Vissiin ensimmäisenä täällä?

Mamma_76, lämmin osanotto sinulle, miehellesi ja perheellesi minulta ja mieheltäni. Todella surullinen uutinen ja muut kokemukset vielä siihen päälle. Toivomme perheellenne voimia ja toivoa tulevasta. Lapsen menetys on suuri suru, oli lapsi kuinka pieni vain.

Lämpimin ajatuksin ja halauksin<3
 
Mamma_76, minä myös otan osaa suureen suruusi! Ei varmasti ole ollut miellyttävää seisoskella siellä käytävillä... Vaikka kovasti sairaalahenkilökunta onkin usein empaattista, niin tällaisia tilanteita on hurjan usein. Lähetän paljon lämpimiä ajatuksia sinne, yrittäkää jaksaa surun yli, toistenne ja jo olemassaolevien lasten takia ja tukena!

Toivottavasti Amppu oikeasti tunsit jotain, koska mäkin oon nyt saanu uutta virtaa ja oikeasti alkanut enemmän ja enemmän kuulostelemaan! Eilen jo melkein oli sellainen olo, et olisi saattanut jotain olla, mut sen voin vielä laittaa mun innokkuuteni ja kuvituksieni piikkiin [&:]

Sitten saanen jakaa kanssanne jotain hassua!
Aiemminhan kerroinkin, että mieheni pitää mua varmana hölmönä, kun juttelen teistä ihan kuin jostain irl-ystävistä välillä ja kerron kuulumisianne hänellekin! No nyt tämä sitten kärjistyi viime yönä, kun olen taas nukkunut hieman levottomasti. Puhelimeni soi ja piippaili vähän väliä, kun en ollut muistanut sitä äänettömälle laittaa. Ilmeisesti olin siis sellaisessa olotilassa, että olin semisti mukamas sosiaalinen ja keskustelevainen - vaikkakin puoliunessa. (tää ei siis ole mulle tavatonta, mun unet ja yöllinen elämä on aina ollut vilkasta :D) Muistan itse hyvin selvästi, että aloin huhuilla ääneen, jotain tyyliin "Haloo, onkohan siellä ketään linjoilla? Mä voisin vaikka jutella nyt jonkun kanssa, kun ei nukutakaan! .... hei naiset, ootte luvannu olla täällä! Meidän tulevien mammojen piti pitää yhtä!". Nää sanat siis oli selkeästi teille/muille palstalaisille tarkoitettuja :D En sitten tiedä, miten olin ajatellut asian, että jotenkin telepaattisesti kommentoitais ja eleltäis toistemme henkimaailmassa? Jonkun hetken tätä huhuilua harrastettuani muistan vain turhautuneeni, ja ajatelleeni, että alan sit vaikka nukkua.

Että näin. Nyt taidan taas upota sohvanpohjalle katsomaan sunnuntaihömppää! Mökille päästäänkin vasta huomenna, kun se oli jo varattu tälle päivää :)
 
Heips!

Liitynpä minäkin sitten viimeinkin virallisesti mukaan, taustalla olen jo tovin ollut..[;)]
LA on 10.12, ja ensimmäistä odotetaan. Pirkanmaalla asustellaan miehen ja kissojen kera, ja yritystä oli noin kaksi vuotta, välissä yksi km, ennenkuin tässä pisteessä ollaan...
Osanotot Mamma_76, itsellä sama tilanne takana, lääkärille pääsyä odotettiin n. 6 h. [:(] mitkään sanat eivät riitä tässä tilanteessa, suru on niin suuri. Voimia sinne ja olen varma, että tulevaisuus tuo vielä paljon iloa ja onnea sinne. <3
 
Mamma_76: ei voi olla totta! miksi näin käy! Mie täällä töissä itkua nieleskelen... Olen todella pahoillani menetyksestä, ihan kamala uutinen! Tukekaa toisianne ja puhukaa asiasta... Emmää oikeen osaa muuta sanoa kuin että voimia! Jotenki tuntuu vielä pahemmalta kun la oli sama [:(]
 
Noi mammavaate-jutut... Netissä on tosi huono valikoima ja ihan törkeen hintasia!
Jotku ihan tavalliset trikoohousut maksaa 100e joka paikassa, no thanks!
Tän kokonen eukko ei paljon H&M:stä mitää löydä. Onneksi Oulussa on Stokkan yläkerrassa yks liike mistä löyty ihan sikahyvät housut! Eikä ollu ku 35e. Täytyy heti hakea toiset....
 
