Viimeinen kolmannes

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja ginessa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Me saatiin laakarista tosi ohut kirjanen, joka siis on thaiksi. Oon yrittanyt sita tassa kuukausien ajan tunkee ton nenan alle, muttei se oo alkanu lukemaan.
No, toissa paivana laitoin sen poydalle esille, ja oho, olipa lukenut ukko jotain, kun tuli silitteleen mua, kun siina kirjassa sanottiin, etta pitaa huolehtia raskaana olevasta ja kysella mita se haluaa, hieroa, hellia ym ym. Nyt se on pari paivaa jaksanu hellia ja olla erittain huomaavainen, mita se toki oli jo ennestaan, mutta nyt viela enempi [:D]

Ma voisin jo kans periaatteessa luopua tasta mahasta ja alkaa opettelemaan sita vauvan hoitoa. Onko taalla ketaan muuta, kuka ei oo elaissaan vaihtanut vaippaa? Siis mina en oo koskaan vaihtanu vauvan vaippaa! Puhumattakaan muusta hoidosta. Kerran oon kaverin lapselle syottanyt pilttia! wohoo! [:D]
 
Aamu en mäkään oo vaippaa vaihtannu ihan pienelle vauvalle.. Vuoden ikäselle kylläkin muutamia kertoja.. Mutta se on ihan eriasia kuin pieni vauva.. Eli lähinnä huosuvaipat vetässy jalkaan...
Mutta eiköhän sen opi...[8|] Pakkohan se on... [:D]
 
Huomenna alkaa virallisesti äippäloma, vaikka olenkin olllut jo yli kuukauden saikulla, niin kivalta tuntuu!
Hurja järkkäily ja siivoilu ollut koko päivän, huomenna on vauva-juhlat, ihana kummitäti auttanut järkkäämään!!![:D]
Käytiin juuri sen luota hakemassa hoitopöytä, johon se oli tehnyt kaikilta osallistujilta keräyksen, maksoi siis joku 4e per tyyppi, mutta meille iso säästö! Mun äiti tuo mobilen ja sisko kylpyammeen, ja varmaan muillakin tulijoilla on jotain pientä tuomista vauvalle... [:)]

Ja kaikkien lahjusten lisäksi on tietty ihanaa nähdä ystäviä ja perhettä ja työkavereita, oon jotenkin pesiytynyt kotiin kun täällä on niin helppo olla, ja nyt kaikki tulee tänne, jeeeeee!!!

Suosittelen kaikille joilla mahdollisuus, että järkkää vauva-juhlat, on iso apu saada vähän tavaroita vauvalle, ettei ihan kaikkea tarvii itse ostaa... [:)]
 
Essi ja Aamu kyllä ainakin täällä suomessa sairaalassa opetetaan ihan kädestä pitäen miten sitä vaippaa vaihdetaan. Ja saa ihan rauhassa harjoitella. Kenenkään ei odoteta osaavan sitä automaattisesti jos ei ole ikinä ennen sitä tehnyt. Mulla kävi itellä silleen hyvä tuuri et olin kouluaikanani 10vk:n työharjoittelussa lapsivuodeosastolla, siis siellä synnyttäneiden osastolla. En mäkään sitä ennen ollut ikinä vaippaa vaihtanut. Sen oppii tosi nopeasti. Pitää vaan olla rohkea ja uskaltaa. Se vauva ei mene ihan helposti rikki.

Kyllä tässä nytkin on vähä sellainen mieli et apua miten mä taas osaan sen ku se on niin pieni alkuun?! Siitä on kuitenkin aikaa kun viimeksi olen niin pientä hoitanut. Mutta uskon, että niinkuin viimeksikin kun se oma vauva on siinä sylissä niin ei sitä enää niin epäröi. Kuka muukaan sitä hoitaisi kuin oma äiti. Eli rohkeasti vaan opettelemaan. Ja tollasissa asioissa mä olen aina ajatellu et on ne mua pöllömmätkin ihmiset siitä suoriutunu nii miksi en minäkin. Eli miksi ette tekin osaisi?[:D]
 
Mun iso vauva lähti hetki sitten Hesaan lentokoneella. Tulee takaisin vasta juhannuksen jälkeen[:(]. Kuinkahan sitä osaa olla niin kauan ilman pientä?

Toi isoinki vauva on itkettäny mua tänään edelleen. Mut olen kilttinä tyttönä itkeny salaa. Tää vetää kohta masiksen puolelle koko homma.

Sit möykkyläisen hikka tuntui tuolla lentokentällä ihan ihan ylhäällä[&:]. Sen on pakko olla pää ylöspäin et se voi tuntua noin korkeella. Onko senkin pakko olla nyt väärinpäin?

