Yhtä sun toista vaivaa

Känkkis: Mun äitinikin on koko ajan suu ymmyrkäisenä, että miten sulla noita vaivoja riittää... Nii-in. Ei ne pyytämällä muuten ole tulleet! Neuvolan ruoka-ainerajoitukset äiti on onneksi ottanut ihan tosissaan, vaikka kyllä se niitäkin kovasti päivitteli. Suurin järkytys oli tietysti kala, mutta ehkä olivat Suomen vesistöt 30 vuotta sitten puhtaammat...

Jonnukka: Mä olen joskus salaa tosi tyytyväinen, että mun mummoni ei ole enää pistämässä raksa- ja peltoduunarilusikkaansa vaivasoppaani. Siltä ihan varmasti irtoaisi just noita "nostin 50 kilon jauhosäkkejä" -sankaritarinoita, joihin olisi myös lisätty "muutama" kilometri tai kilogramma tuomaan elämän kauheuteen pikkaisen enemmän raadantaa. Epäilen myös, että oma äitini on ihan varmasti "unohtanut" jotain omista vaivoistaan, ei se muutenkaan enää kaikkea niin jämptisti muista.

Näin ensiodottajana käväisin ensimmäisellä kolmanneksella ensiodottajien fysioterapiatapaamisessa ja siellä nimenomaan kiellettiin kaikki raskaat nostot viimeisellä kolmanneksella sisäisen verenvuodon riskin takia. Ja samasta syystä kehotettiin myös välttämään liiallista keskivartaloon kohdistuvaa rasitusta. Viimeksi sukulaispojat ihmettelivät, että miksen mä kanna mitään kassia, kun kannetaan tavaroita rannalle. Sanoin, että mulla on tämä vauva kannettavana ja sen lisäksi vielä lapsivettä :)

Nappo: Loistavaa, että sait viestisi perille! Tuolla minunkin miehelläni on aina välillä noita "haluan vapaa-aikaa ja vapautta" -juttuja ja ne kyllä todellakin ärsyttää mua. Voisi sillä ollakin, mutta se ei ole mikään erityisen tehokas touhuihminen saati sitten järjestelmällinen.
 
Meistä molemmista miehen kanssa on vuosien mittaan tullut ihan kotirottia. Ollaan nuorempana menty ja juhlittu sen verran paljon, että varmaan niinä vuosina tuli yliannostus :) Paljon tehdään yhdessä ja lapsen kanssa. Muakin kyllä harmittaisi jos mies haluaisi lähteä esim.kaljoittelemaan viikonloppuisin. Se on kuitenkin mun mielestä tärkeää kun lapsi syntyy että molemmilla on sitä omaa aikaa ja omia harrastuksia, tervehenkisiä sellaisia :) se auttaa ihan eritavalla molempia vanhempia jaksamaan arkea lasten kanssa.
 
Täällä mietitty ihan samoja asioita, kuinka saada kumppanin kanssa yhteiselo sellaiseksi, että osattaisiin tulla puolin ja toisin vastaan.
Tänään on palloo kiristelly pitkin iltaa. Aina kun nousee seisomaan ja liikkumaan, on ylävatsa ihan kivikova pallo. Tosiaan se vatsan roikottaminen on auttanut siihen. Alkaakohan ne tästä lisääntymään ja kovenemaan... Välillä kävely on suht normaalia, mitä tämmösen ison pallon kanssa voi nyt olla, ja välillä vihloo alapäähän niin kovaa, että kulku pysähtyy ihan seinään. Sekin on hassua. Pitää sit pysähtyä ihmetteleen jotakin auton mallia, merkkiä ja väriä ja hipsiä vaan muina miehinä hissukseen eteenpäin, ettei herättäis ihan hirveesti huomiota :D
 
Eilen sitten otettiin asia esille näistä menemisistä ja meiningeistä. Kylläpäs ymmärti sitten asian, kun osasin jopa itsekkin suht rauhallisesti ilmaista mielipiteeni ja tunteeni niihin liittyen. Se on varmasti totta, että häntäkin mietityttää isäksi tuleminen ja jännittää varmasti. Mutta onneks asia tuli käsiteltyä, nyt ei tarvii murehtia turhia :)
Eilen oli kivat harjotussupistukset illasta, liikkeelle lähtö autto sitten asiaan. Yöllä olin nukahtanu selälleen, niin eikös siitä herätty kun jalat puutu. Meillä pikkunen on jännästi aamusta "parkissa" vatsan vasemmalla puolella, useampana aamuna huomannu hänen olevan samassa kohdassa. Mukavaa viikonloppua :)
 
