Vauvojen kuulumiset
- Ketjun aloittaja Skylar
- Aloituspäivämäärä
..
Unajama
Kommentoinnin ninja
Kesäkuunmammat 2014
Helmimammat 2018
Marraskuun äidit 2019
Tammikuiset 2021
Elämäon, itsellä oli kuulemma tosi myöhään vaihtunut silmienväri, oli 6 vuotiaaksi asti ollut siniset, sitten muuttuneet vihreäksi. Mutta eikö yleensä pari-kolme vuotiaana silmien väri ole vakiintunut?
Täällä poika menee yleensä 22 nukkumaan, herää ekan kerran siinä 3:30-5:30 välillä ja ylös noustaan siinä 7:00-8:00 :)
Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
Täällä poika menee yleensä 22 nukkumaan, herää ekan kerran siinä 3:30-5:30 välillä ja ylös noustaan siinä 7:00-8:00 :)
Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
Vielä ei siis ole peliä menetetty ruskeiden silmien suhteen :D
Meilläkin nukutaan hienosti. Nyt muutaman viikon ajan menty nukkumaan n. 23 ja herätty syömään 6:30-7:30. Eli voi kai sanoa että nukkuu koko yön :)
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Meilläkin nukutaan hienosti. Nyt muutaman viikon ajan menty nukkumaan n. 23 ja herätty syömään 6:30-7:30. Eli voi kai sanoa että nukkuu koko yön :)
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Unajama
Kommentoinnin ninja
Kesäkuunmammat 2014
Helmimammat 2018
Marraskuun äidit 2019
Tammikuiset 2021
Täällä minulla on ihan järkyttävä flunssa, yskä ja kurkkukipu ollut sunnuntaista lähtien, nyt alkaa poikakin yskiä 
toivottavasti ei saa yhtä pahaa tautia
Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
toivottavasti ei saa yhtä pahaa tautia Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
heidi79
Näppärä viestien naputtelija
joo ei oo kivaa...viidennen ja kaheksannen viikon kohalla luulin jo et jes,se loppu,kunnes alko vaan uudestaan...ny en jaksa ees toivoo loppua tälle...tosi hehkee olo,not.tissit vuotaa,hikoiluttaa,hyvä jos ehtii ittestään huolehtiin ees suihkussa käymällä ja perse vuotaa verta.voitte varmaan kuvitella et makkarin puolella on hieman hiljasta tällä hetkellä... 
tää anoppitaisto on kyllä ollu ihan farssi joka alko jo raskausaikana,siitä lähtien kun sille valkeni et me ei lasta kasteta vaan tiedossa on nimiäiset.se on koko kesän siis yrittäny painostaa meitä ristiäisiin.välillä suorasti,välillä miehen kautta mun selän takana jos en oo ollu paikalla,välillä mm.sanomalla ettei saa si kaivertaa muksun nimee perintökastemaljaan jne.
viimesin käänne oli kun käytiin tiistaina miehen enolla ja se kerto että anoppi oli nimiäisisistä kuultuaan alunperin viemässä meiän selän takana tätä muksua siunattavaks johkin
anoppi oli siis miehen enolle sitä puhunu...se oli si sanonu et mieti ny vähän mitä teet.meillehän tää asia esitettiin tossa joku aika sit siten että luvan kysymisen yhteydessä "ilman muuta pitää vanhemmilta varmistaa eikä kysymättä viedä" samoin meihin vedoten kerrottu ester-mummun kyynelehtiminen ristiäisten puuttumisen suhteen oli paskapuhetta.siis voi vitun perkele ihan oikeesti tämmönen...paskaa vaan kun ei taas voi tehä tilanteelle oikein mitään kun tää meille luottamuksella kerrottiin niin en si viitti mennä pistään anoppia tilille sanomisistaan...pikkasen loukkaa et se ees ajatteli voivansa meiän yli tosta noin vaan kävellä meiän lasta koskevissa asioissa 
miehelle oli viimeks sanonu et pitää tehä kompromisseja ja vaati saada lukee isovanhempien rukouksen tilaisuudessa,mihin mies si oli suostunu.mut siis mitä helvetin kompromisseja?!?nää on kai meiän juhlat ja arvon rouvan tehtävä on vaan ilmottaa tuleeko vai eikö...tämmöstä kivaa pientä
vähän käy myös mielessä voiko koko lasta tonne ikinä hoitoon jättää,ties mitä siä meiän selän takana si tehään...
