Vauvojen puuhat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja ///e\\\
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä vetää vuorotellen jalat konttausasentoon ja kädet suoraksi. Meillä on 6kk ikäsenä kontanneet aiemmatkin lapset ja näyttäs vähän ettei tää jää ainakaan huonommaksi. Liikkuu pyörien ja peruutellen ja napansa ympäri ja eteenpäin mittarimatotyylillä. Hinkua liikkumiseen on mut vielä se ei oo ihan niin tavoitteellista. On ruvennut nyt viihtymään lattialla enemmän, mut jos on yhtään väsyny, niin ei jaksa olla.

Toisaalta positiivista, mut mun viimeisen vauvan ei tarttis kasvaa niin nopeasti.
 
Meiän tytön uusin puuha on venkuloida sylissä. Olis vissiin parempaakin tekemistä esim. ryömiminen. Tänää koitti istua ekaa kertaa syöttötuolissa, se oli jännittävää: eka pelotti ja sit läpsytti jo pöydän kantta tokalla kertaa...
 
Tänään hauskana puuhana oli tunkea ittensä sitterin alle ja ölistä siellä :D Sit yritti myöhemmin paukuttaa sitteriä lattiaa vasten kaksinkäsin. Nyt lukee kirjaa (iloinen lorutoukka), kohta siitä ei saa enää sivuja käännettyä... :)
 
Meillä kehitys on tyssännyt. Ei mitään uutta. Kuolaa, örinää ja naurua...välillä myös harmitusta. Leikkii käsiin annetuilla (tai ulottuvilla olevilla leluilla).

Joko teillä 5kk istuu? Tuettuna tai ilman? Meillä se on kaukaisuudessa. Jutta samapa nauttia vauvakaudesta pitempään :)
Hyppykeinu ois kovajuttu, kun omat käsivoimat hupenee niin nopeasti. Meil on semmoinen babywalkeri, mutta vielä ei edes jalat yllä maahan :)
 
Mä huomasin yhtenä aamuna, et tyttö puheli unissaan ekoeko ja häähää-juttujaan. Mites muiden vauvat?

Täällä kääntyillään molemmin päin ja jotenkin ryömitään. Jaksaa vaikka tunnin olla vatsallaan ja pää nousee hienosti kädet kyynärnojassa. Sitterissä en enää juurikaan pidä, että saa jumppailla lattiatasossa.

Yrietään lauleskella muskarin lauluja ja niistä tykkää.
 
Punkee kovasti istumaan ja päivä päivältä vahvistuu, muttei todellakaan vielä istu. :) En ees tiie, miltä sen sit pitäs kyl näyttää. Syöttötuolitreeniä sit jatketaan 6kk iässä.
 
meillä esikoisella ja keskimmäisellä oli ihan ehdoton juttu tuo hyppykiikku! siellä kyllä tykkäsi molemmat pomppia. :) ja sinne oli hyvä nostaa vauva imuroinnin ja moppauksen ajaksi pois edestä. :wink
myin senkin silloin joskus pois, sillä oli kyllä pompittukin niin paljon, että se jousi oli ihan löysä...
pyysinkin nyt mun kummitätiltä tälle kolmoselle uutta hyppykiikkua, kun hän kyseli että ostaako hän vaatteita vai leluja vai mitä pojalle.
mutta en muista minkä ikäisenä sinne saa vauvan laittaa, puoli vuotiaana?
 
meillä pyöritään, peruutellaan, noustaan kontille hytkymään ja siitä karhukävelyasentoon. Sylissä istuu selkä suorana. Lattialla en istuta ennen kuin itse osaa mennä istuvilleen.
 
Meillä tänään opittiin mahalta selälleen kääntyminen. Nyt on äiskä ja iskä iloisia. Lisäksi istutaan tuettuna aina. "Vauva-asennossa" tulee aina huuto. Lisäksi eilen illalla seistiin tukea vasten :o Hyppykiikku ollut meillä käytössä kk verran, mutta käyttö loppui kun poitsu löi päänsä useammabän kerran ovenpieleen :(
 
Täällä kans tulee huuto vauva-asennossa, ja seisominen oli se kaikista kivoin juttu :confused:
 