Kävin sitten yksityisellä ton suonikohjun kanssa ku valvonu about koko viikonlopun ku nii kippee.
Lekuri sano vaa et on poikkeuksellisen kipeä tulehtunu suonikohju. Mie itkua nielen ja tää vaa puristelee.
Onneksi oli vanha neuvolalekuri nii olo helpottu kummasti.
Määräs panadol-reseptin ja sano et voi 2 ottaa yhtäaikaa koko raskauden ajan ja jopa buranaa jos tuntuu tosi kipeältä!
Ja mä en uskaltanu ees yhtä ottaa aikasemmin =)
 
Mutta mukavaa viikon alkua, meillä huomenna tulee täyteen maaginen 12vk [;)]
 
Hellou!
 
Pitkästä aikaa itse kirjoittelen, vaikka olenkin ahkerasti lukenut tekstejä..
 
Tänään 11+6 menossa ja oli toinen neuvola ja perushommat kunnossa.
 
Tossa oli hiukan myös jännitystä, kun tuli vuotoa ja aikamoisia kramppeja, lepäsin sitten puoltoista viikkoa saikulla ja sen jälkeen olin viimeviikon töissä ja nyt kesälomalla, kaikki siis kuitenkin kunnossa.
 
Perjantaina oli np-ultra ja hyvältä näytti, kaveri ei meinannu ensin millään ruveta liikkumaan, mutta kun kätilö kiusasi, niin rupesi touhuumaan kovastikin, kätilö oli mukava, mutta tuli sitten mulla ja miehellä mieleen, että taitaa tehdä samat temput kaikkien kanssa, nimittäin niin imelästi ihasteli kaverin puuhasteluja, että ei meinattu kyllä uskoo, että olis tää meidän kaveri mitenkään erikoisen ihmeellinen ja ihana kätilön mielestä...meidän mielestähän se tietenkin on!!
 
Niin, ultran mukaan olis 3 päivää pienempi, mutta ei lähdetty siirtämään laskettua aikaa, kuulemma vasta jos yli 5 päivää eroa. Ja sydänäänetkin saatiin kuulla ekaa kertaa siellä. Vähän inhottavaa oli se, että kohtu eteenpäin kallellaan niin tuntui pahalta se kapula..jollain toisellakin taisi olla sama homma, mutta oli jouduttu ultraamaan sitten vatsan päältä.
 
Sorruin minäkin nyt sitten kaupassa, ihana pieni myssy lähti mukaan..
 
Kesäterkkuja kaikille!!
 
Voi Mamma_76! Surun pusero on niin kiristävä... Oma -06 menetys tulee aina itkemättömänä pintaan, voi vain ottaa osaa jA TOIVOA TULEVAISUUTEEN VALOISAMPIA UUTISIA.! Mekin jo ehdittiin luopua toivosta ja jätettiin koko vauvanteko ajatus pois. Nyt kun tämä on sitten tässä, niin jokainen uusi kännetty sivu Vau´sta on huippua! Ei piä menettää toivoa!
Huippua oli tajuta tässä yhtenä päivänä kun kaveri kysy, että kehtaako tarjota meille vauva kamaa. Sitteriä, ym. No, me siihen että, kiitos kiitos! Eipä ollut käynyt mitkään hankinnat mielessä. Olisko sitä kuitenkin rennompi odottaja kuin viimeksi vuonna - 93!(Paitsi hormoonimyrsky)
 Tuleva kummitustäti kokelas on menossa viikolla vauvanvaatekauppaan. Sanoin, että ei sitten mitään vaaleanpunaista. Itsekin tekisi kovasti mieli jotakin pientä hankkia. Luuulen etukäteen, että purskahdan itkuun, viimeistään kassalla, joku pikkuruinen vaatekappale hyppysissä.

Odotan sitä kakkos ultraa jotenkin hypnoosin vallassa. Ikään kuin se antaisi luvan taas johonkin uuteen! Kummallista. Siihen on vielä aikaa: 21.07. Nyt jänskättää ensi viikon neuvola sydänäänien kuulemiseen. Olen valmiiksi itkeskellyt sitäkin. Sanoin miehellekin, ettei olisi niin huolissaan minun mielilasta, kun sekin pistää itkettämään lisää.No, siinä sylissä oli sitten IHANA kaikesta turhasta itkeä! Ja seurauksena parin tunnin päiväunet.

UIMISESTA: Käväisin lämpöisillä varovasti uimassa, mieli teki ja mies kannusti. Oli ihanaa! Ajatus siitä että vauva siellä kelluu tyytyväisena ensimmäistä kertaa uimavesissä äidin sydämen alla oli hykerryttävä. Ensin olin pantannut koko uimisajatusta siihen taikauskoiseen kakkosultraan, mutta onneks päästin irti!

Nyt ei taida juhannuksena uskaltaa järveen, jos säät on tollasia. Mitäköhän sitä laittaa nuotiotulille päälle?
Kalsarit ja sadehousut väärinpäin jalkaan. Siis housujen etupuoli taakse. Maha kun on isompi peppua, huomattavasti! Kalsarit ainakin toimii noin, sadehousuja täytyy sovittaa. Muuten, minä kyllä tykkäsin H&M,n
mammahousuista. Tähän kroppaan ne 40 kooossa istu just nappiin. Ihana kun niitten kanssa voi pitää tavallisia yläosia.Eikä ole niin levinnyt olo ja näyttää hyvälle. Mieskin sanoi, että on meillä seksikäs mamma!

