vauvojen kasvu ja kehitys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Ronja89
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Röpelö, meidän neiti kohta vasta 4 kk alkaa kyllä herkästi itkemään, jos toinen pieni itkee. Näin käynyt mm kaupan kassajonossa , kun naapuri kassalla itkettiin niin hetki seurattiin ja johan meilläkin itkuksi muuttui.
 
No niin, sitä vähän epäilinkin, kun meidän neiti ei yleensä paljoakaan itke. Itkun aiheet on yleensä joku muu yrittämässä nukuttaa tai myöhässä tarjoiltu maito, eli aika harvoin on itkun aiheita. Siksi ihan ihmetytti mammaa kun yhtäkkiä neitiä itketti (eikä siis mitään kipuitkua vaan harmitusta).
 
Täällä on neidillä ollut tänään vauhti päällä. Päivällä ryömi olohuoneesta keittiöön, ja illalla otti ensimmäiset konttaus askeleet. Sitten ei olisi millään malttanut mennä nukkumaan kun olisi niin kovasti halunnut harjoitella uutta opittua taitoaan :) <3
 
Poika puhelee aina vaa "äwwäwwäwä, äblwäwäwä wääää" ja se on mukavaa :D hirveenä yrittää eteenpäin mennä, mutta hienosti osaa kyllä napansa varassa pyöriä lelun luokse millä haluaa leikkiä.
Sitten istuma asento on nyt ihan paras, ja ollaan me istuttu ja leikittyki. Jalkojeni välissä yleensä on eikä kyllä tarvii pitää kiinni kun töröttää :D
 
Tyttö on alkanut jo hyvin jokeltelemaan ja tavujakin ajoittain tulee. Reilu viikko sitten sanoi vahingossa äiti (olin itse toisessa huoneessa ja tyttö isänsä sylissä) ja tänä aamuna tarttui isäänsä kädestä ja sanoi kirkkaasti isi. Saas nähdä koska alkaa oikeasti sanoja löytämään ja sanomaan :)

Istuminen ja seisominen on meillä ihan hitti. Kääntyminen on hauskaa, mutta se on jäänyt vähemmälle, kun tarttis äidin avustamana vaan istua tai seisoa.
 
Äää! En kestä! Meillä opetellaan karjumaan :P Ja mä vaan repeilen ku poitsu esittelee äipälle uutta tapaansa äännellä :D mä en käsitä mikä kehitysvaihe nyt on oikein menossa kun joka aamu tuntuu et on oppinut yön aikana jotain uutta !! :D Nyt meillä siis käännytään selältä mahalleen, mahalta selälleen, ryömitään ja pyöritään akselin ympäri. Istuu syöttötuolissa ja rakastaa kun saa seisoskella äipän sylissä tuettuna. Päristelee, opettelee tosiaan karjumaan ja päästelee mitä ihmeellisimpiä ääniä suustaan :P voi tota pientä kultaa <3
 
Ronja89, meillä kans karjutaan ja kiljutaan niin että korvia välistä vihloo. Typystä on kiva pitää mahdollisimman paljon meteliä.

Näyttäisi siltä että neiti on päättänyt jättää ryömisharkat sivuun ja pyörii nyt kyljen kautta ympäri siihen suuntaan mihin haluaa mennä. Kovin systemaattista toi rullailu ei vielä ole, mutta koskaan neitiä ei löydä siitä paikasta mihin hänet jätti.
 
Meillä on kans opittu kiljumaan ja karjumaan se on nyt hauska juttu, äidin ja isin mielestä ei niinkään.. lisäksi neiti myös murisee jos ei tykkää jostain. :confused:

Nyt kun on alkanut enemmän liikkuun, ei hän olisi hetkeäkään paikoillaan. Kauhea touhotus joka suuntaan jatkuvasti. Eilen sitten nousi säkkituolia vasten seisomaan ja yöllä oli nousemassa pinnasängyn pinnoja vasten.. vauhti on kova, mutta taidot ei. Pää kolisee jatkuvasti johonkin kun kiepsahtaa nurin :(
 
Meillä on alettu "lankuttaa" ja heilua konttausasennossa... :D apua. Tarvii pian ostaa keittokomeron kulkuaukkoon portti että saa kissanruuat pois pojan ulottuvilta nyt kun ryömitään jo joka paikkaan :D saa kissaparat syödä edes rauhassa ! :D
 
Meillä myös lankutetaan xD masulla ollessaa menee 360 ympäri heilumalla ja eilen vähä pakitteli. Yritys on kova liikkeelle, mutta ei vielä ryömitä. Varpaat on löytyny, mutta ei oo niistä erityisenmi haltioissaan.
 
Pari viimeiltaa on mennu kiukutellessa ja hulinoidessa kun nukkumaan olisi pitänyt mennä. Mahtaskohan olla hampaista vai rokotuksista johtuvaa vai onko vaan kaikki uus niin jännää ettei malttais millään nukkua. Hirveästi on alkanu ravistaa päätään, varsinkin kun on väsyny mutta myös muulloinkin. Muilla tätä?
Ihan kaikki pitää saada kosketettua ja mielellään myös maistettua, kortit seiniltä yms yms.
Liikkumisen puolesta kääntyy mahalleen ihan nuin vaan jo, jopa unissaan pyörähtää ja sit kiukuttaa kun ei pääse kääntymää takasin. Eilen mummolan lattialla otti ja kieri koko lattian halki halailemaan sohvanjalkaa ja kirjahyllyä. Osaa kääntyä mahallaan ja selällään ollessa just tuon 360 astetta ja ihan kokoajan pyrkii istumaan. Mahallaan ollessaan pyrkii kovasti konttausasentoon mutta ei vielä pääse, lankutellaan kyllä vähän.
Hampaiden kohdalla neljäs on jo puoliksi puskenut ulos ja sen myötä kuolan määrä kasvo ihan räjähdysmäisesti. Taitaa tämä hammas olla se vaikein kun muut on menny vähän silleen huomaamatta, vähän järsitty tavallista enemmän mutta tää: voi apua.
 