tää anoppitaisto on kyllä ollu ihan farssi joka alko jo raskausaikana,siitä lähtien kun sille valkeni et me ei lasta kasteta vaan tiedossa on nimiäiset.se on koko kesän siis yrittäny painostaa meitä ristiäisiin.välillä suorasti,välillä miehen kautta mun selän takana jos en oo ollu paikalla,välillä mm.sanomalla ettei saa si kaivertaa muksun nimee perintökastemaljaan jne.
viimesin käänne oli kun käytiin tiistaina miehen enolla ja se kerto että anoppi oli nimiäisisistä kuultuaan alunperin viemässä meiän selän takana tätä muksua siunattavaks johkin
anoppi oli siis miehen enolle sitä puhunu...se oli si sanonu et mieti ny vähän mitä teet.meillehän tää asia esitettiin tossa joku aika sit siten että luvan kysymisen yhteydessä "ilman muuta pitää vanhemmilta varmistaa eikä kysymättä viedä" samoin meihin vedoten kerrottu ester-mummun kyynelehtiminen ristiäisten puuttumisen suhteen oli paskapuhetta.siis voi vitun perkele ihan oikeesti tämmönen...paskaa vaan kun ei taas voi tehä tilanteelle oikein mitään kun tää meille luottamuksella kerrottiin niin en si viitti mennä pistään anoppia tilille sanomisistaan...pikkasen loukkaa et se ees ajatteli voivansa meiän yli tosta noin vaan kävellä meiän lasta koskevissa asioissa miehelle oli viimeks sanonu et pitää tehä kompromisseja ja vaati saada lukee isovanhempien rukouksen tilaisuudessa,mihin mies si oli suostunu.mut siis mitä helvetin kompromisseja?!?nää on kai meiän juhlat ja arvon rouvan tehtävä on vaan ilmottaa tuleeko vai eikö...tämmöstä kivaa pientä
vähän käy myös mielessä voiko koko lasta tonne ikinä hoitoon jättää,ties mitä siä meiän selän takana si tehään...
Tuo on kyllä todella harmi, että anoppi toimii noin. Kuitenkin kaikkien osapuolten takia toivoisi, että välit säilyisi hyvänä kun on ne isovanhemmat kuitenkin niin tärkeitä lapsillekin. Mutta jos toiminta on tuollaista niin pidemmän päälle aika hankalaa luottaa anopin toimintaan.
Olen kyllä sen verran ärsyttävä itsekin, etten enää jaksaisi tuollaisesta nimiäisasiasta edes keskustella, toivottaisin vain että tulee tai on tulematta, jos ei kelpaa. Toki ymmärrän, että uskon asiat voi olla todella tärkeitä joillekin mutta pitäisi sitä silti osata käyttäytyä, vanhempien päätös se on kastetaanko lasta vai ei. Meillä ukille oli aikanaan järkytys kun ei ole ristiäisiä tai kirkkkohäitä, mutta on nyt saanut vähän siedätyshoitoa kun kaikki menee maistraattivihkimisellä naimisiin ja lapsille on aina nimiäiset. 
Ei kuitenkaan ole suoraan mitään meille sanonut, selän takana oli joskus vähän puhissut...
Olen kyllä sen verran ärsyttävä itsekin, etten enää jaksaisi tuollaisesta nimiäisasiasta edes keskustella, toivottaisin vain että tulee tai on tulematta, jos ei kelpaa.
Toki ymmärrän, että uskon asiat voi olla todella tärkeitä joillekin mutta pitäisi sitä silti osata käyttäytyä, vanhempien päätös se on kastetaanko lasta vai ei. Meillä ukille oli aikanaan järkytys kun ei ole ristiäisiä tai kirkkkohäitä, mutta on nyt saanut vähän siedätyshoitoa kun kaikki menee maistraattivihkimisellä naimisiin ja lapsille on aina nimiäiset. Ei kuitenkaan ole suoraan mitään meille sanonut, selän takana oli joskus vähän puhissut... 