Sanoi, sanoi.Minä sitten annoin ja otin, kun teki mieli.! Itseasiassa, melkeinhän se on aina mielessä, nykyään.

16+2
 
Voi, olen pahoillani Mamma_76! Voimia paljon sinne. Hienoa, ettette vielä heitä pyyhettä nurkkaan vaan jatkatte yritystä. Toivottavasti tärppää pian uudelleen!
 
Mä en oo ihan varma, mutta taisin ehkä tuntea ekat liikkeet tänään aamulla. Ajoin kylläkin autoa joten siinä tärinässä ei tuntoaisti ollut ihan terävimmillään, mutta ihan kuin sormella olisi joku kutittanut kohdun sisältä. Ja se toistui pari kertaa, mutta nyt ei ole tuntunut mitään. Voikohan tuo olla niitä ekoja potkuja? Ja voiko kestää kauankin ekojen tuntemusten jälkeen, että tuntee ne seuraavat? Aika jännää! Toivon kovasti, että noi olisi niitä liikkeitä, mutta en kyllä osaa sanoa. Mitään vastaavaa en ole aijemmin tuntenut, että ei ainakaan ollut mitään suolistokuplia, siitä olen varma.
 
Ite löysin h&m:stä mun parit äitiyscaprit, jotka oli kyllä ku just mulle tehdyt. Hintakaan ei ollut paha. Pitäs vaan hankkia myös jotkut pitkät housut, kun ei nää ilmat näytä lämpenevän ja mulla rupee olee jo aika tukala olo näissä vanhoissa farkuissa. Mutta uskomattoman hankalaa oli löytää Helsingistä äitiysvaatteita.
 
Meillä on muuten maarisen kanssa samana päivänä rakenneultra! Kyllä mäkin sitä odotan kuin kuuta nousevaa. Tuntuu, että jos siellä on kaikki hyvin niin sitten pahimmat karikot on vältetty ja voi rauhallisin mielin jatkaa odotusta. Vaikka sama fiilis oli sen np-ultrankin jälkeen, että muka pelot rauhoittuu. Jännitys ja pohtiminen, että onkohan kaikki hyvin on jatkunut ihan samaan malliin. Ehkä tässä vähän rauhoittuu kun tyypin liikkeet rupeaa tuntumaan kunnolla, niin ainakin tietää sen olevan elossa.
 
Jepsjeps, vointeja ja jusseja kaikille. Palailen töiden pariin!
 
 
 
olipas tänne kirjotettu paljon :) osanotot mamma_76 :(
 
Me oltii viime keskiviikkona ultrassa ja tosi hyvin oli kaikki, liikkui tosi paljon eikä niskaturvotusta. mukaan sain monta hyvää kuvaa, jopa yhden 4d. Terveystalossa tampereella siis ku täältä kangasalta sinne kunta lähettää ultriin, oispa sama ollu esikoisen aikaanki ku sillo ultrat oli terveyskeskuksessa jossa kuvat tosi huonolaatusia. Pahoinvointi taas kerran hävis melkein kokonaan mutt taas ollu aika paljon huonoa oloa ja oksentamista, tuntuu ett sadeilma pahentaa tätä. Se ei ihme oliskaa ku mulla aina on päätä särkeny ku sataa. Ei kyll malttais oottaa ett sais nyytin syliin. nyt menossa rv 13+4.
 
Kaikille tasapuolisesti: Moi

Lämpimästi tervetuloa uudet osallistujat, mitä enemmän meitä täällä kirjoittelee, sitä enemmän on kokemusta jakaa, kiitos siitä!
hahhhah, SannaKoo, hervoton yö sinulla [:D] Minäkin päivitän edellee nmiehelleni päällimmäiset kuulumiset täältä sivustolta ja katseleepa tuo itsekin.
Onnittelut kaikille tasaviikoista ja ekoista liikkeistä. Minä luulen, että nuo ekat liikkeet tulee just tuolla tavalla, että ensin tuntuu ja sitten saa taas seuraavia odotella. Minulle ainakin on niin käynyt. Eilen tuntui taas jotain ja edellisestä kerrastahan on jo aikaa. Kertokaapa te, joilla on jo uusintakierros menossa, että miten olette kokeneet liikkeet?
Vaatteista, pitääpä katsella nettikauppoja vielä. Osaisinhan minä itsekin ommella paitoja ja toppeja, kangastakin itseasiassa olisi valmiina, mutta tuo laiskuus...

