Mun pikkutyttö raapas itelleen oikeen vertavuotavan haavan poskeen! Leikataan kynnet kerran viikossa mutta on ne silti ilmeisesti liian pitkät ja terävät. Nyt on aika rajun näkönen likka kun vasemmassa poskessa on yli sentin pitunen viilto!
Vauvojen alkutaipaleen kuulumisia
- Ketjun aloittaja röppö
- Aloituspäivämäärä
Meidän pojal on kans naamassa pari haavaa ku aina tuppaa raapimaan itseään ku saa raivarit.
Me päätettiin että otetaan pinnasänky käyttöön maanantaina. Nykyinen sänky eli vaunukoppa sitterijalalla on ollu tosi hyvä, mutta nyt se alkaa väkisin käydä ahtaaks ja tyttö herää aina naama kiinni kopan reunassa tai kippuralla kopan jalkopäässä. Saa nähä miten saadaan vaihto onnistumaan ja jatkuuko hyvät yöunet pinnasängyssäkin.
Katoin, että pojalla on mustelma kädessä, ku ihan tumman liila viiru ranteessa, mutta sitten muistin nähneeni saman aikaisemminkin. Omassa olkapäässäni. Eli toi mun pikku lussuttaja tekee fritsuja myös itselleen. Sääliksi käy tulevia miniä ehdokkaita.
Ei jessus. Meidän poika päätti sit appiukon veljen synttäreil kakkaa myrkynvihreet niskakakat. Liekö kovat ilmavaivat aiheuttaneet vihreen värin jalkaan. Pitää seurailla.
Veeramo
Vauhtiin päässyt keskustelija
Erehdyn vähän väliä vaatteita vauvalle katsellessani pitämään häntä pienempänä kuin hän todellisuudessa on, sen huomaa sit vasta kiskoessa liian pientä bodyä päälle. Tuntuu vähän haikealta, että pieni kasvaa niin nopeasti! Ei hän kovin pieni enää ollut silloinkaan, kun hänet ensi kertaa syliin sain (41+3 viikolla). Yllättävän isot jalat löytyy meidänkin neidiltä. Ja pikkuiset kätöset :) Esikoisen vanhempana mulle on varmaan helpompaa, että vauva ei oo ihan kaikkein pienintä kokoa, kun vieläkin hänen käsittely jännittää välillä jkv ja etenkin ensimmäisinä viikkoina tunsin itseni aikamoiseksi loppakouraksi. Mutta kyllä tää nyt jo alkaa sujua!
On kyllä mahtavaa, että on tämä foorumi ja blogeja, lehtiä ja kirjoja, joissa kerrotaan vanhemmuudesta ja vauva-arjesta muutakin kuin niitä aurinkoisimpia puolia. Muuten vois olla aika orpo olo kaikkia haastavampia juttuja sumpliessa. Osa tutuista jättää vauvakertomuksistaan systemaattisesti kaikki mahdolliset hankalat asiat pois. On huutava tarve vaihtaa kokemuksia muidenkin kuin vauva-arkensa täydellisenä onnelana kokeneiden kanssa. Vaikka tuntuu kyllä kivalta itsestänikin keskittyä ajattelemaan enemmän kaikkia positiivisia asioita tilanteessa, aina kun se on mahdollista. Mutta on niin helpottavaa tietää vaikeuksien keskellä, että muutkin kokee samoja asioita!
On kyllä mahtavaa, että on tämä foorumi ja blogeja, lehtiä ja kirjoja, joissa kerrotaan vanhemmuudesta ja vauva-arjesta muutakin kuin niitä aurinkoisimpia puolia. Muuten vois olla aika orpo olo kaikkia haastavampia juttuja sumpliessa. Osa tutuista jättää vauvakertomuksistaan systemaattisesti kaikki mahdolliset hankalat asiat pois. On huutava tarve vaihtaa kokemuksia muidenkin kuin vauva-arkensa täydellisenä onnelana kokeneiden kanssa. Vaikka tuntuu kyllä kivalta itsestänikin keskittyä ajattelemaan enemmän kaikkia positiivisia asioita tilanteessa, aina kun se on mahdollista. Mutta on niin helpottavaa tietää vaikeuksien keskellä, että muutkin kokee samoja asioita!
En valita, mutta ihmettelen!
Niinä iltoina kun vauvan massu on kunnossa, hän haluaa olla rauhassa pinniksessään... Yksin!
Tajusin tämän, kun vauva ähisi ja kitisi vain sylissä. Ei kelvannut rinta, ei mikään asento tai keinutus. Hermostuneena laskin pinnikseen, ole sit siellä ajatuksella ja hänhän olikin tyytyväinen. Nyt kolmena iltana peräkkäin pötköttelee ennen yöuniaan tunnin itsekseen pinniksessä. Mä oon lähellä näkyvillä ja kuulolla niin se riittää.