Mitää järkevää en ole saanu tehtyä tänää, enkä tätä menoa saakkaan. Vituttaaki nii että ei tiedä alkaisko raivoomaan vai itkemään. Nälkäkin olis mut ei tee mieli mennä syömään.
 
Kiitos Eemi rohkaisevista sanoista, tuli oikein hyva mielikin! [:)] Kylla minakin ajattelin, etta kylla mina siita suoriudun, aluksi vaan vahan jannittaa!
Mun lahipiirissa, kun ei ole ollut vauvoja, paitsi muutama kuukausi ennen tanne muuttoa paras kaverini sai lapsen. Siina minun kokemukseni, eli ei paljon mitaan, mutta en mina pelkaa, pikkusen vaan jannitysta ilmassa.

Mun anoppi on vissiin tulossa meille sitten, kun lapsi on syntynyt. En oikein tieda tykkaanko vai en. Han asuu neljan,viiden tunnin matkan paassa. Eli varmaan viettaa jonkin aikaa... Meilla ei ole edes yhteista kielta, han ei puhu englantia, ja mina en puhu thaita. Rattoisia paivia varmaan tiedossa.

Mutta jos olen ihan ok kunnossa, niin en ma varmaan tarvii anopin apua, haluaisin kylla ihan itse selvita. Tai ainakin nyt silta tuntuu. Mutten voi sanoa ei, aidit ovat tassa kulttuurissa todella korkealla, ja jos menen sanomaan ei, tai en halua, mies loukkaantuu todella pahasti... Joten on vaan sitten kestettava anoppia meilla asumassa... Se on kylla ihan mukava, ei mitenkaan pomotteleva tai arsyttava, mutta viihdyn todella hyvin itsekseni tai vain oman pienen perheen kesken. Olen kai jonkinmoinen erakko.
 
pilvistä sunnuntaita mammat!

nyt on miehen kanssa asiat oikeastaan paremmin kuin hyvin [:)] juteltiin eilen aika pitkään monesta asiasta ja koirienkin kanssa päädyttiin komromissiin, jonka kumpainenkin hyväksyy..illalla sitten vietettiin yhteistä laatuaikaa, koirien ollessa anopilla hoidossa, käytiin saunassa, katottiin yhdessä leffaa ja peittojakin tuli heiluteltua, sekä eilen että tänään [;)]

luulen että meillä tällä hetkellä rassaavin osa tätä suhdetta on tuo välimatka. Mies on siis Helsingissä töissä ja matkaa meiltä tulee reilu 400km...miehen ammatti on vaan sen verran "hankala" ettei hänelle täällä Kuopion seudulla oikein ole töitä...hän on siis kalliorakentaja/tunnelityöntekijä ammatiltaan, tällä hetkellä muistaakseni tekee kehärataa..panostaa ja räjäyttää...

Miehestä kyllä huomaa ettei hän haluaisi lähteä ajamaan, vaan jäisi mielummin kotiin, nyt varsinkin kun meillä on "oma" (pankin) omakotitalo, on kesä ja pihalla paljon tekemistä, saati sitten kun vauva syntyy, mutta jospa tämä tästä lutviutuisi..
 
Kiva kuulla Riitu, että asiat sujuu teillä jo paremmin [:)] Toivottavasti Eemi sielläkin pian! Jaksamisia. Miehet osaa kyllä ajoittain olla niin urpoja...

Näin viime yönä niin pimeää unta, että pakko kertoa vaikka ei tähän osioon ehkä kuulukaan. Söin spagettia ja ensin ne spagetit muuttu kastemadoiks, jotka pasko siihen lautaselle ja sitten sellasiks parin sentin pituisiksi toukiksi, joita yritin tappaa. Yks karkas multa ja lähdin ajamaan sitä takaa kärpäslätkällä. Sitten se muuttukin vauvaksi, joka konttas mua karkuun ja meni johonkin onkaloon ja vaan lällätti ja irvaili kun en saanut sitä kiinni. Että tällasta. Sitten Anoppi laitto vielä ruuaksi spagettia[:D]

Mun anoppi on muuten hassu. Se ei anna mun nukkua vuodesohvalla vaan tekee aina meille pedin niiden omaan sänkyyn ja nukkuu itse appiukon kanssa olohuoneen vuodesohvalla. En tarvis kyllä näin hyvää palvelua ja oonkin siitä sanonut, mutta ei auta.