Meidän tyttö tänään 5 kk. Kolme viikkoa on käännytty mahalleen, nyt kovasti lankutetaan ja vedetään jalkoja mahan alle, tosin vielä erikseen. Varpaat löytyivät ehkä viikko sitten ja nyt sukat katoavat mystisesti jaloista :wink. Ääntä lähtee, jonkinlaisia tavujakin ja huutaminen on pop. Vierastamista ei ole ainakaan vielä ollut, liekö missä vaiheessa tulee jos on tullakseen.
 
Meidän typy könysi eilen itse istumaan tuetta. Siinä nökötti pari minuuttia, kunnes kupsahti kyljelleen. Tänään pitäisi kokoajan saada istua. Tasapainon pitämistä harkkaillaan.

Neiti etenee vinhaa vauhtia kyljen ympäri pyörien ja tavoittelee leluja. Typy on oppinut varomaan päätään kun kääntyilee masulta selälleen. Paljon harkitumpaa menoa kuin aikaisemmin, Enpä usko että neiti koskaan ryömii kun yrittää jo päästä ylös lattianrajasta.

Hauskoja äännähdyksiä ja "vahinkosanoja" tuli kun oltiin pari viikkoa mummulassa kylppäriremppaa evakossa. Neidin vaari kutsui typyä nimellä kun neiti katseli toisaalle, ja kuullessaan vaarin kutsun, typy käänsi päänsä ja sanoi "HÄH?" :hilarious:, muita hauskoja "sanoja" on olleet "ej" ja "äijä", sekä osuva vastaus kun äiti kysyi tuleeko neiti syömään: "Ennnn". - No ei sitten. :grin

Typy tunnistaa jo nimensä ja on alkanut hieman vierastaa tuntemattomia. Ei onneksi saa mitään itkukohtausta, vaan ujosti vilkuilee vierasta mun kainalosta ja aika nopeasti tottuu uusiin ihmisiin.
 
Meillä on hoettu viime aikoina "eii" ja "äijä", välillä tulee myös "äiti" :grin. Suloista, mutta osaan sentään olla riemuilematta, kun eihän viisikuinen vielä tietoisesti osaa mitään sanoa. Kaikki aikanaan :).
 
Voee, mulle on tullu semmone kutina pyllykkään, että poika lähtee suoraa konttaamaan. Kyllä se jotenkin liikkuu, mutta en tiijä mitenkä. Poika aina löytyy jostain repimästä tavaroita :D ja kun pojan laittaa konttaus asentoon niin pyssyy siinä hirveen pitkää ja yrittää rueta heijaamaa itteensä. Noh, sen näkee sitte!
Myös poika on ruennu "komentelemaan" kissaa :D aina topakasti kattoo kissaa ja sannoo "öö!!" "Öööh!" Ja uutena juttuna tullu "hä" :D

Saatiin siskolta tommone kävelykärri missä on kaikkia nappeja, nii johan se poika tykkää olla siinä, ja hienosti osaa peruuttaa sillä xD
 
Meillä yritetään kauheesti itse istumaan konttausasennon kautta. Vielä ei ole onnistunut kunnolla :D tuetta istuu jo pitkiä aikoja lattialla. Konttausasennossa heiluu ja on päässyt muutaman kerran jo pari konttausaskeltakin :o
 
Vauhdilla ryömitään tosiaan joka paikkaan ja silmät sais selässäkin olla :o Nyt on oppinut ylittämään vessan kynnyksen joka on n. 10cm, puuh, kissanhiekkalaatikko vessassa kiinnostaa :D Seuraa mua joka paikkaan ja jos on väsynyt niin vingunan säestyksellä :P Siivoominen on oma operaationsa. Poika oikein hihkuu innosta kun laittaa imurin päälle ja hyökkää salamana johtoon kiinni paukuttaen sitä lattiaan tai purien, äitin siivous saattaa siis hetken kestää kun jatkuvasti saa olla siirtämässä pientä piraijaa irti johdosta :D
 
Tuetta istuminen alkaa olla neidillä hallussa, mitä nyt innostuminen saa kupsahtamaan nurin. On havainnut että leluista saa paljon enemmän irti istualtaan ja maailmakin on avartunut hurjasti kun ei tarvitse enää maata lattianrajassa.
 
Typy on muuten ottanut ihan hirmuisen harppauksen "itsenäistymisessä" ja tietyssä mielessä äidistä irroittautumisessa tässä 5,5-6,5 kk ikäjaksolla.

Neiti vain yks kaks päätti alkaa nukkua omassa sängyssään, mitä ei ollut koskaan huutamatta tehnyt. Kuka vain kelpaa nukuttajaksi, kun ennen sen piti olla ehdottomasti äiti, kaikki muut sai huutoitkun aikaiseksi. Äiti voi nykyään olla lähes tunnin poissa ja sitä hädin tuskin neiti edes huomaa. Hymyilee vaan mulle kun palaan kotiin, ennen itki aivan lohduttomasti jos olin hetkenkään poissa. Neiti myös päätti itse että tissille nukahtaminen on vauvoille ja pelkkä sylittely kelpaa ihan yhtä hyvin. En olisi uskonut että näin tulee käymään, kun niin äitiinkiinnittynyt tissitakiainen meidän neiti pienempänä oli. Lisäksi kaikki toitotti koko ajan, että lasta tulee opettaa nukkumaan itsekseen ja irti tissistä ja äidistä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top