vauvojen kasvu ja kehitys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Ronja89
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meidän typy alkoi nauraa pari viikkoa sitten kun hypytin sylissä ja pidin hassuja ääniä. Ne oli eka tosi harvinaisia hetkiä kun neidin sai ihan nauraa röhöttämään, mutta nyt kun on "harkkaillut" kikatusta ja röhönauruja, niitä tulee vähän väliä aina kun typyllä on oikein hauskaa. Ihana ääni toi vauvan nauru.

Tänään muuten huomasin, että ei oo kaukana kun typy onnistuu itse kääntymään selältä masulleen. Tällä hetkellä tarttee vain äidin tai isin pitämään toisesta jalasta kiinni, ettei heilahda takaisin selälleen, mutta itse jo haltsaa kädet ja hartiat, joten ei kaukana ole onnistumisen ilo.
 
Meillä ei myöskään viihdytä oikein massullaan vaikka yritetään kyllä sitäkin harjoitella. Huomasin et viihtyy vähän paremmin kun heti siihen pään alle laittaa katseltavaa.

Täällä tulee pieniä naurahduksia kaulaa putsatessa :-D Ei kylvyssä mutta silloin kun sitä pyyhitään puhtaaksi ja sit kun kuivataan. Isille on kans joku naurahdus suotu hassutteluille :-)
 
Täällä tykätään kovasti olla masullaan, katselee mielellään kirjoja ja leluja. Naururöhähdyksiä tulee myös, isi on ihan paras naurattaja! :) Kyljelleen kääntyy mutta ei mahalleen vielä oikein yritä. Ja omat varpaat on löytänyt! Usein kun on selällään niin yrittää napata varpaista varpaista kiinni ja melkein aina onnistuukin. Tekee tätä jumppaa varsinkin vaippaa vaihdettaessa, yritä siinä sitten saada vaippaa paikalleen ennenkuin suihkuaa.:grin
 
Ne joilla kierähdetään jonkin suuntaan niin suosiiko teillä vauva jompaa kumpaa puolta ? Ku meillä kierähdetään selältä masulleen vaan vasemman kyljen kautta. Oikealta ei edes yritä ja vähän kun yrittää aktivoida siltäkin puolelta kääntymään niin vaikeata tuntuu olevan ja jotenkin tosi jäykkää...
Ja nyt meilläkin on kunnolla hekotettu muutaman kerran <3 hauskinta on kun kyljistä kutittelee jollain kun on vaippasilleen :) masulla ollessaan on alkanut yrittää lelujen tavoittelua siirtämällä käsiä kohti. Vielä ei kylläkään siinä onnistu että nappaisi kiinni.
 
Tänään annettiin ekat naurut iskälle. Kyllä äitikin sitten sai osansa. Ensimmäisen hymynkin hän antoi iskälle. Taitaa mennä niin, että iskä on se hauskuuttaja ja äiti ihan tylsä :)
 
Meillä kans tyttö kääntyy aina vasemman kautta. Osaa kyllä kääntyä, mutta melko harvakseltaan kääntyilee ja tuntuu välillä et on kokonaan unohtanut tuon taidon :confused: Sitten kun hän pääsee mahalteen niin onkin kova kiire eteenpäin. Hän on keksinyt liikkua vetämällä polvet mahan alle kippuraan ja ponnistaa eteenpäin. Eihän se vauhti päätä huimaa, mutta kyllä hän leikkimatolta pääsee pois ja sängystä tippuu jos jättää vahtimatta :eek:
 
Neiti on oppinut vaippaa vaihdettaessa nostamaan pepun ilmaan selällään ollessaan ja ponkaisemalla siten kauemmas vaihtajasta. On meinaan haastavaa vaihtaa vaippaa siististi ja niin ettei valskaisi jälkeenpäin, kun teipit on miten sattuu ja vaippa ihan viistossa. Housuvaipat olisi niin hyviä tässä vaiheessa mutta niihin pitäisi saada painoa lisää ainakin 1,5 kg.