Kummallinen vauva, kun oikein haluaa omaa aikaa! Esikoinen vaati jatkuvaa viihdyttämistä, niin tää tuntuu jopa pelottavan kummalliselta. Onks sillä kaikki ok?. Ehkä tämä reppana saa liikaa ärsykkeitä siskonsa toimesta ja näin haluaakin noita rauhoittumishetkiä.
Kysyin neuvolassakin, et annanko vauvan vain olla itsekseen jos viihtyy. Tulee huono äiti fiilis kun se ei vaadi niin paljon kuin esikoinen. Saa kuulema antaa olla! Yhteisiä hetkiä tulee paljon imetyksessä ja kaikessa perushoivassa. Normaaleja tunteita toisen lapsen saaville äideille.
Onks teillä muilla tämmöstä itsenäistä vauvaa!
Niinä iltoina kun vauvan massu on kunnossa, hän haluaa olla rauhassa pinniksessään... Yksin!
Tajusin tämän, kun vauva ähisi ja kitisi vain sylissä. Ei kelvannut rinta, ei mikään asento tai keinutus. Hermostuneena laskin pinnikseen, ole sit siellä ajatuksella ja hänhän olikin tyytyväinen. Nyt kolmena iltana peräkkäin pötköttelee ennen yöuniaan tunnin itsekseen pinniksessä. Mä oon lähellä näkyvillä ja kuulolla niin se riittää.
Kummallinen vauva, kun oikein haluaa omaa aikaa! Esikoinen vaati jatkuvaa viihdyttämistä, niin tää tuntuu jopa pelottavan kummalliselta. Onks sillä kaikki ok?. Ehkä tämä reppana saa liikaa ärsykkeitä siskonsa toimesta ja näin haluaakin noita rauhoittumishetkiä.
Kysyin neuvolassakin, et annanko vauvan vain olla itsekseen jos viihtyy. Tulee huono äiti fiilis kun se ei vaadi niin paljon kuin esikoinen. Saa kuulema antaa olla! Yhteisiä hetkiä tulee paljon imetyksessä ja kaikessa perushoivassa. Normaaleja tunteita toisen lapsen saaville äideille.
Onks teillä muilla tämmöstä itsenäistä vauvaa!
Pioni jep! Täällä on välillä tehty kaikkemme, että sais toisen tyytyväiseksi ja jotenkin olettanut, että syli olis se juttu. Mut sit ku on laskenu leikkimatolle ni ilme kirkastunut ja viihtyy siinä tunninkin yksin tuijottelemassa leluja. Ei aina mut sit joskus käy myös niin ku käyn ite siihen viereen seurustelemaan ni alkaa ähinä. Tälläkin hetkellä makoo tyytyväisenä sitterissä ku oli eka sylissä huutanut tunnin. Taas mahahapot vaivaa, mut kai toi sitteri on kivan pystyasennossa sitten. Ei muuten sitte auttanut gaviscon, ainakaan ekalla annostuksella vielä. Annoin 1ml näin alkuun. Tuskin ainakaan liikaa on. Distafyl tippoja annoin myös, kun cuplatonia ei ollut tippoina, mutta kaiketi ajaa saman asia?
E
Elisha86
Vieras
Pioni meillä myös samaa havaittavissa tässä nuorimmaisessa! Siis esikoinenhan meillä nyt uhmaa ja kokeilee kaikkea joten ei päivistä säpinää puutu ja välillä tuntuu että vauva jää aivan totaalisesti siskonsa varjoon kun on niin rauhallinen tapaus. Välillä sitten rauhallisilla hetkillä pidän vauvaa enemmän sylissä vaikka hän ei sitä ehkä niin vaatisikaan mutta tuntuu että pitäähän pienenkin sitä äiti-aikaa saada niin kuin esikoinenkin saa.
Meillä vauva hermostuu reissuissa ja vieraisiin ihmisiin. Kotona herää ja on levoton jos on liian hiljasta. Aika paljon vaatii syliä, mut vieraiden syliin väsyy ja haluaa äidille tai isälle. Kuumana aikana vieressäolo oli hyvä, eli sohvalla pötkötteli vieressä, kun sylys tuli kuuma.
Meillä nyt tytölle tullut pientä flunssaa. Nenä rohisee ja nenään kertyy selvää räkää kun eka luulin että vetänyt maitoa nenään ja se siellä vaivaa. Toivottavasti ei pahene! Yölläkin välillä nousin kuuntelemaan,miten toinen saa hengitettyä. Kyl se näköjään helposti sit tarttuu,jos muilla on.
Sent from my GT-I9000 using Vau Foorumi mobile app
Sent from my GT-I9000 using Vau Foorumi mobile app
Meillä kans kaksi nuorinta flunssassa. Kolmosen nenä vuotaa kuin niagara ja yöt yskii. Pikkuisella on vain vähän rohinaa ja satunnaista yskää. Meillä muilla vain pieni tuntemus kurkussa ja nenässä. Kyl mä uskon et ne vasta-aineet maidossa estää sen ettei nuha pääse iskemään kunnolla, kuten esim kolmosella on.