Eilen käytiin ystäväpariskunnalla. Jotenkin se meni taas siihen, että mies meni saunaan ja otti olutta eli minä kärvistelin ilman rennietä ja ajoin kotiin, jonne saavuimme puol 1.
Pariskunnan mies sanoi:"Oletko saanut nukuttua yhtään, kun sun silmän ympärykset ovat niin mustat ja pussejakin on?". Kylläpä teki toisaalta hyvää, kun miespuolinen sen vielä huomasi, mutta myös pelästytti. Pidinkin miehelleni taas puhuttelun, että sen lisäksi, kun herään 3 kertaa yössä vessaan, herätän sut töihin ja nousen aina aikasin arkisin, niin olisi mukavaa, että edes vk-loppuna hän keittäisi lapsille puuron, eikä makaisi 11 päivällä.
No tänään noustiin lasten kanssa vasta 9, mutta mies tietenkin jäi taas sänkyyn ja nousi kamalan räpätyksen jälkeen. Joskus se vaan inhottaa, kun se toinen ei pysty menemään omaan osaan. Nytkin minulla on selvästi raskaammat viikot, kun ei miehellä ole työmaalla edes kunnon tekemistä työkaverien kesälomien takia.
Ja ei muuten, mutta jos mies nyt sitten hiukan nostaa sormea enemmän kotona ja näkee mun vaappuvan ohi, niin alkaa tämä äijämäinen valitus "Au, au, kun selkää jomottaa.. Tuli taas rehkittyä.."
Kyllä on hermoissa pitelemistä ja ei tule muuta mieleen, että onko sillä äijällä silmiä päässä! Ehkäpä tässä vaikuttaa myös mieheni nuori ikä, mutta luulisi nyt kolmannen raskauden olevan tuttu juttu...
 
Jostain on hiipinyt aivan jättimäisen kauhea väsymys... Aivan järkyttävää, nukuttaa vaan koko ajan niin paljon että hävettää!!
 
Hatsii: Samat sanat, koko heinäkuun väsyttänyt ihan armottomasti, siis sillä tavoin että olen iltakuuden aikaan vähällä nukataa ruokapöytään, en jaksa istua suorassa tai pitää silmiä auki. Kaikki sosiaalinen toiminta on ihan poissuljettu ajatus - tosin sitä ei meillä kyllä muuallakaan ole, kun viihdytään miehen kanssa keskenämme luonnossa tai sitten olen puutarha- tai tallihommissa.

Vähän säikäytti tuo polkulaisen kommentti sisäisen verenvuodon riskistä, olen nimittäin ihan entiseen tahtiin kärrännyt kiviä, multaa, lantaa tai mitä milloinkin ja kantanut eläimille vesiä (pakkohan ne on kantaa) sen jälkeen, kun sain oman ja Tyypin painon taas nousuun.

Känkkis: Mulla ollut pari kuukautta jo tuota samaa kummallista, että välillä ei kestäisi kävellä metriäkään ja välillä menee ihan ongelmitta. Lisäksi kävellessä alkaa usein rakkoa painaa ja joudun hyppäämään minuutin välein puskaan, onneksi se täällä maalla onnistuu:)
 
Väsymys on tullut tännekin, mutta uskon että nuo huonot yöunet tekee sen, että päivisin on ihan pakko ottaa päikkärit. Ja onneksi tässä kohtaa elämää se onnistuu. Muutenkin ensisynnyttäjänä tämä asema on sillain helppo, ettei ole lapsia muita, koska sitten tää uikutus ja nukkuminen ei onnistuis näin hyvin.
 
Voi kun ois jo niin mukavaa päästä sohvalta ylös ilman kummempia ponnistuksia,saati tehä ruokaa polttamatta mahaa pannunreunalla.taikka yöllä kääntää kylkeä ilman että valtaa puolet sängystä ja tiputtaa samalla miehen lattialle :bounce. tää närästyskii on taas ihan omaa luokkaa, :schoked025 hohhoijaa,tulis jo ens kuu.
 
