jotain asioita muiden hoidettavaksi. Toiset tekee sitä koko elämänsä! Tänään taas kun raahasin painavaa kauppakassia, ajattelin tuon tuhannennen kerran, että nyt saa tän mamman kaupassakäynti loppua, saa mies käydä. Silti sitä aina menee ja koittaa jos jonkinmoista hommaa. Ihanaa kun täällä kannustettiin siihen, että ei kuunnella mummoja. Riittää jo kun kuuntelee omaa äitiään, joka puhuu että ei muista moisia ongelmia olleenkaan, vaan sillon piti tehdä jne jne.
 
Mulla on huono omatunto nyt siitä kun ei jaksa lenkkeillä vaikka neuvolassa sanovat että pitäisi liikkua.Jokatoinen päivä tunnun olevan energisempi..tänään ei oo sitten yhtää virtaa,vieläkin istun täällä pyjama päällä :smiley-ashamed008 toivottavasti muistan vaihtaa vaatteet kun iltapäivällä kauppaa lähetää laughing7
Huomenna pitääkin sitten jaksaa mennä sinne synnytystapa-arvioo,siihen sitte virtaa tarvitaa,etenkin kun aika on aamusta jolloin oon jo ensimmäisillä päiväunilla :smiley-ashamed005
 
Tuossa viime viikolla musta otettiin koeita ja lääkäri sano et pitää käydä uudestaan verikokeissa (kävin tänään) koska haiman tuloksissa oli jotai häikkää.. Menin vähän lukkoon enkä tajunnut kysyä et mitähän se meinaa... :smiley-ashamed005 Tietääkö kukaan onko se jotai vakavaakin? :anyone
 
Polkulainen: Heh, miehen mummo pyöritteli silmiään kun kerroin joutuneeni sairaslomalle jottei nostot yms. aiheuttaisi supistelua. Oli siis kohdunkaula viime lääkärikäynnillä pehmennyt. Tokaisi että oli kannellut itse odottaessaan 50kg jauhosäkkejä (vaikea uskoa kun tämä mummo tuskin sitä itse edes painaa ja pituuttakin on markkaviiskymmentä). Ehkä aika on tuonut väriä näihinkin tarinoihin :)

Olen kyllä yrittänyt liikehtiä varovasti ja arkiaskareitakin tehdessä ottanut kunnon taukoja yms. Jatkossa siis entistä varovaisemmin ja jätän kaikki nostelut kaksihaaraisille!

Itse käyn kaupassa yleensä niin että ostan tarpeet pitemmälle ajalle, ei sitten tarvitse jatkuvasti ravata kaupungilla. Oon ollut todella onnekas kun vaavin tuleva täti on tullut kantojuhdaksi reissulle. Tuntuu kyllä tyhmältä pyytää muilta apua kaikkeen, vaikkakin kaikki ovatkin hyvin avuliaita.
 
Hassua kun mun äiti taas on hysteerinen kaikesta... Aina saan toruja jostain, esimerkiksi kun seisoin mökillä sängyllä kurkottelemassa hyllyltä tavaroita ja loikkasin äidin mielestä liian pitkällä loikalla alas. Ja tosiaan jo toukokuussa sain valitusvirren parin kilon pikkupöydän kantamisesta muutossa. Anoppi soittaa ja kysyy, että oonko käynyt ulkona ja mun äiti kysyy että oonhan varmasti vaan huilannu :) Mun äidinäiti on aito vanhankansan ihminen ja luulisin että toi varomaan kehottaminen on opittu ihan sieltä, enkä siis usko että varovaisuus on ollenkaan pahitteeksi (vaikkakin ylihuolehtivaisuus on aika ärsyttävää välillä). Työn sankari ehtii kyllä olemaan sitten myöhemminkin ja pitää muistaa että nykyään vauva on yleensä saajalleen "tärkeämpi" kuin aikana jolloin niitä tuli ihan haitaksi asti ja pyytämättä (olenpa kuullut, että jotkut jopa yrittivät ennenvanhaan keskenmenoa nostelemalla ja rehkimällä).

Icecream: Mulla on ollu samaa vikaa, eli oon joinain päivinä energinen ja seuraavana ei jaksa mitään. Tulkitsin asian niin, että energisinä päivinä rehkin liikaa ja kostautuu seuraavana päivänä. Eli huilaan myös silloin kun on virtaa :) Tosin nyt oon useimmiten ihan ärsyttävän väsynyt, mutta lueskelin että johtunee keltarauhashormoneiden noususta näillä viikoilla. Lenkit, pah. Mulle on tullut huimat 4 kg raskausaikana ja olisin varmaan luuranko jos vielä lenkkeilisinkin... ja siis oon normaalisti himoliikkuja, plussan jälkeen riitti ihan työpäivästä selviäminen liikunnaksi.

