Catherine, samassa jamassa ollaan

Aamupaastot ei loksahda kohdalleen vaikka mitä tekee. Eilenkin illalla mittasin loistavan 4,8. Yöllä heräsin syömään viiden aikaan ja silloin oli 5,5. Aamulla sitten ysiltä pomppasi 5,7. Eihän tuo ihan aikuisten oikeasti ole isokaan ylitys ja tuollaisia ne on minulla olleetkin, mutta eiköhän tästä hoitsut hermoonnu taas.
Viikon armonaikana on ollut neljä hyvää aamua ja kolme "huonoa". Ja oppikirjan mukaan ollaan menty. Iltaisin olen tankannut kaura-hirssipuuroa ja chian-siemenhyytelöä mustikoilla. Olen tehnyt kävelylenkkejä iltaisin ja yöllä herään syömään katkaistakseni paaston. Nyt aloin miettiä, että kenties pitäisikin panostaa iltaisin rasvaan ja protskuihin, jolloin maksa ei joutuisi työstämään sokereita yöllä... Sitruuna-sooda juoma aamulla auttaa kuulemma maksan toiminnassa... Kaikki pyörii vaan syömisen, kellottamisen, mittaamisen, toivomisen, mitäs seuraavaksi miettimisen, hiilareiden, huolehtimisen ja tiedonetsimisen ympärillä. Onneksi olen lomalla, normi arkena ei taitaisi olla tällaiseen rumbaan resursseja.
Mutta vaikka mitä tekee niin aamuarvo heittää, enkä keksi siihen mitään syytä tai perustelua. perskuta. Ilmeisesti kyseessä on aamunkoittoilmiö, mitä ikinä sitten tarkoittaakaan.
Olen alkanut tehdän henkistä hyväksymiskamppailua insuliineja kohtaan. Kauhea googletus eri lääkkeistä ja vaihtohdoista. Itku tullut monesti kun törmään lauseisiin "todennäköisesti turvallinen sikiölle".
Perkele, `todennäköisesti` ei riitä!!!
Juttelin eilen näistä peloistani kaverini kanssa, joka sairastaa 1. tyypin diabetestä. Ihaninta oli kun hän muistutti, että "oikeatkin" diabeetikot saa täysin terveitä lapsia ja he ovat kuitenkin vuosikausia pistäneet insuliinia kehoonsa.
Pelottaa silti vaan niin pirusti!!
Ja jossain törmäsin tekstiin: insuliinihoitoiset lapset syntyvät isokokoisina. Mitä hittoa. Vaikka tarkoittikohan ehkä diabeetikkoja, ei rd.
Tieto lisännee tuskaa.