Miehen kanssa sovittiin, että yritetään vielä vauvan omassa huoneessa nukkumista. Toimiihan se muuten, mutta on mulle liian rasittavaa. Vauva heräsi kovalla itkulla heti ekalla herätyksellä, enkä meinannut saada sitä rauhoittumaan. Lopulta sain hänet rinnalle ja siinä imettäessä päätin, että vauva nukkuu meidän huoneessa kunnes heräämiset oikeasti vähenee ja kannoin tytön meidän huoneeseen. Onhan se paljon helpompaa työntää tutti vauvan suuhun nousematta sängystä. Imettäminenkin on mukavaa omassa pedissä, eikä herää itse niin paljoa kun ei tarvitse juosta koko asunnon läpi. Omassa sängyssään pyritään kuitenkin vauva pitämään. Ymmärrän miksi mies kannattaa toista järjestelyä, ei tarvitse hänen sitten ollenkaan herätä mun ja vauvan ääniin. Mutta onpahan kokeiltu. Toisekseen, musta itsestäni tuntui myös jotenkin pahalta edelleen, että vauva on eri huoneessa. Oon niin tottunut olemaan vauvan lähellä, että olo oli rauhallisempi kun kuulin tuhinan ja pystyin välillä kurkkaamaan kuinka hän nukkuu.