Voi heidi79, teidän anoppi kuulostaa ihan mun äidiltä! On kyllä rankkaa kun lähipiirissä on tuollainen ihminen. Ja kanssa oon miettinyt miten läheisiksi uskaltaa antaa tulla meidän lapsen kanssa tai jättää hoitoon, kun halutessaan tosiaan kävelee meidän (tai minun) yli eikä kunnioita meidän toiveita tai päätöksiä ollenkaan.
Sattumaa tai ei, mutta nyt kipeänä ollessani en juonut kahvia ja poika oli kuin unelma koko aikana, eikä saanut ollenkaan pahoja itkukohtauksia. Nyt tänään join taas reippaammin kahvia, ja poika on ollut kamalalla tuulella viimeisen tunnin. Voi olla antibiootistakin johtuvaa tai jostain muusta, mutta taidan nyt uudestaan kokeilla kahvin poisjättöä. Harmi, jos siitä pitää luopua!
Sattumaa tai ei, mutta nyt kipeänä ollessani en juonut kahvia ja poika oli kuin unelma koko aikana, eikä saanut ollenkaan pahoja itkukohtauksia. Nyt tänään join taas reippaammin kahvia, ja poika on ollut kamalalla tuulella viimeisen tunnin. Voi olla antibiootistakin johtuvaa tai jostain muusta, mutta taidan nyt uudestaan kokeilla kahvin poisjättöä. Harmi, jos siitä pitää luopua!
Muokattu viimeksi:
Olipa luksusta eilinen päivä, ilta, yö ja vielä tämä aamu! :)
Eilen pääsin aamupäivällä ekaa kertaa kodin ulkopuolelle treenaamaan, eli kävin salilla tekemässä voimatreeniä sillä välin kun mies oli pojan kanssa. Takas tullessa kävin vielä ruokakaupassa. Olin jättänyt jääkaappiin maidonkerääjistä kertyneet maidot 120 ml ja sillä selvisivät mun poissaolon ajan 3,5 h.
Iltapäivän olin pojan kanssa ja sain hänet viihtymään rintarepussa sen aikaa, että sain pyykkejä lajiteltua. Syötiin klo 15 ja klo 18. Poika torkahti mun syliin klo 18 syötön jälkeen ja vein hänet meidän sänkyyn päikkäreitä nukkumaan ja jäin itsekin reiluksi tunniksi nukkumaan.
Klo 20 nousin ylös ja vietettiin leppoisaa koti-iltaa miehen kanssa, koko ajan vähän kelloa kytäten, että eikö poitsu meinaa herätä iltaruokailulle lainkaan. Maltoin mieleni enkä herätellyt poikaa, kun ei kerran siihenkään herännyt että miehen kanssa juteltiin vieressä, valot oli makkarissa päällä ja mies porasi akkukoneella pojan sänkyyn mobile-viritelmää.
23.30 luovutin kyttäämisen ja menin pojan viereen nukkumaan (meidän ekat yöunet vierekkäin). Suureksi hämmästyksekseni kello oli 4.15, kun vihdoin poika heräsi! Eli unta 10 h putkeen. Vaipan vaihdon jälkeen mentiin sänkyyn takas syömään. Yö jatkui välillä tissi suussa ja välillä ilman klo 8.30 asti! Ihanaa!
En tiedä onko rota-rokote mikä väsyttää, vai disflatyl-tipat, mitkä helpottaa mahavaivoja, mutta meillä on alkanut sujua arki nyt aika kivasti. Enää eivät nekään päivät tunnu raskailta, kun mies on koko vuorokauden töissä, vaan oikeastaan nautin mun ja pojan kahdenkeskisestä ajasta. Toki nautin siitä jo ensimmäisinä viikkoinakin, mutta se tuntui silloin paljon paljon rankemmalta.
Ja mun pikkupoitsu suo äiskälle jo hymyjäkin päivittäin.
Eilen pääsin aamupäivällä ekaa kertaa kodin ulkopuolelle treenaamaan, eli kävin salilla tekemässä voimatreeniä sillä välin kun mies oli pojan kanssa. Takas tullessa kävin vielä ruokakaupassa. Olin jättänyt jääkaappiin maidonkerääjistä kertyneet maidot 120 ml ja sillä selvisivät mun poissaolon ajan 3,5 h.