Masulle kääntymistä on harkkailtava päivin ja öin, muutaman kerran on onnistunutkin mutta vielä ei ole kekannut että miten se oikein onnistui. Neitiä vaan ottaa tosi paljon päähän kun herää ihan kiemurassa puoliksi masullaan käsi hankalassa kulmassa. Päivällä ähkiminen on kovaa kun ei millään pääse eteenpäin masulla ollessaan ja lopulta tulee harmitus.
 
Röpelö, täällä tehdään kans samaa! Nostellaan peppua ja mennään karkuun sillä keinolla. Ja mikä siinä on kun sitä peppua on nostettava juuri silloin kun saa aseteltua vaipan oikealle kohdalle ja yrittää laittaa sen kiinni :D
 
Meillä myös tehdään tuota aina vaipanvaihdon ja rasvauksen yhteydessä, joskus myös leikkimatolla. Jätkä on edelleen aivan ihastunut omiin varpaisiinsa! Tuijottelee niitä aina sylissäkin, repii sukkia pois ja kurottelee että saisi varpaista kiinni! Ja hirveä hinku olisi päästä lattialla eteenpäin. Tänä aamuna kun laitoin masulleen leikkimatolle niin lähti sellaisella apinanraivolla ja mölinän säestämänä ryömimään että ihan nauratti! Pääsikin eteenpäin ehkä kymmenisen senttiä. :grin
 
Vauvauinti on tehnyt neidistä ihan vesipedon. On aivan riemuissaan kun pääsee veteen oli sitten kyseessä allas tai oma amme. Viime kerralla typy sukelsi ekan kerran ja eikä ollut siitä moksiskaan vaikka pää meni pinnan alle. Jatkoi vain polskuttelua kuin vanha konkari. Tuntuu siltä että moni asia on äidin ja isin mielestä ihan liian hurjaa, ja neiti ihan komentaa jos hänen touhottamistaan yrittää toppuutella. Kuvittelin että muskariryhmäkin olisi tytölle liikaa kun meitä mammoja vauvoineen on välistä melkein 20, mutta ei, neiti nauttii kun saa masulla pönöttäen seurata vanhempien vauvojen menoa ja menisi itsekin mukaan jos vain pääsisi eteenpäin.
 
Meillä myös harrrstetaan tuota pepun nostelua hoitopöydällä. Tyttö kyllä hekottelee/ hörähtelee (ja saa joka kerta hikan), mutta kunnon kikatuksia ei vielä ole tullut. Käsiä tutkaillaan paljon ja yritetään jo tarttua leluihin ja heilutellaan lelukaaren roikkuvia leluja. Mahallaan ei muru oikein viihdy ja kiepahtaa heti selälleen itkun säestämänä, jos ei käsi olu tiellä esteenä. Selältä kääntyy kyljelleen ja liikkuu selällään kun potkii jaloilla, nostaa peppua ja ponnistaa.
Milloin aloititte röpelö vauvauinnin? En muista enää, vaikka isompien lasten kanssa on sitä harrastettu. Tyttö on nyt 2,5kk ja painoa on jo yli 6,3 kg (muistelin, että min 5kg pitäisi olla).
 
Onpas teillä Autumn jätkä "löytänyt" varpaansa aikaisin! :) meidän neiti ei ole vielä ymmärtänyt niiden olemassaoloa. Toisaalta hänellä on niin kova kiire eteenpäin etten ihmettele vaikkei niitä ehtisi tutkailla.. Liikkuu "mittarimatona" jo parin metrin mittaisia matkoja :eek: Pientä hörötystä kans kuuluu mut ei selvempää kikatusta :)
 
Meillä käännyttiin eilen ensimmäistä kertaa selältä masulleen. Ja selällään/ kyljellään möngertäen liikkuu jo taitavasti leikkimatolla leluilta toiselle. Pikkuhiljaa alkaa lelut myös pysyä käsissä... Ja mennä suuhun. Ihan kaikki, mitä saadaan käteen, pitää tunkea suuhun.
Kikattelu ja hekottelu myös jo päivittäistä, mutta täällä myös saa lähes poikkeuksetta siitä hikan. Isin kanssa treenaavat myös tarzan huutoa. Välillä innostuu kiljumaan myös itsekseen. Laululeikit on tosi jees, kun vaan äiti jaksaa laulaa :)
Mutta jatkuvaa huomiota tämä yksilö vaatii... Silmiin pitää katsoa ja seurustella ja leikkiä...
 
