Tiedän niin tuon tunteen - toivoin ihan samaa, koska niin ei olisi tarvinnut tehdä päätöstä. Mutta lääkkeillä todennäköisemmin kaikki on turvallisesti ja nopeasti ohi.Raastavaa (nyt on 99% varmuudella päättänyt varata keskeytysajan lääkärin soittaessa ensi viikolla) huomata puolittain toivovansa spontaania keskenmenoa. Yritettiin löytää eilen tilastoja keskenmenon todennäköisyydelle ennen synnytystä trisomia 13/18:ssa (en muista kummassa) nyt kun ensimmäinen kolmannes alkaa olla takana, ja luvut olivat jotain 50% luokkaa, eli sen varaan ei voi laskea. Ja eiköhän se lääkkeellinen keskeytys ole turvallisempi/kivuttomampi ja vähemmän arkea häiritsevä kuin spontaanisti alkava vuoto, vaikka päätöksen tekeminen tietysti vaikeaa onkin.
En tiedä pitäisikö enää noudattaa raskauden ruokarajoituksia (ei varmaan erityistä syytä), mutta tottumuksesta olen edelleen paistanut kananmunan kahdelta puolelta ja epäluuloisena tiiraillut että onhan paistettu kala varmasti ihan kypsää myös keskeltä.
Ja samat mietteet olivat myös ruokarajoitusten suhteen. Muistaakseni suunnilleen niitä noudatin loppuun asti, mutta aloin syödä uudelleen esim. ubikinolia ja DHEA:ta.
Toivottavasti saatte mahdollisimman pian tulokset!