Iltapäivän olin pojan kanssa ja sain hänet viihtymään rintarepussa sen aikaa, että sain pyykkejä lajiteltua. Syötiin klo 15 ja klo 18. Poika torkahti mun syliin klo 18 syötön jälkeen ja vein hänet meidän sänkyyn päikkäreitä nukkumaan ja jäin itsekin reiluksi tunniksi nukkumaan.
Klo 20 nousin ylös ja vietettiin leppoisaa koti-iltaa miehen kanssa, koko ajan vähän kelloa kytäten, että eikö poitsu meinaa herätä iltaruokailulle lainkaan. Maltoin mieleni enkä herätellyt poikaa, kun ei kerran siihenkään herännyt että miehen kanssa juteltiin vieressä, valot oli makkarissa päällä ja mies porasi akkukoneella pojan sänkyyn mobile-viritelmää.
23.30 luovutin kyttäämisen ja menin pojan viereen nukkumaan (meidän ekat yöunet vierekkäin). Suureksi hämmästyksekseni kello oli 4.15, kun vihdoin poika heräsi! Eli unta 10 h putkeen. Vaipan vaihdon jälkeen mentiin sänkyyn takas syömään. Yö jatkui välillä tissi suussa ja välillä ilman klo 8.30 asti! Ihanaa!
En tiedä onko rota-rokote mikä väsyttää, vai disflatyl-tipat, mitkä helpottaa mahavaivoja, mutta meillä on alkanut sujua arki nyt aika kivasti. Enää eivät nekään päivät tunnu raskailta, kun mies on koko vuorokauden töissä, vaan oikeastaan nautin mun ja pojan kahdenkeskisestä ajasta. Toki nautin siitä jo ensimmäisinä viikkoinakin, mutta se tuntui silloin paljon paljon rankemmalta.
Ja mun pikkupoitsu suo äiskälle jo hymyjäkin päivittäin.
Pihla, kuulostipa ihanan helpolta päivältä :)
Meidän perheessä on nyt flunssa iskenyt. Itse olin koko tämän viikon kipeänä ja olin vielä tyttöjen kanssa yksin.
Aika helvettiä oli, kun piti kuitenkin jaksaa heräillä yöllä, kotia pitää pystyssä, kävellen viedä ja hakea tyttö eskarista (kilsa matkaa) ja käydä kaupassa, mutta tulipahan selvittyä
Viime yönä sitten iski pikkuiseen flunssa ja aamuyö meni kanniskellessa, kun ei pystynyt makuulleen olemaan. Tänään ollut aikalailla sylissä. Vähän itkuisuutta on liman takia, mutta muuten on onneksi hyväntuulinen ja virkeä, että ei ainakaan pahasti kipeä ole :)
Mä ostin Cuplatonia, kun nyt näyttää siltä, että pikkuhiljaa aletaan siirtymään korvikkeisiin. Toisesta rinnasta ei enää maitoa tule. Toisesta rinnasta tulee, mutta tällä viikolla, kun neuvolassa käytiin niin TH oli sitä mieltä, että ei tule luultavasti riittämään. Itsekin uskon niin, koska syöttökerrat on lisääntyneet, mutta maitoa ei ehdi tulemaan tarpeeksi, kun tyttö joutuu syömään niin usein ja sitten jää nälkä.
Jatka vielä rinnan antamista, mutta nyt pitäisi antaa sitten korviketta perään, jos nälkä jää vaivaamaan.
Jään kyllä kaipaamaan noita imetyshetkiä. On siinä vain jotain erilaista kuin pulloruokinnassa.
Mutta hyvillä mielin tässä mennään, vaikka vähän harmittaakin, että jo nyt loppuukin (niin ristiriitaisia tunteita, kun on ollutkin imetystä kohtaan). Tavoitteenani olikin, että ensimmäiset pari kuukautta haluan ainakin imettää ja se on osittain saavutettu :)
Meillä tyttö on alkanut jo kovasti "juttelemaan" takaisin, mikä on ollut aivan ihanaa
Erojakin on tullut äänen sävyihin, että kun on iloinen niin pitää erilaista ääntä kuin silloin kun jokin harmittaa :)
Meidän perheessä on nyt flunssa iskenyt. Itse olin koko tämän viikon kipeänä ja olin vielä tyttöjen kanssa yksin.