Janis77 me aloitettiin uinnit helmikuun alussa kun tyttö oli just täyttänyt 3kk ja oli tosiaan yli sen 5kg joka on alaraja. Ekat uinnit oli pelkkää ihmettelyä ja vedessä lillumista neidin jaksamisen mukaan. Silloin typy oli kuin hylje kun kädet ja jalat oli ihan tönkköinä vedessä kun piti ihmetellä kaikkea uutta ja ihmeellistä. Viimeiset 2 uintikertaa tyttö selkeesti jo nautti uinnista ja oli innokkaana menossa altaaseen. Viime kerralla jopa rupes juttelemaan, joka on meillä merkki siitä että tää on jo tuttu ympäristö ja tuttua juttua kun voi jo jokellella ja touhottaa. Sen jälkeen kun aloitettiin uinnit kotona ammeessa käy sellainen loiske että siinä on kylvettäjäkin ihan märkä.

Meidän uinnit on yksityisessä altaassa kuntoutuskeskuksen yhteydessä Helsingin Käpylässä. Mä aattelin että on kivempi viedä noin pientä vauvaa rauhalliseen ympäristöön ja tuntuu että allaskin on puhtaampi kun kyseessä ei ole yleisen uimahallin terapia-allas. Suosittelen lämpimästi uinteja. Tarkoitus vauvauinnissa ei ole uimaan oppiminen vaan vedessä leikkiminen ja meille tärkeintä on ettei tyttö pelkää vettä ja hyötyy sukellusrefleksistään.
 
Muokattu viimeksi:
Meillä oli eilen 3kk (& 1viikko) neuvola. Pituutta 61 cm (51cm) ja paino 6750gr (3828gr). Ei aihetta keskustella vielä kiinteistä (Jes! Tähtään 6 kk täysimetykseen). Olemukseltaan terkkarin mukaan 4 - 5 kk vauvan oloinen. Aleksi myös yllätti äidin ja terkkarin nousemalla seisomaan kun selinmakuulta kokeiltiin jäntevyyttä käsistä nostamalla. Oli siinä suu auki kun jätkä saakeli seisoi kuin vanha tekijä. Terkkarikin sanoi, että nää ois 6 kk neuvolan juttuja, että kiireinen poika :D. Aleksi on myös kääntynyt selältä massulleen reilun viikon ja kannattelee yläkroppaa hienosti. Rokotuksista tuli sydäntä raastava itku ja myönnettävä on, että itselläkin pääsi pieni itku toisen puolesta. Panadolia olen joutunut antamaan eilisestä saakka kun on poika kovin itkuinen vaikka kuumetta ei ole. Aamulla kun annoin klo8 Panadolia niin nyt on jo yli 2 tuntia nukkunut (normisti 1h aamu-unet nukkuu). Mutta hyvä, että nyt nukkuu kun yöllä itketti. Niin ja kovasti tykkää Aleksi olla leikkimatolla ja on alkanut tarraamaan leluihin (ja kaikkeen mahdolliseen) ja vie suuhun :) Kyllä sitä tulee aina sellainen ylpeyden aalto, kun jäbä oppii jotain uutta. Äidin rakas ♡
 
Kiitti röpelö! Mietin juuri, että oliko iän suhteen jokin suositus. Eli kohta voitais mekin aloittaa. Painon puolesta kun tuo 5 kg tuli täyteen jo alle 1 kk iässä. Pojan kanssa me aloitettiin jotain 5kk iässä ja eikös se sukellusrefleksin kannalta olis hyvä aloittaa viimeistään 6kk? Pojan kohdalla syynä tuohon myöhempään aloitukseen oli varmaan juuri se, että hän on näin maaliskuussa syntynyt ja vauvauinti oli sitten tauolla kesän ajan, joten päästiin aloittamaan vasta syksyllä.

