Viimeinen kolmannes

Asali, näin käy kuulemma vaan 1%:lle synnyttäjsitä, joten enköhän mä oo kantanu sen vastuun tästä porukasta, että don't worry [:D]

Juu, tuore isä on kyllä ollu aivan ihana. Sil on jo ihan omia juttuja pienen kanssa mistä mä en tajuu mitään. Tuolla se aina leikkii ja laulaa sen kanssa ja hömpöttelee. Tässä vaiheesa kun ei oo väliä vaikka laulais mitä; vaipanvaihtopuuhalaulujen sanoitukset voi jokainen itse arvailla[:D]
 
Sartza: Tosi kurjaa, että kuulut just siihen yhteen prosenttiin, joille käy noin![>:] Mutta toisaalta, aina voi ajatella, että huonomminkin voisi olla...Jos se nyt yhtään lohduttaa![8|]
Ja mä luulen, että me kaikki äidit ollaan synnyttämisen jälkeen sellasia sissejä, että kestetään melkein mitä vaan, kunhan vauvoilla on kaikki hyvin ja ovat terveitä.[:)] En voi kuvitellakkaan sitä huolta ja tuskaa, mikä on sairaitten/pienten keskosten/tms. äideillä ja isillä...Se olisi varmaan jotain todella kamalaa ja ahdistavaa.[:(]
Jaksamisia sulle ja pian ne päivät ja viikot vierii eteenpäin ja pian pääset osallistumaan vauvanhoitoon! Ihana juttu, että vauvan isä pääsee ja joutuu ([:D]) osallistumaan paljon hoitojuttuihin, helposti isä voi alussa "jäädä jalkoihin". Myös meillä isä hoitaa vauvaa siinä missä minäkin ja se on kyllä loistava juttu! Voidaan vuorotella valvomisia ja molemmat saa myös omaa aikaa.
Niin ja Sartza, yritä olla murehtimatta typerien sukulaisten kommentteja ja tee vaan niinkuin lääkärit on käskeneet! tärkeintä on , että saat itsesi kuntoon, turha ruveta leikkimään terveydellään ja hidastaa toipumista! Voimia!
 
kävin sitten tänään synnärillä pyörähtämässä, kun neuvolasta sanoivat (soitin sinne) että tää mun paheneva selkäkipu voi olla käynnistyvää synnytystäkin ja käskivät mennä sinne, missään asennossa ei siis oo enää hyvä olla [&o] käyrää ottivat ja ultrasivat, painoarvio tällä hetkellä 3,8kg, lapsivettä hyvin ja istukka hyvässä kunnossa. kohdunsuu oli kahdelle sormelle auki, kaulaa jäljellä pari senttiä ja sisäsuu kiinni. yritti ropeloida vähä kovakouraisesti josko se edesauttais/nopeuttais paikkojen kypsymistä.

no niinku arvasinkin, tässä vaiheessa kun viikkoja VASTA (?!) tämän verran niin ei aleta käynnistämään, kun vauvallakaan ei mitään hätää.. ens maanantaina pitää mennä sitte sinne yliaikaiskontrolliin jossa katellaan jatkot. tiedän jo, että sinne meen, mun keho ku ei näköjään osaa toimia oikein ja käynnistää synnytystä ite [&o] voin lyödä vaikka mistä vetoa, että oon vielä viikonkin päästä yhtenä kappaleena! mua ei oikeasti enää jaksa kiinnostaa koko synnytys, oon niin helvetin kipeä (en muuten saanut mitää lääkkeitä, kuulemma ainoastaan opiaatit tehoais tähän kipuun) käski vaan lääkäri levätä nyt, tuos vaiheessa oli pakko olla vähä vittumainen ja sanoa että "kyllähän sitä lepäis joo jos pystyis" teki mieli sanoa paljon muutakin... musta tuntuu etteivät käynnistä vielä viikonkaan päästä, jos kerran vauva voi hyvin jne. MUTTA ENTÄ MUN VOINTI?! mulle on tällä hetkellä ihan sama tuleeko se vauva tuolta ulos ylä- ala- sivu - vai mitä kautta [&o]

osa tästä ois kuulunu tonne jurputukseen muttei jaksa...
 
Samat fiilikset Pitu täälläkin. Ei jaksa kiinnostaa enää koko synnytys, koko vauva tuntuu jotenkin epätodelliselta[&:]. Mulla ei ole selkäkipuja, mutta nyt tuli turvotusta, kutinoita ja hirveetä painetta alakerrassa...