Aika helvettiä oli, kun piti kuitenkin jaksaa heräillä yöllä, kotia pitää pystyssä, kävellen viedä ja hakea tyttö eskarista (kilsa matkaa) ja käydä kaupassa, mutta tulipahan selvittyä
Viime yönä sitten iski pikkuiseen flunssa ja aamuyö meni kanniskellessa, kun ei pystynyt makuulleen olemaan. Tänään ollut aikalailla sylissä. Vähän itkuisuutta on liman takia, mutta muuten on onneksi hyväntuulinen ja virkeä, että ei ainakaan pahasti kipeä ole :)
Mä ostin Cuplatonia, kun nyt näyttää siltä, että pikkuhiljaa aletaan siirtymään korvikkeisiin. Toisesta rinnasta ei enää maitoa tule. Toisesta rinnasta tulee, mutta tällä viikolla, kun neuvolassa käytiin niin TH oli sitä mieltä, että ei tule luultavasti riittämään. Itsekin uskon niin, koska syöttökerrat on lisääntyneet, mutta maitoa ei ehdi tulemaan tarpeeksi, kun tyttö joutuu syömään niin usein ja sitten jää nälkä.
Jatka vielä rinnan antamista, mutta nyt pitäisi antaa sitten korviketta perään, jos nälkä jää vaivaamaan.
Jään kyllä kaipaamaan noita imetyshetkiä. On siinä vain jotain erilaista kuin pulloruokinnassa.
Mutta hyvillä mielin tässä mennään, vaikka vähän harmittaakin, että jo nyt loppuukin (niin ristiriitaisia tunteita, kun on ollutkin imetystä kohtaan
). Tavoitteenani olikin, että ensimmäiset pari kuukautta haluan ainakin imettää ja se on osittain saavutettu :)Meillä tyttö on alkanut jo kovasti "juttelemaan" takaisin, mikä on ollut aivan ihanaa
Erojakin on tullut äänen sävyihin, että kun on iloinen niin pitää erilaista ääntä kuin silloin kun jokin harmittaa :)Meillä(kin) sujuu arki ihan loistavasti. On ollut ihanaa huomata, että vaikka raskausaikana pelkäsin mitä se kotona olo tulee olemaan energisen 3.5 veen ja vauvan kanssa, niin tämä kaikki on mennyt ihan superhyvin. :) Vauva on nykyään tosi tyytyväinen elämäänsä, juttelee paljon ja leikkii jo iloisesti leikkimaton leluilla pitkiäkin aikoja. Hirveet huudot tulee kun kääntyy vahingossa selältä mahalleen, ei tykkää olla yhtään mahallaan.
Viime päivät on olleet vähän hankalampia rotarokotteen tehosteen takia, mutta josko tuo kohta helpottaisi...
Viime päivät on olleet vähän hankalampia rotarokotteen tehosteen takia, mutta josko tuo kohta helpottaisi...
On kyllä helpottanut paljon, kun vauvalle on tullut rytmi, jonka mukaan itsekin pystyy hyvin elämään
Meilläkin viihtyy myös itsekseen leikkimatolla välillä yllättävän pitkääkin.
Nyt kun on tyttö on tiedostanut kätensä niin niitä koittaa ahkerasti laittaa suuhunsa. Monesti päivällä, kun heräilee saatan löytää tytön syömästä tyytyväisenä käsiään sen jälkeen, kun on uniltaan herännyt etten sitten tiedä, että kuinka pitkään loppujen lopuksi on nukkunut
Satsuma, minkä ikäisenä teillä alkoi kääntyilemään? Itse just tänään huomasin, kun tyttö innostuessaan leikkimatolla ponnisteli jaloillaan, että vartalo kääntyili niin että peppu vähän nousi. Tyttö kyllä kuitenkin vielä alle 2kk, että ei nyt ihan vielä kait pitäisi :)
Meilläkin viihtyy myös itsekseen leikkimatolla välillä yllättävän pitkääkin.