Muhun on iskenyt tän viikonlopun aikana hirveä auto- ja vaunukuume. Auto leviää minä hetkenä hyvänsä ja vaunut on liian painavat ja työntöaisakin liian korkealla. Miks pitää olla köyhä?[:@]
 
Noniiiiiiiin, nyt on vauvan sänky pystyssä,verhoineen ja peitteineen.[:)]
Enään puuttuu lipasto jonne saan vauvan vaatteet sekä jokin yövalo.
Pitääkin vielä pari kassillista pestä niitä.[;)]
Ihanaa, hieman huojentuneempi olo odottaa vauvaa sitten syntyväksi
kun on jotain saanu jo paikoilleen.[:)]

Vko 33 on täynnä ja 34 lähti käyntiin..JESSUS![:D]

Puuhattu on niin paljon viikonloppua ennen ja viikonloppuna että jalat on aivan paskana ja
eilen sitten kivisteli masuakin kiitettävästi.[>:]
Mut nyttten on lepäilty ja kaikkea pientä aion tässä puuhata.

Eilen ihana mies pesi olkkarin ja keittiön ikkunat <3 ,poika pesi lattiat <3
ja minä häsläsin pikkutavaroiden ja pyykkien kanssa.[;)]

Ihania ihmisiä elämässäni.[:)]
Tyttö tietty nukkui pahaa oloaan 18 v kemujen
jälkimaininkeja pois[;)]

Mukavaa maanantaita kaikille !![:D]
 
Hyvää maanantaita kaikille.[:)]
Aamu alkoi mukavasti labrajonossa, toivotaan nyt ettei olis pissatulehdusta kun en jaksais lääkeitä syödä..
Viikonloppu oli aikas mielenkiintoinen... Oltiin keilaamassa mikä oli pitkästä aikaa tosi kivaa eikä tuntunut pahalta ollenkaan. Keilauksen jälkeen pikkuhiljaa alkoi mennä vasen jalka alta aina kun yritin astua.. Loppu viimein en meinannut päästä kävelemään autosta kotiin [:(] Sattu siin perkuleesti, tuntui että häpyluu murskaantuu ja kaikki mahdolliset muut lantionseudun luut.. Koko yö meni siinä että heräsin jos yritin liikkua ja vessaan menot olit aika mielenkiintoisia..[&o]
Eilinen menikin sitten levätessä ja tänään pystyy taas normaalisti kävelemään.. Selkä tosin on kipee ja jumissa, mutta.. pikkuvikoja [;)]

Tällasta täällä..

P.s. Jos jollain on ylimääräistä työmotivaatiota niin tänne voipi lähetellä.. [8|]
 
Viikonloppuna tuli käytyä oulussa kirpputoreilla kiertelemässä. Löysin vauvalle unipussin. Alareunassa istuu kissa karvinen. Vaaleanpunaista fleeceä ja pitkät hihat sekä huppu. Saapi laittaa sitte vaikka kotimatkalle sen kun tulemme sairaalasta, ja jos tulee viileitä päiviä nii vauvalle vähän vaatetta ja unipussiin nii ei pieni palellu vaunuissakaan. Anton & Nina liikkeestä ostin 12kpl eri värisiä harsoja. Maksoi 12e. Tuo unipussi oli 10e ja mies osti sen [:)]

Oli kiva käydä miehen siskon luona. Hän tekee todella hyvää ruokaa aina. Välillä vain harmittaa kun he käyvät meillä vain pikaisesti pyörähtämässä kun tulevat käymään kuusamossa.
Syömme melkein aina heidän jääkaapin tyhjäksi. Noh, jos ne juhannus viikolla tulisi pariksi päiväksi meille kyläilemään.

Eilen alkoi tuntumaan et olen kävellyt ihan liikaa viikonlopun aikana. Sattui taas kauheasti lantionseudulle. Autosta oli vaikeaa päästä ulos. Mut mukava viikonloppu oli.
 
Joo kyllä itselläkin on alkanut jo tuntua vähän tukalalta. Välillä tuntuu, että vauva painaa niin paljon virtsarakkoon, ettei kävely mitenkään onnistu. Kiva sitten yrittää kävellä kaksinkerroin... Lauantaina lähdin myös reippaasti koiran kanssa tunnin lenkille, mutta sitten tuntuikin, ettei voi kävellä enää metriäkään, kun polviin, jalkapohjiin ja tonne alamasuun sattui, että ehkä sitä ei enää tämän +16 kilon kanssa mennä kuten ennen...

Mä yritän kanssa Josefina kaivella sitä työmotivaatiota, joten ei ole varaa lähetellä, mutta oikeastaan mulla ei olekaan enää kuin 5 työaamua jäljellä niin se helpottaa vähän. Toivottavasti en nyt kuitenkaan asentanut lisää...
 