 Sitten vähän vakavampaan aiheeseen: Onko kellään muulla sellaisia pelkoja tai epäilyksiä välillä omaan vanhemmuuteen liittyen? Meillä on mieheni kanssa kummallakin taustalla enemmän tai vähemmän tasapainoton lapsuus vanhempien kanssa, joilta on ollut vanhemmuus melko lailla hukassa. Nyt tulee välillä kummallekin pelkoa siitä, että osaako itse olla erilainen ja miten tulee reagoitua tiukoissa tilanteissa. Luulen, että yritämme niin kovasti olla muuta kuin omat vanhempamme, että stressaamme jo valmiiksi [:(] Ja todennäköisesti aivan turhaan. Meidän lapsemme on kuitenkin toivottu ja rakkaudesta alkunsa saanut, mikä on jo aivan eri lähtökohta verraten omaan lapsuuteemme.
Tällaista sitä välillä tuumailee [:)]
Nyt on hellassa tuli, keitto lämpiämässä ja vatsa kurnii, joten pitää poistua.
Terveisiä kaikkien kumppaneillekin ja iloa odotukseen!

Hei, jokohan olen kertonut nähneeni pari unta vauvastamme, tyttöä molemmissa povattu! ja miten kaunis ja ihana vauva olikaan jälkimmäisessä unessa! No, jos tuli nyt toistettua itseään, niin suonette anteeksi, pää käy välillä tosi tyhjää [:D]
 
HEippa kaikki!

Tuolla joku kirjotteli, että oli tuntenut ekat liikeet. Mulls tuntu ihan selvät liikkeet aika pitkän aikaa eilen. Vai olikohan se toissapäivänä. Tosi ihana fiilis oli. Tänään en ole vielä kokeillut, mutta ehkä sitä kerkee taas..:D Mua naurattaa jotenki kaikkien äitiysvaatehöpötykset. Vaikka itellä on maha jo kasvanu ja näkyykin jo, niin en mä nyt ihan vielä sinne kiirehdi. Enkä varmaan tule ollenkaan menemään jos vain pystyn ilman olemaan. Hassua vaan, että 12 vk menossa ja ollaan niillä osastoilla. No, ehkä joillain maha kasvaa hirveetä kyytiä..;P Enkä tietenkää ketää kiellä, naurattaa vaa ko en vois ite kuvitella meneväni vielä.

Pranametri tuohon pelkoon aattelin vastailla. Mulla on ollut samoja pelkoja, vaikka lapsuus on ollutkin turvallinen. Silti murkkuikä on ollut hirveetä aikaa, masennusta itsellä ja tylyjä sanoja vanhemmilta. Monta asiaa haluaisin tehdä toisin kuin oma äitini. Äitini vain sanoo, että vaikka sanot että "en ikinä sano omille lapsille noin", silti tuut sanomaan just samalla tavalla vahingossa tai tahallaan. Huoh. kannustusta hirveenä. Sit äitini on sata tuhatta kertaa sanonu, että tulispa sulle yhtä huonosti syövä lapsi ko itse olit, niin tiiät mitä se on yms yms.. No, ehkä me jaksetaan rakastaa.. Mutta pääasia on se, että yhteiset välit (sulla ja miehelläsi) on kunnossa ja heti nyt alusta lähtien vaalitte rakkauttanne ja sovitte riitanne joita tulee, ettekä ikinä sano "sillonko sinäkin teit/sanoit niin.." tai "noko sinäki sillon.." Luottakaa myös itseenne ja toisiinne. samoin kaikille muille ja itselleni..:)


Tsemppiä meille!<3
 
Heippa!!!!
 
Kyllä munkin on ollut jo ihan pakko niitä äitiysvaatteita ostaa.. tietenkin pitäisin omia tavallisia housuja jos vaan menisivät kiinni. Ei kuitenkaan ilman housuja viitsisi tuolla kulkea[;)]  Löysinkin ihanat valkoiset caprihousut ja mustat pellavahousut..paidoissa menee vielä omat pitkät topit ja tunikat.
 
Täällä paha olo vaan jatkuu..yön aikana olin saanut myös flunssan ja himpun verran kuumettakin..olo ei siis ole mitä parhain...
 
Ihanaa, kun jotkut ovat jo tunteneet vauvansa liikkeitä. Minä en kyllä tunne mitään muuta vielä kuin omat ilmavaivat [:D]
 
Öistä on tullut aika levottomia...minä nään aika hurjia unia..siis ihan ahdistavia painajaisia ja joskus myös rankkoja seksiunia..hui..ja sitten herätessä sitä miettii, että mikä on totta ja mikä unta.
 
Nyt täytyy taas palata sängynpohjalle..ihanaa odotusta kaikille!
 