Nyt kun on tyttö on tiedostanut kätensä niin niitä koittaa ahkerasti laittaa suuhunsa. Monesti päivällä, kun heräilee saatan löytää tytön syömästä tyytyväisenä käsiään sen jälkeen, kun on uniltaan herännyt etten sitten tiedä, että kuinka pitkään loppujen lopuksi on nukkunut
Satsuma, minkä ikäisenä teillä alkoi kääntyilemään? Itse just tänään huomasin, kun tyttö innostuessaan leikkimatolla ponnisteli jaloillaan, että vartalo kääntyili niin että peppu vähän nousi. Tyttö kyllä kuitenkin vielä alle 2kk, että ei nyt ihan vielä kait pitäisi :)
Gemini, poitsu oli aika tasan 2,5 kk kun kierähti ekan kerran. Sitten kääntyikin jotain kolme neljä kertaa putkeen. Joka kerta kun kääntyi tuli kauhea huuto, säikähti pikkuinen. Sitten olikin vähän taukoa ja nyt taas 3 kk iässä kierähdellään säännöllisesti.
Aika aikaistahan tuo on, neuvolassa olivat aika kummissaan tässä vaiheessa kääntyilemisestä. Toisaalta tiedän muutaman muunkin aikaisin kääntyilleen, joten ei tämä nyt ihan tavatonta sentäs ole.
Sinänsä hassua, esikoisen kohdalla olin ihan innoissani uusista taidoista, nyt on sellainen haikeus että joko se mokoma kasvaa tästä pikkuvauva-vaihesta ohi.Ja kauhuissani olen siitä jos tästäkin tulee samanlainen ajoissa liikkeelle lähtijä kuin siskostaan, vähän hitaampi tahti riittäisi...
Sitten olikin vähän taukoa ja nyt taas 3 kk iässä kierähdellään säännöllisesti. Aika aikaistahan tuo on, neuvolassa olivat aika kummissaan tässä vaiheessa kääntyilemisestä. Toisaalta tiedän muutaman muunkin aikaisin kääntyilleen, joten ei tämä nyt ihan tavatonta sentäs ole.
Sinänsä hassua, esikoisen kohdalla olin ihan innoissani uusista taidoista, nyt on sellainen haikeus että joko se mokoma kasvaa tästä pikkuvauva-vaihesta ohi.
Ja kauhuissani olen siitä jos tästäkin tulee samanlainen ajoissa liikkeelle lähtijä kuin siskostaan, vähän hitaampi tahti riittäisi...
Eilisen ja tämän päivän aikana mut pudotettiin hattarasta, eipä ole hymyjä näkynyt ja poika on huutanut kuin syötävä koko ajan, paitsi tissillä. Päiväunetkaan ei ole maistuneet. Tätä mä kai kerjäsin kun tulin tänne kehuskelemaan. Pöh, paluu arkeen siis...
Pöh, paluu arkeen siis...
Meillä eka osteopatiakäynti nyt takana, siellä Lapsen tähden -klinikalla tosiaan käyntiin. Meidän äkäpussi ei todella nukahtanut hoitopöydälle, vaan kiukkus hoidon aikana ihan itselleen ominaisesti Osteopaatti oli sitä mieltä, että refluksi oliskin itseasiassa oire rintakehän ja -rangan jännityksistä eikä sairaus sinällään. Nyt on niitä jännityksiä sitten purettu, katotaan miten lähtee tehoomaan. Uusintakäynnille mennään vielä 3 vkon kuluttua.
Muuten meillä on ollut leppoistumista havaittavissa (toivottavasti en nyt manaa itselleni hankaluuksia, että kop kop vaan
). Vaavero vihdoin viimein keksi kunnolla juttelun hienouden ja pysyy pitkääään tyytyväisenä kuhan joku jaksaa kuunnella tyypin hölinöitä. Jokeltelun viipymisestä oli äiti täällä jo ihan ranteet auki, mutta onneks ei ylihuomenna tarttekaan mennä 3 kk -nlaan kertomaan, että beibi ei edelleenkään jokeltele. 