Nyt täällä ollaan ihan hyvällä mielellä. Kävin neuvolassa ja siellä oltiin sitä mieltä, ettei mun tarvi stressata meenkö enää töihin vai en. Heidän lääkäri kirjottaa mulle huomenna kuulemma koko loppuajan (2 viikkoa, eiku jestas 3!!!) sairaslomaa.

Kahtena iltana mulla on ollu nyt sellasta kummallista huonovointisuutta. Onks muilla ollu??? Siis ei mua okseta tms. On vaan ihan sellanen kipee olo vaik ei oo kipee. Se kestää joku pari tuntia ja sit on taas kaikki ihan ok. En sit tiä mistä se johtuu, mainitsin kyl asiasta neuvolassa ja virtsasta löytykin valkuaista, että se nyt tsekataan löytyykö jotain muuta.

Oltiin viikonloppuna kyläilemässä ja kyllä olin itestäni ylpee, ku nukuttiin lattialla ja pääsin sieltä ihan kohtalaisen hyvin yöllä vessaan könyttyä. Ja niitä vessakertoja mulla siis about 8 yössä. Eikä miehellekään ollu ilmestyny kummallisia mustelmia tms. yön aikana, et oisin sen päältä astellu[:D]

Eilen rupesin kattoon boxilta ohjelmia ja jäin koukkuun csi new yorkin jaksoihin, piti kattoo 4 jaksoo putkeen ja taidan mennä nyt jatkamaan. Seuraavaks ehkä vuorossa pako tai flash forward. Mies jossain vaihees sano, että pitäs ruveta boxia tyhjentään niin mä sanoin, et kyllä mä niitä kattelen "pois" sit ku oon kotona ennen vauvan syntymää. Eli kattomista riittää[:D]
 
Mä en voi muuta kuin ihailla teitä suuresti, jotka jaksatte vieläkin painaa duunissa!!![:-] Itse pääsin jäämään töistä erityisäitiysvapaalle jo ihan alkuraskaudesta ja poden siitä välillä ihan huonoa omaatuntoa...[:(] No, ekat neljä kuukautta meni oksentaessa ja pahoinvoidessa, joten silloin en kyllä ois missään työpaikassa voinut ollakkaan...Sitten kun tuo kausi lopulta hellitti, niin oisin voinut jo töihin palatakkin! Mutta eipä voinut mitään, ammatinvalinta kysymys![;)] Nyt tällästä paisunutta valasta ei kukaan palkkaiskaan ja ainakin työt kävis niin hitaasti, että ajaisin firmat konkurssiin![:D]

Mulla olotila suht hyvä, kipuja ja kolotuksia siellä täällä, vähän iltaisin turvotusta jaloissa ja tietenkin sitten sitä närästystä...[:@] Mutta viime viikolla huomasin, että kyllä nyt alkaa hiljalleen vauhti hyytyä...Ei vaan enää jaksa niin kuin ennen! Onneksi saatiin kotona remontit valmiiksi, niin ei tartte niitä murehtia!! (tai no, vaatehuone on vielä kesken ja yksi keittiön seinä pitäisi maalata...) Koirien kanssa lenkkeilen edelleen sinnikkäästi, mutta pakko on ollut ruveta hieman lyhentämään lenkkejä ja ainakin valittava ne niin, että on mahdollista keskenkaiken palata takaisin...Onneksi koirat ei ole olleet moksiskaan, vaikka ihan niin paljon ei liikuta kuin ennen...Onneksi noi on sopeutuvaisia kavereita![:)] Myös kävelyvauhti on hiljentynyt, melkein joka lenkillä joudun miehelle huutelemaan, että odottaa ja nyt hidastetaan...
 
Taalla taas.. Hyvaa maanantaita vaan[:)]

Mulla alkoi toinen sairaslomaviikko, ihanaa kun ei tartte menna toihin. Ollaan vahan suunniteltu muuttamista ja viime torstaina mies oli netista loytanyt tosi hienon talon, josta sitten minakin innostuin. Piti sitten hetimiten puhua pankin kanssa ja laskeskella meidan rahoja ja viela saatiin kiinteistonvalittaja meillekin perjantaina arvioimaan myyntihintaa, joten raha-asiat alkaa olla jarkassa. Eilen kaytiin katsomassa sita taloa ja tanaan nahdaan kuinka meidan kay. HUH [&:] Melkeen liiankin janna tilanne.. No, ainakin ollaan sitten selvitetty mihin meilla on varaa, etta voidaan rauhassa katsella mahdollisuuksia, jos tama ei tarppaa.