Mulla on väsymys selvästi lisääntynyt, juuri alkoi rv 38. On kyllä omaakin vikaa, kun koko ajan pitää olla jotain touhuamassa! Tosi paha pesänrakennusvietti siis edelleen menossa :) Sain juuri tänään kaikki viimeiset kodin kaapit pyyhittyä ja järjesteltyä ja taas jo päässä raksuttaa seuraavat projektit. Myös alhaalla on ruvennut jonkin verran kipuilemaan ja tuikkimaan, mutta sen yritän kääntää positiiviseksi vaivaksi, joskos kivut vähän valmistelisivat paikkoja tulevaa varten. Muuten olo edelleen hyvä, toivottavasti näin mennään loppuun asti....
 
Mulla on ollu tota väsymystä jo pitkän aikaa,johtunee varmaan niistä yöllisistä vessakäynneistä,aina ei saa ees uudestaa unta ja joka sit korvaantuu aikasilla aamupäiväunilla.tänään tosin jonkinlainen ihme kun jaksoin jopa käydä lenkillä ja sen takia päikkärit tuli nukuttua "vasta" yheksältä.
Täällä ei ole vieläkää sitä pesänrakennusviettiä tullut...tuleekohan sitä edes kaikille? :p
 
En tiiä voiko tätä pesänrakennusvietiks sanoa, mut viime viikko meni hullun raivolla siivotessa ja paikkoja järkätessä :smiley-ashamed004 . Tosin ihan vaa siks et viikonloppuna oli esikon 3-v. synttärit. Nyt oonkii sit ihan poikki :D Esikkoo odottaes ei ollu kyl minkää näköstä mielenkiintoa järjestelyy ja siivoomisee, mut oon nyt jotenkin jaksanut paremmin siitä huolimatta että vaivoja on ollu paljon enemmän.
 
Bettie: Mie luulen, että nää esikoiset varmaan vaikuttaa asiaan. :D Niiden kanssa on kuitenkin pakko touhuta, niin sitten sitä jaksaa kummasti muutenkin. Itsekin touhotan nyt kaikenlaista, varmasti enemmän kuin silloin esikoista odottaessa. Silloin vain tein käsitöitä: ompelin vaippoja ja neuloin kaikenlaista. Toki vauvan vaatteet pesin ja silitin ja laitoin kaikki tarvittavat valmiiksi, mutta muuten ei kyllä tullut mitään siivousintoa. Nyt on tietysti tämän muutonkin takia kaikenlaista pitänyt tehdä. Mutta kun ylimääräistäkin "kivaa" on tullut keksittyä ja ihan toteutettuakin. Voi kyllä myös yllättäviin asioihin suuntautua tämä "vietti": taidan lopultakin saada aikaiseksi viedä noita vaatteita yms. joutavia kirpparille.

Pitäisi nähtävästi kuitenkin levätäkin vähän enemmän. Pääsin tänään pitkästä aikaa koiran kanssa kahdestaan lenkille, kun esikoinen potee kesäflunssaa. Puolisen tuntia käveltiin varsin reippaasti, kun ei kivut vaivanneet, mutta nyt on sitten supistellut toistuvasti. Näitä epämukavia kuitenkin vain edelleen, joten eiköhän tämä tästä. Ei kuitenkaa tarvitse vielä hetkeen syntyä, että saadaan esikoiselle se hoitaja tänne! :P
 
Tämä nyt ei varsinaisesti ole vaiva, mut hivenen omaa oloa välillä huomattavasti hankaloittava tekijä kuitenkin. Vaavi on nyt vimoset kolme päivää pitäny ihan älytöntä elämää, saattaa mukeltaa putkeen sen 4-6 tuntia ihan heittämällä ilman selkeetä lepotaukoa (hiljasia hetkiä saattaa olla joku kymppiminsa, sit alkaa taas). Perätilassa kun on, niin tuntuu et lonkat lähtee paikoiltaa kun kaveri työntää ilmeisesti jaloillaan sen verran voimakkaasti tonne sivuille, potkii hyvinkin paljon, ja työntää päätään ja selkäänsä voimakkaasti vatsasta läpi. Onhan tämä ollut vilkkaan oloinen kaveri koko ajan siitä asti kun liikkeet on tuntunu, mut nyt on jotenkin liikkunu poikkeuksellisen paljon. Ja kun hänellä kokoakin alkaa olemaan jo kun viikkoja on 35+, niin ei tuollainen useemman tunnin liikerupeama tunnu ihan älyttömän mukavalta enää, ja asennossa kun asennossa on hankala olla.