Taas yks huutokohtaus. Sillä välin kun mies kanniskeli vauvaa mä naputtelin ajanvarausta huomiseksi lastenlääkärille. En tiedä onko vauvaspesialisti mut eipä näillä kylillä montaa vaihtista oo.
Tänään en oo huomannu nieleskelyä kylläkään, pari puklua vain. Mutta kun itkee koko ajan niin ehkä sen takia ei sitä huomaa.
Sent from my SM-T310 using Vau Foorumi mobile app
Tänään en oo huomannu nieleskelyä kylläkään, pari puklua vain. Mutta kun itkee koko ajan niin ehkä sen takia ei sitä huomaa.
Sent from my SM-T310 using Vau Foorumi mobile app
Menetkö nipsumuki siis selvittelemään mahdollista refluksia? Itse olen myös katsellut jo mahdollisia lastenlääkäreitä. Viikon päästä neuvolan puolelta lääkärikäynti, johon yritän jaksaa odottaa. Kuitenkin todennäköisestä on, että jos tähän haluaa hoitoa saada niin yksityiselle on mentävä joka tapauksessa. Enhän tietenkään ole sata varma sairaudesta, mutta vahvasti ainakin oireet viittaavat siihen suuntaan ja tahdon sen selvittää, ettei vauvaa huudateta turhaan, jos hoitoa on tarjolla.
Jeps, refluksia. Tai kun nyt tällä hetkellä alan jo epäillä omia diagnoosejani, joten senkin puoleen hyvä keskustella ammattilaisen kanssa ennen kuin ihakuammunnalla itsehoitaa. Eihän toi sylittely ja röyhyttely haitallista ole mutta käy se voimille pidemmän päälle ja jos jollain muulla olisi oikeasti apua.
Tytöllä on vatta kovalla ja piereekin niin pirusti. Toki nää on voineet refluksiakin pahentaa ja ilmaa saa varmaan rinnalla raivotessaan.
Ja ihan samaa mieltä et tää täytyy selvittää et miten vois oloa helpottaa. Pistin just auton syynäämiseen monta sataa ni miksen sitten lapseni lääkäriin.. Ja ohan meil toi vakuutuskin. Toki kunnalliselka puolellakin on hyviä lääkäreitä mutta helpompaa se on lampsia yksityiselle.
Tytöllä on vatta kovalla ja piereekin niin pirusti. Toki nää on voineet refluksiakin pahentaa ja ilmaa saa varmaan rinnalla raivotessaan.
Ja ihan samaa mieltä et tää täytyy selvittää et miten vois oloa helpottaa. Pistin just auton syynäämiseen monta sataa ni miksen sitten lapseni lääkäriin.. Ja ohan meil toi vakuutuskin. Toki kunnalliselka puolellakin on hyviä lääkäreitä mutta helpompaa se on lampsia yksityiselle.
Meidänkin poika tarttee päivittäin ihmeen runsaastikin "omaa aikaa" jolloin möllöttää sitterissä tai jossain tasolla yksikseen. Uusin juttu on se, että kesken touhun huomaa oman kätensä ja alkaa hirveen tärkeen näkösenä tutkimaan sitä... siinähän sitä riittää ihmettelemistä. Lelut on kans jo ihan pop, niille on hauska naureskella välillä.
Onko vauvoilla joku sellanen kehitysvaihe että ne on jotenkin säikympiä?
Meidän poikahan on tosi rauhallinen ja ei itke melkein yhtään mutta nyt se on pari kertaa säikähtäny jotain (viimeksi eilen isin naurua...) ja siitä alkaa sellanen kitarisat vilkkuu- huuto joka jatkuu ja jatkuu ja toista on todella vaikea lohduttaa. Mulla on sellanen vika etten mä kestä ton itkua yhtään, niin tulee kauhee paniikki yrittää rauhotella pientä. Nostan hattua teille, jotka joudutte sitä itkua enemmänkin kuuntelemaan!
Onko vauvoilla joku sellanen kehitysvaihe että ne on jotenkin säikympiä?
Meidän poikahan on tosi rauhallinen ja ei itke melkein yhtään mutta nyt se on pari kertaa säikähtäny jotain (viimeksi eilen isin naurua...) ja siitä alkaa sellanen kitarisat vilkkuu- huuto joka jatkuu ja jatkuu ja toista on todella vaikea lohduttaa. Mulla on sellanen vika etten mä kestä ton itkua yhtään, niin tulee kauhee paniikki yrittää rauhotella pientä. Nostan hattua teille, jotka joudutte sitä itkua enemmänkin kuuntelemaan!
No laita nyt kerran ja sillä jo saattaa helpottaa :)