nappo: Eihän se ollut sappiarvoissa vika? Mulle tulee haimasta mieleen lähinnä haimatulehdus (voi toki tulla raskaanaolessakin), joka voi tulla vaikka sappirakon tulehduksen seurauksena tai alkoholisteille alkoholista. Siksi kysyn, kun noita sappiarvoja syynäävät nyt tosi herkästi ettei olisi raskaushepatoosia (tavallisena oireena kova kutina, multa koe otettiin ruskean pissan takia), sekun saattaa olla täysiaikaiselle sikiölle vaarallinen. En kyllä tiedä, että tekeekö lääkärit sen tahallaan, että jättävät selittämättä asioita raskaanaolevalle... lukee varmaan jossain ohjekirjassa? Itsellä oli onneksi äitiyspolilla mies mukana ahdistelemassa lääkäriä ja kätilöä kysymyksillä, itse en lamaantuneena osannut kysellä oikeastaan mitään sikiön korkeista sykkeistä ja mahdollisesta kasvun pysähtymisestä.
 
pikkukoo : Soitin terveyskeskukseen tuloksia ja kokeis kaikki oli ok. Kysyin sitten et mitä se si meinais jos on jotai häikkää niin siel sanottii et siel on varmaan epäilty raskausajan diabetesta.
No onneks kaikki ny oli ok mut voi olla mahollista et joudun sokerirasitustestiin jos lääkäri/neuvolatäti niin määrää...
 
Täällä on koettu viime yönä ensimmäinen kunnon kivulias supistus. Ensimmäistä kun odottaa, ei sitä osaa oikein kuvitella miltä se kivulias supistus sitten tuntuu. No, nyt tiedän, tai luulen ainakin tietäväni, kun hitaasti pikkuhiljaa alkoi polttamaan alaselkään ja alavatsaan, koveni suht kovaksikin kivuksi ja lähti sitten hitaasti hiipumaan pois. Tuntu et se ei lopu ikinä, vaikka kesti ehkä muutaman minuutin max. Ja jäi onneks siihen. Auts.

Sormet ja nivelet on tosi kipeet nyt, aamulla ihan turvonneet eikä saa kumpaakaan kättä kunnolla nyrkkiin. Päivällä onneks turvotus häviää oikeestaan kokonaan, mut nivelten pakotus jää. Lantio myös temppuilee varsinkin yöllä, ja iltaisin joskus kun kyljellään jos makaa, tuntuu oikeella puolella lantiossa kovaakin kipua, ihan kuin joku yrittäis kammeta/vääntää lonkkaa irti. :D Varmaan vaavin tekosia, että liikkuessaan jotenkin jaloillaan sitä työntää, sopis hänen asentoonsa ainakin, vasemmalla puolella vatsaa istuen viettää aikaansa, selkä mun vatsaa vasten tai vähän tuolla vasemmalla sivussa, niin hyvin sais jaloilla työnnettyä tuota lonkkaa.

Kävely ja istuminen alkaa olla tukalaa, ja ihan sama mitä tekee, tekee mieli puuskuttaa samalla.. :D Mut hyvin tässä pärjäillään silti, tulkoon eteen mitä tulee, kyllä tämän kestää kun tietää ettei tartte enää kovin montaa viikkoa kärvistellä <3 :)
 
Mä oon niin miettiny että millä sitä helpottaa oloaan sitten kun oikein kovaksi tulee. Kävely ja heijaaminen on auttanut, pieni uikutus ja suihku. Luin jostain että saattaa auttaa jos pyyhkeitä kastaa ja laittaa kipukohtiin tai lämmittää hernepussia. Hengittely? En ihan sitä haltsaa, mutta kai kaikki se mikä vaan rauhottaa.
 
Mulla auttaa kun roikottaa mahaa -> makaan jumppapallon päällä, isojen tyynyjen varassa tms. Kyllä alkaa nuo supparit tuntua aika uuvuttavilta välillä, vaikkakaan vauva ei ole mitenkään syntymäasemissa vielä. Neuvolassakin tänään sanoi terkka että tosi ylhäällä on vielä, eikä tässä tietysti mikään kiire vielä olekaan kun LAhan yli kk aikaa.
 
Jos siis kipeitä supistuksia tulee, niin kannattaa hengitellä ihan rauhassa, sitä ei oikeen passaa unohtaa. Lämmin suihku auttaa, ja paikat missä supistus tuntuu, niin niihin voi laittaa jotakin lämmintä. Puolisoa voi myös pyytää hieromaan, jos supistukset tuntuu vaikka selässä.
Kävely/keinuva liike voi myös auttaa.

Muistelin omaa synnytystä, ja kätilön antamia vinkkejä jotka voi helpottaa sitä omaa oloa, kun supistukset alkaa käydä tosissaan kipeiksi. Sillon kun supistukset tuntui selässä ja alavatsalla, niin synnytyssalissa niihin sain lämmitettävät geelityynyt. Sain ne sitten vielä kotiinkin vietäväksi synnytyksen jälkeen. Olisi niistä ollut apua varmaan jälkisupistusten aikaankin, mutta ei niitä sillon älynnyt käyttää..
 