Onks ketään muuta, jonka vauva vihaisi mahallaan oloa? En jaksa enää keskosfoorumeilla asiaa puida joten kysynpä (=avaudun turhautumisestani) nyt sitten vaihteeksi täällä.
Meillä siis alkaa kitinä / suora huuto alle minuutissa, kun tytön laittaa mahalleen. Ei auta kiinnostavien lelujen katselu, ei äidin vieresä olo, ei mikään. Aikanaan muutaman viikon iässä jo keskoskaapissa tää nosti päätään vatsamakuulla ja käänsi puolelta toiselle, mutta mutta... Tuntuu että mahallaan viihtyminen vaan huononee koko ajan.
Muu motorinen kehitys on oikein hyvällä mallilla: kääntyilee molemmille kyljelle kuin vettä vaan, imeskelee varpaitaan, istuu sylissä oikein pontevasti, on kesästä asti käsitellyt leluja molemmin käsin, siirtänyt kädestä toiseen jne, harjoittelee pinsettiotetta, osaa juoda nokkiksesta, haluaa "syödä itse"... Mutta mahalleen ei käänny millään eikä suostu olemaan siinä kun harjoituksen nimissä mahalleen laitetaan.
Isänsä suvussa on jotain luuston epämuodostumia, esim. mieheni siskolta puuttuu olkanivelistä "stopparit" jonka takia ei ole lapsena kontannut eikä pysty punnertamaan. Mietityttää että onkohan samasta kyse vai ihanko vaan periatteesta tää vihaa vatsallaan oloa. Aiempi refluksi on tietty voinut tehdä vastenmielisyyden hommaan mutta luulisi sen helpottavan eikä pahenevan ajan myötä kun refluksikin on helpottanut... :-/
 
Täällä viihdytään vatsallaan toki paremmin kuin Katki teidän tyttö, mutta ei se meilläkään herkkua ole. Tytön pitää olla tosi hyvin nukkunut ja virkee, että viihtyy sen 15-20 min. Usein myös kääntyy mahaltaan heti selälleen, toisin päin ei toivoakaan, vaikka muuten kääntyilee ja hiukan ryömiikin jo.
 
Meillä vihattiin olla mahallaan kunnes oppi itse kääntymään. Ei siis tykkää olla jos vaikka mä laitan, mut kun ite kääntyy niin viihtyy kyllä o_O
Eilen olikin sitten kova meno, meillä liikuttiin semmonen viitisen metriä, mut ei suinkaan ryömimällä, vaan kierimällä :D pysähty vasta kun tuli este ettei pääse enää sivulle, yritti sit toiseen suuntaan mut ei onnistunu. Kieri siis ainoastaan oikealle :grin
 
Meillä taas viihdytään pitkiä aikoja ja just ku ryömii innoissaan (kissan perässä), ni pakkohan se onkin viihtyä. Mut ei oo tosiaan aina viihtynyt. Selällään ei kyllä pysy enää yhtään. Nyt tosin koittaa jo punkea istumaan, et yrittää siihen asentoon konttausasennon lisäksi. Ei kyllä osaa :D
 
No sepä tässä onkin että millä tuo muka oppii liikkumaan kun ei suostu olemaan mahallaan... Hiton sitkeästi jaksaa kyllä opetella aina sitä taitoa joka milloinkin kiinnostaa, mutta toi mahallaan olo jostain syystä ei vaan onnistu. Pitäiskö meidänki hankkia kissa tai koira motivaattoriks? ;)
Tänä aamuna laitoin mahalleen, jaksoi olla kyynärnojassa ehkä minuutin ja katseli peilikuvaansa, sit pungersi jaloilla eteenpäin ja koitti nostaa peppua (haki peräpäällään konttausasentoa) mutta yläkeho oli maassa ja itketti. En ihan tajua :)
Niin ja sitten se loppukesän hirmuinen jokeltelu on tyssännyt jo kolmisen viikkoa sitten melkein kokonaan. Välillä intoutuu pienen monologin pitämään mutta enimmäkseen tuntuunyt keskittyvän kuuntelemiseen. Aavemainen fiilis olla mykäksi heittäytyneen vauvan kanssa kun ehti tottua että juttua tulee koko ajan... :)
 
Meillä ei kyllä pikkukoirat auta tuohon ryömimiseen. Ehkä neiti on kyllästynyt niiden seuraan, kun arkena ollaan koko ajan jossain koiratreeneissä :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top