Täällä taas. arvasinkin, että tästä kirjottelusta tulee rutiini!
No niin, Tuik. Meidän ultra on Kättärillä, johonkin aikaan päiväsätä.Hauskaa että siellä on joku muukin palstalainen samoihin aikoihin. Lueskelin tuossa muuten noita touko ja kesäkuun palstoja. Hui, tuli kumma tunne todelisuudesta, että kyllä nää palstalaiset IHAN OIKEESTI sitten joskus synnyttää. Ite kanssa vissiin...
Mies on jo lupaillut alkaa rakentamaan meille synnytys cd´tä. Naurattaa että jos valkkaan sinne jotain Shakiraa ; Men, I feel like a woman ja ponnistelut osuu just siihen biisiin. Tai jotain Mambo number 5... Noiden tahdissa kun tykkään koluta imurilla ja mopilla nurkkia.
Vanhemmuudesta "konkarina" sanoisin, että ei kannata huolestua siitä miten omaa lasta kasvattaa/kohtelee. Rakkaus on kummallinen asia, vaikka ei olisi siitä minkäänlaista esimerkkiä. Minä olen siskoni kanssa ihmetellyt, että miten me on opittu pitämään lapsiamme sylissä kun oma äiti ei sitä meille koskaan antanut. Isä kylläkin. Ja muutenkin olen tyttäreni kanssa niin hyvissä väleissä, että melkein kadehin miten kiva mutsi sillä on!
Silti tässäkin raskaudessa tulee tunteita ja pelkoja tulevaisuudesta. Kaikki tulee muuttumaan ja kuitenkaan ei mikään. Siinähän se lapsi kasvaa sylissä, meidän mukana. Sille kun sängyn petaa tyynyineen ja peittoineen, niin siinä se on , osa tätä perhettä.

Ja siskot, haleja tähän päivään! Täällähän paistaa aurinko!
16+3
 
No johan on taas tupsahdellut tekstiä tänne! Enkä mä mielestäni oo missannu ku päivän verran, ku en oo jaksanu tässä koneella notkua... Nyt pitäisi kaivaa läppäri jostain hukasta, niin sais sen tonne sohvalle kainaloonsa!

En muista, ehdinkö jo tilittää, mutta... mua vissiin vainoaa vauvansaannin onnellisuudesta johtuva epäonni. Eka tosiaan oli hirveän raskas työviikko, sitten iski flunssa ja missasin Metallican, toissailtana sitten mökillä taitoin nilkkani. Eilen lääkärissä ja röntgenissä istuttuani todettiin, että nivelsiteet revenneet ja tuon kehräsluun päässä hyvin minimaalinen särömurtuma. No, eipä siinä, parasetamolia lääkkeeksi, mutta johan tuli pöhnä! 1000mg pitäis 3-4xpäivässä ottaa, mutta eilen otettuani ekan annoksen, jouduin toteamaan ettei kyl enää. Väsytti ja vatsa oli kipeä, aattelin, et jos ei ihan hirveitä kipuja tule, niin en kyllä ota! Nyt oonki sit vaan kärvistellyt. Pahinta tässä on tää sisällä olo, kun oon koko kevään väkertäny opintojen loppusuoraa himassa, niin oon oikeesti tulossa hulluks täällä!

Oonki naureskellu, että taidetaan nyt mun hermoja testata, et onko musta äidiks. Eli bring it on, tää mamma kestää mitä vaan beiben puolesta! [8D]

Kommentoisinkohan veilä tuota vaateasiaa... mulla ei muut vaatteet ahista, paitsi rintsikat ja farkut. Muuten mammavaatteet jäänee syksylle, sillonki aattelin pärjätä vähällä. Mut eihän sitä tosiaan tiedä, et kuinka tässä vielä turpoaa!

Nyt menen vohvelin paistoon. Mies lähti kavereineen kuuntelemaan AC/DC:tä, joten oon ihan yksinäni taas himassa. Äiti kävi mulle onneks kaupassa, niin saan herkutella vohveleilla ;) Kaveria ja sen pientä poikavauvaa yritän houkutella vohveliseuraksi, kattoo nyt, vieläkö jaksavat iltasella tulla!
 
Kaikkee sulle SannaKoo tapahtuu, jaksamista.