Pitaisi tyhjentaa pesukone. Pyykin ripustaminen on tylsaa. Onneksi en pessyt mustaa pyykkia, sukkien lajittelu on ehka maailman skeidoin homma.[:-]

Tossa tickerissa muuten lukee, et enaa 7 viikkoa ja joitain paivia laskettuun aikaan - siis HUI! Minne se aika katoaa??
 
Sartza mulla sama olotila ollut nyt pari päivää, siis että sellasta huonovointisuutta pitkin päivää, mutta menee muutamassa minuutissa ohi. Vatsa toimii jotenkin turhan usein, tähän asti ollut enemmän ummetusta ja nyt tuntuu et jatkuvasti pitää käydä vessassa [&:] Selkäkipu alkoi viikonloppuna ja viime viikolla alkanu mahakipu jatkuu edelleen, lähinnä siis silloin kun liikkuu tai enemmän rehkii. Työkaveri sanoi ettei vaan ois suppareita, mutta enpä tiedä kun ei oo mihin verrata? Ainakin maha menee kokonaan kivikovaksi ja kipuilee joka puolelta..Eilen ja tänään en mennyt töihin, tälle iltapäivälle sain lääkäriajan ja saikkua sieltä luultavasti jonku verran tulee. Äh, tästä tuli nyt enemmän jurputus-osioon kuuluva viesti..
 
Pitu noi sun kuvailemat kivut kuulostaa ihan suppareilta...mulla ainakin menee ihan samalla lailla maha ihan kivikovaksi kun liikaa rehkii, tietysti se kipu ei vielä tässä vaiheessa (ilmeisesti) kuulu kuvioihin, mutta hyvä jos olet menossa neuvolaan muoks. siis lääkäriin [:)]
 
Minäkin kuulun noihin huonovointisiin. Oon huomannut, että täytyy taas syödä kellon mukaan ettei tuu huonovointisuutta ja joskus tulee siltikin. Vielä ei onneksi ole täytynyt oksentaa *koputtaa puuta*

Mä aloin nyt pelkäämään raskausmyrkytystä. Pitäähän sitä aina jotain pelätä. Viikon verran on nyt ollut tuota huonovointisuutta ja sen lisäksi kauheita päänsärkyjä, lieviä näköhäiriöitä ja ylävatsaan sattuu tosi usein. Selitin nuo kaikki oireet itselleni kyllä. Ylävatsaan varmaan sattuu kun kohtu on jo noussut niin ylös ja oon muutenkin syönyt epämääräisesti. Lievät näköhäiriöt ja päänsärky voi taas olla migreeniä. Mutta onko sitä joka päivä oikeasti? Ei luulis. Lisäksi on vielä sitä pyörryttämistä, mikä vois selittyä huonolla juomisella, mutta oon yrittänyt skarpata ja silti meinasin taas eilen pyörtyä. No keskiviikkona pääsee neuvolaan ja jos pissassa tai verenpaineessa ei ole mitään hälyyttävää niin voi varmaan huokaista helpotuksesta[:)]
 
Tuota pyörrytystä täälläkin, ja melkein joka päivä nykyään... Perjantaina meinasin tuupertua neuvolaan [:D]
Mutta eipä se täti siitä ollut moksiskaan, antoi lasin vettä ja pisti pitkälleen, kyseli että onko ihan ok, ja että onko tullut nukutta ja syötyä tarpeeksi? Mulle on aina välillä, siis ennen raskauttakin tullut tällaisia "kohtauksia", tulee tuskasen kuuma, heikottaa, oksettaa, pyörryttää ja pakko päästä ulkoilmaan kun ei muuten tunnu saavan happea tarpeeksi... ennen niitä tosin tuli vaan kerran puoleen vuoteen, nyt melkein päivittäin, pahempina tai helpompina. Olen sen itelleni järkeillyt että on tullut taas liikaa touhutta, nukkunut huonosti ja kun tuo pikkuinen tuolla mahassa painaa keuhkoja kasaan ihan huolella, ei meinaa henki kulkea millään!! Ja voi tietysti olla että välillä se painaa tuonne johonkin mun isoon verisuoneen, josta sitten voikin tulla tosi heikko olo..

En ole kuitenkaan kovin huolissani, kun neuvolassa kaikki kunnossa ja se tätikin oli ihan rauhallinen, varmaan olisi ruvennut lisää ronkkimaan jos olisi ollut huolissaan.. Ja ihan normaalisti tuo tyttö tuolla mahassa jumppaa [:)]
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top