Ensimmäinen unikouluyö takana ja se menikin paremmin kuin pelkäsin. Lähtötilanne siis oli, että poika heräilee tasaisesti koko yön 1-2 tunnin välein ja vaatii joka kerta tissin uudelleen nukahtamiseen. Nälkäänsä tuntuu syövän kerran tai pari yössä, muuten kyseessä on vain tapa.
Sovellettiin meillä niin, että alkuyöstä klo 23 asti poika sai vielä tissiä jos heräsi (ja heräsihän se, kerran rauhoittui silittelemällä mutta kaksi kertaa imetin), mutta sitten meni hanat kiinni ja mutsi sohvalle normaaliin heräämisaikaan klo 5-6 asti. Päädyttiin siksi tällaiseen ratkaisuun, että poika menee nukkumaan kovin ajoissa (18-19) ja koska en halua pitää koko yötä ruuatta, tuntui selkeämmältä rauhoittaa ennemmin loppuyö kuin alkuyö, jolloin ei vielä itsekään nukuta.
Systeemi toimi ihan hyvin. Klo 23- noin 00.20 oli isommat itkut ja mies sai rauhoitella aika pitkään. Tassutteluista ei ollut mitään hyötyä, vaan kanniskelemaan joutui. Poika nukahti lopulta syliin, mikä ei toki ollut tavoitteena, mutta ehkä vähitellen alkaa onnistua rauhoittuminen sänkyynkin, tämähän oli vasta eka yö. Sitten unta riittikin neljään asti, en edes muista milloin viimeksi olisi nukuttu noin pitkää putkea! Silloin neljältä poika olikin jo ihan virkkuna ja olisi varmaan lähtenyt jo aamupuuhiin, mutta suostui makoilemaan ja höpöttelemään miehen kainalossa tunnin verran, jonka jälkeen sai aamumaidot ja nukahti vielä pariksi tunniksi. Tuntuipas ihanalta nousta viiden sijaan ylös vasta lähempänä puolta kahdeksaa!
Itse olin siis evakossa sohvalla (isä&poika perhepedissä), mutta eihän sitä itkua voi olla kuulematta korvatulppienkaan läpi. Valvottiin siis kuitenkin koko porukka. No, toivoa kuitenkin tuntuu olevan!