Ite en ole äippävaatteita tarvinnu mutta esikoisen jälkeen olen vieläkin jäänyt aika isoks niin on reilumpia vaatteita käytössä muutenkin. Mullehan silloin ei raskausaikana tullut yhtään kiloja mutt synnytyksen jälkeen lihoin varmaa 20kg täysimetyksestä huolimatta, joku 15 niitä vielä oli jäljellä ku ei mitää kunnon laihdutuskuuria voinut pitää ku imetin pitkään, oikeestaan nyt vasta esikoisella 1v8kk vierotus menossa, kerran päivässä ennen yöunille käytyään vielä saa tissiä. Eipä tuo vähäinen imetys (alkuun ku tulin raskaaksi imetin vielä 3 kertaa päivässä) ei ole haitannut eikä aiheuttanut mitään erikoista raskaudelle. Alunperin tarkotus oli vierottaa 2 vuotiaana mutt piti nyt aikaistaa ettei tule sitt ihan mahdotonta touhua ku näkee uutta vauvaa imetettävän. Kovin turvoksissa tunnun olevan nyt, tuntuu ett masu näkyy ihan selvästi, ehkä vaikuttaa liian vähäinen liikunta ja oon juonu paljon fantaa ja ulkona tulee syötyä näkkileipää missä kai suolaa on jonku verran. Pakko vaan näin tehdä ku ne auttaa pahoinvointiin mitä tahtoo vieläkin olla. Me mentiin sitt toissapäivänä ostaan kaksostenrattaat ku oli niin hyvä tarjous ett tuskin ois löytyny yhtä halvalla, väri tosin on pinkki ku se ainut väri tarjouksessa, oisin halunnu mustan vaunukopan mutt se oli liian kallis niin ostettii siihen sitten pehmeä musta kantokassi mikä tuntui sopivan yhtä hyvin. Ei viittinyt ihan kaikkea pinkkinä senkään takia jos masussa kasvaaki poika, esikoinen on tyttö niin ehkä pinkit rattaat ei haittaa [:D]

 
Oi, ihana tuo Taku81:m allekirjoitus!

Koitin muuten äsken katella äitiysfarkkuja nettivaatekaupoista, niin ihan hillittömiä hintoja niillä ainakin oli! Plus, että farkuissa oli useammassakin mallissa suurin lantionympärys n. 108cm, ja mulla menee kyllä sen yli... Noh, täytyy kai sit opetella käyttämään hameita ja sukkiksia tai legginsejä (yök!) niin ei tuu vilu.

Vaikka oonki aina ollut isokokoinen, niin oon silti rakastanut vartaloani. Tietty se joinain päivinä on ällöttänyt, mutta pääasiallisesti oon tykännyt peilikuvasta. Eilen ekaa kertaa koko elämässäni (en edes teinivuosilta muista tällaista!) tuijotin itteäni kokovartalopeilistä ja mua melkein ällötti! Tissit roikkuu ku lypsykarjaan kuuluvalla ja maha oli kaks ällöä möllykkää. Tilannetta ei ollenkaan tasannut se, että mulle on tullut ensimmäiset raskausarvet alavatsaan!! HYI! Aattelin, et tää tuntuis ihanalta, et ekat ulkoiset merkit, mutta nyt jotenkin ahdistaa. Mulla on ympäri kehoa ollut aina valeraskausarpia, kun tää tyttö on kasvanut luustoltaan aina yli sen, mitä iho ois joustanut, eikä noi ylimääräiset kilotkaan ole vatsanalueella tilannetta jeesannut. Nyt kun arville on kerrankin "hyvä syy", niin miksi niiden pitää olla niin rumia ja ällöttäviä?! Ajattelin itseasiassa, että koska mulla on ennestään tota löysää ihoa ja "tilaa kasvaa", niin en ois uskonut, että mulle tulee vauvan takia enää jälkiä, ei ainakaan näin aikaisessa vaiheessa. En varmasti kohta kehtaa enää nauttia saunailloista kaveriporukassa, kun näytän joltain ällövalaalta... Tuntuu, että oisin taas murrosikäinen ja vartalonmuutosten kourissa tuskasteleva!

Mies on innoissaan näistä muutoksista ja koittaa piristää ja kehuu ja muuta, mutta kun itsestä ei tunnu siltä, niin ei sitten tunnu. Huoh.

Anteeksi vuodatus, mutta tuntuu vaan niin pahalta [:'(]
 
Apua, tosiaan! Ymmärrän, SannaKoo. Tulin just kauppareissulta kun piti saada edes jotkut norsuhousut viikonloppuksi. Löysin itseni Tarjoustalon sovituskopista tuijottamassa peiliin. hem..etti. äkkiä kassiin harmaat helpoimmat verkkarit ja ulos.
Nyt ylpeänä mökkeilemään. Saunassa ajattelen, että nätti nakuna. Miten tosiaan kauniin uhkea, hyvällä itsetunnolla varustettu nainen, muuttuu sovarissa säälittäväksi kirjavaksi palleroksi?
Hyvää hehkeää jussia kaikille, missä olettekin. Kasvatelkaa masuja. Antakaa haleja ja pusuja.
Juhannustaikaa tyynyn alle. Valkoinen ja punainen apila. Uni näyttää tytön tai pojan. Ainiin, mummo sanoi että masu pitää pestä maidolla juhannus saunassa...
 
Ihanaa juhannusaattoaamua!