Se on ollut kyllä kiva harrastus ja yhteinen leikkihetki. Pojan (eli meidän keskimmäisen, nyt 5-v.) käydään uinnissa vieläkin, mutta koska mies on sattuneesta syystä käynyt pojan kanssa siellä kahdestaan, hän ei koskaan muista kysyä vauvauinnin aloittamisesta. Täytyy siis itse ottaa yhteyttä suoraan . Ei me koskaan olla ajateltu sitä mitenkään suorittamisena, mutta poika oppi uimaan jo alle 4-vuotiaana, siis ui jo monta metriä. Tyttärenkin (esikoisen) kanssa ollaan myös uitu, mutta aloitettiin myöhemmin koliikin takia, hän oli n. 1 vuoden. Hänen kohdallaan tilanne oli aivan toinen. Hän oli todella arka vedessä, ei halunnut tulla syvään veteen ollenkaan, eikä vettä saanut tulla kasvoille saati silmiin ollenkaan. Homma meni jossain vaiheessa altaan reunalla leikkimiseksi, joten pidettiin taukoa. Syykin tytön arkuuteen selvisi paljon myöhemmin, hän on ns. eritysherkkä. Sen kun olisin aiemmin ymmärtänyt, olisi moni asia helpottanut. En vain ollut kuullut koko asiasta ennen. No tyttö laitettiin saman uintifirman uimakouluun, jossa oli aivan ihana opettaja ja tytärkin oppi kuitenkin jo 5-vuotiaana uimaan ja 7-vuotiaana meni jo 500m matkauinti. Hän on nykyisin jo varsinainen vesipeto. Uskon, että varhainen veteen tottuminen on edesauttanut molempien uimaan oppimista.
 
Janis77, haluisitko valaista tuota "erityisherkkyyttä"..? Meillä tyttö on kans todella arka kaiken uuden oppimisen suhteen, varsinkin poikaan verrattuna. Se voi tietysti olla aivan normaalia luonteen arkuutta, mutta olisi kiva kuulla, jotta voisi ehkä ymmärtää tytärtään paremmi n :)
 
Meillä neiti on oikein reipas 3,5kk. Eilen ensimmäistä kertaa masulla ollessa kurkotti kohti leluja ja saipa napattua niistä kiinni. Nyt sitä sitten tehdään koko ajan ja haluaisikin olla vain masullaan leikkimässä. Selällä ollessa jalat on koko ajan ilmassa kohti kattoa ja kaikesta otetaan kiinni, mikä lähelle tulee ja viedään suuhun. Jos mitään muuta ei saa napattua niin sitten repii omia vaatteita :) Käänny ei vielä, mutta eiköhän sekin kohta sieltä tule kun noi jalat jo sojottaa ilmassa. Pää nousee jäntevästi käsistä kohotettaessa ja istuskella tykkää sylissä puoli-istuvassa asennossa. Erittäin tarkkaavainen ja jäntevä pikkulikka kyseessä.
 
Täällä pyöritään selällään ympäri. Aamulla kun laitan tytön leikkimatolle lelukaaren alle ja menen keittämään kahvit, niin takaisin tullessani neiti on kääntynyt matolla ympäri niin että jalat on vastakkaisessa suunnassa.

Masulle ei vielä osata kääntyä mutta sekään ei ole enää kaukana.Typy keksi tänään että jos ottaa vauhtia jaloilla ja päällä, niin masulle kääntyminen vois olla helpompaa. Ongelmana vain on kädet jotka jää jumiin ja kiepsauttaa takaisin selälleen ja sekös harmittaa suuresti. Typy ärjyy itsekseen kun onnistuminen on niin lähellä. Jos taas tytön auttaa masulleen alkaa mieletön ähkiminen ja murina kun on päästävä eteenpäin mutta vain peppu nousee maasta ja kädetkin jotka ennen oli sievästi rinnan alla on nyt levällään sivuilla, eikä pää pysy siten pystyssä.
Olisi kiva nähdä mitä pienessä päässä päivän aikana pyörii kun tämän kaiken typy keksi tämän päivän aikana. Nyt vain ongelmana on se, ettei pienen kroppa tajua lainkaan levätä vaan aina selältä on yritettävä kääntyä masulle, vaikka kuinka väsyttäisi ja harmittaisi. Ainoa keino saada pieni lepäämään on ottaa syliin. On se vaan rankkaa olla vauva. :Heartred
 
Takaisin
Top