Alkaako nää tosiaan nyt liikkumaan sit jo näin paljon, eli onko tätä odotettavissa nyt sit sinne synnytykseen saakka? On ihanaa tuntea vauvan liikkeet ja terhakkaat potkut, tietää että toinen on siellä kunnossa yms <3, mut nyt on alkanu vetää omaa vointia jo aika tiukille kun toisen liikkeet alkavat kuitenkin olemaan sen verran laveita että ne alkaa olemaan kivuliaita..
 
Mulla on ollut pari päivää ihan samanlaisia tuntemuksia kun sulla miko_84. Eilenkin tuntui, että tätä liikehdintään jatkui koko illan siitä lähtien, kun mies oli tullut töistä. Mulla vauva tosin on toisin päin mut tuntuu, että koko ajan närästää, keuhkoja ahdistaa ja on aika epämukava olo. TIetokoneella olo on haasteellista, kun vauva venyttää itteensä. Parasta on vaan maata, kun vauvalla tuntuu olevan eniten tilaa ja itsellä vähiten tukala olo. Ei uskoisi, että tällainen voi olla näin uuvuttavaa. Onneksi yön sain kuitenkin nukkua rauhassa.
 
Täällä on samanlaista miko_84, vaikka Tyyppi on raivotarjonnassa, ainakin pari viikkoa sitten mahtui vielä poikittain, niin että punki itseään kyljestä kylkeen, ja kyllä sattui. Liikkeet alkoivat olla kipeitä joskus toukokuussa: silloin tuli usein iltaisin sellaisia punkemisia, etten saanut henkeä. Mutta tosi selkeästi on näitä vilkkaita päiviä ja lepopäiviä - sullakin lienee jumppapäivä menossa:)
 
Perätilassa vauvalla on ilmeisesti vähemmän tilaa ja sen takia saattaa puskea kauheasti mahasta läpi :) yrittää saada itelleen lisää tilaa! Mulla erityisesti autossa ja muutenkin pitkään istuessa poitsu alkaa punnaamaan itelleen lisää tilaa. Päätä puskee joko vatsasta läpi tai sitten kylkiluihin/keuhkoihin. Samalla puskee jaloilla virtsarakkoon/toiseen kylkeen/alaspäin. Aivan järkyttävän tuntusta! :D mieskin on muutaman kerran aivan säikähtäny ku oon voihkinu ja ähkiny kun vauva on tehny tota :D


Mua vaivaa tällä hetkellä tai on vaivannu koko kesän, aivan järkyttävä turpoaminen. Ainoastaan yhdet crocksit, kaks numeroa isommat ku normaalisti, mahtuu jalkaan. Miehen sukkia voi pitää hyvinä päivinä. Joka ilta on jalat tosi kipeät ja pahimpina päivinä ei edes varpaita saa enää liikutettua. Myös muualta kropasta ollaan turvoksissa mutta jalat on pahimmat..
 
Mulla on myös ihan hirveät turvotukset :( aamuisin sattuu jalkapohjiin ihan vietävästi kun nousee sängystä. Nyt sitten viimeisten viikkojen aikana on myös sormiin tullut niin pahat turvotukset että aamuisin ei saa sormia taivutettua, ja sattuu ihan kamalasti! nytkin viikossa tullut painoa keskimäärin yli 1kg! Ja turvotukset varmasti suurin syy :( kokonaisuudessaankin painonnousu ollut aika hirmuista, jo 20kg vaikka olen liikkunut ja mielestäni syönyt suhteellisen terveellisesti ja monipuolisesti. Tämä siis onneksi hillinnyt itse vauvan kasvua ja kasvaakin koko ajan varsin keskikokoisena, ja sf hieman keskilinjan alapuolella.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top