Meillä se on ainakin auennut edellisaamuja lämpimämpänä ja utuisen aurinkoisena. On katsottu uusi sivu Vausta ja huh, ihan ihminenhän siinä kuvassa on [:)] Laskettu aikamme on se 7.12. mutta tuo laskurimme ja vauvan koko kertoo la:ksi 4.12. joten elämme sen mukaan. Meillä siis alkoi 17. rv. Huimaa. Otin mittanauhan käteen ja katsoin vauvan pituuden ja punnitsin pienen omenan, joka oli suunnilleen tuo 135g. Tuo sinttihän ei ole enää mikään sintti näillä viikoilla, jalkoineen 16 cm! Illalla tunsin taas jotain liikettä, hyvin vaimeaa muljahdusta. Ei niinkään mitään pieniä perhosensiipipotkuja, vaan kevyttä muljahdusta. Ja ei ihme, että aamuisin tyhjässä vatsassa tuntuu painoa, kun siellä on tollainen tilanviejä jo [:)]

Zenna ja maarinen, kiitoksia tuestanne, muut myös kiitos kommenteista. Tiedänhän minä, että me tulemme olemaan rakastavia vanhempia ja kuten Zenna sanoit, keskinäinen suhteemme on tärkeintä. Joskus vain heikkona hetkenään tulee niitä pelkoja, meille molemmille.
SannaKoo, on sulla ollut kyllä uskomaton "onni" noiden sattumusten kanssa. Itsestä kuulosti kanssa noi sinulle määrätyt kipulääkemäärät aika hurjilta, kun en muuten käytä itse juuri ollenkaan. Vain puolikasta Panadolia jos on ihan pakko. Toivottavasti juhannuksesi ei mene totaalisesti pilalle kipeän kintun tähden. Lisäksi vielä pientä lohdutusta. Itse tapaan ajatella, kun jokin lohduton olo tulee, että tämäkin menee ohi. Ja aina ne menee. Kohta taas nautit pyöristyvästä vatsasta ja muu on epäolennaista.
Amppu, on varmasti kutkuttavaa suunnitella uutta yhteistä kotia. Meillä sattuu olemaan juuri sellainen koti josta pidämme. Joitakin hirvittää se, että huussiin pitää mennä pihan poikki. Toki lämmitettävään tilaan, entiselle navetalle, ja ainoa pesumahdollisuus sisällä olevan lavuaarin lisäksi on sauna. Sinne kyllä on tulossa, luulisin talveen mennessä, suihku ja lämminvesivaraaja myös. Tähän asti on ollut vain kiukaan lämminvesiallas. Yhden paratiisi on toisen kauhistus.
Terhituuli, toivottavasti flunssa helpottaa jo, ettei sinunkaan juhannuksesi siitä kärsi.
Miehelläni on tapana merkata päivämääriä kalenteriinsa, ihan vain lyhyesti. Ensi viikolle sattui hauska juttu: torstain kohdalla lukee yksi vuosi tapaamisesta, ja perjantain kohdalla neuvola klo 9. [:D]

Vaatteista vielä, kai me kasvatamme mahojamme yksilölliseen tahtiin. Minä en vain mahdu millään entisiin vaatteisiini enää. Olenhan maininnutkin, että ne entiset on melkein kaikki tyköistuvia. Vatsa on niin kaunis<3 Ja nyt ei kukaan enää voi olla tajuamatta, että tuo eukko odottaa. On se niin selkeä.
Meidän juhannuksemme tulee olemaan rauhallinen, kuten elämämme muutenkin. Pieni porukka piipahtaa auttamassa kasvihuoneen kantamisessa paikalleen ja ehkä poikkeamme kokolla, mutta muuten vain vautimme olostamme. Meillä on jatkuva juhannus ja joulu joka päivä, sanoo rakas mieheni.

Nauttikaamme viikonlopusta ja kesästä ylipäänsä, iloista juhannusta kaikille!
 
maarinen, ihanaa, että joku muukin! Mua jo melkein hävetti ja meinasin poistaa ton postaukseni, eihän se nyt vaan oikeesti ole normaalia, että muutamaan ylikiloon tottunut hätkähtää raskaudenaikaista mahankasvua. Etenkin kun se kasvu viestii jostain niin ihanasta! No, kunhan tuo vatsa alkaa näyttää vauvamahalta, eikä vain roikkuvalta lörpöltä, niin kai se siitä. Kasvot mulla sentään on kaunistuneet; tippuneet kilot on lähteneet poskista, ja mun poskipäät on nousseet taas ihan uudenlaisesti! Ei onneks ole merkkejä niistä finneistä tai rasvaisista hiuksista, joista moni valittaa. Lupaan taas rakastaa peilikuvaakin pian [:)] Kiitos tuesta!