Enenevässä määriin viihtyy myös itsekseen leikkimatolla. Kääntyilyä ei vielä harrastele, mutta päätä kannattelee kyynärnojassa jo melko mukavasti ja mahallaan etenee jo ihan eteenpäinkin jaloilla potkien. Ja nyrkit on suussa ihan koko ajan. Tällasia tunnelmia tänään, huomenna varmaan jotain ihan muuta
Osteopaatti oli sitä mieltä, että refluksi oliskin itseasiassa oire rintakehän ja -rangan jännityksistä eikä sairaus sinällään. Nyt on niitä jännityksiä sitten purettu, katotaan miten lähtee tehoomaan. Uusintakäynnille mennään vielä 3 vkon kuluttua. Muuten meillä on ollut leppoistumista havaittavissa (toivottavasti en nyt manaa itselleni hankaluuksia, että kop kop vaan
). Vaavero vihdoin viimein keksi kunnolla juttelun hienouden ja pysyy pitkääään tyytyväisenä kuhan joku jaksaa kuunnella tyypin hölinöitä. Jokeltelun viipymisestä oli äiti täällä jo ihan ranteet auki, mutta onneks ei ylihuomenna tarttekaan mennä 3 kk -nlaan kertomaan, että beibi ei edelleenkään jokeltele. Enenevässä määriin viihtyy myös itsekseen leikkimatolla. Kääntyilyä ei vielä harrastele, mutta päätä kannattelee kyynärnojassa jo melko mukavasti ja mahallaan etenee jo ihan eteenpäinkin jaloilla potkien. Ja nyrkit on suussa ihan koko ajan. Tällasia tunnelmia tänään, huomenna varmaan jotain ihan muuta
Meillä on parina yönä nyt nukuttu melkeinpä läpi yön, jotain 6-7 tuntia putkeen, vauva omassa sängyssään. Huippua! Vielä kun saisi itse mentyä nukkumaan niin, että saisi yhtä pitkän unijakson itsellekin. Toisena tuollaisena yönä siinä aika hyvin onnistuinkin. Ihan kuin vauva nukkuisi paremmin, kun ei ole mun vieressä, missä lähellä oleva maidon tuoksu ilmeisesti herättelee helpommin.
Nyt olen tässä kyllä vähän ihmeissäni, kun vauva nukahti kauppareissun aikana joskus kahdeksan aikaan illalla, ja niitä samoja unia vetelee edelleen tuolla vaunuissa. Oletin sen heräävän kotiin tultua, mutta ei ole vielä herännyt. En ole osannut tässä itse mennä vielä nukkumaan, kun koko ajan olen odottanut vauvan heräävän hetkenä minä hyvänsä. Nyt olen jo aika väsynyt, joten pakko kai siirtää se tuolta vaunuista sänkyyn ja yrittää käydä nukkumaan (olisi pitänyt älytä tehdä se jo pari tuntia sitten viimeistään). Tosin siinä vaiheessa se tietysti herää. Yleensä se ei yöaikaan varsinaisesti valvo virkeänä herättyään, vaan jatkaa unia hoitotoimenpiteiden jälkeen, mutta saa nähdä nyt, kun se nukahti niin aikaisin.
Meillä ei siis edelleenkään ole mitään oikein selkeätä rytmiä, vaan tällaisia ihan erilaisia iltoja tulee usein. Se on jotenkin hankalaa, kun ei aina tiedä, koska itse sitten kannattaisi/uskaltaisi mennä nukkumaan (huomioiden isompien lasten ja lemmikkien hoitoon liittyvät velvollisuudet). Mulle onkin alkanut viime aikoina kertyä univajetta, kun en ole hyödyntänyt kaikkia mahdollisuuksia nukkua. Täytyy yrittää alkaa panostaa siihen omaan nukkumiseenkin enemmän, kun tällainen väsyolo ei pidemmän päälle ole kovin kiva.
On tässä kyllä ollut kaikkea menoakin, mitkä on sotkeneet päivien kulkua. Viikonloppuna oli toisella isommalla lapsella urheiluharrastuksensa turnaus, jonka aikana sillä oli viisi peliä pe-su. Oli kyllä melkoista ramppaamista siellä turnauspaikalla. Auto-ongelmien takia piti aika paljon kulkea sinne julkisilla, mikä hankaloitti asioita. Vauva kulki mulla koko ajan mukana kantorepussa, kun en sinne ihmispaljouteen viitsinyt vaunuja ottaa, eikä niillä olisi sinne katsomoon asti päässytkään. Mutta vauvan kannalta turnausviikonloppu meni hienosti. Se nukkui paljon ja hereillä ollessaan viihtyi hurjan hyvin, kun seurasi uteliaana ja tarkkaavaisena sitä menoa ympärillään. Ei itkeskellyt juuri ollenkaan. Jäi tosi hyvä fiilis siitä, kuinka hyvin tuollainen rankka menoviikonloppu sujui vauvan kanssa.