En tiedä onko muut kokenu samanlaisia tunteita tai kuuluuko tämä edes tänne, mutta itseäni hieman masentaa, kun puoliso puhuu kavereidensa kanssa tapahtumiin lähdöistä ja menoista. Itse kun ei jaksa enää oikein ravata missään meinigeissä, rv 38. Olen yrittänyt nätisti sanoa, että ei ole kiva kuunnella, kun toinen suunnittelee menoja ihan kun muita ei oliskaan. Sitä toivoo, että toinen tajuaa sen itsekkin. Tähän asti olen viettänyt aikaa paljon itsekseen varsinkin päivisin ja iltaisin, kun mies on maanviljelijä niin työ sitoo paljon. Enkä ole viitsinyt joka päivä ajella landepöndeltä jonnekkin kyläilemään. Tiedän, että hormooneista johtuu, mutta nyt on alkanu itkettämään pikkuasiat ja ärsyyntyy herkästi. Sitä yrittää kuitenkin pitää malttinsa ja olla mäkättämästä pikku asioista. Tahtois nauttia näistä viimeisistä päivistä ja olla yhdessä... <3
 
Mammavs.83 Onhan tuo ikävä kuulla että miehesi suunnittelee kauheasti menoja.. :/
Me ukon kanssa sovittiin että kun viimeinen kuukausi raskaudesta pärähtää käyntiin niin vietetään aikaa yhdessä ja alkoholin käyttöön vedetään raja koska meillä on tunnin ajomatka synnärille... Mies on kyllä tajunnut asian koska tuossa pari viikkoa sitten repesin ihan täyteen itkuun kun ukko jäi viettämään iltaa vanhemmilleni kun itse menin ajoissa nukkumaan. Porasin kaikki asiat samaan soittoon niin nyt hän kysyy että mitä ME voitaisiin tehdä? Lähdettäiskö ajelulle? Käydäänkö kahvilla jossain? (Kasas jopa häkkisängyn pyytämättä?)

Jotenkin nyt tuntuu että päästät kunnon itkupotkuraivarin ja sanot en jumpe sentään ymmärräksää!? :D Itse totesin sen tehokkaimmaksi tavaksi saada asia perille miehen päänuppiin :)
 
NAPPO, taitaa se itkupotkuraivari olla tulossa... Niin se on menny aikasemminkin, että nätisti sanottuna asiaa ei ole ymmärretty. On meilläkin ollu puhe siitä, että kahden keskinen aika on tässä nyt ennen syntymää. Täytyy ottaa asia esille :)
 
On ihan tyypillistä tuntee tollasia tunteita. Joskus sitä voi raskaana ollessa tuntua siltä, ettei se isäntä tunnu välttämättä muistavan ollenkaan, että perhe on pian kasvamassa, ja odottava äiti tuntee olevansa yksin.
Varsinkin kun ekaa kertaa tulee isäks, niin se jotenkin pelottaa miehiä, ja sen takia yrittääkin saada ajatukset muualle kaiken maailman menoilla. Asiasta kannattaakin puhua, ettei se tunnu itsestä kovin kivalta, että toinen huitelee missä sattuu kun synnytys alkaa olla lähellä.
Itelläkin pyöri samanlaisia asioita päässä, kun esikoista odotin, mutta nyt sitä osaa olla jo rauhallisemmin mielin, kun tietää ettei tää tilanne oo miehellekään enää ihan uus.
 
Mulla on alkanut sattuu osa vauvan potkuista, niin ihanaa kun ne potkut onkin ♥
Joskus kun tuo mönkijä potkasee tuonne lonkkaan päin niin kyllä tuntuu, kun porautuis läpi. Nyt on alkanut myös vihloo alavatsaa ja ollut sellainen kuukautismainen vihlonta. Yhdessä vaiheessa meinas supistellakin tai maha krampata en nyt ihan varma oliko supistelua kun käveli kovempaa. Myös kerran tässä muutama viikko sitten heräsin kun maha kramppasi kovasti. Ihan joutu kiemurtelemaan, että oliskohan ollut supistus... Maha kyllä menee välillä ihan pinkeäksi. Nyt hiukan kipuillu vasemmalta puolelta alavatsaa ja on tosissaan aaltomaista vihlontaa alavatsassa. Selkääkin meinaa särkeä välillä, varsinkin jos joutuu seisoo pidemmän aikaa.

Vaikka laskettuun aikaan on vielä aikaa, jotenkin on käynyt nyt mielessä, että meinaakohan tuo syntyä etuajassa. Toisaalta, kun tuon tuossa kerroin, niin varmasti menee yli ja joudutaan synnytys käynnistää. Nyt siis vk 35. menossa, et ei ihan vielä paranis tulla kuitenkaan. Jos nyt pysyis vk 37. asti ainakin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top