Kaikki hehkuttaa Ampun tavoin tuota kookosrasvaa, mä vaan en siedä sitä hajua alkuunkaan... osaisko joku sanoa, et oisko noista Body shopin vartalovoista joku muu sellanen, joka vois kans pehmittää samalla tavalla? En taida enää uskaltaa luottaa pelkästään vauvaöljyyn ja noihin "juokseviin" vartalovoiteisiin, täytyy oppia käyttämään sitten jotain tollasta tönkömpää kamaa. Ja jos vaikka sais ton miehen siihen levitykseen avuks, niin tulis vauvaa paijattua samalla ^^

Pranametri, teidän kotielämä kuulostaa mun korvaan aika extremeltä. Mökillä nautin tuollaisesta, mutta viikko-kaksi on riittävästi ja sitten on päästävä äkkiä pois :D Mutta kuten sanoit, toinen nauttii ja toinen kauhistelee. Meillä juhannus kuluu täällä "kaupunki"kotona (mun mielestä asutaan ihan maalla, Espoossa, paljasjalkanen stadilainen ku oon syntyjäni ollut). Muutama kaveri on tulossa kylään, lainattiin tohon omalle pihanpläntille (kerrostalon alimman etuja) kaasugrilli ja sillä saadaan syötävää. Huoneistostamme löytyy onneksi myös (sähkö)sauna, ja pihapelejäkin harrastetaan, jos ei sada. Jos joku on kuskina, tahtoisin ainakin itse myös käydä Seurasaaressa pällistelemässä, siellä on mun mielestä Suomen paras juhannuskokko! Nyt raskaana ollessa harmittelee, ettei oo tota ajokorttia tullu hankittua (stadissa kun en sitä koskaan tarvinnut, täällä "maalla" tartteis!), kun oisin itse voinut kuskina toimia! Tosin luulen, et meidän kaveriporukoissa ajokortillinen raskaana oleva tarkottais automaattisesti kännikuskia yheksän kuukauden ajan :D

Onnea myös täysistä viikoista, meilläkin eilen käännettiin taas sivua ja nautittiin. Hurjaa, kuinka nopeasti aika kuluu, mutta silti tuntuu, että vielä pitää jaksaa malttaa ihan ikuisuus!
 
Amppu, täytyy sitten vain mennä ihmettelemään :) Mulla on ollut kyllä jotain persikkaa, ja mansikkaa ja ties mitä, mut ne ei oo ollu niin toimivia mielestäni... Mut ehkä sieltä löytyy jotain uutta kivaa!

Ihanaa juhannusta kaikille, minä täällä koneella vielä notkun, kun en malta oottaa, että tulisi ihmisiä live-seuraksi! [&:]
 
Toivottavasti kaikkien juhannus mennyt hyvin :)
 
Me mentiin mökille torstaina ja perjantai iltana tultiin takas. kivahan reissu se oli vaikka uimaan ei päässyt ku vesi oli tosi kylmää ja perjantaina satoi. Toivottavasti tulis kesä oikeesti että olis lämmin ja pääsis järveen uimaan. Tylsä olla nyt yksin kotona mutt mies meni vanhempiensa mökille auton pakoputkea korjaan ku se siten hajosi mökkireissulla, esikoinenki sen mukana. Mä en sinne jaksanut mennä ku taas satanutkin kovasti. Ehkä täytyy vaan iloita siitä rauhasta olla itekseen, ku kauheen väsynytki ollu tänään. Aika rankkaa oli juhannuksena lapsen perään katsominen mökillä missä äkkiäsyvä ranta ja sisällä taas likka kiipeili penkillä mistä meinas pudota. Toivon tosiaan että meno ois vähän rauhottunut ja uskois puhettakin sitten kun uusi tulokas tulee. 
 
Tuli muuten mieleen muitten kirjotuksista että mä olin bikiniostoksilla pari viikkoa sitten ja kyllä kauhistuin peilikuvaani, piti mieheltäki kysyä ett olinko mä yhtä lihava ennen raskautta, mies ei oikei muuta osannut sanoo ku olithan sä vähän. Kyll mun alunperin piti laihduttaa kunnolla ennenku taas tekis lasta mutt se jotenki jäi. Noh peilikuva paranee kyll ku vauvamasu näkyy kunnolla eikä ole ihan epämääräne mistä ei tiedä onko läskiä vai mitä. Bikinit kyllä ostin, silloinkin ku esikoista odotin ja vauvamasu näkyi selvästi menin bikeineissä jatkuvasti uimarannalla, vauvamasu on kaunis :) Tosin sillon en ollut lihava ennen raskautta, toivon mukaan nyt ei näyttäis kauheelta koko kesää... Raskausarvet tuli viimeks aika lopussa raskautta ja oli kauheen sinisiä alavatsassa ja pitkälle reisiin mutt kyll ne siitä synnytyksen jälkeen pikkuhiljaa vaaleni niin paljon ettei enää niitä näkyny juuri ollenkaa. Ja rasvannu olen vaan silloin kun muistan tai iho muuten kuiva.
 
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top