Nyt olen tässä kyllä vähän ihmeissäni, kun vauva nukahti kauppareissun aikana joskus kahdeksan aikaan illalla, ja niitä samoja unia vetelee edelleen tuolla vaunuissa. Oletin sen heräävän kotiin tultua, mutta ei ole vielä herännyt. En ole osannut tässä itse mennä vielä nukkumaan, kun koko ajan olen odottanut vauvan heräävän hetkenä minä hyvänsä. Nyt olen jo aika väsynyt, joten pakko kai siirtää se tuolta vaunuista sänkyyn ja yrittää käydä nukkumaan (olisi pitänyt älytä tehdä se jo pari tuntia sitten viimeistään). Tosin siinä vaiheessa se tietysti herää. Yleensä se ei yöaikaan varsinaisesti valvo virkeänä herättyään, vaan jatkaa unia hoitotoimenpiteiden jälkeen, mutta saa nähdä nyt, kun se nukahti niin aikaisin.
Meillä ei siis edelleenkään ole mitään oikein selkeätä rytmiä, vaan tällaisia ihan erilaisia iltoja tulee usein. Se on jotenkin hankalaa, kun ei aina tiedä, koska itse sitten kannattaisi/uskaltaisi mennä nukkumaan (huomioiden isompien lasten ja lemmikkien hoitoon liittyvät velvollisuudet). Mulle onkin alkanut viime aikoina kertyä univajetta, kun en ole hyödyntänyt kaikkia mahdollisuuksia nukkua. Täytyy yrittää alkaa panostaa siihen omaan nukkumiseenkin enemmän, kun tällainen väsyolo ei pidemmän päälle ole kovin kiva.
On tässä kyllä ollut kaikkea menoakin, mitkä on sotkeneet päivien kulkua. Viikonloppuna oli toisella isommalla lapsella urheiluharrastuksensa turnaus, jonka aikana sillä oli viisi peliä pe-su. Oli kyllä melkoista ramppaamista siellä turnauspaikalla. Auto-ongelmien takia piti aika paljon kulkea sinne julkisilla, mikä hankaloitti asioita. Vauva kulki mulla koko ajan mukana kantorepussa, kun en sinne ihmispaljouteen viitsinyt vaunuja ottaa, eikä niillä olisi sinne katsomoon asti päässytkään. Mutta vauvan kannalta turnausviikonloppu meni hienosti. Se nukkui paljon ja hereillä ollessaan viihtyi hurjan hyvin, kun seurasi uteliaana ja tarkkaavaisena sitä menoa ympärillään. Ei itkeskellyt juuri ollenkaan. Jäi tosi hyvä fiilis siitä, kuinka hyvin tuollainen rankka menoviikonloppu sujui vauvan kanssa.
Satsuma, onko teilläkin ns. jäntevä vauva? :) Meillä neuvolalääkäri sanoi, että tyttö on ns. jäntevä, mikä saattaa vauvan alkutaipaleella vaikuttaa juurikin niin, että oppii esim. kääntyilemään aikaisemmin ja pitelemään päätään mahallaan maatessaan.
Meillä ei tyttö ole kyllä innostunut mahallaan ollessaan pahemmin päätään nostelemaan, kun ei mahallaan viihdy muutenkaan :)
Vaikka sitä odottaa, että toinen oppii kehittyy niin liian nopeasti vaan tuntuu kaikki tapahtuvan. Ei sitä tajunnut esikoisen kohdalla kuinka nopeasti tämä pieni nyyttivaihe on ohi.. Nyt sitä haluaa nauttia jokaisesta hetkestä niin kauan kuin vain mahdollista
Meillä ei tyttö ole kyllä innostunut mahallaan ollessaan pahemmin päätään nostelemaan, kun ei mahallaan viihdy muutenkaan :)
Vaikka sitä odottaa, että toinen oppii kehittyy niin liian nopeasti vaan tuntuu kaikki tapahtuvan. Ei sitä tajunnut esikoisen kohdalla kuinka nopeasti tämä pieni nyyttivaihe on ohi.. Nyt sitä haluaa nauttia jokaisesta hetkestä niin kauan kuin vain mahdollista