Iskä näytti eilen hyvän kikan, jolla mut on saatu lapsena viihtymään lattialla. Laitto pojalle tutin suuhun ja harson naaman päälle. Siinä jätkä viihty varmaan kolme varttia hyvin, yrittäen ähertää harsoa pois naamalta. Aina kun onnistui, pudotti tutin ja alko inistä. Hiljeni heti kun laitto tutin takas suuhun ja harson naamalle. :D Nytkin oli aamukärtty eikä millään halunnu rauhottuu, tutti suuhun ja harso osittain naamalle. Ähräs hetken hiljaa ja sit nukahti!
Harso on siitä hyvä kun on ohkanen, niim sen läpi pystyy hengittämään eikä oo pelkoo tukehtumisesta. Toki seurailen myös että poika hengittää. Kaikkia kikkoja sitä onkin... :)