Voimahaleja!
 
Pitu: kyllä kait se pitää jo viimeistään ens viikolla käynnistää ku sitte sulla on jo viikko 42. Toivotaan että vauvat haluaisi tulla nopeasti pihalle meillä kaikilla. Puuuuh!
 
Pitu: Mä en kanssa käsitä miks ei ne vois jo käynnistää sitä sun synnytystä.. Mitä järkeä ootella vielä ens viikoon ja että lapsi kasvaa ehkä yli neli kiloseksi...?! Kun toi sun vointi ei nyt kovin hyvältä enää kuulosta. Kiva sitten väsyneenä ja stressaantuneena alkaa sitä vauvaa hoitamaan.. [&o]
Toivottavasti se sunkin vaavi sieltä nyt päättäis tulla lähipäivinä, niin kuin meidän muidenkin elokuisten.. Kohtahan noi syyskuisetkin alkaa urakalla synnyttämään ja me siirrytäänkin syyskuulle.. [8|]
 
Koita Pitu jaksaa!!! Rankkaa on, mutta parempi kuitenkin, etteivät käynnistä, kun vasta sitten kun on pakko. Käynnistämiseen kun sisältyy kuitenkin aika riski ja toisekseen synnytys voi olla käynnistyksessä rajumpi kuin silloin, kun se käynnistyy luonnostaan. Näin mulle kerrottiin, kun synnytystä käynnistettiin se 6 päivää! Luomukeinot vaan käyttöön [:)]
 
Piitu: mullahan oli "melkein sama tilanne", mutta kivut tulivat ennakoivista supistuksista: kuuteen synnytystä edeltävään yöhön en nukkunut, kuin muutaman tunnin pätkiä.. Kävin kaksi yötä "nukkumassa" sairaalassa kipu- ja nukahtamislääkkeiden avulla, mut ne auttoivat kaksi tuntia kerrallaan.. Silti: mä suosittelen, että marssit sairaalaan ja sanot, että tulit nukkumaan. Antavat sulle lääkkeet ja saat nukuttua EDES yhden yön jotenkin. Saat niitä voimia, mille takuulla on kysyntää pian. Ei se synnytyskään, vaan tää sen jälkeinen vauva-arki.. [;)]

Hirveesti tsemppiä ja jaksamisia!!
 
Kyl tää alkaa olee jo iha älytöntä ku alkaa itkettää iha ilman syytä iha yhtäkkiä...[:(] Tässähän tulee masennus jo ennen ku kerkee edes synnyttää. Tietyst se varmaa vaikuttaa ku on päivästä toiseen yksin kotona ja tuijottaa telkkaria tai on netissä ku ei mikään muukaan enää kiinnosta.[>:] Mut lähe sit täs vaihees jonneki ihmisten ilmoille. Tänään ei onneks o tullu ku YKS kysely et eikö vieläkään... Ja sit ku ne kaikki ihmiset kyselee et saako tulla kattoo vauvaa ni mä kysyn kyllä niiltä että missäs te sillon olitte ku olin yksin päivästä toiseen kotona!!![:@]
 
Vieläki ollaan yhtenä kappaleena. Kävimme kaverin luona ja syömässä kiinalaisessa ravintolassa. Kävellen menimme, pari kertaa tuli taas supistus (kipeä sellainen) mut ei sen kummempaa. Tänään katsoin vielä kerran läpi noi kassit mitä otan mukaan sairaalaan. Piti äitiltä kysyä et mitä sille vauvalle voi ottaa vaatteita mukaan ku toi matka on kuitenki 2,5tuntia vähintään ja pitää kuitenki pysähdellä ainaki kaks tai kolme kertaa välillä.

Äiti tulee ehkä parin viikon päästä käymään Kuusamossa :) Vaikka ei olis vauva vielä silloin syntynytkään. Mut en tiedä kerkiääkö sitä nähdä ku perjantaiksi pitäisi mennä kuitenki ouluun ja tuskin tulemme kovin äkkiä sieltä takaisin. Ehkä sunnuntaina vasta vaikka vauva ei olisi vielä syntynyt.

Kaikki olis paljon helpompaa jos synnytyssairaalaan ei olisi noin pitkä matka. Tiesin sen kun aloin ukolle puhumaan et haluan odottaa vauvaa. Mut tässä matkan aikana on kuitenki alkanu pelottamaan ihan älyttömästi nuo kilometrit.

Rakas pikkuinen, voisitko sinä tulla jo ulos sieltä mahasta?
 
Takaisin
Top